10. kesäkuuta 2013

Glabadosin kätkö II: Luku 3

Author: Afeni
Beta: Nami, suurkiitos sinne suuntaan!
Rating: K-18
Disclaimer: Square Enix omistaa osan hahmoista ja tapahtumista sekä luonnollisesti maailman. Mukana on kuitenkin myös joukko omia hahmojani ja tapahtumatkin ovat osittain minun kynästäni.
Spoilers: Spoilaa Final Fantasy XII:ta erittäin paljon. Lisäksi sisältää myös ronskisti spoilereita Revenant Wingsistä. Lievää spoilausta voi tapahtua Final Fantasy Tacticsin ja Final Fantasy Tactics Advance 2:n osalta myös. Teitä on varoitettu.
Summary: Ba'Gamnan on vihdoin pois laskuista ja kaikki on hyvin. Piraatit eivät kuitenkaan olisi piraatteja, jos heillä ei olisi jo uusia seikkailuja tiedossaan. Legendan jäljille on vihdoin päästy, joten nyt on aika lähteä ratkaisemaan Glabadosin kätkön arvoitusta.


Glabadosin kätkö II: Siipien Tuomari




III Paluulento

Balthier näki Nonon hyppivän ylösalas Strahlin lastausluukulla. Mooglen kasvoilla oli hätääntynyt ilme ja tämä huusi jotain, mutta piraatti ei saanut sanoista selvää. Sortuvan palatsin jyrinä peitti muut äänet alleen.

Nono katosi ilmalaivan sisälle, kun piraatit pääsivät riittävän lähelle kiivetäkseen ruumaan. Balthier oli juuri aikeissa sulkea ovet, kun hänen katseensa kiinnittyi Vaaniin ja Peneloon, jotka taistelivat päästäkseen Potin luokse. Ilmalaivan rutjake jökötti vaarallisen lähellä kallionkielekkeen reunaa. Nuorten juostessa Balthierin katse kiinnittyi halkeamaan, joka lähestyi Potia hälyttävän nopeasti.

”Kääntykää ympäri!” mies karjaisi, mutta nuoret eivät näyttäneet kuulevan. Samassa vuorta ravistutti valtava tärähdys, jonka seurauksena kasvava halkeama otti pikaspurtin. Kallio murtui nuorten ja Potin välistä, eikä Balthier voinut kuin tuijottaa, kun Reddasin perintö putosi näkymättömiin. Siitä ei luultavasti jäisi jäljelle kuin kasa romua, kun se iskeytyisi alhaalla hyökyvään mereen.

”Vaan, tänne!” Balthier huusi, kun kloppi jäi seisomaan paikoilleen ja tuijottamaan pudonneen ilmalaivan perään. Maa tärisi edelleen, joten nyt ei ollut aika jäädä ihmettelemään tapahtunutta.

Penelo havahtui ennen Vaania ja tempoi pojan mukaansa. Vihdoin nuoret kääntyivät ympäri ja ryntäsivät kohti Strahlia.
”Fran, mene auttamaan Nonoa lähdössä!” piraatti huusi, mutta viera oli jo kadonnut hänen rinnaltaan. Vasta nyt mies tajusi, että Strahl kuulosti lähtövalmiilta.

Balthier paiskasi jalokiven ruuman perälle ja ojensi molemmat kätensä. Kun Strahl oli jo puolittain noussut, hän sai otteen Penelon käsistä. Tyttöä ei ollut helppo kiskoa sisälle, mutta Balthier yritti toimia nopeasti, sillä Vaan roikkui laskuoven reunassa Strahlin noustessa korkeammalle.

Kun Penelo vihdoin oli turvassa, Balthier joutui heittäytymään vatsalleen laskuoven päälle. Hän pelkäsi tuulen tarttuvan itseensä, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Pakkohan kloppi oli pelastaa. Mies ryömi eteenpäin, kunnes sai otteen pojan ranteista. Vaanin kasvot näyttivät uhkaavan kalpeilta. Yiazmat sentään, nyt ei ollut oikea hetki pyörtyä!

Balthier ryhtyi peruuttamaan takaisin sisälle, mutta Vaanin kiskominen ylös oli vielä vaikeampaa kuin Penelon. Pahuksen kloppi painoi huomattavasti enemmän. Tilanne helpottui hieman, kun Vaan sai kyynärpäänsä laskuoven päälle ja pystyi itsekin pyristelemään eteenpäin.

Kesti kauan, ennen kuin kloppi oli kiskottu turvallisesti Strahlin ruumaan. Balthier mätkähti selälleen lattialle ja kirosi ääneen Penelon sulkiessa laskuoven.
”Zodiark, se oli lähellä!” mies manasi. Hänen kätensä ilmoitti kivuliaan vastalauseen yllättävästä rehkimisestä. Eikö sekään aikonut koskaan palautua ennalleen?
”Voisikohan Potin vielä pelastaa?” Vaan mutisi.
”En usko”, Balthier vastasi. ”Se oli romu jo valmiiksi, nyt se luultavasti muistuttaa rutistettua peltipurkkia… tai ainakin on kärsinyt liian mittavia vesivahinkoja.”
”Behemothin perse sentään!”

Ensimmäistä kertaa Balthier kuuli Vaanin kiroilevan. Kloppi laukoi kaikki piraatin tuntemat kirosanat ja pari uuttakin, kenties dalmascalaisia erikoisuuksia.

”Vaan…” Penelo aloitti, muttei saanut sanottua muuta. Balthier nousi istumaan ja nojasi kädet polviinsa. Hänellä oli hyvä aavistus, mitä klopin mielessä sillä hetkellä pyöri. Oli ihme, ettei tämä pannut paikkoja remonttiin. Balthier olisi kironnut koko maailman Pharoksen syvimpiin syövereihin, jos Strahlille olisi käynyt samalla tavalla.

”Hei, sait sentään pelastettua tyttösi ja aarteesi”, piraatti yritti lohduttaa. Vaan ei vastannut. Poika könysi pystyyn lattialta ja marssi pois ruumasta.

”Vaan on haaveillut ilmalaivasta koko ikänsä”, Penelo kertoi. ”Vaikka Pot ei ollut Strahlin veroinen, hän oli todella innoissaan. Suunnittelimme jo oikeiksi ilmapiraateiksi ryhtymistä, mutta nyt… kai meidän on vain jatkettava samalla tavalla kuin ennenkin.”
”Kivet voivat olla omaisuuksien arvoisia”, Balthier huomautti ja nousi noukkimaan omansa. Hän tarkasteli violettia murikkaa. ”Toisaalta voi olla, ettei kukaan maksa niistä mitään. Kenties Vaanin silti kannattaa yrittää myydä se. Hän voi saada sievoisen summan säästöön taas.”
”Silti kestää kauan, ennen kuin hänellä on varaa ilmalaivaan”, Penelo huokaisi. ”Kunpa voisin tehdä jotain, mutta Tomaj’n maksama palkka riittää juuri ja juuri elämiseen.”
”Ehkä törmään Balfonheimissä johonkin kohtuuhintaiseen ilmalaivaan”, piraatti pohdiskeli. Aina silloin tällöin käytettyjä ilmalaivoja ilmestyi markkinoille, joten hyvällä tuurilla Vaanille voisi jopa löytyä jotain. Tietysti käytetytkin alukset olivat hinnakkaita, mutta olihan kloppi ehtinyt kerätä rahaa jo vuoden päivät. Lisäksi jotkut myyjät suostuivat osamaksuun.

Tietysti yksi vaihtoehto oli ryöstää ilmalaiva, mutta se ei käynyt ihan helposti. Balthier ei tuntenut halua pilata toimivaa suhdetta Archadian ylimpään hallintoon, joten armeijan varastoille ei ollut menemistä. Toisaalta sama päti Bhujerbaan. Markiisi Ondore ei ehkä pitänyt häntä suosikkipoikanaan, mutta ei ollut syytä hankkia tämän vihoja niskoilleen ryöstämällä jonkin tämän hallussa olevista ilmalaivoista. Yksityisiltä henkilöiltä varastaminen taas oli hyvin kyseenalaista, ellei teolle ollut hyvää syytä. Se, että Vaan vain sattui haluamaan ilmalaivan, ei ollut sellainen. No, kenties Clemmonin hallussa olevan aluksen olisi voinut pelastaa Vaanille sillä tekosyyllä, se olisi palvelus yhteiskunnallekin. Tosin arpinaamaa ei ollut hetkeen näkynyt, joten toistaiseksi senkin suunnitelman saattoi unohtaa.

”Vaan toipuu kyllä”, Balthier lisäsi nähdessään Penelon epätoivoisen ilmeen. ”Anna hänelle aikaa. Ilmalaivan menettäminen on iso juttu.”
”Toivottavasti hän ei tee mitään typerää. En halua, että hän päätyy taas tyrmään lojumaan”, tyttö huokaisi.
”Tuskinpa sentään”, piraatti kuittasi, vaikkei itsekään ollut varma. Vaanista ei koskaan tiennyt, poika oli turhan arvaamaton joissain asioissa. Toisaalta tämä oli kuitenkin Dalmascan kuningattaren ystävä, joten ehkä vankilatuomiota ei tarvinnut pelätä, vaikka kloppi tunaroisikin.

”Mennään katsomaan, miten Fran ja Nono pärjäävät”, mies ehdotti ja suuntasi pois ruumasta. Vierankin kanssa pitäisi puhua. Nainen näytti voivan hyvin, mutta tämä oli jälleen saanut kohtauksen Usvan takia. Millä tämän saisi uskomaan, että tietyistä paikoista kannatti pysytellä poissa? Ja ennen kaikkea, miksei Fran itse tuntunut ajattelevan asiaa ollenkaan?

Vaan oli heittäytynyt Strahlin ainoan hytin sängylle eikä reagoinut, kun Balthier ja Penelo kulkivat ohitse. Kloppi makasi selällään käsivarsi silmien peittona ja mutisi jotain, mistä ei saanut selvää. Balthier katsoi parhaimmaksi antaa pojan olla omissa oloissaan. Hän ei itse olisi kaivannut vastaavassa tilanteessa kenenkään teennäisiä lohdutteluja. Menetys oli menetys ja se oli surtava pois.

Fran ohjasi Strahlia kohti Bhujerbaa Nonon tarkkaillessa mittareita. Balthier silmäili naista, muttei nähnyt tässä mitään epätavallista.

”Pot putosi mereen”, piraatti informoi kahta muuta.
”Kupo, tiedän”, Nono vastasi. ”Se on nyt entinen ilmalaiva, kupo.”
”Nono on oikeassa”, Fran totesi. ”Se oli jo muutenkin niin huonossa kunnossa. Olen kovin pahoillani, Penelo.”
”Kiitos. Vaanin puolesta minua enemmän surettaa”, tyttö huokaisi.
”Onko hän kunnossa?” viera tiedusteli. ”Kai te saitte noukittua hänetkin kyytiin?”
”Aye, kloppi on hytissä täysissä ruumiinvoimissa”, Balthier kertoi. ”Sielunvoimista en menisi takuuseen, mutta hän toipuu aikanaan.”

”Entä sinä, Fran?” Penelo esitti kysymyksen, johon myös ilmapiraatti halusi vastauksen. Mies istahti vieran taakse Penelon asettuessa puolestaan Nono taakse istumaan.
”Olen kunnossa”, nainen kuittasi.
”Et ole aiemmin reagoinut Espereihin noin”, Balthier huomautti.
”Se oli voimakas Usvaolento tai jokin sen tapainen. Se ei tuntunut aivan samalta kuin Esperit”, Fran selitti. ”Mutta se on nyt poissa, ei ole syytä huoleen. Luulen, että se oli kytköksissä Kätköön.”
”Jos jatkossa vaistoat jotain samanlaista, haluan, että sanot siitä”, piraatti jatkoi.
”Tietenkin”, Fran tuhahti.
”Fran, ihan totta, kukaan ei halua, että sinulle sattuu jotain”, Penelo puuttui puheeseen. ”Sinä olet minun ystäväni, Vaanin myös. Ja mitä Balthieriin tulee… hän on varmaan hulluna huolesta.”

Balthier huomasi olevansa kiitollinen tytölle. Hän ei mielellään puhunut tällaisista jutuista, eritellyt tuntemuksiaan kovin tarkasti. Penelo hoiti homman kotiin huomattavasti luontevammin. Naisilta tunteista puhuminen ja muu sellainen sujui paremmin.

”Kyllä minä sanon”, Fran väitti. ”En osannut ennakoida tuota tapausta.”

Piraatti halusi uskoa naista, mutta se oli vaikeaa. Hän tiesi, ettei Fran ollut sellainen nainen, joka pysyi kotona turvassa miehen seikkaillessa – eikä hän sitä paitsi olisi edes halunnut sellaista. Silti tämä olisi voinut huolehtia turvallisuudestaan paremmin.

”No, toivotaan, ettei seuraavaa kertaa edes tule”, Penelo totesi. ”Ehkä karkotimme sen otuksen lopullisesti.”
”Kupo, onneksi minä jäin tänne”, Nono totesi. ”En haluaisi juosta pitkin pölyisiä luolia hirviöitä karkuun, kupo. Pharoksessa oli ihan tarpeeksi, popo.”
”Pharoksessa?” Penelo toisti
”Kupo! Kävimme siellä pelastamassa Sarah’n, kupo”, Nono jatkoi.

Tunnelma ohjaamossa keveni hieman, kun moogle ryhtyi kertomaan tapauksesta Penelolle. Tyttö kauhisteli Clemmonin tekoa, mikä ei tosin ollut ihme. Balthierin oli itsekin vaikea uskoa, että nilkki oli vajonnut niin alas. Viattomat lapset olisi pitänyt jättää aikuisten kiistojen ulkopuolelle.

”Onneksi se päättyi hyvin”, Penelo huoahti kertomuksen päätteeksi. ”Haluan kyllä joskus tavata Emílyn ja lapset. He kuulostavat kivoilta.”
”Emíly on oikein mukava”, Fran sanoi. ”Hän myös lupasi tehdä meille asut Ashen kruunajaisiin.”
”Niin tosiaan, ne ovat kuukauden päästä”, vaalea tyttö innostui. ”Minä ompelin oman asuni jo ajat sitten, mutta Filon mekko on vielä hieman kesken. Migelo onnistui hankkimaan puvut halvalla Vaanille ja Kytesille, mutta he eivät innostuneet niistä kauheasti.”
”Kukapa piraatti ei kavahtaisi muodollisia asuja?” Balthier tuhahti. Hän oli saanut virallisesta pukeutumisesta tarpeekseen nuoruudessaan. Jos hän ei ollut patsastellut armeijan asussa, hän oli joutunut edustamaan jossain typerässä tilaisuudessa. Kun hänestä oli sitten tullut Tuomari, hän oli joutunut kolistelemaan haarniskassa joka paikkaan, mikä oli ollut vielä pahempaa.
”Niin no, minusta ne näyttivät tyylikkäiltä”, Penelo tokaisi. ”Aijoo, Ashe tilasi osan juhlaruuista Migelolta. Minusta se oli kauniisti tehty, nyt Migelon kaupasta on tullut tosi kuuluisa.”
”Se oli hyvin ajattelevaista”, Fran myönsi, mutta vieran ilmeessä oli lievää ärtymystä. Tämä ei näyttänyt edelleenkään pitävän kuningattaresta.

”Oletko sinä, Balthier, ollut koskaan muodollisissa juhlissa?” Penelo jatkoi jutusteluaan.
”Tarpeeksi monissa tietääkseni, etten pidä niistä”, piraatti puuskahti. ”Ne ovat täynnä pitkiä puheita, turhanpäiväisiä keskusteluja, politiikkaa ja kieroilua. Juoma voi olla hyvää, mutta sitä ei parane nauttia liikaa. Ruoka taas on usein aseteltu lautaselle oikein sievästi, mutta ei sillä vatsaa täytä. Suosittelen menemään jatkoille paikalliseen majataloon.”

Ashen kruunajaiset tuskin poikkeaisivat virallisesta kaavasta. Varsinainen tilaisuus olisi kirkossa, jossa saisi istua tunnin pari, kunnes takapuoli olisi täysin puutunut. Sen jälkeen kuningatar pääsisi juhlakulkueessa takaisin palatsiinsa, jossa juhlat jatkuisivat läpi yön. Ainakin sillä tavoin Archadiassa juhlittiin uutta keisaria, ja Balthier epäili, että muodollisuudet olisivat hyvin samankaltaiset myös naapurimaassa.

Vaikka kirkossa kököttäminen oli tympeää, enemmän Balthieria ahdisti ajatus varsinaisista juhlista. Tuoreen kuningattaren kohtaaminen oli juttu sinänsä, tämä tuskin oli kovin kiitollinen piraatin tavasta palauttaa sormus. Toisekseen juhlat olisivat täynnä väkeä, jonka seuraa piraatti olisi mieluummin vältellyt. Larsan ja Baschin hän tapaisi mielellään, mutta luultavasti Archadian ylimystöstä oli kutsuttu koko senaatti ja joukko Tuomareita, puhumattakaan Rozarrian edustuksesta. Ilta menisi ei-toivottujen tuttavien välttelemiseen.

”Miten siellä pitää käyttäytyä?” Penelo kysäisi.
”No, kirkossa istut, kun muut istuvat, ja nouset, kun muut nousevat”, Balthier totesi.
”Tiedän sen, tarkoitin varsinaisia juhlia.”
”Siemailet viiniä, näykit ruokia ja näytät tärkeältä”, mies summasi. ”Pärjäät kyllä normaaleilla käytöstavoilla. Koska kyseessä on kruunajaiset, illallinen luultavasti kuuluu ohjelmaan.”
”Äh, se tarkoittaa kymmeniä haarukoita ja veitsiä”, tyttö huokaisi. ”Kamalan hankalaa sellainen.”
”Sanopa muuta. Sen takia suosin halpoja majataloja.”
”Kymmeniä haarukoita ja veitsiä?” Fran kummasteli.
”Sinähän olet ylipapittaren sisko”, Penelo huomautti. ”Eikö teillä ollut isoja juhlia myös?”

Viera nyökkäsi. ”Tietenkin, mutta vierojen perinteet ovat erilaisia kuin ihmisten. Jokaiselle oli omat ruokailuvälineensä juhlissa, mutta vain yhdet kullekin. Ei pidä tuhlata.”
”Kerrankin olen jostain samaa mieltä”, Balthier hymähti. ”Turhaa tuhlausta ja hienostelua sellainen.”
”Mitä illallisen jälkeen tapahtuu?” Penelo halusi tietää lisää.
”Luultavasti ohjelmassa on tanssia ja seurustelua. Se on se hetki, jolloin kaikki ikävystyttävät ihmiset tulevat kyselemään kuulumisia”, Balthier kertoi.
”No, varmaankaan meiltä ei kysytä mitään, kun ei kukaan tunne meitä”, tyttö naurahti. ”Tanssiminen voisi olla kyllä mukavaa.”
”Ehkä Vaan hakee sinua”, mies ehdotti.
”Luulen, ettei hän osaa tanssia”, Penelo kuiskasi ja vilkaisi hytin ovelle, ”mutta ei se haittaa. Pärjään minä muutenkin.”
”Larsa varmasti haluaa tanssia sinun kanssasi”, Fran pisti väliin.
”Siitäpä vasta juttu syntyisi, Archadesin hienostopiirit juoruilisivat seuraavat kolme kuukautta”, Balthier nauroi.

Oikeasti asiassa ei ollut mitään nauramista. Aatelisilla ei välillä tuntunut olevan parempaa tekemistä kuin yleinen juoruilu toisten asioista. Mikään ei pysynyt salassa, vaikkei juuri mistään puhuttu ääneen. Jos joku näkisi keisarin tanssittavan ilmapiraattia, juttu leviäisi kuin kulovalkea. Larsa oli sen verran nuori, ettei tämän tarvinnut valita puolisoa aivan heti, mutta jos alettaisiin edes epäillä, että tämä kosiskeli jotakuta epäsopivaa… Se olisi niin mehukas tarina, että se saattaisi levitä jopa kansan keskuuteen.

Myös Balthier oli saanut osansa juoruista, sillä hän oli onnistunut viettämään varsin vauhdikkaan nuoruuden armeijavuosiensa aikana. Joskaan ei aivan niin vauhdikkaan kuin tarinat antoivat ymmärtää. Kun hänestä oli tullut Tuomari, Vayne oli esittänyt hienovaraisen toiveen rauhoittumisesta. Toisaalta Vaynella ei olisi ollut varaa sanoa, sillä jo samaisena iltana tämä oli yrittänyt liehitellä Emílyä. Siitäkin tapauksesta oli juoruttu kiitettävästi, kunnes Embry oli puuttunut tilanteeseen ja uhannut leikata sormet jokaiselta, joka vielä loukkaisi Emílyn kunniaa.

”Kupo, saavumme kohta Bhujerbaan”, Nono ilmoitti.
”Menemmekö takaisin Siran ja Sharinin luokse?” Fran kysäisi.
”Minusta tuntuu, ettei Vaan halua nyt nähdä ketään ylimääräistä”, Penelo supisi.
”Ehkä on parempi, että käymme vain aerodromessa kääntymässä”, Balthier ehdotti. ”Voin lähettää sieltä heille viestin, että päätimmekin palata Rabanastren kautta Balfonheimiin.”

Naiset nyökkäsivät. Fran lähetti radioviestin aerodromeen ja aloitti hetkeä myöhemmin laskeutumisen. Balthier olisi mieluusti juhlistanut aarteen löytymistä railakkaalla illalla Bhujerbassa, sellainen oli ollut hänen alkuperäinen suunnitelmansa, mutta juuri nyt juhliminen tuntui sopimattomalta. Vaanista tuskin saisi seuraa, eikä ollut täysin varmaa, oliko Frankaan oikeasti siinä kunnossa, että voisi lähteä kapakkakierrokselle. Toisaalta ei ollut järin hyvä ajatus antaa naisen edes lentää. Piraatin olisi parempi hypätä itse puikkoihin, kun he lähtisivät kohti Rabanastrea.

Kun Strahl oli saatu turvallisesti aerodromeen, Balthier kiirehti ulos. Vaan ei osoittanut mitään mielenkiintoa muiden toimia kohtaan, mikä huolestutti piraattia. Kenties poika otti tilanteen vielä raskaammin kuin hän oli osannut kuvitella.

”Minä tulen mukaan”, Fran ilmoitti, kun piraatti oli astumassa ulos ilmalaivasta.
”Pärjään kyllä yksinkin”, mies huomautti.
”Antaa Penelon olla hetki Vaanin kanssa. Sitä paitsi tarvitsemme varastoihin pientä täydennystä. Poikkean hakemassa jotain kojuista sillä välin, kun sinä lähetät viestin”, viera kuitenkin sanoi. Balthier nyökkäsi naiselle. Tämä taisi olla oikeassa. Lento Rabanastreen kesti yön ylitse eikä leppoisia yöunia ollut tiedossa, kun Vaan oli valloittanut alapunkan. Olisihan klopin toki voinut ajaa siitä pois, mutta ehkä tämä ansaitsi hetken rauhaa ja hiljaisuutta.

Strahlin onneksi pystyi laittamaan osaksi matkaa automaattiohjaukselle. Toki oli parempi, että ainakin joku olisi hereillä yllättävien tilanteiden varalta, mutta he voisivat valvoa vuorotellen. Kaikki heistä olivat tottuneet käsittelemään Strahlia, joten ongelmia ei pitäisi tulla.

Balthier raapusti pikaisen viestin tuttavapariskunnalleen ja etsi käsiinsä lähetin. Viestin toimittamisesta joutui maksamaan hävyttömän suuren summan, mutta mieluummin hän varmisti sen perillemenon kuin jätti toiset huolehtimaan. Aerodromessa kulkiessa ehti jo kuulla vuorilla tapahtuneesta yllättävästä kivivyörystä, joten tällä hetkellä Sira todennäköisesti repi hiuksiaan päästään ja kyynelehti kuin Ridoranan vesiputous. Pariskunnalle kannatti ilmoittaa, että he olivat kunnossa ja kotimatkalla, jotta nämä eivät turhaan ryhtyisi järjestämään etsintöjä.

Piraatti palasi ilmalaivaan, mutta Fran ei ollut vielä tullut takaisin. Nono sen sijaan oli tutkimassa, oliko laskuovi kärsinyt mahdollisesti vahinkoja. Ovi näytti olevan entisellään, mutta moogle muistutti silti, ettei sitä ollut tarkoitettu roikkumista varten. Joskus Balthierista tuntui, että Nono kuvitteli omistavansa ilmalaivan sen sijaan, että olisi ollut vain sen mekaanikko. Ei sillä, kyllä mieskin halusi pitää tytöstä hyvää huolta, erityisesti nyt, kun oli saanut sen takaisin pitkän ajan jälkeen.

Lopulta Fran palasi ostosten kanssa. Viera jäi puuhaamaan jotain ilmalaivan pienen pieneen keittiöön, joten Balthier pyysi Vaanin vieressä kyyhöttävän Penelon mukaansa tarkkailemaan mittareita. Nono oli tapansa mukaan kadonnut konehuoneeseen. Penelo tarvitsi selvästi jotain muuta ajateltavaa, ettei vaipuisi samanlaiseen koomankaltaiseen tilaan, johon Vaan näytti syventyvän suurella antaumuksella.

”Kun se mittari näyttää vihreää – ” Balthier aloitti.
”Minä osaan kyllä”, Penelo keskeytti hänet. ”Istu alas ja minä kerron, koska voit nousta.”

Piraatti kohotti tytölle kulmiaan, mutta istahti sitten ohjaajan paikalle. Hän ilmoitti radiolla lähtöaikeistaan ja käynnisti koneen. Kaikki toimi mallikkaasti. Oli onnekasta, että Strahlin pystyi väliaikaisesti parkkeeraamaan ilmaankin. Jos he olisivat laskeutuneet palatsin edustalle, olisi hyvinkin voinut käydä niin, että molemmat ilmalaivat olisivat tuhoutuneet. Nyt Strahl oli sentään säästynyt vahingoittumattomana.

”Nyt”, Penelo ilmoitti. Balthier vilkaisi tytön edessä olevia mittareita sivusilmällä vain todetakseen, että kaikki oli kohdallaan. No, olihan tämä pitänyt Strahlista huolta Vaanin kanssa lähes vuoden, ehkä tämä tosiaan oli jo oppinut käsittelemään tyttöä.

Balthier antoi ilmalaivan nousta rauhallisesti aerodromen yläpuolelle, ennen kuin kiihdytti sen kunnolliseen vauhtiin.
”Määrittele meille saapumispiste”, mies pyysi.
”Aye, kapteeni!” Penelo naurahti ja ryhtyi naputtelemaan. ”Saavumme huomenaamulla Rabanastren aerodromen ylle”, tämä ilmoitti hetken kuluttua. ”En silti jättäisi Strahlia lentelemään ihan yksin. Myrsky voi yllättää tai jotain muuta sattua.”
”Luultavasti lennän loppumatkan itse”, Balthier kertoi päästäessään irti ohjaimista. ”Ja yölläkin jonkun on hyvä valvoa tilannetta. Olet oikeassa siinä.”

Penelo nyökytteli keskittyessään mittariin. Balthier nojautui taaksepäin tuolissaan ja jäi katselemaan maisemia.
”Balthier?” tyttö avasi suunsa yhtäkkiä.
”Niin?”
”Minä olen huolissani Vaanista ja Franistakin”, tämä kertoi.
”Aye.”

Mies ei oikein tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt sanoa. Hän oli kyllä tottunut puhumaan naisille, mutta Penelo oli Franin ystävä ja Vaanin melkein-tyttöystävä, tälle ei sopinut puhua mitä tahansa. Toisekseen tyttö oli nyt virittelemässä vakavaa keskustelua. Jostain syystä piraatti ei vain osannut kuvitella keskustelevansa mistään erityisen vakavasta Penelon kanssa.

”Tiedän, että sinäkin olet. Vaan ei ole koskaan ottanut mitään noin raskaasti… tarkoitan siis Reksin ja hänen vanhempiensa kuoleman lisäksi”, tyttö selitteli.
”Hän menetti ilmalaivansa juuri, et voi odottaa hänen toipuvan shokista parissa tunnissa”, Balthier huomautti.
”En odotakaan. Mietin vain, pitäisikö jonkun puhua hänen kanssaan”, tyttö penäsi.
”Tarkoitat, pitäisikö minun puhua hänen kanssaan’”, Balthier korjasi.
”No niin no… Minä voin puhua Franille vastapalveluksena”, Penelo ehdotti.
”Mistä sinä hänelle puhuisit?”
”Siitä, että hänen pitää sanoa, jos on aihetta huoleen. Hän ei voi toikkaroida minne tahansa, koska tuollaiset kohtaukset eivät varmasti ole terveellisiä pidemmän päälle”, tyttö listasi. ”Tiedän, että sinäkin ajattelet niin, mutta Fran tuskin uskoo sinua. On parempi, että joku muu sanoo siitä.”

Balthier ei vastannut tytölle. Tämä oli luultavasti oikeassa, mutta hän ei halunnut, että Fran alkaisi kuvitella hänen laittaneen Penelon asialle. Sellainen ei tehnyt hyvää vaikutusta.

”Ole kiltti?” Penelo pyysi. Tyttö loi Balthierin suuntaan uskomattoman chocobonpoikaskatseen. Ilmapiraatti ihmetteli yhä syvemmin, miten Vaan ei saanut mitään aikaan. Jos typykkä käytti tuollaisia epäreiluja konsteja kloppiin, tämän olisi luullut jo taipuvan.
”Hyvä on, puhun hänen kanssaan, kun olemme saapuneet Rabanastreen. Nyt hänen on kuitenkin parempi antaa olla rauhassa”, Balthier huoahti.
”Kiitos!” Penelo huudahti.

”Mistä täällä kiitellään?” Franin ääni kuului ohjaamon perältä. Luultavasti nainen esitti kysymyksen vain muodon vuoksi. Vieroilla oli tarkempi kuulo kuin ihmisillä, joten oli täysin mahdollista, että nainen oli kuullut ainakin keskustelun loppuosan.

”Balthier vain opetti minulle pari kikkaa ilmalaivojen kanssa”, Penelo kuittasi.
”Niinkö?” Franin toinen kulma kohosi tytön nyökytellessä kiivaasti. Jonkun olisi ehkä kannattanut mainita nuoremmallekin vierojen aisteista. ”Tein vähän syömistä”, viera kuitenkin jatkoi seuraavaan aiheeseen ja laski tarjottimen sille varatulle paikalle.
”Entä Vaan?” Penelo kysäisi.
”Jätin hänelle hyttiin syömistä.”

Tyttö nyökkäsi jälleen naiselle, nappasi oman annoksensa ja kiirehti hytin suuntaan. Balthier vilkaisi tämän perään, mutta antoi asian olla. Jos Penelo ei uskonut, että Vaanin kannatti antaa nyt olla rauhassa, ei ollut ilmapiraatin asia sitä ryhtyä toistelemaan yhä uudestaan.

”Mitä teemme nyt?” Fran kysyi ja istahti lentäjän penkin käsinojalle. Piraatti vilkaisi naista ennen kuin veti tämän syliinsä istumaan. Kysymys oli hyvä. Mitä he oikeastaan tekisivät Rabanastressa käymisen jälkeen?

Balthier oli kuvitellut löytävänsä jotain muuta kuin pelkän jalokiven. Legendan mukaan Kätkössä olivat avaimet ikuisuuteen ja keino löytää Lemurés. Mies jäi katselemaan Strahlin kojelaudalle asettamaansa kiveä. Hän oli kuullut kivistä elämänsä aikana enemmän kuin oli tarpeen. Oli täysin mahdollista, että murikka todellakin oli avain, mutta piraatilla ei ollut aavistustakaan, mihin lukkoon se mahtaisi sopia. Miten kiveä tuli käyttää, jotta tie Lemurésille avautuisi?

Kun Balthier ja Vaan olivat yhdessä kohottaneet kivensä, oli niistä välähtänyt valo ja palatsi oli alkanut täristä, kenties se oli jopa sortunut. Kukaan ei heistä ei ollut jäänyt tarkistamaan vahinkoja. Saattoi siis olla, että kiviä piti käyttää yhdessä.

Juuri nyt ei tuntunut hyvältä ajatukselta yrittää suostutella Vaania kokeilemaan kiviä. Toisekseen Balthier ei halunnut vaarantaa Strahlia. Kokeilu olisi parasta tehdä jossain sellaisessa paikassa, jossa ei aiheutuisi vaaraa kenellekään. Kenties jossain keskellä Itäistä aavikkoa olisi turvallista testata kivien voimaa.

Toisaalta Balthier ei ollut varma, halusiko testata kiviä ollenkaan. Nabudiksen ja Leviathanin tuho olivat yhä kirkkaina hänen mielessään. Hän oli varma, ettei jalokivi ollut nethisiitti, sillä Fran ei ollut reagoinut siihen. Silti ei voinut tietää, millaista tuhoa kivellä saattoi saada aikaan.

Sitten taas… mies muisti, kuinka oli jo lapsena unelmoinut Lemurésin valloittamisesta. Purvamalla oli tarujen mukaan tarjolla niin aarteita kuin seikkailujakin rohkeaa ilmapiraattia varten. Lisäksi taivasmannerta kuulemma asutti siivellinen kansa. Balthier oli nähnyt aegylin kuvan Grimoiressa, mutta sellaiset miehet vaikuttivat taruolennoilta. Hän halusi nähdä omin silmin, että näitä todella oli olemassa.

Balthier halusi nähdä Lemurésin, hän oli halunnut jo pikkupojasta asti. Hän tiesi, että oli riski käyttää kiviä, mutta mitään ei voinut saada, jos ei joskus ottanut riskejä.

”Keksimme keinon käyttää tätä”, piraatti vastasi vieran kysymykseen ja nappasi kiven käteensä. Hän pyöritteli sitä hetken, mutta ojensi sen sitten Franille.

Viera epäröi hetken, ennen kuin tarttui kiveen. Tämä kohotti sen silmiensä tasolle ja tuijotti sitä pitkään.

”Se ei ole nethisiitti?” Balthier varmisti.
”Ei. Se on jotain muuta”, Fran myönsi ja sai miehen huokaamaan helpotuksesta. ”En tiedä, mikä se on, mutta ei tavallinen jalokivi ainakaan.”
”Sitä minäkin.”
”Tämä kivi… jokin siinä pelottaa minua. Se on levoton, herännyt. Se haluaa jotain.”

Pari vuotta sitten Balthier olisi nauranut Franin sanoille ja todennut, etteivät kivet voineet haluta mitään, saati olla hereillä tai levottomia. Nyt hän kuitenkin kurtisti kulmiaan, vieran sanat eivät luvanneet hyvää.

”Onko se vaaraksi sinulle?” piraatti halusi tietää.
”En usko, jos en käytä sitä”, viera vastasi.
”Entä, jos minä käytän sitä?”
”Kenties.”

Franin punaiset silmät katsoivat Balthieriin vakavina. Nainen oli huolissaan, vaikkei sanonut sitä ääneen. Piraatin oli myönnettävä olevansa itsekin levoton. Sanottiin kuitenkin, että tekemättömiä tekoja katui enemmän kuin tehtyjä. Balthier ei tiennyt, kuinka totta väite oli, mutta hänestä alkoi olla mahdoton ajatus jättää kiven voimat testaamatta.

Kupopähkinät eivät pudonneet kauas puusta. Kenties hän seuraisi isänsä jalanjäljissä tuhon tielle. Balthier ei pitänyt ajatuksesta ollenkaan, mutta hän oli joka tapauksessa tehnyt päätöksensä jo ennen kuin oli astunut Kätköön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!