17. kesäkuuta 2013

Glabadosin kätkö II: Luku 6

Author: Afeni
Beta: Nami, suurkiitos sinne suuntaan!
Rating: K-18
Disclaimer: Square Enix omistaa osan hahmoista ja tapahtumista sekä luonnollisesti maailman. Mukana on kuitenkin myös joukko omia hahmojani ja tapahtumatkin ovat osittain minun kynästäni.
Spoilers: Spoilaa Final Fantasy XII:ta erittäin paljon. Lisäksi sisältää myös ronskisti spoilereita Revenant Wingsistä. Lievää spoilausta voi tapahtua Final Fantasy Tacticsin ja Final Fantasy Tactics Advance 2:n osalta myös. Teitä on varoitettu.
Summary: Ba'Gamnan on vihdoin pois laskuista ja kaikki on hyvin. Piraatit eivät kuitenkaan olisi piraatteja, jos heillä ei olisi jo uusia seikkailuja tiedossaan. Legendan jäljille on vihdoin päästy, joten nyt on aika lähteä ratkaisemaan Glabadosin kätkön arvoitusta.


Glabadosin kätkö II: Siipien Tuomari




VI Hehku

”Hei, minä uskon vähemmälläkin!” Balthier älähti. ”Pitääkö sinun jatkuvasti tuhota paitojani?”

Franin huulet painautuivat vaativina miehen huulia vasten. Vieran kädet kiertyivät piraatin ympärille, kynnet raapaisivat ihoa ja sormet puristivat. Fran tunki niin lähelle kuin tuolissa saattoi päästä.

Balthier vastasi vieran suudelmaan, mutta aprikoi samalla, mikä oli ehtinyt muuttua reilussa puolessa tunnissa. Ei Fran nykyisin tietysti ujostellut, mutta yleensä tämä ei käyttäytynyt näin aggressiivisestikaan.

Viera irrottautui suudelmasta ja kiskoi paidan päänsä ylitse. Balthierin keskittymiskyky herpaantui. Mitä hän oli juuri pohtinut? He olivat olleet yksissä jo vuosia, mutta silmien eteen puskeva näky miellytti edelleen. Hän vei kätensä Franin selän taakse ja nojautui itse eteenpäin. Imaistessaan vieran toisen nännin huuliensa väliin hän tajusi, että tämän iho oli hieman tavallista kuumempi. Itse asiassa se tuntui käsiäkin vasten. Ylipäätään nainen tuntui hohkaavan, ei ainoastaan lämpöä vaan myös jotain muuta. Balthier ei varsinaisesti haistanut mitään poikkeuksellista, mutta sillä hetkellä Franin tavallinen tuoksu houkutteli häntä erittäin paljon. Se vietteli, lähetti sanattoman viestin siitä, että jotain pitäisi tapahtua. Tuo viesti oli kirjoitettu Franin iholle ja jopa naista ympäröivään ilmaan.

Housut alkoivat tuntua ahtailta. Tiukka nahka ei ollut aina paras mahdollinen valinta, ei varsinkaan tällaisina hetkinä. Tosin Balthier ei ollut osannut ennakoida päivän saamaa käännettä.

”Zodiark, Fran!” mies ähkäisi naisen rintaa vasten. ”Nytkö?” hän kysyi, vaikka tiesi jo vastauksen.

Balthier muisti ensimmäisen kerran, kun Hehku oli yllättänyt heidät. Siihen mennessä Fran oli ehtinyt jo kertoa asiasta, joten mies oli varautunut. Oikeastaan hän oli odottanut melkoisella innolla, että hetki koittaisi. Viera sen sijaan oli suhtautunut asiaan suurella epäilyksellä, tämä ei kuulemma pitänyt siitä, miten Hehku sai vierat käyttäytymään.

Piraatti oli ajatellut, ettei tilanteessa voisi olla kerrassaan mitään vikaa. Jos Hehku oli olemassa vierojen lisääntymistä varten ja kesti vain kolme päivää, ei sitä voinut luokitella ongelmaksi. Kyllähän jokainen nuorimies jaksoi kolmeksi päiväksi omistautua naisen miellyttämiselle. Itse asiassa moni nuorukainen ei edes voinut kuvitella mitään parempaa kuin kuumana käyvä nainen, joka oli valmis kolmen päivän ajan levittämään jalkansa vaikka pelkästä nyökkäyksestä.

Fran oli tuolloin ehdottanut, että menisi siksi ajaksi yksin jonnekin. Niin viera oli kuulemma tehnyt aiemmin. Balthier ei ollut kuitenkaan suostunut siihen, sillä hän oli ollut utelias ja myös uskonut, että he selviäisivät tilanteesta helposti.

Kumpikin piraateista oli tiennyt, miten Hehku vaikuttaisi Franiin. Yllätys oli ollut, että se vaikutti myös Balthieriin. Mies ei ollut havainnut mitään etukäteen, mutta kun aika oli koittanut, hän oli huomannut, ettei kyennyt keskittymään juuri muuhun kuin Franiin. Tunne oli hiipinyt kuin varkain, kunnes se oli räjähtänyt käsiin. Jos mies oli erossa vierasta, hän ei huomannut mitään, mutta naisen kanssa samaan tilaan päätyminen Hehkun aikaan johti vääjäämättä tiettyihin seurauksiin. Toki vastaan taisteleminen oli mahdollista, mutta kuka nyt olisi ollut niin hullu, että olisi tehnyt niin?

Tietenkään Balthier ei ollut tajunnut asiaa Hehkun hetkellä, mutta hän oli jälkeenpäin pohdiskellut. Seuraavana vuonna hän oli jopa testannut omia reaktioitaan. Sen jälkeen hän oli päättänyt, ettei Fran astunut ulos Strahlista Hehkun aikaan, sillä varmasti muut miehet olisivat reagoineet naisen seurassa samoin. Kun hän oli palkannut Nonon, mooglelle oli tehty selväksi, että kun Balthier käski pysyä kaukana Franista, niin tapahtuisi. Nono ei ollut ymmärtänyt, muttei ollut vastustellutkaan.

Tänä vuonna Hehkua ei ollut joka tapauksessa tullut. Balthier oli uhrannut seikalle muutaman ajatuksen, mutta päätynyt sitten siihen, että Ivalicen usvatilanne oli muuttunut Aurinkokristin tuhoutumisen myötä. Franhan oli sanonut Usvan vähentyneen. Sitä oli edelleen, muttei niin paljon. Jos Balthier taas oli ymmärtänyt oikein, vierojen Hehku johtui siitä, että vuosittain tietynlaisen Usvan määrä kohosi epätavallisen korkeaksi. Vierat reagoivat herkästi kaikenlaiseen Usvaan, mutta reaktio riippui Usvan tyypistä. Nethisiittien Usva oli vaarallista, sen sijaan se Usva, joka aiheutti eläinten kiimankaltaisen tilan… No, sitä ei voinut luokitella kovin vaaralliseksi, vaikkakin sen seurauksena saattoi olla rasitusvammoja, jos ei ollut varovainen.

Balthier oli oppinut ennakoimaan Hehkun alun. Kyse oli pienistä muutoksista ilmapiirissä. Fran houkutteli tavallistakin enemmän, vieran eleet lähettivät signaaleja ja tämä kosketteli useammin. Myös tämän tuoksu alkoi vietellä miestä, Balthier ei oikein ymmärtänyt miksi. Hän piti muulloinkin siitä, miltä Fran tuoksui, mutta kun Hehku alkoi, tuoksu oli suorastaan vastustamaton, vaikkei kuitenkaan muuttunut. Asiaa oli mahdoton selittää.

Nyt varoitusta ei ollut kuitenkaan tullut tai sitten merkit olivat menneet Balthierilta täysin ohitse. Se huolestutti miestä, jotain oli tekeillä ja se jokin liittyi Usvaan. Toisaalta samalla, kun järki huuteli huolen perään, vietit alkoivat puskea pintaan hyvin vahvoina. Piraatti tiesi, että jos hän halusi vielä irtautua tilanteesta, hänen olisi käveltävä ulos asunnosta juuri tällä hetkellä. Mikään ei kuitenkaan taannut, ettei Fran seuraisi hänen perässään – tämän käytöksestä oli helppo päätellä, että Hehku oli tullut paitsi yllättäen, myös tavallista voimakkaampana. Ja jos viera seuraisi miestä ulos, kukaan ei tiennyt, mitä tapahtuisi. Yhteisen hyvän vuoksi Balthierin olisi siis pysyteltävä asunnossa ja huolehdittava, että Fran pysyisi myös.

Miehen mielessä käväisi, mitä muualla mahtoi sillä hetkellä tapahtua. Ei Fran ollut ainoa viera Balfonheimissä, saati Golmoren viidakon ulkopuolella. Noh, se ei ollut piraatin ongelma. Hänen suurin haasteensa taisi sillä hetkellä olla aivan liikaa puristavat housut, joista oli päästävä eroon mahdollisimman nopeasti.

Balthier siirsi kätensä Franin pakaroiden alle ja nousi seisomaan. Hän kirosi mielessään sietämätöntä puristusta, jonka takia hänen oli pakko tyrkätä viera pikaisesti sängylle. Saatuaan kätensä vapaiksi hän tarttui vyöhönsä ja ryhtyi riuhtomaan sitä auki. Fran oli hetkessä hänen apunaan. Kun vyö saatiin auki, viera oli jo housujen kimpussa. Vihdoin kiusallinen tunne helpotti. Housut ja vyö aseineen kolahtivat lattialle, ja Balthier kiskoi vielä jalkansa ulos lahkeista.

Fran riisui juuri omia housujaan. Balthier auttoi nykimään ne alas ja tyrkkäsi naisen uudestaan sängylle. Viera yritti nousta, mutta mies sukelsi perään ja painoi tämän peittoa vasten.

Balthier tunsi käsien kiertyvän ympärilleen. Hän painautui Frania vasten ja suuteli naista ahnaasti. Hämärästi hän muisti, että oli ollut tutkimassa Grimoiresta jotain tärkeää, mutta se saisi nyt odottaa. Ei hän pystyisi nyt keskittymään, vaikka olisi halunnutkin. Hiiteen koko Grimoire, kirja ei karkaisi mihinkään. Hänellä oli parempaakin tekemistä kuin selailla pölyyntynyttä opusta.

Myös Franin jalat kietoutuivat Balthierin ympärille. Naisen lantio nousi miehen lantiota vasten kutsuvana, ei, vaativana oli oikeampi ilmaisu. Kädet kulkivat pitkin miehen selkää, kynnet raapaisivat ajoittain. Kaikissa Franin eleissä oli mukana vaatimus nopeasta, välittömästä toiminnasta, mikä ei ollut vieralle tyypillistä.

Paitsi tietysti kerran vuodessa.

Balthier painoi kasvonsa Franin kaulakuoppaan ja imi naisen tuoksua keuhkoihinsa. Zodiark, ei kukaan voinut tuoksua noin hyvältä. Hän olisi voinut vain keskittyä loppupäiväksi haistelemaan naista… tai olisi voinut, ellei toinen, huomattavasti voimakkaampi tarve olisi pakottanut hänen sukukalleuksiaan.

Mies antoi kätensä kulkea vieran vatsaa pitkin, kunnes kohtasi pehmeän karvoituksen ja sitä seuraavan lämpöisen kosteuden. Fran reagoi välittömästi hänen kosketukseensa kohottamalla lantiotaan uudestaan, painamalla sen Balthierin kättä vasten. Naisen suusta karkasi turhautunut huokaisu, kun piraatti ei hetkeen liikahtanut.

Fran vaikutti olevan enemmän kuin valmis, ei sillä, ettei Balthier itse olisi ollut. Hänen mielessään käväisi, että yleensä naisen lämmittelyyn sai käyttää enemmän aikaa, mutta toki Hehku oli asia erikseen. Tuskin Fran valittaisi jälkeenpäin.

Kun Balthier siirsi kätensä, Fran kuulosti entistäkin turhautuneemmalta. Mies ei voinut olla virnistämättä, kun jalat painoivat hänen pakaroitaan. Ei, viera ei todellakaan valittaisi. Mies vei toisen kätensä naisen pakaran alle ja ohjasi toisella itsensä tämän sisälle. Kuuma kosteus puristui sykkivänä hänen ympärilleen. Mikään maailmassa ei tuntunut paremmalta. Edellisestä kerrasta oli jo ehtinyt vierähtää muutama päivä, kun oli pitänyt seikkailla kaiken maailman kalliotemppeleillä ja kuskailla kakaroita Rabanastreen. Ehkä pieni pysähdys Balfonheimissä ei haittaisi ollenkaan, sillä kuka tiesi, mihin kurimukseen he Lemurésilla joutuisivat.

~o~

Balthier havahtui hiljaiseen koputukseen ovelta. Hän vilkaisi vieraa, joka oli vihdoin nukahtanut. Oikeastaan mies olisi itsekin halunnut käydä nukkumaan, mutta silti hän poimi housunsa lattialta ja kiskoi ne jalkoihinsa, ennen kuin suunnisti ovelle. Oli melko varmaa, että jos koputtelu jatkuisi, Fran heräisi, ja silloin nukkuminen ei tulisi enää kysymykseen. Viera ei vain antaisi piraatille hetken rauhaa, jos saisi silmänsä auki.

Emíly seisoi oven takana ja roikotti Franin kenkiä kädessään. Piraatti nappasi kengät, tyrkkäsi ne eteisen lattialle ja astui itse käytävän puolelle. Hän sulki oven mahdollisimman hiljaa, jottei Fran havahtuisi.

”Onko kaikki hyvin?” punapää tiedusteli matalalla äänellä.
”Loistavasti”, Balthier vastasi eikä voinut olla virnistämättä.
”Kävin jo aiemmin oven takana, mutta kumpikaan teistä ei tullut avaamaan”, Emíly huomautti. ”Huolestuin, kun Fran säntäsi sillä tavoin pois. Ajattelin, että ehkä rikoin jotain vierojen käytössääntöä ja loukkasin häntä…”
”Usko pois, Franin karkaamisella ei ollut mitään tekemistä sinun kanssasi”, piraatti lohdutti.
”Mikä hänelle sitten tuli?”
”Noh, miten sen nyt sanoisi… pakottava tarve nähdä minut?”

Emíly näytti siltä, ettei todellakaan ymmärtänyt. Eipä tämä tietysti voinutkaan, ei noin köykäisellä selityksellä. Balthier rapsutti takaraivoaan ja pohti, pitäisikö naiselle sanoa mitään.

”Vieroilla on… hmmm… tiettyyn aikaan vuodesta…” Balthier ei muistanut, milloin sanat olivat viimeksi hukkuneet häneltä. Muutama vuosi sitten hän olisi oikein mieluusti rehvastellut jutulla, mutta nyt se tuntui sopimattomalta. Ehkä jollekulle miehelle olisi vielä voinut vihjaista, kuinka onnekas hän olikaan, mutta ei Emille voinut sellaista kertoa.
”Niin?” punapää kuitenkin painosti.
”Et halua tietää”, piraatti kuittasi.
”Onko Fran kunnossa?” nainen kysyi.
”Elämänsä kunnossa.”
”Saanko nähdä hänet?”
”Hän nukkuu.”
”Kello on vasta kahdeksan illalla.”
”Väsytin hänet perusteellisesti”, mies selvitti. Ja hän minut, piraatti lisäsi mielessään. Hän oli totisesti unien tarpeessa, sillä Fran vaatisi varmasti uusintaerää heti herättyään.

Yllättävää kyllä, Emílyn kasvoille syttyi oivallus. Balthier ei voinut olla miettimättä, mitä nainen oli mahtanut kuulla, kun oli aiemmin käynyt oven takana. Miehen ajatukset harhautuivat muutaman tunnin taaksepäin. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt olla tekemässä jotain muuta kuin peuhaamassa Franin kanssa ympäri kämppää, mutta järki oli kaikonnut ulos samalla hetkellä, kun viera oli rynnännyt sisälle.

”Oletan, ettet ole tänään kertomassa lapsille seikkailustanne?” nainen kysäisi. Tämä tuijotti Balthieria tiiviisti hämärässä käytävässä.

Naapurihuoneiston ovi kävi ja joku sytytti rappukäytävän lyhdyn. Vanhempi naisihminen vilkaisi paheksuvasti Emílyn ja puolipukeisen piraatin suuntaan, mutta lähti sanaakaan sanomatta alas. Emíly ei kiinnittänyt naapuriin mitään huomiota, sillä tämä tuijotti Balthieria.
”Ran…”
”Niin?”
Mitä te olette tehneet koko päivän?”
”En olisi koskaan uskonut sanovani tätä sinulle, Em, mutta se ei taida olla sinun asiasi”, Balthier vastasi.
”Sinä olet naarmuilla ja kaulasi on syöty”, nainen puuskahti. ”Et näyttänyt koskaan tuolta edes silloin kuin könysitte Embryn kanssa kotiin aamusella oltuanne hurvittelemassa koko yön.”

Nainen tarttui piraatin käsivarteen ja katsoi sitä tarkemmin. Vasta nyt Balthierkin huomasi punertavat jäljet, jotka menivät pitkin hänen ihoaan. Franin kynsistä tulleita epäilemättä. Mies ei suuremmin arvostanut sitä, että viera oli päättänyt merkitä hänet omaisuudekseen. Toisaalta päätös tuskin oli ollut tietoinen, kumpikaan heistä ei ollut ajatellut mitään muutamaan tuntiin. He olivat vain toimineet vaistojensa varassa.

”Me olemme vain pitäneet hieman hauskaa”, mies totesi naiselle. Em puisteli päätään ja näytti yhtä aikaa sekä huvittuneelta että hämmästyneeltä.
”Ja minä kun luulin, että olet muuttunut”, nainen tokaisi. ”Samanlainen teinikoltiainen sinä olet edelleen.”

Balthier kohautti olkiaan. Emíly voisi rauhassa uskoa, että aloite oli tullut häneltä. Ehkä oli parempi olla kertomatta Hehkusta, sillä nainen ei välttämättä ymmärtäisi. Fran voisi itse kertoa, jos haluaisi, mutta mikäli piraatti vieraa tunsi, tämä mieluummin pysytteli asiasta hiljaa.

”Minkäs mies itselleen voi?” piraatti hymähti ja kohautti olkapäitään. ”Nyt, jos et pahastu, olen yöunien tarpeessa”, hän lisäsi ja avasi oven. Emíly ei vastannut, mutta ullakkohuoneistosta sen sijaan kuului, kuinka joku nousi sängystä. Fran ilmestyi eteiseen ja oli – Balthierin helpotukseksi – sentään kietonut peiton ympärilleen. Vieran hiukset olivat unen jäljiltä sekaisin, mutta punaiset silmät tarkkailivat ympäristöä valppaina.

”Onko kaikki hyvin, Fran?” Emíly uteli ovensuusta. Viera nyökkäsi, mutta Balthier huomasi tämän olevan levoton. Naisen korvat kääntyilivät puolelta toiselle, ja näytti siltä kuin tämä olisi haistellut ilmaa. Itse asiassa tämän silmissä oli saalistajan ilme, eikä piraatille ollut epäselvää, kuka oli saalis.
”Em, jutellaan myöhemmin”, piraatti tokaisi ja työnsi oven naisen nenän edestä kiinni. Lukko oli tuskin loksahtanut, kun Fran jo pudotti peiton ja painoi miehen ovea vasten. Huulet painautuivat Balthierin kaulaa vasten ja imivät ihoa turhankin intensiivisesti. Hämärästi mies tiedosti, että iho tuntui kovin aralta, ilmeisesti viera oli iskenyt kiinni jo aiemmin yhtä suurella innolla, vaikkei piraatilla ollut tapahtuneesta selkeää muistikuvaa.

Kynnet raapaisivat Balthierin kylkiä, kun Fran juoksutti sormiaan alemmas. Kädet löysivät housujen vyötärön, avasivat napit yllättävän näppärästi ja ryhtyivät kiskomaan vaatekappaletta alemmas. Huulet seurasivat käsiä ja liikkuivat alemmas pitkin piraatin vatsaa, aina silloin tällöin hampaat näykkäisivät ja kieli mutkitteli iholla jättäen kostean vanan matkallaan.

Balthierin hengitys muuttui katkonaiseksi, kun Fran sai kiskottua housut hänen nilkkoihinsa. Hän potki vaatteen irti jaloistaan ja tyrkkäsi sen kauemmas. Hän ehti puolittain pohtia makuuhuoneeseen palaamista, mutta ajatusketju jäi kesken, kun huulet kietoutuivat hänen miehuutensa ympärille kosteina, pehmeinä ja kuumina. Piraatti huokaisi ja nojautui paremmin ovea vasten. Hän antoi käsiensä vaeltaa naisen hiusten sekaan ja ajatustensa lakata kulkemasta kokonaan.

Franin kieli hankasi juuri sopivasti. Vasta hetki sitten Balthier oli ollut varma, ettei kykenisi vielä uusintaerään, mutta hän sai todeta olleensa väärässä. Hänen miehuutensa nosti ylvästä päätään vieran käsittelyssä nopeammin kuin olisi arvannut. Kaikki muu jäi toissijaiseksi, kun naisen suu kuljetti häntä kohti huippua.

Yhtäkkiä viera kuitenkin vetäytyi kauemmas. Balthier ähkäisi ja käänsi katseensa alas. Punaiset silmät tuijottivat häntä sumeina pimeässä eteisessä, ja hänestä tuntui, että hän räjähtäisi pian. Tuollainen keskeyttäminen oli julmaa leikkiä, kiellettyä sellaista. Piraatti ei aikonut antaa naisen päästä pälkähästä.

Mies siirsi kätensä naisen kainaloiden alle ja kiskaisi tämän pystyyn. Hän käännähti ympäri ja miltei paiskasi vieran ovea vasten. Vaistomaisesti hän vei toisen kätensä Franin oikean reiden taakse ja nosti jalkaa ylemmäs, toisella hän avusti itseään, kunnes tunsi taas sykkivän kosteuden ympärillään. Piraatti nojasi nyt kätensä ovea vasten ja työntyi syvemmälle kuumuuteen. Hän tunsi Franin kädet ensin olkapäillään, sitten hieman alempana hartioillaan, kunnes vieran kynnet raapaisivat hänen selkäänsä. Hän ei välittänyt, ei ollut väliä, mitä viera teki hänelle, kunhan hän saisi tämän kokonaan.

Balthier vetäytyi ja työntyi sitten voimalla uudestaan Franin sisälle. Hän kuuli oven kolahtavan. Viera nosti jalkansa hän pakaroidensa päälle ja painoi. Piraatti siirsi molemmat kätensä alemmas ja otti naisesta paremmin kiinni. Franin kummatkin jalat kiertyivät Balthierin vyötärölle.

Mies kiihdytti työntöjään välittämättä siitä, että ovi heidän takanaan piti armotonta meteliä, joka kuului taatusti rappukäytävän lisäksi naapurihuoneistoihin. Franin voihkaisut hukkuivat Balthierin omiin murahduksiin. Hän tunsi vieran sykkivän yhä nopeammin miehuutensa ympärillä, jokainen työntö vain kasvatti painetta. Silmissä sumeni, eikä maailmassa ollut mitään muuta kuin vieran kuuma vartalo miehen vartaloa vasten.

Paine kasvoi kasvamistaan, kunnes muuttui lähes sietämättömäksi. Balthier painoi Franin tiukasti ovea vasten ja puski itsensä niin kiinni naiseen kuin suinkin pystyi. Hänen hengityksensä hädin tuskin kulki. Lihakset jännittyivät ja koko hänen kehonsa tärisi, kun räjähdys vihdoin tapahtui. Piraatti jäi huohottamaan vieraa vasten kykenemättä hetkeen liikkumaan. Hän laski päänsä naisen olkapäälle yrittäessään saada hengityksensä tasaantumaan. Zodiark, jos hän ei selviäisi näistä kolmesta päivästä hengissä, ainakin hän kuolisi onnellisena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!