28. tammikuuta 2014

Glabadosin kätkö II: Luku 12

Author: Afeni  
Beta: Tätä lukua ei ole betattu, mutta olen itse yrittänyt karsia mokia minimiin  
Rating: K-18  
Disclaimer: Square Enix omistaa osan hahmoista ja tapahtumista sekä luonnollisesti maailman. Mukana on kuitenkin myös joukko omia hahmojani ja tapahtumatkin ovat osittain minun kynästäni. 
Spoilers: Spoilaa Final Fantasy XII:ta erittäin paljon. Lisäksi sisältää myös ronskisti spoilereita Revenant Wingsistä. Lievää spoilausta voi tapahtua Final Fantasy Tacticsin ja Final Fantasy Tactics Advance 2:n osalta myös. Teitä on varoitettu.  
Summary: Ba'Gamnan on vihdoin pois laskuista ja kaikki on hyvin. Piraatit eivät kuitenkaan olisi piraatteja, jos heillä ei olisi jo uusia seikkailuja tiedossaan. Legendan jäljille on vihdoin päästy, joten nyt on aika lähteä ratkaisemaan Glabadosin kätkön arvoitusta.






Glabadosin kätkö II: Siipien Tuomari





XII Pakollinen pysähdys


Balthier haukkoi henkeään. Joka paikkaan sattui ja hänen keuhkonsa olivat pakahtua. Tuntui kuin hän olisi herännyt kuolleista, kenties olikin. Hyvin hitaasti hän raotti silmiään, mutta sulki ne välittömästi uudelleen. Valo poltteli ja kirveli. Hän ei tiennyt, missä oli, muttei ainakaan enää luolassa, josta auraliitti oli löytynyt.

”Tämä päänsärky vetää vertoja sille kerralle, kun tyhjensin kokonaisen pullollisen bhujerbalaista madhua…” Balthier mutisi. Hän ei ollut varma, uskaltaisiko nousta. Oli täysin mahdollista, että vatsan sisältö tulisi ylös saman tien… jos vatsassa nyt ylipäätään oli mitään. Oikeastaan hänestä tuntui, että se ammotti tyhjyyttään. Suuta ja kurkkua myös korvensi siihen malliin, ettei hän ollut juonut hetkeen.
”Kupo?” tuttu ääni tunkeutui Balthierin tajuntaan. ”Vettä, kupo?”
”Kyllä, kiitos”, Balthier sai sanottua. Puhuminen sai kurkun tuntumaan entistä karheammalta ja aiheutti ilkeän yskänpuuskan.

Balthier painoi kätensä lattiaa vasten. Ainakin hän oletti alusen olevan lattia, sillä se tuntui kovalta ja kylmältä. Hän kohotti toisen kätensä suojaamaan silmiään ja raotti sitten luomiaan uudestaan. Epäselvä kuva lasi kädessä seisovasta mooglesta piirtyi hänen verkkokalvoilleen. Hiljalleen kuva alkoi muuttua selkeämmäksi, ja Nonon kasvoille ilmestyi huolestunut ilme… tai kai se oli ollut niillä koko ajan, Balthier ei vain heti ollut pystynyt rekisteröimään sitä.

Nono ojensi lasin kohti Balthieria ja hän tarttui siihen. Hän yritti hymyillä, mutta huulet tuntuivat kireiltä ja kuivilta. Vesi ei ollut koskaan maistunut paremmalta, mutta se oli vaikea saada nieltyä. Hän tunsi aivan liian selvästi, miten neste valui kurkkua pitkin alas erittäin tyhjään vatsaan.
”Zodiark”, mies rykäisi.

Balthier tyhjensi lasin ja ojensi sen takaisin Nonolle, joka katosi hänen näköpiiristään vain palatakseen hetken päästä takaisin kahden lasin kanssa. Balthier sai uuden annoksen ja tajusi nyt kääntää päätään. Fran istui myös lattialla ja nojasi selkäänsä tutunoloiseen laatikkoon. He olivat Strahlissa, siitä ei ollut epäilystäkään. Fran ei näyttänyt voivan erityisen hyvin, mutta oli elossa ja joi vettä.

”Mitä tapahtui?” Balthier kähisi Nonolle.
”Voisin kysyä samaa teiltä, kupo”, Nono puuskahti ja näytti yllättävän kiukkuiselta. ”Teillä ei vain taida ääni oikein kupottaa, joten minä kerron ensin, kupo”, moogle teki kuitenkin myönnytyksen.

Balthier könysi Franin viereen Strahlin ruumassa ja yritti asettua mukavaan asentoon. Tosin sellaista ei tainnut juuri nyt ollakaan. Jos hän toipuisi tästä kurimuksesta, hän ei enää koskaan vierailisi Illuusioiden maailmassa tai muussakaan paikassa, joka vastasi tuonpuoleista. Zodiarkin tähden, hän joko eläisi ikuisesti tai kuolisi kunnolla. Henkiin palaaminen oli turhan kivuliasta puuhaa.

Vesi sai jälleen Balthierin yskähtämään. Hän ei ollut aivan varma, jaksaisiko todella kuunnella Nonon tarinaa. Hän oli kuullut omituisia kertomuksia viime aikoina aivan riittämiin, mutta toisaalta häntä kiinnosti tietää, miten he olivat päätyneet takaisin Strahliin.
”Oletko kunnossa?” Balthier sihahti Franille, joka vastasi nyökkäyksellä. Koska nainen ei sanonut mitään, Balthier päätti jättää tarkemmat utelut myöhemmäksi. Hän ei itsekään ollut varsinaisesti juttutuulella.

Nono lennähti istumaan pienemmän laatikon päälle ja tarkkaili piraatteja hetken ajan. Moogle ei näyttänyt kiukkuiselta, muttei tätä voinut iloiseksikaan sanoa. Nono harvemmin myönsi olevansa huolissaan mistään tai kenestäkään muusta kuin Strahlista, mutta Balthier tiesi, ettei tämä pelkän ilmalaivan takia miehistössä roikkunut… vaikka Strahl toki oli parhaita yksityisaluksia Balfonheimissa.

”Teillä kesti aivan liian kauan temppelissä, kupo”, Nono aloitti kertomuksensa, ”joten minä päätin tulla katsomaan, oliko jotain pielessä. Ja siellä te olitte, kupo! Makasitten lattialla, kupo, eikä ketään näkynyt missään. Minulta meni kuposti aikaa, että sain teidät raahattua takaisin Strahlille, kupo!”
”Oliko auraliitti yhä tallella?” Balthier kähisi.
”Oli se silloin, kupo, mutta siitä on jo useampi päivä, kupo”, Nono totesi.
”Useampi päivä?” Fran henkäisi Balthierin vierestä.
”Kupo”, Nono vahvisti.

Nonon kasvot mutristuivat. Mooglella oli huonoja uutisia, joita tämä ilmeisesti yritti pantata, mutta tiesi, ettei voinut salata asioita loputtomiin.
”Kupo, jotain tapahtui”, Nono sanoi vihdoin. ”Sillä välin, kun te olitte tapahtumia, Lemurésilla oli suuronnettomuus.”

Balthier kohotti kulmiaan. Hän hörppäsi vettä ja toivoi voivansa paremmin, jotta olisi jaksanut keskittyä kunnolla.
”Kun olin vihdoin saanut teidät Strahliin, lähdin pois temppelin läheltä, kupo”, Nono jatkoi. ”Se oli kupo ratkaisu, kupo. Lensin lähelle Marilithia, sitä paikkaa, jonka aegylit sanoivat suurimmaksi kaupungikseen. Ajattelin, että sieltä saisi apua, kupo, mutta kun pääsin perille, tapahtui kauheita, kupo.”
”Mitä?” Balthier murahti ja joi lisää vettä. Kuinka janoinen ihminen oikein saattoi olla? Lisäksi hänellä oli käsittämätön nälkä, mutta hän ei oikeastaan jaksanut tehdä asialle vielä mitään. Myöhemmin hän suorittaisi ryöstöretken Strahlin ruokakaapeille. Sieltä oli paras löytyä jotain syömiskelpoista.
”Yhtäkkiä Taivasmeren yläpuolelle ilmestyi valtava lohikäärme, kupo. Se repi Taivasmeren rikki ja hajotti mantereen useampaan osaan, kupo”, Nono henkäisi. ”En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, kupopo! Paljon aegyleitä kuoli, kyliä tuhoutui, kupo. Ja Marilith on myös puoliksi raunioina, kupo. En saanut sieltä apua, koska monet aegyl-kupot ovat hädässä. Sitten vain yritin vahtia teitä, kupo. Näytitte melkein kuolleita, kupo, mutta hengititte kuitenkin.”
”No, olen ainakin melkein elossa nyt”, Balthier tuhahti ja yskäisi heti perään. Zodiark sentään, heidän pitäisi saada itsensä kuntoon mahdollisimman pian. ”Auraliitti?” hän sai kähistyä yskäyksien lomasta.
”Kupo… paha sanoa. Se oli kunnossa, kun hain teidät, mutta nyt… kukaan ei tiedä, kupo”, Nono myönsi.
”Kenties Siipien Tuomari kutsui lohikäärmeen, ehkä sekin on yksi Feolthanoksen eliittisotilaista”, Fran kuiskasi. ”Ehkä… tuomari aiheutti sen avulla hämmennystä ja vei auraliitin?”

Balthier huokaisi. Fran oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä oikeasti. Saattoi myös olla mahdollista, ettei yksin lohikäärmeen ilmestyminen ollut aiheuttanut kaikkea syntynyttä tuhoa. Kenties auraliitin katoaminen oli osasyy. Olihan purvamia ennenkin putoillut taivaalta, koska magisiittia oli louhittu liikaa. Oli täysin mahdollista, että Lemurésin leijuminen nojasi ainakin osittain auraliitteihin.

Tarkoittiko se, että Feolthanos oli valmis pudottamaan oman valtakuntansa, saadakseen Ivalicen valloittamiseen tarkoitetun voiman käsiinsä? Toisaalta paras keino tappaa kaikki aegylit ja viedä näiden animoiden viimeisetkin hippuset, oli pudottaa Lemurés. Näin ajateltuna suunnitelma kuulosti loogiselta. Pähkähullulta, mutta loogiselta.

”Grimoire”, Fran kuiskasi. Balthier kääntyi katsomaan naista. Tämä oli oikeassa, sillä kirja täydensi itseään. Jos se toimi edelleen samalla tavalla, kaikki tapahtunut löytyi sen sivuilta. Kirja kertoisi heille, oliko Siipien Tuomari onnistunut aikeissaan. Se saattaisi myös kertoa Feolthanoksesta yhtä sun toista. Balthier kirosi itseään, kun ei ollut lukenut kirjaa riittävän tarkasti. Tosin hän ei tiennyt, mitä olisi voinut tehdä toisin. Hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka estää Feolthanoksen aikeet. Miten he pärjäisivät salaperäistä tuomaria vastaan? He olivat voittaneet ihmisiä ja lohikäärmeitä sekä kukistaneet nethisiitit. Tällä kertaa heillä ei kuitenkaan ollut apunaan jumalallisia miekkoja tai espereitä. He olivat omillaan.

”Kupo, te syötte ensin”, Nono murahti. ”Sitten kerrotte minulle, mitä kupoa temppelissä tapahtui.”

Nono oli aina ollut kova komentelemaan, mitä Strahliin ja sen korjauksiin tuli, mutta Balthier yllättyi, että moogle otti nyt heidän suhteensa noin tiukan asenteen. Kaipa tämä oli oikeasti ollut huolissaan. Olihan tämä joutunut todistamaan jo ties, minkälaisia tilanteita… ja piraatin oli myönnettävä, ettei hän kaikesta tapahtuneesta huolimatta ollut aiemmin käynyt yhtä lähellä kuolemaa. Ehkä huoleen oli aihettakin. Tällä kertaa he saattoivat olla jonkin aivan liian suuren kanssa tekemisissä. Perääntyminen ei ollut silti vaihtoehto.

”Hyvä on, eiköhän mennä tutkimaan kaappien sisältöä”, Balthier kähisi. Hän laski lasin lattialle, ennen kuin kampesi itsensä laatikon avulla pystyyn. Päässä humisi ja vatsa kumisi tyhjyyttään. Ehkä oli tosiaan parempi saada itsensä järkevään kuntoon, ennen kuin ryhtyi tekemään päätöksiä.

Balthier auttoi Franin pystyyn. Nainen tuntui olevan häntäkin huonommassa kunnossa, mikä sai hänet jälleen kerran kyseenalaistamaan, kannattiko tätä ottaa kaikille reissuille mukaan. Hän teki päätöksen, että seuraavaan auraliittitemppeliin hän menisi yksin, Fran saisi olla asiasta mitä mieltä tahansa. Viera jäisi Nonon kanssa Strahlille, ja Balthier hoitelisi auraliitin yksin. Helppoa siitä ei tulisi – mutta oli mahdotonta sanoa, kumpi olisi vaikeampaa, auraliitin tuhoaminen vai Franin Strahlille jättäminen – joka tapauksessa suunnitelma oli ainoa järkevä.

Toisiaan tukien piraatit raahautuivat Strahlin ruumasta hytin suuntaan. Nono lenteli lasien kanssa heidän perässään. Balthier laski Franin istumaan sängylle ja meni itse penkomaan kaappeja. Hän ei ollut kokkaustuulella, mutta onneksi varastoissa oli vielä jäljellä kuivalihaa. Se saisi kelvata hänelle. Franille löytyi liuta kasviksia. Balthier tiesi vieran pitävän enemmän höyrytetyistä rehuista kuin kylmistä, mutta nyt oli tärkeintä saada jotain ravintoa.

~o~


”Olen aivan varma, että kirjassa sanottiin jotain Feolthanoksesta…” Balthier mutisi ja selaili sivuja. Grimoire oli niin valtava, että siitä oli vaikea löytää uudestaan tietoa, johon oli kerran törmännyt. Lisäksi siitä puuttui sisällysluettelo, mikä vaikeutti etsintää entisestään.
”Nyt kun mainitsit asiasta, hänestä ja hänen vieravaimostaan tosiaan puhuttiin kirjassa”, Fran huomautti. ”Sama tarina kuin aegylit kertoivat, mutta kirjan mukaan Occuriat sulkivat Lemurésin, ei Feolthanos.”
”Miten voit muistaa tuon?” Balthier kummasteli. Hän kyllä luki mielellään, mutta kaikki asiat eivät jääneet mieleen.
”Vierojen muisti on pitkä. Lisäksi tarina kiinnosti minua”, Fran vastasi. ”Tosin olin ehtinyt unohtaa sen. Se ei tullut aiemmin mieleeni.”
”Noh, joka tapauksessa luulen, että asiat on esitetty aegyleille eri valossa kuin ne ovat oikeasti olleet”, Balthier pohdiskeli ääneen. Tosin ei ollut ollenkaan varmaa, että Grimoirekaan oli totuus. Toisaalta se oli osunut varsin oikeaan viimeaikaisten tapahtumien osalta, joten sillä perusteella saattoi olettaa, että kirjan jutuissa oli vähintäänkin jonkinlaista perää.

Mies selaili kirjaa, kunnes päätti aloittaa lopusta. Kaikki tyhjät sivut eivät olleet vielä täyttyneet, mutta hän löysi helposti kohdan, johon teksti päättyi. Grimoiren tuorein osuus kertoi Siipien Tuomarin kutsuneen olennon nimeltään Bahamut toisesta maailmasta. Bahamut oli tuhonnut Taivasmeren ja hajottanut mantereen useammaksi pieneksi kappaleeksi. Tiedot eivät poikenneet Nonon uutisista.

”En löydä mainintaa käynnistämme Illuusioiden maailmassa”, Balthier sanoi ääneen.
”Kenties kirja kertoo vain tästä maailmasta”, Fran totesi. ”Voihan olla, että Illuusioiden maailma ei ole muuta kuin illuusiota.”
”Ei se siltä tuntunut…”
”Niin. On vaikea sanoa, miltä se tuntui. En oikein tiennyt, olinko elossa vai kuollut.”
”Kupo, minusta te olitte melkein kuolleita. Hengititte kyllä, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Ette reagoineet mihinkään”, Nono huomautti. ”Se oli pelottavaa, kupo. Kiellän teitä tekemästä enää niin, kupo!”
”Usko pois, minulla ei ole halua palata siihen maailmaan enää”, Balthier kuittasi. ”Toivon totisesti, että jos on olemassa jokin tuonpuoleinen, se ei muistuta Illuusioiden maailmaa.”
”Toivon samaa. Se paikka oli vailla toivoa”, Fran huokaisi. ”Minun on myönnettävä, että minun kävi sääliksi… hmmm, yarheja. Ei kai heitä voi enää aegyleiksikään kutsua.”

Balthier ei vastannut. Hän ei voinut olla ajattelematta, että yarhit muistuttivat kovasti espereitä. Myös nämä oli kutsuttu tarvittaessa paikalle. Tosin esperit pystyivät myös niskuroimaan. Belias oli esimerkiksi kieltäytynyt ilmestymästä sadesäällä. Sen tuominen todelliseen maailmaan oli vaatinut suuria mielenponnistuksia. Yarhit sen sijaan kutsuttiin paikalla käyttämällä aurasiittejä. Niillä oli vähemmän mahdollisuuksia kapinoida kuin espereillä.

Ilmapiraatti jatkoi kirjan selaamista taaksepäin. ”Hei, tässä mielenkiintoinen maininta”, hän huudahti yllättäen. ”’Ivalicesta saapuneet sankarit tekivät parhaansa pelastaakseen siivekkään kansan. He saapuivat ilmalaivallaan Teph Qulin temppelille ja haastoivat Siipien Tuomarin. Sankarijoukko ei kuitenkaan ollut voitokas vaan epäonnistui suojelemaan auraliittiä.’”
”Ivalicesta ilmalaivalla saapunut sankarijoukko?” Fran toisti. ”Miten he voivat olla sankareita, jos yrittävät suojella auraliittiä?”
”Sen minäkin haluaisin tietää, kuten myös sen, keihin tällä viitataan”, Balthier puuskahti.
”Varmaan toisiin ilmapiraatteihi, kupo”, Nono arveli.
”Valtaosa on täällä ryöstelemässä, eivät he haluaisi suojella murikkaa”, Balthier kuittasi.
”Kenties piraattihallitsijat haluavat, kupo. Hehän lähtivät kai tänne myös, kupo.”
”Nono voi olla oikeassa. Elza ei kertonut, minne he ovat matkalla, mutta eikö se ole selvää?” Frankin huomautti.
”Mahdollisesti…” Balthier mutisi. Hän ei oikein tiennyt, uskoako vai ei. Hänellä oli omat kahnauksensa piraattihallitsijoiden kanssa, mutta hänen oli silti vaikea uskoa näiden haluavan pahaa aegyleille. Oliko niin, etteivät nämä tienneet totuutta? ”Olisi aivan Elzan tapaista panna kapuloita minun rattaisiini”, hän tuhahti lopulta.
”Tuskin tämä on kupokohtaista, kupo”, Nono väitti.

Ei tietenkään ollut, eikä Balthier sitä ollut tarkoittanutkaan. Joka tapauksessa, jos Elza, Rikken ja Raz olivat liikkeellä tarkoituksenaan suojella auraliittejä, nämä olisivat nyt varmasti jo matkalla kohti seuraavaa temppeliä. Balthier kertoi ajatuksensa kahdelle muulle, jotka nyökkäilivät.
”Kuulostaa siltä, että meidän on suunnattava kohti Ymir Qulia”, hän lisäsi ja painoi kirjan kiinni. Se oli mielenkiintoista luettavaa, mutta nyt ei ollut aikaa ahmia enempää sivuja. Hänen oli siirryttävä Strahlin ohjaimiin. Onneksi temppelin sijainti oli jo tiedossa, heidän täytyisi vain osata navigoida sinne. Se saattaisi olla jokseenkin haastavaa, sillä Taivasmeren tuhouduttua heidän karttansa ei enää pitänyt paikkaansa. Leijuvia saaria oli tullut yhtäkkiä lisää ja osa vanhoistakin saattoi olla siirtynyt hieman räjähdyksen voimasta.

Fran nousi pöydän äärestä, nappasi kartan ja levitti sen pöydälle. Balthier kumartui tutkimaan sitä yhdessä vieran kanssa.
”Jos tulkitsen tätä oikein, meidän on laskeuduttava tässä”, Fran sanoi ja osoitti pitkällä kynnellään kohtaa, jossa luki koukeroisin kirjaimin ’Arda’. ”Temppeli on täällä, joudumme kulkemaan vuorien suuntaan.”
”Temppeli sijaitsee Taivaanpilarin alaosissa”, Balthier totesi. ”Koska kyseessä on tulivuori, siellä voi tulla kuumat paikat.”
”Ainakaan emme tällä kertaa jäädy”, Fran naurahti.
”Aivan”, Balthier totesi.

Balthier rutisti kulmiaan. Miten hän saisi sanottua asiansa ilman, että Fran vetäisisi kupopähkinän sievään nenäänsä? Hän ei halunnut naista mukaan tulivuorelle. Tämä olisi paremmassa turvassa Strahlissa. Jos he kohtaisivat taas Siipien Tuomarin, Franille voisi käydä huonosti. Magiasta ei ollut apua, tuskin jousestakaan. Balthier ei halunnut joutua huolehtimaan vierasta suorittaessaan liki mahdotonta tehtävää.

Hetken pohdittuaan Balthier päätti, että ikävä keskustelu voisi odottaa vielä hetken verran. Hän ottaisi asian puheeksi, kun he olisivat laskeutuneet. Tarvittaessa hän vaikka sitoisi Franin penkkiin kiinni, jos tämä ei ottaisi kuuleviin korviinsa hänen pyyntöään. Nyt oli kuitenkin vielä parempi vaieta, sillä hän tarvitsi naisen apua navigoinnissa. Nono loisti monessa asiassa, mutta Fran oli lyömätön kakkospilotti.

”Taivasmeri sijaitsi tässä ja me olemme… hetkinen… nyt täällä”, Balthier jatkoi pakottaen ajatuksensa ajankohtaisempaan ongelmaan. ”Emme tiedä, millaisiksi paloiksi manner on pirstoutunut ja sijaitsemmeko todella samoilla pituus- ja leveyspiireillä kuin kartan mukaan.”
”En silti usko, että meren tuhoutuminen on vaikuttanut Taivaanpilariin”, Fran huomautti. ”Se sijaitsee melko kaukana. Lisäksi tulivuori on helppo erottaa muusta maastosta.”
”Olet varmastikin oikeassa”, Balthier vastasi.
”Kupo, minä menen tarkistamaan moottorit”, Nono ilmoitti ja lennähti pois paikalta. Fran kääri kartan kokoon ja laittoi sen takaisin hyllylle.

Kumpikin ilmapiraatti suuntasi askeleensa Strahlin ohjaamoon. Onneksi he olivat toipuneet hyvin reissustaan Illuusioiden maailmaan. Hetken Balthier oli pelännyt, ettei hänen olonsa palautuisi koskaan entiselleen, mutta hän tunsi itsensä jo täysin ehjäksi. Ruoka tosin olisi voinut olla parempaakin. Strahlin vähäiset varastot olivat huvenneet olemattomiin, joten Nono oli joutunut hankkimaan täydennystä Marilithista. Aegylit kyllä hallitsivat kasvisruoan salata, mutta kasvisruoka oli kasvisruokaa, vaikka sen olisi paistanut parhaassa rasvassa. Kunhan maailma olisi pelastettu hulluilta siipiveikoilta, Balthier aikoi palkita itsensä kunnon pihvillä ja laadukkaalla punaviinillä. Hän veisi Franin syömään johonkin hienoon ravintolaan. Ei Balfonheimissa vaan jossain muualla. Archadesissa hänen ei luultavasti kannattaisi näyttää naamaansa, mutta Bhujerbasta löytyi muutama erinomainen paikka, joissa he eivät olleet vielä käyneet yhdessä. Kyllä vain, se kuulosti suunnitelmalta.

Ensin oli vain selvittävä reissusta tulivuorelle, kukistettava Siipien Tuomari ja tuhottava auraliitti. Sen jälkeen vuorossa oli kolmannen kiven jäljittäminen ja Feolthanoksen suunnitelmien romuttaminen. Pikkujuttuja.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!