23. maaliskuuta 2014

Glabadosin kätkö II: Luku 13

Author: Afeni  
Beta: Tätä lukua ei ole betattu, mutta olen itse yrittänyt karsia mokia minimiin  
Rating: K-18  
Disclaimer: Square Enix omistaa osan hahmoista ja tapahtumista sekä luonnollisesti maailman. Mukana on kuitenkin myös joukko omia hahmojani ja tapahtumatkin ovat osittain minun kynästäni. 
Spoilers: Spoilaa Final Fantasy XII:ta erittäin paljon. Lisäksi sisältää myös ronskisti spoilereita Revenant Wingsistä. Lievää spoilausta voi tapahtua Final Fantasy Tacticsin ja Final Fantasy Tactics Advance 2:n osalta myös. Teitä on varoitettu.  
Summary: Ba'Gamnan on vihdoin pois laskuista ja kaikki on hyvin. Piraatit eivät kuitenkaan olisi piraatteja, jos heillä ei olisi jo uusia seikkailuja tiedossaan. Legendan jäljille on vihdoin päästy, joten nyt on aika lähteä ratkaisemaan Glabadosin kätkön arvoitusta.



Glabadosin kätkö II: Siipien Tuomari



XIII Käänteitä

Fran nojasi päätään penkkinsä niskatukeen ja antoi luomiensa painua kiinni. Häntä väsytti silmittömästi eikä olo ollut edelleenkään paras mahdollinen. Itse asiassa se tuntui aaltoilevan. Pääasiassa hän voi jo normaalisti, mutta pahoinvointi pukkasi yllättäen kylkeen yhä uudestaan. Oliko hän onnistunut sairastuttamaan itsensä Illuusioiden maailmassa? Oliko sellainen mahdollista? Kenties kyse oli kuitenkin vain jonkinlaisesta jälkireaktiosta, kun hänen kehonsa oli joutunut täysin odottamattomaan tilanteeseen.

Nyt vain oli väärä hetki olla väsynyt ja voida pahoin. Piraattikolmikko oli matkalla seuraavalle temppelille, jossa heidän pitäisi tuhota auraliitti. Kenelläkään heistä ei ollut tietoa, miten se edes tehtiin, eikä valitettavasti edes Grimoire ollut tarjonnut siihen vastausta. Heidän oli kuitenkin yritettävä, muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Fran nautti seikkailuntunnusta, rauhallisella elämällä Balfonheimissa oli ollut puolensa, mutta hän oli seikkaillut Balthierin kanssa jo niin kauan, ettei rauhaa ja hiljaisuutta jaksanut loputtomiin. Silti olisi ollut mukavampaa voida hyvin. Erilaiset vastoinkäymiset kuuluivat seikkailuihin, mutta aiemmin Fran ei ollut joutunut taistelemaan pahoinvointia vastaan.

”Kaikki hyvin?” Balthierin ääni tunkeutui Franin korviin.
”Yhym”, hän mutisi vastaukseksi.
”Näytät kalpealta”, mies kommentoi. ”Meidän on pian laskeuduttava. Pystytkö seuraamaan mittareita?”
”Pystyn”, Fran vastasi ja pakotti silmänsä auki. Ei ollut syytä myöntää Balthierille, ettei hän ollut juuri nyt parhaassa vedossa. Miehellä oli riittävästi huolia muutenkin.

Tulivuori erottui viheriöivästä maastosta vaivattomasti. Sen rinteet olivat karut ja jyrkät vastakohtana kukkealle metsälle ja sitä ympäröiville niityille. Hetkessä oli selvää, että Strahlilla voinut laskeutua aivan vuoren tuntumaan vaan Fran joutui hakemaan sopivaa paikkaa.

Sellainen löytyikin läheltä toisen vuoren rinnettä. Alueella oli ilmeisesti ollut aiemmin suurehko rakennus, sillä maa oli lähes täysin tasaista. Sitä täplittivät vain satunnaiset katkenneet pylväät ja seinänriekaleet. Rinteessä näkyi enemmänkin rakennelmia, jotka olivat kenties olleet joskus osa temppelialuetta. Asunnoilta ne eivät ainakaan näyttäneet. Lisäksi ylhäältä käsin saattoi helposti erottaa portin, jonka läpi yarheja pystyi kutsumaan maailmaan. Fran ei erityisemmin ajatuksesta laskeutua portin lähistölle, mutta paikka oli muuten mitä parhain. Sitä paitsi Lemurésilla oli yarhiportteja niin tiheään, ettei niitä oikeastaan edes pystynyt välttelemään.

Kun laskeutumispaikka oli löydetty, ei laskeutuminen itsessään ollut enää mikään ongelma. Balthier hoiti ilmalaivan alas vaivattomasti ja sammutti moottorin. Yleensä mies jätti Strahlin ilmaan ja kytki näkymättömyysgeneraattorin päälle, muttei tällä kertaa. Ohjaamoon laskeutui hiljaisuus. Fran tunsi Balthierin katseen itsessään ja kääntyi katsomaan tätä. Ilme kertoi, että mies aikoi sanoa jotain, joka ei tullut ulos helposti. Juuri nyt Fran ei olisi kaivannut vaikeita asioita käsiteltäväksi, mutta hän tiesi, että puhumisen lykkääminen vain pahentaisi tilannetta.

”En halua… en halua, että tulet mukaani”, Balthier töksäytti lopulta. Fran kurtisti kulmiaan, hän ei pitänyt keskustelun suunnasta.
”Ei ole kyse sinun halustasi”, hän tuhahti.
”Ei olekaan. Sinä et selvästikään ole toipunut vielä kunnolla, joten on vain järkevää, että jäät tänne odottamaan”, Balthier tarkensi. ”Sitä paitsi emme tiedä, millaista Usvaa vuorella on… tai mihin vaaroihin törmäämme. Ei ole viisasta lähteä toikkaroimaan ympäriinsä puolikuntoisena.”
”Voin hyvin”, Fran väitti, mutta väite tuli hieman liian ponnettomasti. Kyllä, olisi ihanaa käpertyä vuoteeseen ja nukkua kunnolla. Sen myöntäminen ei vain sopinut. Ei hän voinut jäädä syrjään, kun Balthier lähti seikkailemaan. Hän ei ollut naisia, jotka suostuivat odottamaan miestä kotona.
”Et voi”, Balthier vastasi. Miehen kasvoilla oli itsepintainen ilme. ”Minulla ei ole aikaa huolehtia sinusta nyt. Jäät tänne, tästä ei keskustella.”
”Sinä et tee päätöksiä puolestani!” Fran kivahti. Häntä ärsytti aidosti Balthierin sääntöjen saneleminen, mutta vielä enemmän hän ärsyyntyi siitä, että oikeasti olisi vain halunnut jäädä Strahlille lepäämään.
”Teen silloin, kun et osaa ajatella omaa parastasi!” Balthier vastasi vähintään yhtä kiukkuiseen sävyyn. Miehen ääni sai Franin hätkähtämään. He riitelivät harvoin, enimmäkseen he vain keljuilivat toisilleen. Eikä ollut niin kovin kauan siitä, kun he olivat yksinkertaisesti jättäneet asioiden setvimisen sikseen, kunnes ne olivat kasvaneet muuriksi heidän välilleen.

Tilanne sai Franin hämilleen. Ylipäätään ei ollut hänen tapaistaan kiukkuilla suoraan, saati korottaa ääntään. Nyt kun hän oli sen tehnyt, Balthier vastasi samalla mitalla takaisin. Fran ei ollut aivan varma, tahtoiko todella jatkaa samalla linjalla, mutta toisaalta perääntyminen olisi ollut luovuttamista.

”Osasin ajatella omaa parastani jo ennen kuin sinä olit edes syntynyt”, Fran tokaisi ja näki entistä kiukkuisemman ilmeen leviävän Balthierin kasvoille.
”Välillä sitä on kovin vaikea uskoa”, mies jupisi. ”Järjestät itsesi holtittomasti vaaratilaiteisiin kuin keskenkasvuinen kakara.”

Nyt Fran todella tunsi vihan nostavan punaista päätään. Ottaen huomioon Balthierin iän miehellä ei ollut mitään oikeutta kutsua häntä kakaraksi. Sitä paitsi tämä itse oli houkutellut hänet ilmapiraatin uralle tietäen riskit varsin hyvin.
”Et ole yhtään parempi itsekään”, Fran sivalsi. ”Kun vain kuuletkin sanan ’vaara’, suorastaan ryntäät sitä kohti välittämättä seurauksista!”
”Zodiark, Fran, mikä sinua vaivaa?!” Balthier puuskahti ja nousi seisomaan. ”Meillä ei ole aikaa tällaiseen.”
”Ei tietenkään!” Fran kiljahti takaisin. ”Ala vain painua, kun kerran aikasi on niin arvokasta.”
”Tuollainen ei ole sinun tapaistasi, en todellakaan jää kuuntelemaan meuhkaamista.”

Balthier asteli ohjaamon halki ja paineli ovesta Franin vielä istuessa paikoillaan.
”Ei tarvitsekaan jäädä!” Fran huusi vielä miehen perään, muttei saanut vastausta. Hän jäi yksin istumaan ja tuijottamaan ulos. Hetkeä myöhemmin hän näki Balthierin marssivan kiukkuisin askelin poispäin Strahlilta.

Kuumat kyyneleet valuivat Franin poskille. Silmiä poltteli kiukusta ja väsymyksestä. Mitä ihmettä oli juuri tapahtunut? Ensin hän oli vain yrittänyt painokkaasti ja uudella tavalla tuoda näkemyksensä esille, sitten tilanne olikin karannut käsistä ja muuttunut kaaokseksi. Hän oli puhunut… ei, huutanut Balthierille sävyllä, jollaista ei ollut ikinä miehelle käyttänyt. Balthier oli oikeassa, tällainen käytös ei ollut hänen tapaistaan. Häntä kadutti jo nyt, mutta oli myöhäistä pyytää mieheltä anteeksi, sillä tämä oli marssinut tiehensä.

Fran nousi paikaltaan ja käveli hyttiin. Riidan myötä hänen olonsa ei ollut ainakaan parantunut, mutta kenties nukkuminen veisi pois sekä väsymyksen että pahoinvoinnin. Hetkellisesti hänen mielessään käväisi rynnätä Balthierin perään ja lähteä tämän mukaan tulivuorelle, mutta kenties oli parempi olla sörkkimättä behemothin pesää hetken aikaa. Sitä paitsi häntä hävetti oma käytöksensä eikä hän ollut aivan valmis vielä myöntämään miehelle haastaneensa riitaa puoliksi tahallaan.

Silmät painuivat kiinni miltei heti, kun pää kosketti tyynyä. Fran potki kengät jaloistaan lattialle ja käpertyi sängylle. Kun Balthier palaisi takaisin, he puhuisivat asiat taas selviksi. Silti hän ei aikonut toista kertaa antaa miehen jättää häntä seikkailun ulkopuolelle, tämä tilanne oli poikkeus.

~o~

Kun Fran avasi silmänsä, väsymys oli vihdoin hellittänyt. Hänellä ei ollut aavistustakaan vuorokauden ajasta, sillä hytissä ei ollut ikkunaa. Hän kampesi itsensä pystyyn ja venytteli puutuneita lihaksiaan. Takaraivossa kummitteli yhä riita Balthierin kanssa, mutta hän pyrki aktiivisesti työntämään sen syrjään. Asialle ei voisi toistaiseksi tehdä mitään. Hänen oli vain odotettava miehen paluuta.

Fran etsi itselleen pienen annoksen syötävää ja kumosi vettä alas kurkustaan. Ruoka sai olon tuntumaan tasapainoisemmalta, pahoinvointikin loisti vihdoin poissaolollaan. Kenties se oli vain johtunut levon puutteesta.

Syötyään Fran harjasi hiuksensa, vaihtoi puhtaat vaatteet ylleen ja kiskoi kengät takaisin jalkoihinsa. Olo parani kohisten. Hän jätti hytin taakseen, kävi konehuoneessa huikkaamassa Nonolle menevänsä ulos ja toteutti aikeensa saman tien. Ulkona ei ollut enää häikäisevän kaunis päivä vaan ilta alkoi hiljalleen laskeutua. Aurinko suunnisti kohti horisonttia värjäten taivaan punaisen ja oranssin eri sävyillä. Ilmeisesti Fran oli nukkunut suurimman osan päivästä. Yöllä voisi olla hankala nukahtaa, mutta kenties hänen olisikin parempi pysytellä hereillä, jos Balthier ei olisi siihen mennessä palannut.

Maisema oli yhtä aikaa kaunis ja aavemainen. Tasanteelta laskeutui polku alas tuulessa huojuville niityille, jotka rajautuivat metsään ja tulivuoren rinteeseen. Luonto oli kukkeimmillaan ja sitä katsellessa Franin mielen valtasi rauha. Valitettavasti se ei kestänyt kauaa, sillä rinnettä vasten rakennettu ilmeisesti aikoja sitten hylätty temppelintapainen nosti hänen ihonsa chocobonlihalle. Varjot olivat syviä ikkunoissa ja oviaukoissa, edes vieran terävillä silmillä ei nähnyt, mitä sisällä piileksi. Fran ei ollut yleensä herkkä pelkäämään, mutta hän päätti siitä huolimatta pysytellä erossa kyseisestä paikasta. Ulkoilma riittäisi hänelle oikein hyvin Strahlin lisäksi.

”Fran!” tuttu ääni kajahti yllättäen ja sai Franin irrottamaan katseensa raunioista. Hän kääntyi katsomaan polkua uudestaan ja näki nyt joukon kipuavan sitä ylös Vaan etummaisena. Heti perässä tulivat Penelo ja Filo, mutta näiden jäljessä kulkevaa ruskeahiuksista poikaa ja loimuavan punahiuksista aegyliä Fran ei tunnistanut.

Hetkeen Fran ei kyennyt ymmärtämään tilannetta, hän vain heilautti kättään tulijoille. Pot oli tuhoutunut Glabadosin kätköllä, joten Vaanilla ei ollut ilmalaivaa. Miten ihmeessä tämä oli päässyt Lemurésille?

Fran haravoi maisemaa katseellaan. Lopulta hän erotti kaukana jotain kiiltävää, joka ei sopinut yhteen luonnon kanssa. Toinen ilmalaiva, suurempi kuin Strahl. Vaan oli löytänyt kyydin itselleen. Näky tosin herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Ainuttakaan niistä Fran ei ehtinyt esittää, kun Vaan ja Penelo jo juoksivat hänen luokseen.

”Olet elossa!” Penelo huudahti ja halasi häntä lujasti. Ihmeissään Fran vastasi halaukseen.
”Niin olen”, hän vastasi. ”Yllättääkö se sinut?”
”Ei. Anteeksi”, Penelo mutisi ja vetäytyi kauemmas. ”Ajattelin vain, kun… Olen vain niin iloinen nähdessäni sinut.”

Fran kohotti kulmiaan, mutta nyökkäsi tytölle. Tämä oli aikonut sanoa jotain muuta. Mikä oli saanut tämän muuttamaan mielensä? Kenties toisten lähestyminen sai Penelon varomaan sanojaan. Filo hymyili Franille leveästi, tämän vieressä seisova poika sen sijaan katseli hänen suuntaansa hieman ujona. Tämän täytyi olla Kytes. Joukosta erillään seisoskelevan aegylin kasvoilta ei voinut lukea minkäänlaisia tunteita. Tämä oli ilmeisesti käyttänyt liikaa aurasiittiään… mikäli sellaisen omisti.

”Missä Balthier on?” Vaan tiedusteli. ”Minulla on ainakin tuhat asiaa, jotka haluan kysyä häneltä.”

Muisto riidasta tökkäisi Frania kivuliaasti. Hän tiesi, missä Balthier noin suurin piirtein oli, muttei voinut olla varma, koska ei ollut kuunnellut tätä kunnolla. Hän oli vain itsekkäästi purkanut omaa oloaan mieheen.

”Mitä oikeastaan tapahtui hänen ja sen tuomarin välillä?” Vaan jatkoi kyselyään. Nyt Franin oli pakko katsoa poikaa tarkemmin. Mistä ihmeestä tämä edes tiesi Balthierin ja Siipien Tuomarin yhteenotosta? He eivät olleet tavanneet sen jälkeen.
”Eikö Nono kertonut sinulle?” Fran esitti vastakysymyksen. Mooglen oli täytynyt olla asialla, mutta tämä olisi voinut mainita heidän ystäviensä kohtaamisesta. Miksi tämä oli jättänyt asian mainitsematta?

Vaan kuitenkin tuijotti Frania kuin vähämielistä chocoboa. ”Mitä Nonon olisi pitänyt kertoa minulle? En ole nähnyt häntä sitten… en edes muista, milloin olen nähnyt hänet”, Vaan kummasteli. ”Toivoin, että sinä voisit kertoa, mitä Balthierin ja Siipien Tuomarin välillä tapahtui.”
”Kuulisit varmaan kertomuksen mieluummin suoraan Balthierilta”, Fran huomautti yhä hämillään.
”No, niin toki, mutta…” Vaan mutisi.
”Hän suuntasi tulivuorelle”, Fran selvitti ja huitaisi kädellään vuoren suuntaan. Samaan aikaan hänen vatsassaan muljahti, paha olo pyrki taas esille. Toivotonta, miksei se jättänyt häntä rauhaan? Hän oli jo luullut selättäneensä pahoinvoinnin levolla ja ruoalla.
”Entä, mikset sinä ole hänen kanssaan?” Penelo uteli.

Fran vilkaisi tyttöä ja mietti, mitä sanoisi. Kenties toisessa tilanteessa hän olisi kertonut tälle tapahtuneesta, mutta nyt paikalla oli liikaa korvia. Hän ei halunnut jakaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan kaikkien kanssa. Itse asiassa Penelo oli luultavasti ainoa, jolle hän olisi voinut kertoa. Yleisesti ottaen oli epäsopivaa jakaa toisille pariskunnan välisiä asioita, mutta jostain syystä Penelolle puhuminen ei tuntunut silti väärältä.
”Usva täällä… se tarttuu siihen, mikä on meille tärkeää. Se riipii sen mukaansa”, hän kuitenkin sanoi. Kaikkien katseet nauliintuivat häneen, mutta kukaan ei näyttänyt ymmärtävän.
”Ehehee, aivan”, Vaan totesi ja rapsutti takaraivoaan. ”Ehkä on parempi, että otamme Balthierista itse selkoa. Näitkö minne hän meni?”

Fran osoitti uudestaan tulivuoren suuntaan. ”Uskon hänen olevan jossain vuoren alapuolella. Miksi etsit häntä?”
”Kerron toiste. Meillä on itse asiassa melkoinen hoppu”, Vaan totesi.
”Olen pahoillani. Jäisin mielelläni seuraasi pidemmäksikin aikaa”, Penelokin sanoi. ”Kenties myöhemmin?” Tytön katseessa oli huolta, mikä sai Franin pohtimaan, näyttikö hän kenties taas kalpealta.
”Kenties”, Fran vastasi. ”Esittelettekö silloin ystävänne?”
”Voi kamala!” Penelo huudahti. ”Anteeksi! Tämä tässä on Kytes, olen puhunut hänestä monesti.”
”Hei”, poika kuiskasi ujosti, mutta hymyili perään valloittavasti. Ihmislapseksi tämä vaikutti herttaiselta eikä ollenkaan niin rasavilliltä kuin Filo tai vaikkapa Sarah.
”Hei”, Fran sanoi pojalle.

Toisten takana seisoskellut aegyl astui eteenpäin ja kumarsi Franille. ”Minä ole Llyud”, tämä töksäytti.
”Fran”, Fran esitteli itsensä. ”Hauska tavata.”
”En tiedä, mitä tarkoitat”, Llyud totesi. Fran muistutti itseään, että hänen pitäisi pian kertoa aurasiiteistä Penelolle ja Vaanille. Tuollainen tunteettomuus oli pelottavaa eikä se saanut koitua hänen ystäviensä kohtaloksi.
”Llyud on vähän jäykkis”, Filo kuiskasi ja punastui korviaan myöten vilkaistessaan punahiuksista miestä.
”Filo!” Penelo sihahti puoliääneen.

Penelon palopuhe pikkutytölle meni Franilta ohitse, sillä pahanolon aalto hyökyi jälleen hänen ylitseen. Todella raivostuttavaa. Hänen olisi saatava elimistönsä tasapainoon mahdollisimman pian, sillä heillä oli tärkeä tehtävä edessään.

”Olen pahoillani, Fran, mutta meidän on jatkettava matkaa”, Penelo totesi yhtäkkiä. ”Tulimme tänne, koska näimme Strahlin kauempaa.”
”Ymmärrän”, Fran mutisi ja pyrki pitämään itsensä kasassa. ”Tapaamme uudestaan, kun olette löytäneet Balthierin.”
”Ehkä palaamme hänen kanssaan tänne”, Vaan tuumasi.

Fran nyökkäsi. Pieni joukkio kääntyi ja lähti kulkemaan samaan suuntaan, josta oli tullutkin. Hänen tarkat korvansa erottivat vielä Penelon tiedustelun, oliko Fran näyttänyt heistäkin huonovointiselta. Enempää hän ei ehtinyt kuunnella, sillä hänen vatsansa kääntyi ylösalaisin ja sisältö lähti kipuamaan takaisin suuhun. Fran taittui kasinkerroin ja oksensi lähimpään pusikkoon.

Puistattavaa. Ehkä oli oksentanut viime lapsena ollessaan kipeänä. Kylmä hiki kohosi hänen otsalleen vatsan kouristellessa sisältöään ulos.
”Kupopooh!” Nonon ääni kantautui Franin korviin, ennen kuin seuraava yökkäys ravisti häntä.

Kun kaikki syöty ruoka oli vihdoin tullut ulos, Fran pudottautui polvilleen ja konttasi kauemmas oksennuksesta. Hän pyyhki otsaansa, joka oli kostea hiestä. Olo oli samanlainen kuin vuosikymmeniä sitten, kun hän oli saanut lasten pahoinvointitaudiksi kutsutun riesan osakseen. Jokainen vieralapsi sairasti sen muutaman kerran, mutta aikuisiin se iski vain äärimmäisen harvoin. Fran kuitenkin muisti äitinsä kärsineen siitä joskus pidemmän aikaa, kunnes vaiva oli kadonnut yhtä yllättäen kuin oli ilmaantunutkin. Ehkä pahoinvointitauti iski toisinaan aikuisiinkin.

”Onko sinulla ruokamyrkytys, kupo?” Nono kysyi ja tarjosi Franille vesimukia, johon hän tarttui kiitollisena. Hän kulautti osan vedestä suuhunsa ja purskutteli. Oksennuksen etova maku velloi hänen kielellään edelleen, joten hän sylkäisi veden pois, ennen kuin joi muki tyhjäksi. Hän tunsi, kuinka viileä vesi valui kurkkua pitkin alas vatsan tyhjälle pohjalle. Pahoinvointi alkoi hiljalleen hellittää, mutta jätti tilalle heikotuksen.
”Kenties”, Fran sai vastattua. ”Meidän on syytä tarkistaa ruokavarastomme.”
”Kupo, teen sen pian”, Nono vastasi. ”Olen pahoillani, kupo.”
”Ei tämä sinun vikasi ole”, Fran sanoi mooglelle. ”Minä olen yleensä vastannut ruokahankinnoista.”
”Kupo, mutta minä hankin nyt ruoan, kupo”, Nono voivotteli. ”Ehkä aegylien ruoka ei ole sopivaa maassa asuville kupoille, kupo?”
”Saatat olla oikeassa”, Fran sanoi, vaikkei ollut aivan varma. Balthier ja Nono voivat edelleen hyvin, vaikka olivat syöneet samaa ruokaa. Oli väärin antaa Nonon olettaa, että tämä oli hankkinut sopimatonta evästä, mutta Fran ei halunnut huolestuttaa toisia oman tilansa takia. Varmasti pahoinvointitauti olisi vain ohimenevä vaiva. Fran ei halunnut tarjoilla Balthierille lisäsyitä jättää hänet kelkasta. Hän ei aikonut pyöritellä peukaloitaan Strahlilla, kun mies yrittäisi yksin pelastaa maailmaa seonneelta aegyliltä.

Fran ojensi mukin takaisin mooglelle ja punnersi itsensä jaloilleen. Häntä heikotti, mutta olo oli menossa nyt parempaan suuntaan.
”Taidan tarvita lisää juomista”, hän sanoi. Kurkkua korvensi oksentamisen jäljiltä. ”Katsotaan sitten yhdessä, onko jokin ruoka-aine päässyt pilaantumaan.”

Huolestunut ryppy nousi Nonon otsalle, mutta moogle nyökkäsi kuitenkin. Fran lähti hitaasti kulkemaan takaisin Strahlille. Hän veti keuhkonsa täyteen raitista ilmaa ja puhalsi sen ulos.

Hytissä Fran istahti sängylle ja joi lisää vettä, mahdollisimman rauhallisesti, jotta se varmasti pysyisi hänen sisällään.
”Näitkö Vaania ja muita Marilithissa?” hän kysyi Nonolta, kun oli tyhjentänyt mukinsa uudestaan. Moogle puisteli päätään.
”Olen nähnyt heidät viimeksi Rabanastressa, kupo”, tämä kertoi.
”Outoa. He kävivät äsken täällä”, Fran selvitti. ”Vaan kysyi kohtaamisestamme Siipien Tuomarin kanssa.”
”Kupo?” Nono kummasteli.
”Niin. En ymmärrä, miten hän voi tietää siitä, jos sinä et ole kertonut.”
”Kupo, en ole”, Nono vakuutti. ”Kukaan ei tietääkseni nähnyt teitä, kupo. Tämä on omituista, kupo.”

Fran nyökkäili. Oli jotain, mitä he eivät tienneet. Joku oli selvillä heidän liikkeistään ja oli raportoinut niistä myös Vaanille. Silti raportoija ei tiennyt kaikkea, sillä muuten tämä olisi osannut kertoa, mitä todella oli tapahtunut.
”Jonkun on täytynyt vakoilla meitä”, Fran päätti. ”Meidän on paras olla varuillaan.”
”Kupo”, Nono vastasi. ”Balthier lähti tulivuorelle yksin.”
”Vaan ja Penelo ovat menossa sinne”, Fran kuittasi. Silti häntä alkoi hiljalleen huolestuttaa. Vakoilija ei kuulostanut hyvältä. Heidän olisi oltava varovaisempia. ”Jos heitä ei kuulu aamuun mennessä takaisin, muunnamme Strahlin näkymättömäksi ja menemme etsimään”, Fran päätti.
”Pärjäätkö sinä, kupo?” Nono kysyi.
”Voin jo paljon paremmin”, Fran vastasi. Ei hänen olonsa vieläkään täysin normaali ollut, mutta oksentaminen oli ihme kyllä parantanut sitä.
”Hyvä on sitten, kupo.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!