30. maaliskuuta 2014

Glabadosin kätkö II: Luku 14

Author: Afeni  
Beta: Tätä lukua ei ole betattu, mutta olen itse yrittänyt karsia mokia minimiin  
Rating: K-18  
Disclaimer: Square Enix omistaa osan hahmoista ja tapahtumista sekä luonnollisesti maailman. Mukana on kuitenkin myös joukko omia hahmojani ja tapahtumatkin ovat osittain minun kynästäni. 
Spoilers: Spoilaa Final Fantasy XII:ta erittäin paljon. Lisäksi sisältää myös ronskisti spoilereita Revenant Wingsistä. Lievää spoilausta voi tapahtua Final Fantasy Tacticsin ja Final Fantasy Tactics Advance 2:n osalta myös. Teitä on varoitettu.  
Summary: Ba'Gamnan on vihdoin pois laskuista ja kaikki on hyvin. Piraatit eivät kuitenkaan olisi piraatteja, jos heillä ei olisi jo uusia seikkailuja tiedossaan. Legendan jäljille on vihdoin päästy, joten nyt on aika lähteä ratkaisemaan Glabadosin kätkön arvoitusta.




Glabadosin kätkö II: Siipien Tuomari

 


XIV Kohtaaminen yössä


Ruokakomeron perusteellisen siivoamisen ja Strahlin koneen tarkistuksenkaan jälkeen Balthieria ei näkynyt. Ilta oli jo pimentynyt. Fran tunsi olonsa levottomaksi, vaikka pahoinvointi oli enää vain muisto. Hän ei osannut olla tällä tavoin vain paikoillaan ja odotella jotain tapahtuvaksi. Miten ihmeessä Nono jaksoi niin reissusta toiseen? Kyllä Frankin oli kiinnostunut Strahlin koneen huoltamisesta, muttei niin paljon, että olisi jaksanut näprätä tytön kimpussa kaiken vapaa-aikansa.

Fran putsasi kätensä ja vilkaisi Nonoa. ”Pitäisikö meidän tehdä iltateetä?” hän ehdotti.
”Kupo, minä voin keittää”, moogle vastasi ja lähti kohti hyttiä.
”Haukkaan vähän raitista ilmaa”, Fran ilmoitti.
”Ethän voi taas huonosti, kupo?” Nono varmisti mennessään.
”Olen jo ihan kunnossa. Älä suotta huolehdi.”
”En ole koskaan nähnyt sinua sellaisessa kunnossa, vaikka olen nähnyt paljon, kupo”, mooglen jupina kantautui kauempaa. Fran ei vaivautunut vastaamaan tälle. Sen sijaan hän suuntasi ulos ilmalaivasta.

Temppelin rauniot väijyivät pahaenteisinä rinteessä ja ilma oli viilennyt auringonlaskun myötä. Fran tähyili ympärilleen. Kauempana erottuivat toisen ilmalaivan valot, kenties sinnekin oli jäänyt joku odottamaan sankareiden paluuta. Ilmalaivan valojen lisäksi maisemasta erottui vain tummia möykkyjä, joita vuoret ja metsä muodostivat.

Tuulen mukana kantautui ääniä, lähistöllä liikkui joku tai jokin. Fran jännittyi paikoilleen ja antoi hengityksensä tasaantua mahdollisimman rauhalliseksi. Hän käänsi korviaan äänen suuntaan ja keskittyi siihen. Mikä tahansa pimeydessä liikkui, se tuli lähemmäs. Se yritti kulkea äänettömästi, muttei pystynyt siihen täydellisesti.

Fran vetäytyi takaisin Strahliin ja kävi nappaamassa jousensa. Hän hiipi ovelle ja kiitti onneaan, ettei Nono ollut sytyttänyt turhia valoja matkallaan hyttiin. Muuten hän olisi piirtynyt tummana hahmona oviaukkoa vasten. Ei hän tietenkään ollut varma, oliko ulkona jotain vaarallista, mutta oli parempi olla varuillaan. Parhaassa tapauksessa kyse oli vain jostain eläimestä. Tosin… Fran kurtisti kulmiaan. Nyt kun hän ajatteli asiaa, hän ei muistanut juuri nähneensä eläimiä Lemurésilla. Joitain lintuja oli vilahtanut puissa ja pensaissa ja perhosia sekä muita hyönteisiä oli kai näkynyt ajoittain. Mitään sen isompaa ei kuitenkaan ollut tullut vastaan, jos yarheja ei laskettu.

Eikö Lemurésilla sitten ollut eläimiä? Ivalice vilisi elämää, mutta Lemurés alkoi vaikuttaa koko ajan vain kyseenalaisemmalta paikalta. Jopa Bhujerbassa oli eläimiä, vaikka sekin oli leijuva manner, kyse ei siis voinut olla siitä. Jostain syystä Lemurésilla eli vain aegyleitä, muutamia lintuja ja hyönteisiä. Sellainen ei ollut normaalia. Se kuitenkin selitti, miksi tarjolla oli ainoastaan kasvisruokaa.

Äänet tulivat yhä lähemmäs. Koska kyseessä ei voinut olla eläinlauma, paikalla täytyi olla aegyleitä… tai kenties ilmapiraatteja. Miksi nämä hiippailivat koti Strahlia? Sen oli tarkoitettava, etteivät nämä olleet oikeilla asioilla.

Nono lennähti Franin vierelle, muttei sanonut mitään. Kenties mooglekin oli aistinut kireän tunnelman. Fran veti nuolen viinestään ja asetti sen jousen jänteelle, muttei ampunut. Hänellä oli tarkka näkö, mutta silti hän ei erottanut vielä varjoissa liikettä. Toisekseen ei ollut varmuutta, millä asialla tulijat olivat. Olisi kuitenkin voinut kuvitella, että jos kyseessä olivat Vaan ja Penelo, nämä olisivat käyttäneet valoa ja pitäneet enemmän meteliä.

Varjoissa liikahti vihdoin. Fran erotti nyt neljä hahmoa, jotka lähestyivät ilmalaivaa.
”Kuka siellä, kupo?” Nono huudahti. Moogle lennähti pois Franin viereltä ja vain hetkeä myöhemmin Strahlin ulkovalot syttyivät paljastaen hiiviskelijät. Joukossa oli nuori nainen, bangaa, moogle ja mies, joka oli peittänyt kasvojensa alaosan huivilla. Silti tämän kasvojen yli kulkevan arven erotti kirkkaassa valossa. Eikö Clemmon ollut oppinut läksyään vieläkään? Ja keitä olivat nämä muut? Fran muisti Clemmonin aiemmat kumppanit, mutta näitä kolmea hän ei ollut tavannut. Hänellä oli kuitenkin kummallinen tunne, ettei pitäisi näistä sen enempää kuin miehen aiemmista seuralaisistakaan.

”Mitä haluat meistä, Clemmon?” Fran kysyi pudottaen äänensä niin kylmäksi kuin suinkin. Hän tähtäsi nuolensa suoraan kohti miestä. Tämä oli häiriköinyt heitä tarpeeksi, hän ei katselisi enää enempää.
”Ei teistä vaan sinusta”, joukon ainoa nainen tuhahti. ”Olemme tarkkailleet Strahlia jo hyvän tovin, muttemme nähneet vilaustakaan Balthierista.”
”Niinpä johtajamme ehdotti uutta suunnitelmaa, kupo”, moogle ilmoitti.
”Todellako?” Fran kysäisi. ”En tiennyt, että Clemmon on kykenevä tekemään suunnitelmia.”
”Luuletko todella, että alistuisin hänen johdettavakseen?” nainen älähti.
”Turpa umpeen, Alyssa. Toimin kanssasi vain olosuhteiden pakosta, mutta se ei oikeuta sinua esittämään mielipiteitäsi”, Clemmon ärähti naiselle.
”En ole kiinnostunut keskinäisistä kinoistanne”, Fran ilmoitti. ”Häipykää hyvän sään aikana.”
”Emme, ennen kuin ollaan saatu se, mitä tultiin hakemaan”, bangaa ilmoitti. Fran vilkaisi tätä syrjäsilmällä, mutta tämä ei näyttänyt tutulta. Hän ei käsittänyt, mitkä olivat ne olosuhteet, jotka olivat pakottaneet Clemmonin tähän seuraan. Ei sillä, asialla ei ollut hänelle juuri merkitystä. Hän halusi vain päästä miehestä ja tämän kumppaneista eroon.
”Ja mitä te tulitte hakemaan, kupo?” Nono ilmestyi paikalle. ”Balthier ei ole täällä. Joudutte lähtemään tyhjin käsin.”
”Älä ole typerä, kupo”, toinen moogle vastasi. ”Ba’Gamnan käski meidän napata viera. Sillä tavoin saamme Balthierin luikertelemaan esiin, kupo.”
”Olet häpeäksi kaikille kupoille, kupo!” Nono sähähti.
”Vai aikoi hän käyttää minua saadakseen Balthierin paikalle?” Fran hymähti. ”Ba’Gamnan ei kyllästy vanhoihin temppuihinsa.”
”Emme ole kiinnostuneita kritiikistäsi”, Alyssa ilmoitti.
”Tehdään suolistasi sukkanauhoja tässä ja nyt, aye”, bangaa naureskeli.
”Kupopo! Kupo! Kupo! Ja chocobostasi myös, kupo!” joukon mooglevahvistus lisäsi.
”Sen sijaan lipevälle kielellesi meillä ei ole käyttöä”, Clemmon tuhahti.
”Ehkä teidän olisi sitten aika päättää, kuka teistä aikoo napata minut, ja ryhtyä toimeen”, Fran huomautti ja antoi nuolen sihahtaa aivan Clemmonin posken vierestä. Se raapaisi rikkimiehen huivin, jätti todennäköisesti tämän iholle pienen jäljen ja sai tämän huudahtamaan kivusta. Noh, yksi arpi ei enää rumentaisi tätä merkittävästi.

Fran nykäisi uuden nuolen viinestään. Hän ei halunnut ryhtyä vahingoittamaan vihollisiaan, jos ei ollut aivan pakko. Nelikko kuitenkin lähti häntä kohti. Tilanne ei vaikuttanut hyvältä. Hän voisi kyllä ampua, mutta ei kaikkia yhtä aikaa. Nono hallitsi jonkin verran magiaa – Fran ei ollut varma, kuinka paljon ja minkälaista – mutta sekään ei välttämättä riittäisi.

”Ei niin nopeasti!” tuttu ääni kantautui jostain valokehän ulkopuolelta. Samassa Vaan rynnisti paikalle ja hyökkäsi miekka kädessään Clemmonia kohti. ”Me hoitelemme heidät puolestasi, Fran.”

Vaania seurasi Llyud aseenaan keihäs ja Filokin kaahasi keskelle taistelua lentolaudallaan. Sen sijaan Penelo ja Kytes kipittivät Franin ja Nonon rinnalle. Fran nyökkäsi ystävilleen, ennen kuin ampui uuden varoitusnuolen Clemmonin suuntaan. Samalla Filo onnistui muksaisemaan joukon mooglea lentolautansa kyydistä ja Llyud ahdisteli bangaata keihäällään.

Franin katse kiinnittyi Alyssaan, joka vetäytyi hieman kauemmas keskittynyt ilme kasvoillaan. Hän aavisti, mitä oli tekeillä, muttei ehtinyt reagoida, sillä Kytes astui hänen eteensä, ojensi kätensä ja mutisi joukon sanoja. Seuraavassa hetkessä Alyssan kaavun helma leimahti liekkeihin ja sai naisen kirkumaan kauhusta. Fran ei ollut uskoa silmiään. Elementtimagian onnistuminen vaati kyseisen elementin läsnäoloa. Mitä Kytes oli käyttänyt?

Alyssa heittäytyi maahan ja kieri saadakseen kaapunsa sammumaan. Yllättäen Clemmon ryntäsi tämän avuksi kesken taistelunsa Vaanin kanssa ja ryhtyi tallomaan kaavun helmaa. Vaan sai tilaisuutensa ja iski aseen miehen kädestä. Klopista oli kasvanut hyvä ilmapiraatti ja kunnon taistelija.

Franin ei tarvinnut enää tuhlata ainuttakaan nuolta, sillä Clemmon joukkoineen pakeni paikalta heti, kun mies oli saanut Alyssan pelastettua.
”Tämä ei jää tähän, Fran!” mies karjui mennessään, mutta tämä kuulosti suorastaan surkealta. Fran toivoi, ettei enää kuulisi miehestä elinaikanaan, mutta vaikutti siltä, ettei tämä tiennyt, mitä luovuttaminen tarkoitti. Siinä tällä ja Ba’Gamnanilla oli jotain yhteistä.

Hetken Fran mietti vastaamista, mutta hänen vatsansa ilmaisi jälleen kerran olevan eri mieltä tilanteesta. Hän ei voinut käsittää, miksi pahoinvointi hiipi yhä uudestaan hänen riesakseen.
”Oletko satuttanut itsesi, Fran?” Vaan tiedusteli käveltyään Strahlin viereen.
”Ei, voin hyvin. Kiitos kysymästä”, Fran valehteli. Hän ei halunnut muiden tietävän olotilastaan.
”Emme voineet jättää ystävää pulaan”, Vaan totesi.
”Ette tietenkään”, Fran vastasi ja siirtyi kauemmas. Hänen silmissään vilisi ja jalat tuntuivat huterilta.
”Fran, mikä on vialla?” Penelo kysyi ja ilmestyi hänen viereensä. Tyttö kiersi kätensä hänen vyötärönsä ympärille, ettei hän olisi pudonnut polvilleen.
”Ei mikään”, Fran yritti tuhahtaa ja irrottautua tytön otteesta.
”Sinä osaat olla itsepäinen”, Penelo vastasi ärtynyt sävy äänessään.
”Etkö tulisi mukaamme, Fran?” Vaan ehdotti.

Penelo piti tiukemmin kiinni Franista ja pakotti tämän kääntymään samalla, kun loi tiukan silmäyksen Vaaniin.
”Et ole tosissasi, Vaan!” tämä kivahti.
”Et kai väitä, että meidän pitäisi jättää hänet yksin tänne”, Vaan kummasteli. ”Nätti viera yksinään vuorilla. Kuka tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu?”
”Ja sinäkö minua vahdit?” Fran jupisi.
”Etkö sitten luota minuun?” Vaan kysyi miltei loukkaantuneena.
”Älä huoli, tiedän, keihin voi luottaa ja keihin ei”, Fran pehmitti kommenttiaan.
”Ja kummassa ryhmässä minä olen?” Vaan halusi tietää.
”Vaan…” Penelo loi pitkän katseen klopin suuntaan. ”Me emme todellakaan jätä Frania tänne. Pysähdymme hetkeksi, jotta saamme hänet voimaan paremmin.”

Fran huokaisi mielessään, mutta antoi Penelon taluttaa hänet sisälle. Muut seurasivat perässä aina pieneen hyttiin asti. Penelo päästi Franin istumaan ja vilkaisi muita.
”Menkää tekemään jotain hyödyllistä, ottakaa vaikka torkut ohjaamossa”, tyttö ehdotti.
”Mutta – ” Vaan aloitti.
”Tiedän, että meillä on kiire auraliitin luokse, Vaan, mutta Fran ei ole siinä kunnossa, että voisi vielä kävellä vuorille”, Penelo ilmoitti.
”Hyvä on sitten. Unille kaikki”, Vaan myöntyi ja marssi ensimmäisenä ohjaamon puolelle. Filo, Kytes ja Llyud seurasivat perässä, mutta Nono jäi hyttiin.
”Kupo, Fran on voinut huonosti koko päivän”, moogle paljasti Penelolle.

Penelo kurtisti kulmiaan ja alkoi penkoa matkapakkaustaan. ”Oletko syönyt jotain sopimatonta?”
”Mahdollisesti, mutta en usko”, Fran myönsi. He olivat kyllä kääntäneet ruokakomeron lähes ylösalaisin Nonon kanssa, mutta mitään suoranaisen pilaantunutta ei ollut löytynyt.
”Se voi olla sitäkin, ettei näin korkea paikka sovellu sinulle”, Penelo jatkoi pohdiskeluaan.
”Eikö vaivan olisi pitänyt alkaa jo aiemmin?” Fran kummasteli.
”Kauanko olette olleet täällä?”

Fran joutui pohtimaan asiaa hetken verran ja tuli lopulta siihen tulokseen, että he olivat luultavasti olleet Lemurésilla ainakin viikon, mahdollisesti hieman pidempään. Päivät olivat limittyneet toisiinsa ja visiitti Illuusioiden maailmassa oli sotkenut hänen ajantajunsa perusteellisesti.

Penelo kyseli Franin oireista tarkemmin ja asetteli samalla pieniä pussukoita riviin pöydälle. Fran ei voinut olla hämmästelemättä tytön lääkekokoelmaa. Kun he olivat tutustuneet, Penelo oli ollut utelias ja innokas, muttei kovinkaan kokenut parantaja. Nyt näytti siltä, että tämä oli lähtenyt laajentamaan osaamistaan pelkästä valkoisesta magiasta.

”Taidan tietää, mikä auttaa”, tyttö totesi lopulta. Hän tutki hetken pussukoitaan, kunnes valitsi niistä kaksi ja tunki loput takaisin pakkaukseensa. Nonon valmiiksi keittämä teevesi tuli tarpeeseen, kun hän sekoitti Franille juoman. ”Nämä kaksi yrttiä saavat vatsasi rauhoittumaan, mutta veikkaan, että joudut juomaan teetä vielä useampana päivänä. Sain reseptin eräältä vanhalta parantajalta Alakaupungista. Hän kertoi sen auttavan tämän tyyppiseen pahoinvointiin.”

Fran otti tarjotun mukin vastaan ja nuuhkaisi juomaa. Sen tuoksussa oli jotain etäisesti tuttua. Tuoksu yhdistyi hänen nuoruuden muistoihinsa, mutta hän ei silti saanut kirkasta kuvaa mieleensä.
”Mitä tässä on?”
”Vadelmanlehtiteetä ja basilikaa”, Penelo vastasi. ”Kumpikin rauhoittaa vatsaa ja auttaa karkottamaan pahoinvoinnin.”
”Olet oppinut paljon”, Fran totesi, ennen kuin maistoi juomaa. Vadelman maku erottui miellyttävänä. ”Minun olisi itse pitänyt ymmärtää käyttää yrttejä.”

Oli oikeastaan melkoisen noloa, ettei hän ollut itse tullut ajatelleeksi asiaa. Tosin hän ei ollut aikoihin kärsinyt pahoinvoinnista. Erilaiset kivut ja kolotukset sen sijaan olivat tulleet tutuiksi ja niihin hän osasi valmistaa lääkkeitä. Toki osasi hän sekoittaa vadelmanlehtiteetä ja basilikaa keskenään ja hauduttaa niistä teetä, asia ei vain ollut tullut hänen mieleensä.

Fran hörppäsi juomaa Penelon istuessa hänen viereensä. ”Miten te päädyitte tänne?” hän tiedusteli tytöltä todettuaan veden vielä liian kuumaksi.
”Se on aika uskomaton juttu”, Penelo naurahti. ”Vaan tavallaan löysi meille uuden ilmalaivan, Galbadian.”
”Löysi? Tarkoitatko, että hän otti ilmalaivan haltuunsa?” Fran kysäisi ja puhalsi mukiinsa. Hän halusi päästä juomaan teensä mahdollisimman pian, jotta pahoinvointi lakkaisi kiusaamasta.
”No, me otimme sen kyllä haltuumme, mutta ilmalaiva kirjaimellisesti ilmestyi Rabanastren lähelle. En oikein ymmärrä, mitä tapahtui. Sillä ei ollut ohjaajaa, se vain saapui paikalle”, Penelo selitti. ”Luulemme, että se liittyy jotenkin siihen, mitä tapahtui Kätköllä, muttemme tietenkään voi olla varmoja.

”Menimme tutkimaan alusta ja törmäsimme Ba’Gamnaniin. Voitko uskoa? Vastahan Balthier syöksi hänet hiekkamereen, mutta hän oli edelleen hengissä! Kävimme pitkän ja hankalan taistelun, mutta voitimme ja otimme hänet mukaamme.”
”Otitte mukaanne?” Fran voihkaisi. ”Eikö hänet olisi kannattanut toimittaa tuomittavaksi?”
”Luultavasti”, Penelo huokaisi. ”Hän oli suureksi avuksi monissa tiukoissa tilanteissa, joihin jouduimme matkalla tänne, mutta hän myös puukotti meitä selkään heti tilaisuuden tullen. Emme tiedä, missä hän nyt on, mutta kun menimme etsimään Balthieria, törmäsimme hänen entisiin alaisiinsa. Heiltä kuulimme hänen suunnitelmastaan napata sinut, joten palasimme takaisin. Näköjään juuri sopivasti.”
”Ba’Gamnan todellakin janoaa kostoaan”, Fran totesi. Liskomies oli ollut heidän kannoillaan jo vuosia eikä vain osannut luovuttaa, vaikkei tällä enää ollut Archadian keisarin siunausta toimilleen. Juttu oli mennyt henkilökohtaiseksi. Fran olisi halunnut panna sille pisteen, muttei tiennyt, mikä olisi toiminut, jos kerran hiekkamereen heittäminen ei ollut ollut tarpeeksi bangaalle.
”Hän tuntuu vihaavan Balthieria intohimoisesti”, Penelo myönsi. ”Hetken ehdin jo toivoa, että hän on parantanut tapansa, mutta hän vain esitti.”
”Häneen ei ole luottamista.”

Fran kohotti mukin huulilleen. Tee oli jäähtynyt sopivasti ja nyt sen saattoi jo juoda polttamatta kitalakeaan. Lämmin neste valui alas rauhoittavana, mutta hän tiesi, että joutuisi vielä tovin odottamaan sen vaikutusta. Fran päätti jonkin aikaa juoda pelkästään kyseistä teetä. Hän ei tiennyt, mikä pahoinvoinnin sai aikaan, mutta kenties Penelon tarjoama konsti saisi sen pysymään poissa.

”Miksi te etsitte Balthieria?” Fran vaihtoi puheenaihetta. Yllättäen Penelo näytti hieman vaivaantuneelta.
”Emme alun perin etsineet häntä täältä…” tyttö mutisi. ”Kuten kerroimme, näimme Strahlin kauempaa ja päätimme tulla katsomaan.”
”Muistan sen.”
”No, katsos kun me törmäsimme myös Siipien Tuomariin”, Penelo jatkoi. Fran kiinnitti huomiota sanaan ’myös’, Penelo siis tiesi heidänkin olleen tekemisissä kyseisen tuomarin kanssa. ”Ennen kuin hän tuhosi auraliitin, hän näytti meille jotain… hän näytti, mitä aiemmin oli tapahtunut. Näimme, kuinka sinä ja Balthier yrititte estää häntä ja sitten jäinen hirviö kävi kimppuunne. Luulimme… että olitte mennyttä. Sen takia kiirehdimme tänne, kun huomasimme Strahlin.”

Siipien Tuomari oli näyttänyt Penelolle ja Vaanille, mitä aiemmin oli tapahtunut? Tällä täytyi olla hyvin vahvoja taikavoimia. Tämä pystyi siirtämään muistonsa toisten mieliin ja pakottamaan Feolthanoksen entiset eliittisotilaat toimimaan tahtonsa mukaan. Frania kylmäsi. Hän ei ollut koskaan pitänyt Archadian tuomareista, mutta tämä tuomari pelotti häntä oikeasti. Oliko heillä mahdollisuuksia voittaa tätä?

”Olen todella iloinen, että olet elossa”, Penelo huoahti. ”Pelkäsimme oikeasti pahinta, mutta nyt voimme huokaista helpotuksesta ja taistella kaikki yhdessä Siipien Tuomaria vastaan.”

Fran nyökkäsi. ”Lähdemme vuorille heti aamulla. Minulla on suurpiirteinen käsitys, minne Balthier on mennyt. Saimme aegyleilta kartan.”
”Entä Usva? Sanoit sen riipivän meiltä sen, mikä on tärkeää tai jotain sinne päin”, Penelo huomautti. ”En halua, että sinulle käy huonosti.”
”Usva täällä on rauhallista”, Fran myönsi. ”Balthierilla ja minulla oli erimielisyyksiä ja minä voin pahoin, siksi en lähtenyt hänen mukaansa.”

Penelo kohotti kulmiaan. ”Luulin, ettette riitele oikeasti koskaan. Hauska kuulla, että tekin olette ihan tavallisia.”
”Niinkö?” Fran kysyi. Hän vilkaisi Peneloa, jolla oli huvittunut ilme.
”No, te nyt olette sellainen täydellinen pari, jota kaikki kadehtivat”, tyttö kuittasi.

Franin teki mieli toistaa aiempi kysymyksensä, mutta sen sijaan hän joi lopun teen. Hän ei ollut koskaan ajatellut asiaa tuolta tavoin. Toisaalta hänellä ei ollut juuri vertailukohtaa, sillä vieroilla ei ollut parisuhteita eikä hän ollut itsekään sellaiseen aiemmin ajautunut.

”No, pääasia, että olette kunnossa”, Penelo kuittasi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Onko olosi yhtään parempi?”

Fran vilkaisi mukiaan ja nyökkäsi. Hän toivoi, että jatkossa pahoinvointi pysyttelisi poissa, mutta päätti kuitenkin pelata varman päälle. Huomenna hän aloittaisi päivänsä vadelmanlehtiteellä ja basilikalla, sitten oli aika suunnistaa Balthierin perään auraliittitemppeliin.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!