25. lokakuuta 2014

Kiukaan alla

Pitkään on ollut blogi hiljainen, mutta nyt olisi taas tarjolla uutta luettavaa.

Lataa .pdf-versio tästä tai lue alta.





Kiukaan alla

Mikäpä sen parempaa kuin kirpakka pakkasilta, lämmin sauna ja lautasellinen riisipuuroa. Kyllä siinä kelpaa tontun köllötellä ja nautiskella olostaan puuroa maistellen, kun isäntäväki on poistunut iltaansa viettämään puhtaina ja virkistyneinä. Silloin voi tonttukin heittää vapaalle ja lopulta nukahtaa omaan pikkukoloonsa kiukaan alle. Se se on elämää, kuulkaas.

Vaan eipä nykyään ole ollenkaan varmaa, että löytää sopivan saunan ja saa joulupuuronsa ajallaan. Silloin kun nuorena tonttuna lähdin omaa saunaa hakemaan, oli vielä valinnanvaraa. Löysinkin oikein sopivan uutuutta tuoksuvan saunan, jota ei ollut toinen tonttu vielä haltuunsa ottanut. Lahjuksilla sinne haltijaa houkuteltiin ja luvattiin hyvää huolta pitää saunan vartioinnin vastineeksi. Hienosti piti isäntäperhe lupauksensa, kunnes niistä aika jätti.

Sauna hiljeni ja lopulta purettiin. Niin jäin minä kodittomaksi. Ei tällaisen vanhan tontun pitäisi joutua uutta saunaa etsimään, kilpailemaan apajista nuorempiensa kanssa. Sain huomata, ettei ollut helppo löytää uutta saunaa. Tilalle oli tullut hikikoppeja, jotka namiskaa vääntämällä lämpenivät. Ei niissä ollut kunnon löylyä vaan käheän kuivakka ilma. Ei sellaisessa tonttu elä, eikä isäntäväkeä edes kiinnosta haltijaa lahjoa.

Kunnon saunoista on kova pula. Minulla kävi onnenkantamoinen ja vielä löysin yhden sellaisen, pihan perälle rakennetun, jossa on oikea kiuas. Siellä istuu vanha isäntä emäntineen, mutta myös pojat vaimoineen ja lapsineen. Joskus muistavat puuronkin. Meitä on täällä nyt viisi, ei ennen tällainen olisi tullut kuuloonkaan. Viisi aikuista tonttua samassa saunassa ja yksi pikkutonttu tulossa. Työtä toki on vähemmän, mutta kovin alkaa ahtaaksi käydä. En vain henno tovereille sanoa, että minä astuin tähän saunaan ensin. Lähettäisin heidät kylmään maailmaan etsimään kotia hikikopeista. Julmaahan se olisi.

Taitaa aika ajaa tontuista ohitse. Eivät ihmiset tarvitse hikikopeilleen haltijoita, eivät löylyilleen vartijaa kaipaa. Täällä me kökötämme viimeisten oikeiden kiukaiden alla, unohdettuina. Mitä sitten, kun kukaan ei enää sytytä liekkiä tulipesään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!