Kohtaaminen Carlinen kuomussa



Author: Afeni
Beta: Ei ole, pahoittelut
Rating: S
Disclaimer: En omista FFXIV:n maailmaa ja hahmoja. Nabia Leonclaw on oma luomukseni ja olen muilta pelaajilta saanut luvan käyttää tässä tarinassa myös Gareth Leonclaw’ta, Shaya Talia ja Aureolus Ingenvinusia.
Summary: Shaya Tal ja Aureolus Ingenvinus viettävät iltaa Carlinen kuomussa ja saavat seuraa miqo’te-pariskunnasta, jolla on yllättäviä yhteyksiä.
A/N: Lupasin kirjoittaa tämän ficin jo ajat sitten. Nyt se on vihdoin valmis, joskaan en tiedä, onko se oikeasti julkaisukelpoista materiaalia.

Lue alta tai lataa koneellesi tästä.



Kohtaaminen Carlinen kuomussa



Shaya Tal venytteli kipeytyneitä käsiään, ennen kuin lysähti Carlinen kuomun nurkkapöytään ystävänsä Aureolus Ingenvinusin seuraan. Päivä oli ollut pitkä ja hän oli luultavasti ampunut useamman nuolen kuin koskaan aiemmin, mutta saaliskin oli ollut hyvä. Hän ei tosin tiennyt, mitä tekisi valtavalla miekalla, jonka oli tutkitusta luolastosta onnistunut löytämään, mutta kenties sille vielä jokin käyttötarkoitus löytyisi.

Aureolus jätti sauvansa nojaamaan seinään ja nousi paikaltaan suunnaten kapakan tiskille. Shaya vinkkasi miehen suuntaan ja tämä nyökkäsi hänelle. Viesti oli vastaanotettu. Aureolusin jäädessä odottamaan vuoroaan, Shaya avasi löystyneen vihertävän ponihäntänsä ja haroi sormillaan hiuksiaan selviksi. Vasta, kun suortuvat eivät enää jääneet takkukimpuiksi sormien väliin, hän sitoi ne uudestaan kiinni nauhalla.

”Höyryävän kuumaa siideriä!” Aureolus ilmoitti ja läiskäisi pöytään kaksi tuoppia. Shaya kohotti kulmiaan ja soi ystävälleen vinon hymyn. Hän nosti oman tuoppinsa huulilleen ja hörppäsi juomaa, joka huljui kielelle suloisen lämpöisenä ja sai kipeytyneet lihakset vihdoin rentoutumaan.

Ilta alkoi pimentyä ikkunoiden takana ja sitä myöten Carlinen kuomun valui yhä enemmän väsähtäneitä seikkailijoita. Moni kärräsi aseensa korjattavaksi, ennen kuin valloitti seurueelleen vapaan pöydän. Aiemmin hiljainen kapakka täyttyi hurjista juomalauluista ja iloisesta tunnelmasta. Osa seikkailijoista oli jo vetänyt punaisen nutun ylleen, mikä muistutti Shayaa, että tänään oli tähtivalonjuhlan ensimmäinen ilta. Juhla kesti parisen viikkoa ja päättyi, kun oli aika siirtyä juhlimaan vuoden vaihtumista.

Shaya ei itse ollut juhlijatyyppiä, mutta hän piti kyllä tähtivalonjuhlan koristuksista ja helisevistä lauluista. Oli mukava katsella hauskasti pukeutunutta väkeä ja ehkä antaa jopa lahja Aureolusille. Kovin monen muun seikkailijan kanssa hän ei ollut vielä ystävystynyt, sillä harva ymmärsi hänen tapaansa olla ja kommunikoida. Aureolusille hänen hiljaisuutensa ei ollut koskaan ollut ongelma, sillä tämä osasi täyttää tilan tarvittaessa omilla jutuillaan, mutta kykeni samalla lukemaan Shayaa kuin auki rullattua kirjakääröä.

Aureolusin kerratessa päivän seikkailuja Shayan katse hakeutui ikkunaan. Ulkona oli jotain erilaista. Lasiin tupsahti valkoinen täplä, sitten toinen ja kolmas. Shaya suoristautui ja viittasi sormellaan ikkunan suuntaan kesken Aureolusin lauseen. Ruskeahiuksinen mies käänsi päätään ja jäi tuijottamaan ulos.
”Lunta? Gridaniassa? On sitä aikoihin eletty!” tämä naurahti ja kohotti tuoppiaan. ”Lumisateelle!”

Shaya nauroi myös ja nosti oman tuoppinsa. Siideri oli jo hieman jäähtynyt, mutta nyt se omenainen maku vasta pääsikin oikeuksiinsa. Kapakan pitäjä oli tainnut ripotella juomaan hieman kanelia ja pyöräyttää sammiossa muutaman vaniljatangon. Shaya tyhjensi tuoppinsa ja nousi pöydästä noutaakseen yhden lisää.
”Tuo minullekin!” Aureolus huikkasi hänen peräänsä.

Shaya puikkelehti juhlivan väen keskeltä tiskille ja takaisin.  Ovi kävi yhä uudestaan, kun tulijoita lappasi sisään. Jokainen tömisteli jalkojaan ja jätti lumiset jäljet ovensuuhun. Takkatulen räiskeessä ne sulivat nopeasti lätäköiksi ja tekivät lattian liukkaaksi. Ei mennyt kauaakaan, kun ensimmäiset tanssahtelijat jo luiskahtelivat takamuksilleen naurunremakan säestyksellä.

”Täällä on tavallistakin enemmän väkeä”, Aureoluskin havainnoi, kun Shaya palasi pöytään ja ojensi uuden siiderituopin miehelle. Shaya istahti omaan nurkkaansa ja nyökäytti päätään.
”Muistan, kun sinä kävelit tuosta ovesta sisään ja näytit hämmästyneeltä, kun täällä oli niin paljon väkeä”, Aureolus jatkoi tarinointiaan. ”Sinua oli hauska seurata sivusta. Melkein olisi voinut luulla, ettet ollut koskaan nähnyt sellaista määrää porukkaa yhdessä paikassa. Se oli jopa hupaisaa. Tarkoitan vain, että yleensä te elezenit olette vähän jähmeää sakkia, mutta sinun ilmeistäsi näkee miltei välittömästi mielipiteesi. Toiset teistä eivät taida osata edes hymyillä.”

Shaya hymähti ja kohautti olkapäitään. Kukapa hän oli sanomaan, miten elezenit yleensä toimivat? Hän oli menettänyt perheensä varhain ja elänyt omillaan jo pidemmän aikaa. Toki hän oli aina toisinaan nähnyt muitakin, mutta suurimman osan varhaisista vuosistaan hän oli viettänyt omissa oloissaan. Kun ajat olivat muuttuneet levottomiksi, hän oli huolestunut kotikylänsä turvallisuudesta ja päättänyt ryhtyä seikkailijaksi. Niin hänen tiensä oli kulkenut Grindaniaan. Kun hän oli liittynyt seikkailijoiden kiltaan, oli hän samalla törmännyt myös Aureolusiin. Heidän ajatuksensa olivat alusta asti kulkeneet yhtä matkaa, joten yhdessä seikkaileminen ei ollut ollenkaan huono päätös. Oli hyvä, että rinnalla oli luotettava toveri.

Carlinen kuomun ovi kävi jälleen. Aureolus kääntyi tuolissaan ja vilkaisi tulijoita samaan aikaan, kun Shayankin katse harhaili näihin. Sisälle asteli kaksi miqo’tea. Naisella oli pitkä punainen tukka, miehellä lyhyt vaalea. Kummankin hiuksia peitti ohut lumikerros, jonka nämä puistelivat kapakan lattialle. Kaksikko vilkuili ympärilleen kuin etsien istumapaikkoja, mutta suuntasi sitten kuitenkin tiskille.

Shaya silmäili pariskuntaa tuoppinsa ylitse. Nainen kantoi vyöllään valtavia nyrkkirautoja, miehellä oli mukanaan yli käsivarren mittainen miekka ja tämä oli pukeutunut raskaaseen rintapanssariin siinä missä naisen vaatteet olivat kevyemmät ja mahdollistivat nopean liikkumisen. Munkki ja paladiini, se oli helppo päätellä. Shaya ja Aureolus olivat jo pidemmän aikaa yrittäneet etsiä tuekseen kahta tiimipelaajaa, joihin saattoi luottaa ja joiden taidot tukisivat heitä.

Miqo’tet tilasivat itselleen kupilliset höyryävää maustejuomaa, jota tarjoiltiin ainoastaan tähtivalonjuhlan aikaan. Kun nämä kääntyivät tiskiltä, Shaya vetäytyi lähemmäs seinää, mutta yritti kuitenkin kuulla, mitä nämä puhuivat. Elezeninä hänellä oli huomattavasti parempi kuulo kuin Aureolusilla, joka oli huyr. Jos puheet pitivät paikkansa, miqo’teiden kuulo oli kuitenkin ylivertainen, joten Shaya ei maininnut mitään tarkkailustaan Aureolusille. Luultavasti mies oli sen silti jo havainnut. Heidän ei useinkaan tarvinnut käydä keskustelujaan kuin puolikkailla lauseilla – joskin Aureolus suosi kokonaisia tai jopa suoranaisia lauserykelmiä siinä missä Shaya säästeli sanojaan.

”Tänne ei mahdu istumaan…” miqo’te nainen mutisi. Shaya ei ollut aivan varma, oliko hän kuullut oikein, sillä kapakan hälinä teki työstä vaikeaa.
”Kysytään, saadaanko istua johonkin pöytään”, mies kuului ehdottavan.
”Sittenhän minun pitäisi puhua tuntemattomille…”

Shaya hymähti itsekseen. Tuntemattomille puhuminen saattoi totisesti olla joskus rasittavaa. Hän kun ei juuri puhumisesta välittänyt, saattoi väärinkäsityksiä syntyä turhankin helposti. Miqo’te-nainen luultavasti olisi erinomaista seuraa, jos tämäkin viihtyi hiljaisuudessa.

Shayan tarkkaillessa miqo’te-mies pukkasi naista kyynärpäällään kylkeen.
”Ei se nyt niin vaarallista ole”, tämä huomautti.
”Mutta minä en halua!”
”Katso, tuolla nurkassa ei ole kuin kaksi henkilöä. Mennään kysymään sieltä.”

Shaya vinkkasi nopeasti Aureolusille, joka suoristautui ja vilkaisi salin suuntaan. Miqo’tet suuntasivat suoraan kohti heidän pöytäänsä.

”Saako tähän istua?” miqo’te-mies tiedusteli. Aureolus hymyili tälle leveästi tavalliseen tapaansa, kun heidän seuraansa liittyi uusia tuttavuuksia.
”Olkaa hyvät vain”, tämä vastasi. Shayakin nyökäytti päätään, muttei uskonut kummankaan tulokkaista huomanneen elettä. Nainen näytti puristavan mukiaan niin lujaa, ettei olisi ollut ihme, jos se olisi räksähtänyt rikki.

Mies veti naiselle tuolin, johon tämä istuutui ja uskaltautuipa jopa laskemaan mukinsa pöydällekin. Shaya seurasi, kuinka nainen nirhi alahuulta hampaillaan. Näytti olevan totta, että miqo’tejen yläkulmahampaat olivat hieman terävämmät kuin muilla.

”Minä olen Gareth Leonclaw ja tässä on vaimoni Nabia”, mies esitteli pariskunnan molemmat osapuolet. Yhteisestä sukunimestä saattoi päätellä, että he olivat joko sukulaisia tai solmineet ikuisen liiton. Koska miqo’tet olivat kovin erinäköisiä, Shaya kallistui jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Gareth ojensi kätensä ensin Aureolusille, joka tarttui siihen ja puristi.
”Terve vaan, minä olen Aureolus Ingenvinus. Sano vaan Aure.”
”Hauska tutustua, Aure”, Gareth vastasi ja ojensi kätensä vuorostaan Shayalle. Shaya kohottautui pikkuisen ja puristi oman kätensä ojennetun ympärille. Garethin ote oli luja ja luottamusta herättävä.
”Shaya Tal.”
”Tervehdys, Shaya.”

Gareth istahti pöydän ääreen ja loi vaimoonsa katseen. Nabia näytti nielaisevan, mutta ojensi pikaisesti kätensä sekä Aureolusille että Shayalle. Tämän puristus ei ollut aivan yhtä voimakas kuin Garethin, muttei sentään muistuttanut velttoa morbolin lonkeroa. Sellaista puristusta Shaya ei voinut sietää, se kieli yleensä myös laiskasta luonteenlaadusta.

”No, mikäs teidät tuo Gridaniaan?” Aureolus kysäisi ja kohotti tuoppiaan.
”Olemme pyörineet Ul’dahissa niin paljon, että päätimme maiseman vaihdoksen olevan paikallaan”, Gareth vastasi ja ryhtyi kertomaan, kuinka oli seikkaillut hiljattain Nabian kanssa pitkin Copperbellin kaivoksia. Kaksikolla oli ollut mukanaan keihästä heilutellut au ra ja valkoista magiaa harjoittava lalafell. Valitettavasti au ralla oli ollut niin kiire eteenpäin, ettei tämä ollut välittänyt muusta seurueesta ja Gareth oli joutunut kantamaan puolet matkasta lalafelliä selässään, jotta he olivat edes jotenkuten pysyneet au ran kannoilla.
”Tuttua, tuttua”, Aureoluskin totesi. ”Olen itsekin ollut vastaavissa tilanteissa. Etkös sinäkin ole, Shaya?”

Jälleen Shaya nyökäytti päätään. Juuri tuollaisten pikakiitäjien takia he olivat etsineet omaa seikkailijaporukkaa Aureolusin kanssa. He halusivat tutkia luolastot kaikessa rauhassa, etsiä jokaisen aarteen ja komuta pölyisimmätkin nurkat.

”Miksi juuri Ul’dah?” Aureolus tiedusteli. Shaya oli melko varma, että tämä ajatteli samaa kuin hän, mutta halusi varmistua pariskunnan aikeista ja taustoista, ennen kuin ehdottaisi mitään. Kokemus oli opettanut varovaiseksi tuntemattomien kanssa.

”Menimme sinne alun perin etsimään Nabian siskoa”, Gareth paljasti. ”Löysimmekin hänet lopulta ja tutustuimme hänen uusiin ystäviinsä. He tarvitsivat apua, joten jäimme pidemmäksi aikaa.”
”Hän ei ole nyt mukananne? Nabian sisko siis.”
”Ei. Hän sanoi viettävänsä tähtivalonjuhlan hyvän ystävänsä, Y’shtolan, kanssa.”
”Y’shtolan?” Aureolus hämmästyi. ”Tunnetteko hänet?” Shayakin kohotti kulmiaan. Y’shtola oli varsin merkittävä henkilö Seitsemännen sarastuksen perillisissä. He olivat tutustuneet tuohon joukkioon, kun olivat suorittaneet riittävästi tehtäviä seikkailijoiden killassa. Nykyisin he työskentelivät suoraan Seitsemännen sarastuksen perillisille, vaikka toki tekivät välillä muutakin, kuten haalivat aarteita luolastojen perukoilta.

”No, niinkin voisi sanoa. Hän ja Ariana liikkuvat usein yksissä”, Gareth paljasti ja vinkkasi silmää.

Aureolus rykäisi ja vilkaisi syrjäsilmällä Shayaa. Shaya vinkkasi mahdollisimman huomaamattomasti. He olivat tavanneet Arianan pari kertaa, lähinnä siitä syystä, että tämä tuntui olevan läheinen Y’shtolan kanssa. Ariana, kuten myös Shaya ja Aureolus, osasi käyttää kaikua. Henkilöitä, jotka siihen pystyivät, kutsuttiin kristallin valituiksi. Heitä oli jonkin verran ja yksi Seitsemännen sarastuksen perillisten tärkeimmistä tehtävistä oli löytää heidät taistelemaan riveissään Eorzean turvaamiseksi.

”Seitsemännen sarastuksen perilliset lienee tuttuja teille?” Aureolus varmisti. Nabian silmät levisivät välittömästi. Nyt Shaya huomasi niiden olevan samanlaiset kuin Arianalla, eri paria, sininen ja vihreä. Myös Nabian kasvonpiirteissä oli jotain samaa, vaikkei tämä ollut yhtä kalpea kuin siskonsa.

”Miten sinä heistä tiedät?” Nabia kummasteli.
”Sanotaan vaikka, että meillä on yhteyksiä.”
”Ja yhteisiä tuttavia näemmä”, Shaya lisäsi.
”Melkoinen sattuma!” Gareth naurahti, ja Nabiakin jopa hymyili.
”Äläpä! Tämä on loistavaa!” Aureoluskin innostui. ”Miekastasi päätelleen sinä olet gladiaattori.”
”Itse asiassa paladiini”, Gareth täsmensi. ”Nabia on saanut munkin koulutuksen.”
”Tämä on täydellistä, vai mitä, Shaya?”

Shaya nojautui eteenpäin ja laski kyynärpäänsä pöydälle. Hän hymyili vinosti Aureolusille ja iski silmää.
”Mikä on täydellistä?” Nabia kysyi. Tämän ääni värähti hieman, aivan kuin puhuminen olisi ollut tälle hankalaa. Ehkä tämä ei ollutkaan hiljainen vaan ujo. Kummin vain, Shayasta miqo’te-nainen vaikutti harmittomalta, ehkä jopa mukavalta.
”Katsokaas, kun minä olen jo pidemmän aikaa opiskellut valkoista magiaa, ja Shaya tässä aloitti jousiampujana. Nyt hän on edennyt jo bardiksi”, Aureolus kertoili. ”Me teemme usein tiimityötä, mutta joudumme myös turvautumaan muiden apuun.”
”Kuulostaa tutulta”, Nabia jupisi.
”Meistä tulisi loistava tiimi!” Gareth tuumasi.
”Olet oikeassa”, Aureolus totesi. Shaya levitti kätensä ja hymyili miqo’teille. Ajatus oli loistava, ainakin se kannatti testata käytännössä.

”Nyt kun asia tuli puheeksi”, Gareth jatkoi alkanutta keskustelua, ennen kuin kukaan muu ehti sanoa mitään, ja kulautti kupista höyryävää juomaa kurkkuunsa, ”me olemme jo pidempään pohtineet reissua Vaeltajan palatsiin. Palan suorastaan halusta päästä tutkimaan sitä, mutta en halua mennä sinne kenen tahansa seurassa.”
”Mekään emme ole vierailleet siellä vielä”, Aureolus paljasti. ”Voisimme mennä yhdessä, kun tähtivalonjuhla on vietetty.”
”Kuulostaa suunnitelmalta.”

Kumpikin mies kohotti juoma-astiansa ja virnisti. Hetkeä myöhemmin myös Shaya ja Nabia nostivat omat juomansa ja kopauttivat mukinsa yhteen.
”Se on sovittu”, Shaya totesi. Nabia hymyili. Shayasta tuntui, että tämä hetki saattoi olla vielä ystävyyden alku.




Ei kommentteja

Kiitos palautteestasi!