12. joulukuuta 2015

Luukku 12



Lauantai 12. joulukuuta 2015

Yuffie livautti itsensä punaiseen vartaloa myötäilevään mekkoon, joka ylsi hädin tuskin reisien puoleen väliin. Tifan suosituksesta hän oli kihartanut vuosien varrella pidemmäksi venähtäneet hiuksensa ja näytti nyt jotenkin… aikuiselta? Ei, mutta erilaiselta kuitenkin. Hän tuijotteli tovin peilikuvaansa ja pohti, mikä oikein oli muuttunut.

”Sinä hehkut”, Vincent kommentoi keittiön ovensuusta. Yuffie hymyili miehelle peilin kautta ja kääntyi sivuttain. Hän aikoi juuri heittää tyylinsä mukaisen napakan kommentin, kun hänen katseensa nauliintui peilistä heijastuvaan sivuprofiiliin. Se ei ollut aivan niin solakka kuin hän oli ajatellut. Ei hänen vatsansa mikään kumpu ollut, melko litteä vielä, mutta kyllä se pömpötti aiempaan verrattuna. Uusi mekko toi sen esille eri tavalla kuin tavalliset vaatteet. Miksei hän ollut huomannut ilmiötä jo kaupassa?

”Mikä hätänä?” Vincent kysyi ja asteli Yuffien luokse. Kauhu nousi pyöristyneestä mahasta Yuffien kurkkuun. Ei hän voisi kertoa Vincentille, ei ainakaan nyt. Hän ei oikeastaan edes tiennyt, miksi kertominen tuntui vaikealta. Vincent ei ollut sitä tyyppiä, joka pakoili vastuuta ja lähti kävelemään ovet paukkuen, mutta tämä ei myöskään koskaan ollut osoittanut erityistä mielenkiintoa lapsia kohtaan. Tifa oli pari kertaa iskenyt Windyn Vincentin syliin, mutta molemmat olivat näyttäneet helpottuneilta, kun epämääräinen pitelyoperaatio oli ollut ohitse.

”Ei mikään. Mietin vain, pitäisikö minun sittenkin laittaa jotain muuta päälle”, Yuffie naurahti.
”Juurihan sinä sanoit, että hankit tämän mekon ihan vain pikkujouluja varten”, Vincent kummeksui. Tämän kulmakarvojen väliin ilmestyi tutuksi käynyt ryppy. Se tunkeutui esille aina, kun mies ei pysynyt Yuffien järjenjuoksun perässä, mitä tapahtui melkoisen usein.
”No joo, mutta olen tainnut syödä liikaa hiilareita. Olen ihan turvoksissa”, Yuffie väitti. Ainakin hän muisti kuulleensa jostain, että osa ihmisistä sai turvotusta hiilihydraateista. Siinä olisikin loistava tekosyy, johon hän voisi ainakin hetken vedota.
”Niinkö? Minusta sinä näytät tavallistakin viehättävämmältä”, Vincent väitti. Tämä kehui Yuffieta harvoin kovin avoimesti ja missä tahansa muussa hetkessä Yuffie olisi ollut äärimmäisen imarreltu.
”Se johtuu vain siitä, että olet ollut reissussa melkein kaksi viikkoa, eikä oikea kätesi nyt vain ole visuaalisesti kovin viehättävä”, Yuffie puuskahti, mutta pieni hymy kuitenkin karkasi hänen huulilleen. Oli hyvä, ettei mekkoa pyöristävä pieni kumpu saanut Vincentiä kangistumaan ainakaan kauhusta.

~o~

”Joko kerroit Vincentille?” Tifa sihahti Yuffien korvaan samalla, kun ojensi hänelle aurinkovarjolla koristellun sinisen drinkin. Yuffie otti juoman vastaan ja siemaisi sitä puistellen päätään.
”Minusta ei ollut hyvä ajatus kertoa hänelle juuri ennen pikkujouluja”, hän vastasi.
”Olet varmaan oikeassa. Huomenna on parempi hetki”, Tifa myönsi. ”Saatte keskustella rauhassa.”

Seuraavana aamuna olisi myös hyvä hetki teeskennellä krapulaa. Pari viimeisintä aamua olivat olleet hankalia, sillä Yuffie oli voinut huonosti, mutta oli pyrkinyt kaikin keinoin salaamaan sen Vincentiltä. Onneksi tämä oli viihtynyt omissa oloissaan vietettyään liikaa aikaa Barretin seurassa, joten Yuffie oli saanut rauhassa teeskennellä käyvänsä vesilaskua kohtuuttomasti paisuttavassa, pitkässä suihkussa.

7th Heavenin ovi kävi ja Cid ja Shera astuivat sisään. Pikkujoulut olivat jo hyvässä vauhdissa, pariskunta sen sijaan oli saapunut poikkeuksellisen myöhässä. Cidin ilme oli kärttyisä, mutta Shera oli laittautunut parhaimmilleen. Kenties edellinen johtui jälkimmäisestä, Shera ei ollut kaikkein nopein laittautuja.

”Näyttää siltä, että tarvitaan pikaisesti kylmää olutta”, Tifa huomautti ja kurotti tölkin jäistä tiskin takaa. Hetkessä tämä oli jättänyt Yuffien tiskin ääreen ihmettelemään ja kiirehtinyt ottamaan vastaan pariskunnan.

”Sinä näytät tavallistakin selvemmältä, yo”, Yuffie kuuli huomautuksen korvansa juuresta. Kun hän käännähti, Reno vinkkasi hänelle silmää ja kohotti omaa oluttölkkiään. ”Et ole vielä tanssimassa pöydillä.”
”Sitähän sinä toivoisit”, Yuffie tuhahti takaisin.
”Eikun oikeasti, onko tissitarjotin laimentanut drinkkejäsi? Yleensä olet tähän aikaan illasta jo suorastaan hillitöntä seuraa”, Reno väitti. Yuffien oli myönnettävä, että monissa Avalanchen ja Turkien yhteisissä illanistujaisissa hän ja Reno olivat ottaneet juomakisoja. Eivät nyt sentään ihan kaikissa, mutta monesti tilanne oli ajautunut siihen suuntaan. Tällä kertaa Yuffie oli tarkoituksella vältellyt Renoa ja pysytellyt enemmän Vincentin ja Cloudin seurassa, vaikka nämä viihtyivät baarin syrjäisimmässä pöydässä keskustelemassa puolikkailla lauseilla kerran kahdessa tai kolmessa minuutissa.
”Ei vain huvita olla ympäripäissään, minulla on muita suunnitelmia tällä illalle kuin olla taju kankaalla.”

Reno naurahti. ”Kuulinkin, että vampyyri oli muutaman päivän pois maisemista. Ihme, että maltoitte tulla tänne.”
”Pieni tauko tekee terää”, Yuffie vastasi ja hörppäsi omasta juomastaan. Tifa oli kieltämättä taikonut drinkeistä erinomaisia, joskin niiden sisältämä sokerimäärä oli melkoisen päihdyttävä sekin, vaikka alkoholi puuttui täysin.
”Olet oikeassa, yo. Johan siinä paikat kipeytyy, jos ei hetkeksi hellitä.”
”Sinähän sen tiedät.”
”Niin tiedänkin, yo.”

Yuffie ei voinut olla virnistämättä Renolle. Jos joku olisi muutama vuosi sitten väittänyt hänelle, että jonain päivänä hän viettäisi vapaaehtoisesti aikaa jonkun Turkin kanssa, hän olisi kostanut moiset väitteet julmasti. Nykyisin hänen suhtautumisensa Shinran entisiin työntekijöihin oli kuitenkin huomattavasti myönteisempi. Erityisesti Renon kanssa tuli juttuun hyvin, Rude oli ehkä liian hiljainen ja viihtyi turhankin hyvin aurinkolasiensa takana.

Samassa Tifa ja Shera pölähtivät paikalle. Tifa siirtyi baaritiskin taakse ja kaatoi Sheralle lasillisen punaviiniä. Yuffie kulautti pikaisesti loput drinkistään kurkusta alas ja ojensi lasinsa Tifalle, joka ryhtyi tekemään uutta sekoitusta.
”Kiva nähdä, että sinäkin olet pynttäytynyt”, Shera alkoi välittömästi selittää. ”Cid väitti, että ’paklaan itseäni turhaan, ei kukaan muukaan näe vaivaa’.”
”Jos minulta kysytään, Cid tuijottaa liikaa ilmalaivan moottorien uumeniin, jos ei osaa arvostaa hyvin laitettua naista, yo”, Reno kommentoi ja sieppasi itselleen uuden oluen lupaa kyselemättä. Shera hymyili miehelle pikaisesti ja jatkoi kaoottisen lähdön kuvailemista. Yuffie antoi sanojen soljua korvistaan sisään. Oli mahtavaa viettää iltaa ystävien kesken ja unohtaa hetkeksi kaikki omat ongelmat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!