14. joulukuuta 2015

Luukku 14



Maanantai 14. joulukuuta 2015

Vincent oli tuskin ehtinyt istahtaa pöytänsä ääreen, kun hänen puhelimensa pärähti soimaan. Hän kaivoi luurin taskustaan ja kohotti kulmiaan tuntemattomalle numerolle. Hänelle ei oikeastaan soittanut kukaan muu kuin lähipiiri ja työtoverit.

”Vincent Valentine puhelimessa”, Vincent vastasi.
”Päivää herra Valentine, minä olen hoitaja Marie Wayland.”

Vincent yritti muistella, oliko kuullut nimen joskus, mutta hän ei osannut yhdistää sitä kasvoihin. Äänikin oli vieras.
”WRO:n hoitaja?” Vincent varmisti.
”Kyllä. Soitin sinulle, koska haluan kutsua sinut terveystarkastukseen.”
”Fay Tuesti on minun hoitajani”, Vincent huomautti, ”eikä edellisestä tarkistuksesta ole kovin kauaa. En usko, että on tarpeellis-”
”Tämä on äärimmäisen tarpeellinen tarkastus. Sinähän olit herra Wallacen kanssa vasta toisella puolella maailmaa ja tietojen mukaan kävitte myös Gold Saucerin suljetulla alueella, jossa on aiemmin ollut vankila. Tuossa vankilassa on todistetusti pesinyt useita bakteeri- ja viruskantoja, vangit sairastivat jatkuvasti. On ehdottoman tärkeää, että sinulle tehdään kaikki mahdolliset testit nyt välittömästi.”
”Eikö Fay Tuestin kuitenkin pitäisi hoitaa asia?”
”Hän on kiireinen, eikä tämä asia voi odottaa.”

Vincent kurtisti kulmiaan. Reeve ei ollut maininnut mitään mahdollisesta ylimääräisestä terveystarkastuksesta. Pelkkä ajatus neuloista ja valkoisista takeista sai Vincentin ihon nousemaan chocobonlihalle. Hän tiesi kuitenkin, että WRO:n terveydenhuollosta oli turha yrittää kieltäytyä. Järjestö halusi pitää työntekijöistään erinomaista huolta eikä kenttätöihin ollut asiaa, jos ei suostunut ajoittain sorkittavaksi. Vincent ymmärsi kyllä perustelut, mutta ei voinut mitään puistatuksille.

”Hyvä on. Haluatko, että tulen saman tien?” Vincent alistui. Helpommalla hän pääsisi, kun vain menisi hoitamaan asian.
”Se olisi täydellistä. Nähdään pian.”

Hoitaja Wayland päätti puhelun. Vincent huokaisi ja tunki kännykän takaisin mustien housujensa taskuun. Hän ei ollut edes ehtinyt avata tietokonettaan ja aloittaa raportin kirjoittamista. Barret luultavasti latelisi hänen niskaansa lukuisia kirosanoja, jos joutuisi hoitamaan raportointipuolen. Yleensä tämä vain kuittasi Vincentin – tai kenen kanssa olikaan ollut liikkeellä – tekstin, vaikka se olisi ollut täynnä kirjoitusvirheitä ja väänneltyjä faktoja. Saattoi kuitenkin olla, että Barret oli juuri Fay Tuestin kourissa kärsimässä samasta tarkastuksesta, johon Vincent joutui nyt lähtemään. Itse asiassa se oli hyvin todennäköistä.

Vincent tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkärankaansa, kun hän astui hoitaja Waylandin huoneeseen. Nainen kuitenkin hymyili hänelle leveästi ja viittoi sulkemaan oven.
”Tervetuloa, herra Valentine. Käy toki istumaan. Minulla on ensin muutama kysymys.”

Vincent istahti hoitajan pöydän vierellä olevaan tuoliin ja yritti olla kiinnittämättä huomiota tämän lukuisiin esillä oleviin työvälineisiin.
”Aloitetaan alusta… tiedoissasi ei näy perussairauksia sen enempää sinulla kuin suvullasikaan. Pitääkö tämä paikkansa?”
”Kyllä.”
”Ja olet 66-vuotias?”
”Kronologisesti laskettuna kyllä.”
”Toivottavasti minäkin näytän yhtä hyvältä sinun iässäsi”, Wayland naurahti. Vincent liikahti tuolissaan. Hän ei pitänyt tästä naisesta.
”Fay Tuesti näyttää kirjanneen, että fyysinen kuntosi vastaa reilua kolmekymppistä. Se on melkoinen saavutus.”
”Miksi minä olen täällä?” Vincent töksäytti. Hän ei halunnut olla epäkohtelias, mutta Wayland kävi hänen hermoilleen.
”Kuten sanoin, alue, jolla sinä ja Wallace vietitte aikaa, on äärimmäisen vaarallinen. Herra Tuesti ei olisi saanut päästää teitä sinne ilman kunnollista suojautumista. Minun on otettava sinulta verta ja lisäksi tarvitsen myös spermanäytteen.”
”Anteeksi kuinka?” Vincent ei voinut olla kysymättä.
”Kuulit oikein. Alueella olleilla vangeilla on todettu häiriöitä sukusoluissa. Ottaen huomioon korkean ikäsi, sinulla on kohonnut riski jäädä lapsettomaksi, joten tilanne on syytä tarkistaa.”
”Vaikka tuo pitäisi paikkansa, mitä vahvasti epäilen, ei liene WRO:n ongelma, jos en kykene lisääntymään”, Vincent huomautti.
”Emme voi tietää, mihin kaikkeen muuhun kuin sukusoluihin alueen ilmastolla ja mahdollisella säteilyllä voi olla vaikutusta. Lääkäri on jo valtuuttanut minut ottamaan nämä testit.”

Wayland ojensi Vincentille paperin, johon oli listattu lukuisia verinäytteitä ja spermanäyte. Vincent ei tunnistanut allekirjoitusta, mutta paperista löytyi joka tapauksessa WRO:n virallinen leima. Hän kirosi mielessään ja muistutti itseään, että kävisi myöhemmin keskustelemassa asiasta Reeven kanssa vakavasti. Nyt oli kai vain parempi alistua. Mitä nopeammin epämiellyttävät testit olisivat ohitse, sitä pikemmin hän pääsisi Waylandista eroon. Jotenkin Vincent ei uskonut, että ulos käveleminen olisi ollut vaihtoehto. Hän oli ennenkin yrittänyt kapinoida hoitajien ideoita vastaan, mutta jostain syystä nämä tuntuivat vetävän pidemmän korren. Tämän kerran hän vielä kärsisi, mutta totisesti hän kävisi Reeven kanssa asiasta pitkän ja vakavan keskustelun.

”Saat verinäytteen, mutta et muuta, ennen kuin näen Reeve Tuestin allekirjoittaman määräyksen”, Vincent päätti lopulta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!