16. joulukuuta 2015

Luukku 16



Keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Vincent ei tiennyt, kumpi häntä vaivasi enemmän: Yuffien uusi, vaitonaisempi olemus vai WRO:n kummalliset kokeet. Yuffie oli ollut koko edellisen illan hiljainen ja omissa oloissaan. Vincent oli suorastaan hämmästynyt, kun oli löytänyt tämän keittiöstä tuijottamassa ikkunasta ulos teekuppi kädessään. Sellainen ei ollut hänen tuntemansa Yuffien käytöstä. Hetken hänen oli tehnyt mieli kysyä, oliko jotain pielessä, mutta kysymys oli jäänyt roikkumaan ilmaan. Vincent ei tiennyt itsekään, miksei ollut avannut suutaan. Sen sijaan hän oli käynyt sormeilemassa rasiaa matkatakkinsa taskussa. Vielä ei ollut oikea hetki.

Nyt Vincent kuitenkin käveli kohti Reeven toimistoa ja toinen huolenaihe nosti jälleen päätään. Wayland ei ollut hänen mielestään selittänyt riittävän hyvin, mitä tarkalleen ottaen tutki hänen verestään, mutta kaikista eniten Vincentiä oli epäilyttänyt spermanäytteen tarpeellisuus. Koskaan ennen häneltä ei ollut sellaista pyydetty, vaikka hän oli vastentahtoisesti joutunut osallistumaan useisiin tieteellisiin kokeisiin.

Reeve vastasi ensimmäisellä koputuksella, ja Vincent pääsi astumaan sisälle huoneeseen.
”Vincent”, Reeve tervehti. ”Tule istumaan. Ehdinkin jo lukea eilisen raporttisi. Täytyy sanoa, että teitte Barretin kanssa erinomaista työtä.”
”Kiitos”, Vincent vastasi ja istui Reeven pöydän ääressä olevaan tuoliin. ”Operaatio sujui lopulta yllättävän hyvin. Alkuun kyllä epäilin sen todenperäisyyttä.”
”Niinkö?” Reeve naurahti ja kohotti toista kulmaansa.
”Mutta en tullut puhumaan siitä”, Vincent vaihtoi aihetta. Hän otti esille paperin, jonka oli pari päivää aiemmin saanut Waylandilta. Hän olisi tuonut sen Reevelle jo edellisenä päivänä, mutta tämä oli ollut koko päivän palaverissa WRO:n rahoittajatahojen kanssa.

Reeve otti paperin vastaan ja jäi lukemaan sitä. Miehen kulmat kurtistuivat ja tämä siveli partaansa.
”Mikä tämä on?”
”Minulle määrätyt testit tehtävän suorittamisen jälkeen. Hoitajan mukaan myös Barret testattiin. Gold Saucerin alapuolisella alueella on kuulemma erikoisia bakteereja, viruksia ja mahdollisesti jopa säteilyä. Alueen entisillä vangeilla on todettu erilaisia terveydellisiä ongelmia”, Vincent luetteli.
”En ole kuullut sellaisesta.”
”En minäkään. Yuffie teki pyynnöstäni eilen skannauksen verkossa eikä löytänyt mitään mainintaa asiasta”, Vincent kertoi. Jostain syystä Yuffie oli vaikuttanut kumman kiusaantuneelta, kun hän oli esittänyt pyynnön, mutta kaiketi se liittyi samaan asiaan, joka tätä muutenkin vaivasi. Vincent huokaisi mielessään, pian olisi vain kynittävä chocobo.

”Spermanäyte?” Reeve kysyi aivan yhtäkkiä ja kohotti katseensa paperista. ”Kuka tämän on allekirjoittanut? Eihän tästä nimestä saa mitään selvää…”
”Sinä et siis valtuuttanut näitä testejä?” Vincent varmisti.
”En. Annoitko sinä nämä kaikki näytteet?”
”Vain verestä tarkistettavat.”
”Meidän on syytä tehdä uusi taustaselvitys tästä Waylandista”, Reeve huokaisi. ”Onko Yuffie paikalla?”
”Hän jäi toimistoon, kun lähdin tänne.”
”Palataanpa hänen luokseen.”

Vincent nyökkäsi ja nousi tuolistaan. Hän seurasi Reeveä käytävälle kiusaantuneena. Pelkkä ajatus satunnaisia kokeita määräävästä liian omatoimisesta hoitajasta karmi. Hän olisi vain halunnut kävellä ulos WRO:n ovista ja jättää koko paikan taaksensa. Menneisyyden haamut kalisuttelivat yhä kahleitaan ja yrittivät parasta aikaa kietoa niitä hänen kaulansa ympärille.

”Miten Yuffien jalka muuten jaksaa?” Reeve kysäisi yllättäen.
”Jalka?” Vincent kummasteli.
”Niin, hän sai ilmeisesti Junonin keikan seurauksena lihastulehduksen”, Reeve kertoi. ”En kai saisi sanoa siitä sinulle, mutta oletin, että tiesit jo…”
”Yuffie ei ole sanonut mitään ja ihan hyvin hän on kävellyt”, Vincent vastasi totuudenmukaisesti. Ei Yuffien jaloissa ollut vikaa. Tämä oli vain hiljaisempi ja aamuisin usein kärttyinen ja viihtyi kylpyhuoneessa tavallistakin kauemmin. Ja itse asiassa nyt, kun Vincent asiaa pohti, tämä oli viime aikoina myös jättänyt aamiaisen syömättä, mutta iltaisin söi tavallistakin enemmän, ellei sitten ryöminyt petiin omituisen aikaisin. Jotain oli tekeillä, mutta taatusti mistään lihastulehduksesta ei ollut kyse.

”Nyt kun mietin, se todistus taisi olla myös tämän Waylandin allekirjoittama, vaikka te kummatkin olette Fayn hoidettavia”, Reeve huomautti.
”Voisiko olla, että hän on määrännyt Yuffiellekin ylimääräisiä tutkimuksia?” Vincent ehdotti. Hän näki mielessään kauhukuvan Yuffiesta täynnä neuloja. Olisiko Wayland voinut antaa tälle keksittyyn lihastulehdukseen lääkityksen, joka väsytti? Se saattaisi selittää myös kärttyisyyden ja hiljaisuuden. Mutta miksi Wayland olisi tehnyt niin?

Yuffie nuokkui pöytänsä ääressä, kun miehet astuivat sisään toimistoon. Tämä kuitenkin ryhdistäytyi nähdessään Reeven.
”Huomenta, Yuffie.”
”Huomenta.”
”Viitsisitkö tehdä pikaisen tarkistuksen hoitaja Marie Waylandin taustoista?” Reeve pyysi suoraan ja istahti yhdelle tuoleista. Yuffie kääntyi koneelleen.
”Miksi?” tämä kysyi. Vincent oli havaitsevinaan tämän äänessä kireyttä.
”Meillä on aihetta epäillä, ettei hänellä ole aivan puhtaita jauhoja pussissaan.”
”Ehkä hän on vain vähän turhan innokas…” Yuffie mutisi, mutta kaivoi kuitenkin koneelta esille Waylandin tiedoston. ”Tässä ei näy mitään erityistä. Hän on työskennellyt aikoinaan Midgarin keskussairaalassa, josta siirtyi Shinran työterveyteen ja sieltä edelleen Edgen uuteen sairaalaan, kunnes tuli tänne parisen vuotta sitten. Kyllä sinun pitäisi olla tällaisista jutuista selvillä, pomo.”

Yuffie pyöräytti tuolinsa ympäri ja iski silmää Reevelle. ”Tiedoston mukaan Fay perehdytti hänet. Eikö sinun oikeasti pitäisi tietää, mitä kukakin täällä puuhaa?”
”Ei kaikkia yksityiskohtia voi muistaa”, Reeve huoahti. ”Löytäisitkö mistään tietoa, mitä hän on tehnyt Shinralla? En voi mitään sille, että epäilykseni heräävät aina, kun se firma mainitaan.”
”Olet harvinaisen oikeassa siinä”, Vincent huomautti.

Yuffie kääntyi uudestaan koneen ääreen ja nosti jalkansa risti-istuntaan. Liikkeissä ei näkynyt kivun mukanaan tuomaa jäykkyyttä. Joko tämä oli lääkitty tehokkaasti tai mitään vaivaa ei ollutkaan.

Hetkeen ei kuulunut muuta kuin nakutusta ja satunnaisia kliksahduksia, kun Yuffie surffasi tiedon ihmemaassa. Vincent ei ollut vieläkään päässyt kunnolla kiinni tietokoneisiin ja verkon sielunelämään vaan jätti mieluusti sen osuuden tutkimustyöstä Yuffien sieville harteille. Pakollisten raporttien kirjoittaminen häneltä sentään sujui, mutta nekin hän pyrki pitämään mahdollisimman lyhyinä.

”Näyttää siltä, että hänen toimenkuvansa on ollut salainen. Veikkaan, että Rufuksella voisi olla jotain tarkempaa tietoa hänestä”, Yuffie sanoi lopulta. ”Epäilemättä Shinran vanhoja tietokantoja on olemassa, mutta jos haluamme murtautua niihin, tarvitsemme jonkun, jonka verkkoninjakyvyt ylittävät omani.”
”Otan asian puheeksi Rufuksen kanssa”, Reeve totesi. ”Sillä välin te kaksi palaatte Fayn hoitoon. Ei enää enempää testejä Vincentille, ja Yuffie, käy tarkistuttamassa jalkasi Fayn luona. Voi olla, että olet saanut siihen turhan lääkityksen.”
”Siirrätkö minut takaisin kenttätehtäviin?” Yuffien ääni värähti kummallisesti, kun tämä esitti kysymyksen.
”En vielä. Käy ensin Fayn puheilla.”
”Mitä aiot tehdä Waylandin suhteen?” Vincent kysyi. Hän ei pitänyt ajatuksesta, että hoitaja saisi jatkaa epämääräisiä puuhiaan siihen saakka, että asia selkenisi.
”Lomautan hänet toistaiseksi”, Reeve vastasi ja suuntasi jo ulos huoneesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!