24. joulukuuta 2015

Luukku 24


Torstai 24. joulukuuta 2015

Yuffie istui sängyllä ja kiskoi sukkahousuja jalkaansa. Lyhyt punainen hame ja tummanharmaa istuva pusero odottivat tuolin selkämyksellä vuoroaan. Yuffien mieliksi Vincent oli suostunut laittamaan ylleen viininpunaisen neulepaidan. Se kutitti hieman, mutta ehkä hän kestäisi siinä yhden päivän ja illan ajan.

Vincentillä oli kummallinen tunne, että Yuffie pukeutui tavallistakin hitaammin. Se oli outoa, sillä Vincent oli kyllä muistanut kertoa, että Tifa odotti heitä puurolle heti puolenpäivän pintaan.

Vihdoin Yuffie kuitenkin kiskaisi paidankin päänsä ylitse ja totesi olevansa jotakuinkin valmis. Mitä se käytännössä tarkoitti, sitä Vincent ei tiennyt. Kenties jotain oleellista vielä puuttui kokonaisuudesta, vaikka se hänen silmiinsä näytti täydelliseltä.

Eteisessä lahjakassin kohdalla Yuffie pysähtyi uudemman kerran. Vincent oli juuri kumartumassa ja tarttumassa kenkiinsä, mutta liike jäi kesken.
”Puuttuuko jotain?” hän huokaisi. Yuffie kääntyi ympäri ja nyökkäsi.
”Sinun lahjasi”, tämä vastasi.
”Voit antaa sen, kun palaamme kotiin”, Vincent ehdotti.
”Ei, minä päätin, että annan sen, ennen kuin näemme muut”, Yuffie vastasi niin nopeasti, että sanat törmäilivät toisiinsa. Vincent kohotti kulmiaan ja katseli, kuinka Yuffie liikehti levottomana. Häntä alkoi jo hieman hirvittää. Mitä ihmettä tämä oli tällä kertaa keksinyt?

Yuffie näytti epäröivän, mutta tarttui lopulta Vincentiä ranteesta. Vincent katsoi omaa kättään ja sitten Yuffieta. Tämä nykäisi hänen kättään ja painoi sen omalle vatsalleen.
”Minun pitää kertoa vielä yksi juttu makosta ja Waylandin tutkimuksesta”, Yuffie kuiskasi hädin tuskin kuuluvasti. ”Mako ei ainoastaan kulkeudu ihmisestä toiseen yhdynnässä, pitkällä aikavälillä se heikentää hormonaalisen ehkäisyn toimintaa.”

Vincent räpäytti silmiään. Mitä Yuffie yritti sanoa? Hän vilkaisi kättään uudemman kerran. Yuffie piteli sitä edelleen omalla vatsallaan. Samalla vatsalla, jonka lievää pyöristymistä Vincent oli muutama päivä sitten ihmetellyt. Miten hän oli ollut niin sokea?

”Oletko sinä..?” Yuffie nyökkäsi jo, ennen kuin Vincent sai esitettyä kysymyksensä loppuun saakka. Hänen rinnassaan läikähti. Hän nykäisi kätensä Yuffien otteesta ja sieppasi tämän syliinsä. Yuffien kädet kietoutuivat hänen kaulaansa, kun hän kiepsautti tämän pari kertaa ympäri eteistä.

”Hyvää joulua, Vinnie!” Yuffie kuiskasi Vincentin korvaan. Sillä hetkellä Vincent rakasti joulua enemmän kuin mitään muuta juhlaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!