3. joulukuuta 2015

Luukku 3



Torstai 3. joulukuuta 2015

Yuffie vilkaisi sivuprofiiliaan peilistä, mutta se ei poikennut juurikaan tavallisesta. Alavatsa saattoi hieman pömpöttää, mutta toisaalta hän oli mättänyt iltasella sellaisen määrän sipsejä, että vähempikin alkoi turvottaa.

Yuffie oli vetänyt ylleen polvipituisen talvihameen ja kiskonut jalkaansa paksut sukkahousut. Vielä kengät, takki ja valtava kaulaliina ja sitten hän olisi valmis kohtaamaan viileäksi käyneen ulkoilman. Lunta ei ollut vielä satanut, mutta etenkin aamuisin hyinen pohjoistuuli puhkui Edgen halki ja muistutti totuudesta. Vaikka Wutaissakin, ja erityisesti saarivaltion pohjoisosissa, satoi lunta, talvi ei ollut samalla tavalla ankara kuin Edgen tienoilla.

Vaikka oli tavallinen arkipäivä, kaduilla riitti väkeä. Yuffie solahti muiden joukkoon ja suuntasi askeleensa kohti keskusaukiota. Hän oli onnistunut syömään jopa kevyen lounaan, kun aamupäivän kuvotus oli helpottanut.

Tifa seisoi jo keskusaukiolla olevan patsaan juurella ja heilutti kättään Yuffielle. Nainen oli vetänyt valtavan pipon korvilleen ja hukuttautunut villakangastakin sisään, jonka kaverina olivat kuitenkin vanhat, tutut ja turvalliset punaiset maiharit, Tifan luottokengät. Ei sillä, Yuffie suosi itsekin käytännöllisiä jalkineita. Korot sopivat bilettämiseen, mutta muuten oli parempi laittaa jalkaan jotain tukevaa. Koskaan ei tiennyt, milloin tiukka tilanne pääsisi puhkeamaan. Ei hän tosin ollut joutunut hetkeen esittelemään ninjataitojaan, mutta aina oli parempi olla hieman varuillaan.

Tifa rutisti Yuffien itseään vasten. Yuffie vastasi halaukseen ja tunsi olonsa lämpenevän. Tänään hän keskittyisi kaikkeen hauskaan ja jättäisi murheet toiseen päivään.

”Sinua näkee nykyisin aivan liian harvoin”, Tifa huokaisi, kun he lähtivät kävelemään kohti Edgen tuoreinta kauppakeskusta, jonka valtavat ikkunat kiiltelivät pakkaspäivän auringossa.
”Viime aikoina on riittänyt töitä. Ne huhut terroristeista eivät lupaa hyvää”, Yuffie sihahti. WRO halusi pitää tilanteen salassa, sillä sen vuotaminen aiheuttaisi paniikin. Deepground- ja Omega-katastrofi olivat yhä tuoreena ihmisten mielessä eikä Geostigmakaan ollut ehtinyt unohtua, Sephirothista puhumattakaan. Ihmiset eivät tarvinneet nyt uusia murheita vaan uskoa tulevaan. Sen takia WRO yritti hoitaa tilanteen kuntoon, ennen kuin se pääsisi leviämään käsiin. Salaa jokainen työntekijä toivoi, että huhut olisivat vain huhuja.

”Huh, en halua edes ajatella, että taas tapahtuisi jotain kamalaa”, Tifa huokaisi. ”Ennen oli helppo lähteä muiden mukaan pelastamaan maailmaa, mutta nyt… jos minulle tai Cloudille sattuisi jotain…”
”Älä huoli, minä ja Vincent pidämme terroristit aisoissa”, Yuffie nauroi ja iski ystävälleen silmää.
”Siitä puheen ollen… kai te nyt sitten tulette molemmat pikkujouluihin?” Tifa varmisti.
”Vincent palaa viimeistään kymmenes päivä, enkä taatusti anna hänen jäädä kotiin mököttämään vain siksi, että hän on istunut Barretin kanssa samassa autossa viimeiset pari viikkoa”, Yuffie kuittasi. Vincent ja Barret olivat kyllä hyviä ystäviä, mutta tunnetusti Vincent halusi laatuaikaa itsensä kanssa oltuaan reissussa tämän, tai oikeastaan kenen tahansa muunkaan, kanssa. Juuri nyt Yuffieta ei varsinaisesti haitannut, jos mies haluaisi olla pari päivää omissa oloissaan. Pikkujoulutkin tarjosivat hyvän tekosyyn skipata koti-illan ja mahdolliset kiusalliset keskustelut.

”Hyvä. Sain jo lahjottua Denzelin hoitamaan Windyä koko lauantai-illaksi ja sunnuntaiaamuksi. 7th Heaven on myös varattu kokonaan meidän käyttöömme”, Tifa hehkutti. Tifa ja Cloud olivat vihdoin Windyn syntymän myötä muuttaneet pois baarin yläkerrasta ja hankkineet pienen rivitaloasunnon kauempaa keskustasta. Tifa pyöritti yhä baariaan, mutta tällä hetkellä työskenteli siellä itse vain osa-aikaisesti.
”Oletko varma, että pystyt tällä kertaa olemaan koko illan erossa Windystä?” Yuffie naurahti, mutta nauru tuli hitusen väkinäisesti. Tulisiko hänestä samanlainen kuin Tifasta? Alkaisiko hänkin vouhottaa käsittämättömistä asioista? Kannattiko edes kokeilla? Tässä kohtaa tilanteen voisi vielä hoitaa pois päiväjärjestyksestä melko helposti. Vain pari käyntiä lääkärissä ja se olisi siinä. Eikö niin?
”… sellaista se on. Ja sitä paitsi Windy oli niin pieni silloin. Nythän hän on jo paljon isompi tyttö ja lähdinhän minä tännekin ilman häntä… ja kuunteletko sinä ollenkaan, Yuffie?” Tifa pysäytti Yuffien keskelle kauppakeskuksen käytävää. ”Mitä minä äsken sanoin?”
”Eh… jotain, että pärjäät kyllä tai siis, että Windy pärjää”, Yuffie ehdotti.
”Onko kaikki hyvin?” Tifa kuitenkin kysyi.
”Tietenkin. Tiedäthän sinä minut, olen vain tällainen tohelo.”
”Kyllä sinä yleensä kuuntelet. Onko teillä Vincentin kanssa ongelmia? Tiedän, että hän on toisinaan vähän etäinen…”
”Nääh, minä olen tottunut siihen, että hän uppoutuu kirjoihinsa tai jonkin jo kaksikymmentä vuotta sitten homehtuneen elokuvan pariin”, Yuffie vastasi. ”Ei minua mikään vaivaa. Mietin vain, mistä näistä putiikeista saisi pikkujoulujen kuumimman bilemekon. Haluan olla parhaimmillani.”

Yuffie väläytti Tifalle viekkaimman hymynsä ja ryhtyi pohtimaan, että lyhyt helma oli parempi kuin avara kaula-aukko.
”Minulla ei ole samanlaisia miesmagneetteja tarjolla kuin sinulla, joten minun on käytettävä muita avuja.”
”Hyvä on, uskon, että olet kunnossa!” Tifa tuhahti ja kiskaisi juuri avaamansa takin paremmin ympärilleen. Uskomatonta kyllä, naisen kuppikoko näytti edelleen kasvaneen lapsen saamisen jälkeen, vaikka tämä oli jo lopettanut imettämisenkin. Kuinka epäreilua, Tifa tuntui saaneen puolen Planeetan edestä tissien täytettä, kun taas Yuffie joutui 24-vuotiaana edelleen tyytymään A-kuppiinsa.
”Kyllä se siitä, kun joskus päätätte hankkia Vincentin kanssa jälkikasvua”, Tifa huomautti Yuffien ääneen esittämään valitukseen ja tökkäisi häntä kylkiluiden väliin. Yuffie nielaisi kuuluvasti, vaikka ei ollut tarkoitus. ”No, älä nyt säikähdä, en minä ollut tosissani”, Tifa nauroi. ”Mennään etsimään sinulle se Edgen kuumin vesirajamekko, joka saa Vincentiin vipinää.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!