5. joulukuuta 2015

Luukku 5



Lauantai 5. joulukuuta 2015

Outo ääni tunkeutui Vincentin tajuntaan. Hetken hän tuijotti kattoa, ennen kuin tajusi kääntyä kyljelleen. Hänen uuden puhelimensa – Yuffien hankkiman – näytöllä pomppi vaativana Tifan kuva. Vincentillä oli kestänyt useampi päivä, ennen kuin hän oli oppinut vastaamaan kosketusnäytölliseen hirvitykseen. Vastahan hän oli mukautunut edelliseen puhelimeen, joka oli vielä täysin toimintakykyinen. Hän ei voinut ymmärtää, mikä järki oli hankkia taas uusi kapula.

”Vincent”, Vincent vastasi pyyhkäistyään sormellaan puhelun auki. Samalla hän vilkaisi kelloa hotellihuoneen yöpöydällä. Kyllä, oli vasta hyvin varhainen aamu. He olivat Barretin kanssa saapuneet Gold Sauceriin myöhään edellisenä iltana ja päättäneet yksinkertaisesti vain kirjautua hotelliin. Vasta tänään oli tarkoitus käydä tekemään selvitystyötä. Mitä Reeve oli oikein ajatellut? Barret tekemässä salapoliisin työtä, siinä ei vain ollut järkeä.
”Huomenta! En kai herättänyt?” Tifan ääni kantautui puhelimesta ja taustalta kuului iloista hihkumista. Pikku-Windykin oli ilmeisesti jo pystyssä.
”Itse asiassa kyllä, mutta ei se haittaa. Minun olisi pitänyt kohta nousta muutenkin”, Vincent vastasi.
”Ai, olen tosi pahoillani! Taisin laskea aikaeron hieman väärin”, Tifa pahoitteli.
”Kuten sanoin, se ei haittaa.”
”No, hyvä sitten. Halusin soittaa sinulle ja varmistaa, että olet tulossa kahdestoistapäivä pikkujouluihin.”

Vincent yritti muistella, oliko pikkujouluista ollut puhetta, muttei pystynyt palauttamaan keskustelua mieleensä.
”Ilmeisesti olen”, hän naurahti kuitenkin, sillä tällaisissa jutuissa Tifalle ei sanottu ei. ”Teilläkö ne ovat?”
”Ei, 7th Heavenissa ja ilman lapsia”, Tifa vastasi. ”Yuffie ei kertonut sinulle, eikö niin?”
”En ole kuullut hänestä hetkeen”, Vincent myönsi ja tajusi samassa, että se oli varsin omituista. Yleensä ninjaprinsessa muisti häntä vähintään yhdellä viestillä jokaisena päivänä, kun he olivat erossa. Nyt joulukuun alku oli kulunut täydessä hiljaisuudessa, vaikka vielä marraskuun viimeisenä päivänä Vincent oli saanut pitkän ja polveilevan viestin, jossa häntä oli kehotettu pitämään herkullinen takapuolensa turvassa.
”Onko jotain vialla, Vincent?” Tifa kysyi. ”Näin Yuffien toissa päivänä ja hän oli todella omituinen.”
”Millä tavalla omituinen?”
”Hiljainen ja vaisu, ajattelin, että hänellä on ikävä sinua, mutta jos hän ei ole ollut yhteyksissä…”

Vincent tunsi yllättävän jysäyksen rinnassaan. Se valui vatsaan ja jäi muljumaan sinne ikävästi. Oliko jotain sattunut? Oliko hänen vastausviestinsä ollut liian tyly? Yuffie ei ollut enää hetkeen kiskonut palkokasveja hengitysteihinsä Vincentin kommunikointityylistä, mutta alkuaikoina sitä oli tapahtunut toistuvasti. Mitä kotona mahtaisi odottaa?

”Vincent?”
”Yuffie oli vielä maanantaina aivan normaali, samoin sunnuntaina”, Vincent muisteli. ”Hän on kyllä ollut vähän huonovointinen viime aikoina, mutta hän sanoi sen johtuneen työstressistä.”
”Koska Yuffie on stressannut töistä?” Tifa kummasteli.
”Yhym.” Vincent ei tiennyt, mitä sanoa. Hän ei ollut hyvä tällaisissa keskusteluissa.
”Hei, anteeksi, kun soittelen sinulle tällaisia puheluita, vaikka sinulla on tärkeä WRO:n tehtävä meneillään”, Tifa huokaisi. ”Ei ollut tarkoitus säikytellä. Ei se varmastikaan ole mitään vakavaa. Minä juttelen Yuffien kanssa ja tarkistan tilanteen vielä. Älä ole yhtään huolissasi. Kun tulet kotiin, kaikki on ennallaan. Minä lupaan.”
”Kiitos, Tifa”, Vincent vastasi. Hän todella arvosti tämän sanoja, vaikkeivät ne huolta poistaneetkaan.
”Missä te muuten olette, vai saatko kertoa?”
”Gold Saucerissa.”
”Loistavaa! Tiedän, että teillä on varmasti kiire, mutta käy ostamassa Yuffielle sellainen uutuus-mooglepehmolelu ja katsokin, että otat sen söpömmän version, jolla on punainen pompom.”
”Pompom?”
”Se antenni, joka keikkuu lelun pään päällä.”
”Oletko varma, että Yuffie haluaa pehmolelun?”
”Ehdottomasti, jos se tulee sinulta. Hän rakastaa sitä”, Tifa vakuutteli. ”Osta se söpömpi. Ja sano Barretille, että ostaa sen levyn Marlenelle. Niitäkin saa varmasti sieltä. Hän kiroili Yuffielle päin naamaa, kun Yuffie ehdotti sitä, mutta minusta se oli oikeasti hyvä ajatus.”
”Hyvä on. Kiitos, Tifa”, Vincent vastasi.
”Ei mitään. Hoida sinä nuo asiat. Minä varmistan, että täällä on kaikki hyvin, kun palaatte. Sano Marlenelta Barretille terkkuja.”
”Minä sanon.”
”Hienoa! Hauskaa työpäivää, hei hei!”
”Hei hei!”

Vincent tuijotti hetken hiljentynyttä puhelinta. Oli aivan turha yrittää enää saada unta. Hän voisi yhtä hyvin käväistä suihkussa ja mennä sitten ennen aamiaista etsimään sen uutuus-mooglen, jolla oli punainen pompom. Jos Tifa kerran sanoi, että Yuffie halusi sellaisen, sen Vincent myös ostaisi. Toivottavasti liikkeessä olisi paketointipalvelu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!