7. joulukuuta 2015

Luukku 7



Maanantai 7. joulukuuta 2015

”Eikös Fay Tuesti ole sinun omahoitajasi?” hoitaja, jonka takin etutaskussa luki ’Wayland’, kysyi naputtaen kynänsä päällä tietokoneen näyttöä.
”On, mutta en voi mennä hänen puheilleen”, Yuffie sihahti ja kiskaisi huoneen oven kiinni.
”Mikset?” Wayland ei luovuttanut. WRO:lla oli tarkka järjestelmä jokaisen työntekijän terveydestä huolehtimiseen eikä siitä yleensä poikettu ilman hyvää syytä.
”Koska en halua asiani vuotavan mihinkään”, Yuffie vastasi.
”Meillä on kaikilla samanlainen vaitiolovelvollisuus.”
”Mutta hän on Reeven veljen vaimo! En voi ottaa sitä riskiä.”

Waylandin kulmakarvat kohosivat ja tämä paransi suorakaiteen mallisten lasiensa asentoa nenällään.
”Onko kyseessä jokin vaiva, joka pitäisi saattaa johtaja Tuestin tietoon?”
”Ei!”
”Sittenhän mitään ongelmaa ei ole. Hoitaja Tuesti voi ottaa sinut vastaan, kun edellinen potilas lähtee.”
”Ole kiltti, minä en ihan oikeasti voi puhua tästä hänelle.”

Yuffie ei ollut hetkeen ollut yhtä epätoivoinen. Fay Tuesti oli todella mukava ja taitava hoitaja, joka oli paikkaillut hänen vammojaan moneen otteeseen. Koskaan Yuffie ei ollut valittanut tämän toimista, mutta valitettavasti tämä oli jokseenkin hövelö suustaan. Vaitiolovelvollisuus tai ei, jutut tuntuivat vuotavan ainakin Tuestin perheen sisällä, eikä Yuffie todellakaan halunnut, että tieto raskaudesta livahtaisi ensin Reeven korviin, sitten Cait Sithille ja sitä kautta Vincentille hassulla aksentilla jossain täydellisen sopimattomassa tilanteessa.

Ilmeisesti hoitaja Wayland vihdoin tajusi tilanteen, sillä tämä huokaisi raskaasti ja viittasi Yuffieta istumaan.
”Hyvä on, neiti Kisaragi, istu alas ja kerro asiasi.”

Yuffie lysähti tuoliin, vilkuili ympärilleen huoneessa ja mietti, mistä aloittaisi. Sanat juuttuivat kurkkuun.
”Niin?” Waylandin äänessä oli lievää kireyttä.
”Minä… luulen… uskon… olen aika varma…” Yuffie mutisi tuijottaen seinällä olevaa kalenteria. ”Taidan olla raskaana.” Noin, se oli sanottu. Nyt sitä ei voinut enää peruuttaa.
”Mikä saa sinut uskomaan niin?”
”Tein kaksi raskaustestiä.”
”Ja ne molemmat näyttivät plussaa?”
”Niin.”
”Onko sinulla oireita?”
”Eikö se jo näy naamasta?” Yuffie tuhahti ja uskaltautui vihdoin katsomaan hoitajan suuntaan. ”Naamani kukkii kuin pahimmassa puberteetissa. Sen lisäksi minulla on aamupahoinvointia.”
”Ei tuo nyt niin pahalta näytä. Monet naiset saavat näppylöitä kuukautiskierron eri vaiheissa.”
”En minä. Minulla ei ole ollut tällaisia hervottomia finnejä vuosiin. Ja oikeasti aamulla on tosi paha olo.”
”Noh, raskaus voidaan varmistaa verikokeella. Koska sinulla on viimeksi ollut kuukautiset?”
”Tuota… joskus lokakuun alussa”, Yuffie mutisi. Ei hän ollut arvannut, että tuollaisia kysyttäisiin, mutta nyt ajateltuna kysymys tuntui aivan loogiselta.
”Ja koska sinä teit nämä raskaustestit?”
”Viime tiistaina.”
”Onko sinulla säännölliset kuukautiset?”
”Joskus, joskus ei. Tai siis tarkoitan, että välillä ne tulevat ihan säännöllisesti ja sitten taas heittelevät miten sattuu.”
”Eli oli ihan normaalia, ettei sinulla ollut marraskuussa ollenkaan kuukautisia.”
”Niin kai, en ajatellut asiaa.”
”Ja olet ollut suojaamattomassa yhdynnässä.”
”En varsinaisesti…”

Hoitaja loi Yuffieen pitkän katseen, joka kertoi kaiken, minkä tämä jätti sanomatta. Harmikseen Yuffie tunsi punastuvansa, mikä ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan. Ei hänen seksikäyttäytymisensä kuulunut yhtään kellekään, ei edes nenäkkäälle hoitsulle.
”Minulla on ehkäisykapseli. Se pitäisi näkyä tiedoissa.”
”Kapselien luotettavuus on sadan prosentin huitteilla”, hoitaja huomautti.
”No, ei siltä näytä.”
”Vai niin. Onko isä kuitenkin selvillä?” hoitaja Wayland kysäisi.
”Kyllä.”
”Oletko kertonut hänelle?”
”En vielä. Eikö me voitaisi vain tehdä se verikoe?” Yuffie kysyi vuorostaan. Hän ei halunnut käyttää koko päivää ristikuulustelussa istumiseen.
”Voimme kyllä. Pikatestin tulos saadaan jopa puolessa tunnissa. Jos testi on positiivinen, minun on varattava sinulle aika kapselin poistamista varten lääkärille”, hoitaja vastasi ja opasti Yuffien toiseen tuoliin. ”Riisu tuo neuletakki ja ojenna vasen käsivartesi.”

Yuffie teki työtä käskettyä ja jäi tuijottamaan kattoa. Hän ei pelännyt verta, sitä hän oli nähnyt lyhyen elämänsä aikana riittävän monesti. Neulat olivat silti kuvottavia, joten mieluummin hän katseli muualle.

”Jos olet raskaana, minun on kirjoitettava siitä lausunto johtaja Tuestille”, hoitaja huomautti etsiessään suonta Yuffien kädestä. ”Tiedostossasi näkyy, että teet myös aktiivisesti kenttätyötä. Ottaen huomioon tämän hetkisen tehtäväsi, ei tule kysymykseenkään, että jatkat siinä. Mikäli testi on positiivinen, sinut pitää siirtää toimistoon kokopäiväisesti.”
”Et voi kertoa Reevelle! Sitä vartenhan minä juuri sinun juttusillesi tulin.”
”Esimiehelläsi on oikeus tietää.”
”Etkö voi vain määrätä minut toimistoon jostain muusta syystä tai tuntemattomasta syystä? Kyllä minä kerron Reevelle, mutta en voi ottaa riskiä, että hän möläyttää tiedon ennenaikaisesti Vinnielle…”
”Vinnielle? Tarkoitatko Vincent Valentinea?” Nyt Waylandin ääneen hiipi niin ihaileva sävy, että Yuffieta suorastaan ärsytti. Ei hän mustasukkainen ollut, mutta nainen puhui hänelle niin arvostelevasti ja sitten kuitenkin ihasteli Vincentiä, joka oli kuitenkin vähintään yhtä syyllinen tilanteeseen kuin Yuffie itse.
”Ei se ole oleellista.”
”Itse asiassa on, kun ottaa huomioon hänen taustansa. Emme voi tietää, millaisia vaikutuksia niillä on mahdolliseen lapseen.”

Hoitaja löysi vihdoin suonen. Yuffie tunsi neulan piston ja nielaisi. Hän ei ollut tullut vielä edes ajatelleeksi Vincentin historiaa ja kaikkia niitä kokeita, joita Hojo oli tälle tehnyt Lucrecian Proto Materia -tempauksesta puhumattakaan. Vincent oli myös saanut oman annoksensa makoa. Miten sekin vaikuttaisi?

Toisaalta Windy oli aivan normaali pikkutyttö. Joskin tällä oli yhtä häikäisevän siniset silmät kuin isällään, mutta tutkimukset eivät olleet paljastaneet mitään mutaatioita tai muuta huolestuttavaa. Myös Cloud oli kokenut kovia tutkimuspöydällä. Voisiko tilannetta verrata Vincentin kokemuksiin?

”No niin, painapa hetki tuota”, hoitaja Wayland huomautti, ja Yuffie painoi sidetaitetta kyynärtaivettaan vasten. Vähää myöhemmin hoitaja veti pätkän teippiä taitteen yli ja kehotti Yuffieta nousemaan.

”Soitan sinulle, kun tulos on valmistunut. Jos se on positiivinen, haluaisin ottaa muutaman lisäkokeen ja varata sen lääkäriajan. Lisäksi minun on kirjoitettava sinulle kenttätyökielto”, hoitaja huomautti vielä, kun Yuffie kiskoi vaikeasti neuletakkia päälleen. ”Katsotaan, mitä runoilen siihen.”
”Okei, kiitos”, Yuffie vastasi yllättyneenä, ettei nainen vängännyt enempää vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!