8. joulukuuta 2015

Luukku 8



Tiistai 8. joulukuuta 2015

Vincentin oli pakko myöntää olevansa hämmästynyt, kun hän katseli paikallisen poliisin vievän miehiä ja naisia pois Gold Saucerin alapuoliselta alueelta. Paikalla oli ennen ollut vankila, joka oli sittemmin suljettu ja hylätty. Nyt sinne oli pesiytynyt joukkio, joka vastusti muun muassa energian säännöstelyä ja makon käytön lopettamista. Joukon uskottiin sotkeutuneen muutamiin viime aikoina sattuneisiin terrori-iskuihin. Vincent oli ollut siinä uskossa, että iskut olivat olleet satunnaisia eivätkä järjestäytyneitä ja koko reissu huuhaata. Kenties kyse ei ollutkaan Yuffien käytännönpilasta tai tarpeesta saada Vincent pois juhlajärjestelyjen jaloista? Mutta miksei tästä sitten ollut vieläkään kuulunut mitään? Vincent päätti soittaa Yuffielle heti, kun tilanne rauhoittuisi.

”Herra Valentine? Saisinko allekirjoituksen lausuntoon?” Nuori poliisi ojensi Vincentille kaavaketta. Vincent raapaisi puumerkkinsä paperiin.
”Teemme tästä WRO:n oman raportin myös. Oletus on, että luovutatte kaikki tietonne myös meidän käyttöömme”, Vincent huomautti.
”Tietenkin, herra Valentine”, poliisi lupasi. ”Hyvää työtä. Saadaan joulurauha Planeetalle, kun tämä jengi on hoidettu pois häiriköimästä.”
”Saa nähdä, millainen helkkarin säätö siitäkin juhlasta taas tulee”, Barret jupisi Vincentin vierellä ja sai poliisilta kummeksuvan katseen.
”Aivan, aivan”, tämä sanoi. ”Hyvää joulua teille kummallekin!”
”Kiitos samoin”, Vincent vastasi. ”Eiköhän lähdetä, Barret?”
”Joo, tämä taitaa olla meidän osalta hoidettu”, Barretkin totesi. ”Pitää mennä ostamaan Marlenelle se saakutin joululahja, ennen kuin lähdetään paluumatkalle.”
”Mitä jos ostaisit sen levyn, mitä Yuffie ehdotti?” Vincent sanoi välittömästi muistaen Tifan ohjeen.
”Kai se on pakko, saamari sentään. Se tirppa tuntuu tietävän, mistä teinitytöt tykkäävät. Jos minulta kysytään, Marlene ihailee Yuffieta vähän liikaa. Ei millään pahalla, Vince.”
”Yuffie on värikäs persoona”, Vincent hymähti jaksamatta loukkaantua. Barret ja Cid olivat olleet kovimman paikan edessä, kun Vincentin ja Yuffien orastava suhde oli parisen vuotta aiemmin selvinnyt muille. Niin karskeja kuin nuo kaksi miestä esittivätkin olevansa, nämä suhtautuivat ninjaprinsessaan kuin rakkaaseen pikkusiskoon tai tyttäreen. Vincent oli saanut moneen otteeseen vakuutella hyviä aikeitaan. Nykyisin onneksi kaikki heidän ystävänsä olivat sinuja tilanteen kanssa.

Mutta oliko Yuffie enää? Miksei tämä ollut laittanut ainuttakaan viestiä viikkoon?

Vincent ja Barret nousivat takaisin Gold Sauceriin ja suuntasivat valtavalle ostoskadulle. Barret marssi suoraan lähimpään musiikkiliikkeeseen ja ryhtyi etsimään Marlenelle toivottua levyä jupisten samalla, miten jokainen nykybändi sisälsi joko puolialastomia keikisteleviä naisia tai hompahtavia miehen irvikuvia. Jos Vincentiltä kysyttiin, Barret oli valitettavan oikeassa. Hyvää musiikkia kuuli vain harvoin. Nytkin liikkeen kaiuttimista raikasi imelä romanttissävytteinen joululaulu.

Barret sai levynsä kauniiseen pakettiin ja miehet pääsivät lähtemään liikkeestä. Matkalla päivälliselle he joutuivat pujottelemaan huvikeskuksen lomailijajoukkojen läpi. Tuntui kestävän ikuisuuden päästä hisseille. Lopulta he kuitenkin seisoivat hissiaulassa odottamassa kyytiä ravintolakerrokseen. Hissien välissä välkkyi valtava näyttö, jolla pyöri mainoksia.

”Vietä romanttinen joulu Gold Saucerissa! Nyt vain 299 giliä per yö!” mainos kuulutti. ”Paketti sisältää aamiaisen, kuohuviiniä huoneeseen ja mahdollisuuden käyttää allastiloja. Jouluateria myydään erikseen! Nyt on hyvä tilaisuus tuoda oma rakkaasi viettämään erilaista joulua. Mitäpä jos vaikka tekisit joulusta vielä erityisemmän ja hakisit sormuslahjan koruliikkeistämme?”

Joulu Gold Saucerissa kuulosti vielä pahemmalta kuin tavallinen juhlanvietto. Vincent ei voinut ymmärtää, miksi joku olisi halunnut tulla hälyiseen huvittelukeskukseen syömään jouluateriaansa.

”Haha, koskas sinä muuten meinasit rengastaa Yuffien?” Barret nauroi nähdessään Vincentin silmäilevän mainosta.
”Mitä?” Vincent kysyi. Viimeiseksi Barretilta hän olisi odottanut tuollaista kommenttia.
”No, johan sinä olet likkaa pari vuotta pyörittänyt. Eikö ala olla jo aika?”
”En ole ajatellut asiaa…”

Tosiasiassa Vincent oli kyllä pohtinut kihlausta noin vuosi sitten, kun Godo oli huomauttanut, että Wutaissa ei ollut tapana muuttaa saman katon alle ennen naimisiin menoa. Yuffie oli antanut piupaut isänsä sanomisille, mutta Vincentiin sanat olivat kolahtaneet. Godo oli aivan oikeassa. Mutta koska Yuffieta eivät kihlat näyttäneet kiinnostavan, Vincent oli päättänyt jättää asian toistaiseksi sikseen. Nyt kun hän jälleen pohdiskeli asiaa, läikähti hänen rinnassaan kummallinen lämpö. Olisiko jo oikea aika?

”Joko mennään ostoksille? Minä jouduin jo nolaamaan itseni ostamalla tämän kerpeleen hinttilevyn. Nyt on sinun vuorosi”, Barret painosti.
”En tiedä Yuffien sormuskokoa”, Vincent myönsi. Barret repesi nauramaan.
”Arvasin! Olet miettinyt sitä! Kysy Tifalta, se tietää kaikki akkojen asiat. Laita sille viesti ja mennään syömään. Sen jälkeen ostetaan sormus.”

Vincent seurasi suorastaan hämillään Barretia hissiin. Mikä Barretia oikein vaivasi? Oli vaikea uskoa, että tämä oikeasti mietti ystäviensä seurusteluelämää. Vai saiko Marlenen lähestyvä aikuistuminen miehen pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!