Luukku 9

Keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Yuffie seisoi Reeven oven takana kädessään paperi, joka väitti hänen saaneen jonkinlaisen lihastulehduksen jalkaan edellisen kenttätehtävän seurauksena. Hän ei saisi osallistua kahteen kuukauteen kenttätöihin. Sen jälkeen hoitaja Waylandin mukaan olisi syytä viimeistään kertoa Reevellekin totuus.

Raskaus oli pidemmällä kuin Yuffie oli arvannutkaan. Raskausviikko 10+3 tuli täyteen juurikin tänään. Ennen Yuffie ei ollut edes tiennyt, mitä moinen ilmaisu tarkoitti, mutta hoitaja Wayland oli selvittänyt hänelle, että hän oli ollut kymmenen täyttä viikkoa raskaana sekä kolme päivää päälle. Hedelmöittymisajaksi oli laskettu viikonloppu, jolloin Avalanche oli juhlistanut Vincentin syntymäpäiviä. Yuffien oman arvion mukaan väsymys (jota hän ei ollut edes tajunnut raskausoireeksi, ennen kuin Wayland oli siitä kysynyt) oli alkanut sen jälkeen, samoin muu oireilu. Tarkemmin hedelmöittyminen ja laskettu aika voitaisiin määritellä ultraäänitutkimuksen jälkeen, siihen kuulemma pääsisi jo jouluviikolla tai heti seuraavana maanantaina. Yuffie oli valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Ehkäisykapseli oli kuitenkin poistettu hänen käsivarrestaan jo tänä aamuna heti, kun hän oli saapunut töihin.

Yuffie tiesi, että hänellä oli vielä pienen ajan mahdollista peruuttaa kaikki. Wayland pystyisi luultavasti järjestämään hänet vaikka tänään lääkäriin, jos hän vain niin päättäisi. Jos hän toimisi nopeasti, Vincentkään ei koskaan saisi tietää. Mies kuitenkin tulisi huomenna kotiin eikä Yuffie pystynyt tekemään päätöstä näin nopeasti. Jos hän viivyttelisi, Vincent huomaisi jonkin olevan vialla.

Kädet täristen Yuffie tuijotti valheellista paperia. Hän sipaisi vatsaansa ja kuvitteli sen kasvavan valtavaksi palloksi. Se ei näyttäisi kauniilta, mutta ehkäpä turpoaminen ei olisi niin kamalaa. Tifa oli suorastaan hehkunut raskautensa keskivaiheilla. Toisaalta ulkonäkökin oli sivuseikka. Yuffie ei tiennyt, miten selviäisi äitiydestä. Hän oli menettänyt oman äitinsä hyvin nuorena, hänellä ei ollut mallia lapsuudestaan. Mitä jos hän ei osaisi käsitellä lasta lainkaan?

Pelko myllersi Yuffien sisällä tunkeutuen niin vatsaan kuin kurkkuunkin. Hän halusi juosta pakoon, mutta tämä ongelma seuraisi häntä kaikkialle. Hän olisi ikuisesti vastuussa, koko hänen elämänsä menisi uusiksi.

Vincent oli soittanut edellisenä iltana ja kuulostanut omituisen kireältä, aivan kuin tämä olisi tiennyt, mutta se ei ollut mitenkään mahdollista. Yuffie luotti siihen, ettei Wayland ollut juoruillut eikä kukaan muu tiennyt. Yuffie oli yrittänyt kuulostaa mahdollisimman omalta itseltään, mutta se oli ollut vaikeaa. Nyt häntä suorastaan pelotti seuraava ilta. Näkisikö Vincent välittömästi hänen lävitseen?

”Yuffie?” Reeven yllättynyt ääni kuului yhtäkkiä Yuffien selän takaa. ”Mitä sinä täällä teet?”

”Hei Reeve!” Yuffie hihkaisi ja taikoi kasvoilleen leveän hymyn, ennen kuin kääntyi ympäri. Reeve kurottautui avaamaan oven hänen vierestään ja viittasi häntä astumaan sisään. Yuffie seurasi kehotusta ja marssi sisälle. Hän heittäytyi Reeven pöydän edessä olevaan tuoliin ja oli jo heilauttaa jalkansa käsinojan yli, kun muisti, että hänellä piti olla lihastulehdus. Eleen sijaan hän ähkäisi ja vaihtoi asentoa kuin hänellä olisi ollut vaikea olla.

”Mikä sinut tänne tuo?” Reeve kysyi uudestaan ja Yuffie ojensi miehelle kädessään olevan paperin. Reeve asettui pöytänsä taakse silmäilemään sitä.

”Kävin hoitajan luona. Jalkaani on särkenyt jo melkein viikon”, Yuffie selitti.

”Sinun olisi pitänyt mennä heti, kun tulit Junonista”, Reeve moitti luettuaan lapun. ”Pitäisikö sinun mennä vielä lääkärin puheille?”

”Lääkäri katsoi tulehdusarvot testien jälkeen ja määräsi kuurin”, Yuffie kuittasi pikaisesti. ”Sori, näyttää siltä, että joudut lähettämään jonkun muun tekemään likaiset työt.”

”Eiköhän se järjesty. Enemmän minä pelkään, mitä tapahtuu toimistolle, kun sinä tylsistyt siellä parin kuukauden ajan”, Reeve naurahti.

”Ehkä siitä saadaan vaikka vähän pirteämpi paikka”, Yuffie kuittasi.

”Se minua huolestuttaakin.”

Reeve kehotti Yuffieta käymään työterveydessä uudestaan, jos jalka ei lähtisi paranemaan ja käski ottaa rauhallisesti myös toimiston puolella.

”Pidä vaikka vähän pidempi joululoma”, mies ehdotti. ”Vincent ja Barret tekivät hyvää työtä ja jäljittivät terroristipesäkkeen Gold Sauceriin. Voi hyvinkin olla, että ongelmat ovat vihdoin pois päiväjärjestyksestä.”

”Vinnie sanoikin, että kaikki meni tosi hyvin ja he ovat tulossa takaisin”, Yuffie totesi.

”Cid hakee heidät Costa del Solista”, Reeve paljasti. ”Mitäs jos pitäisitte molemmat lomaa 20. päivä alkaen?”

”Minun pitää mennä Wutaihin uudeksi vuodeksi”, Yuffie huomautti. Pelkkä ajatus siitäkin reissusta täytti hänet odottamattomalla kauhulla.

”No, jatkatte sitten lomaa vielä uuden vuoden yli. Eiköhän täällä pärjätä”, Reeve kuittasi. ”Saat ehkä sen jalkasikin kuntoon.”

”Pyh, pelkäät vain, että sisustan pyhien aikana koko konttorin uusiksi.”

”Juuri niin ja siksi määrään sinut lomalle. Satun pitämään nykyisestä sisustuksesta.”

”Sinä todella olet muotirajoitteinen”, Yuffie huokaisi ja levitti kätensä. Hänen mielestään WRO:n tilat olivat aivan liian siniharmaat, mutta rahaa sisustukseen ei kuulemma ollut, joten siihen oli tyytyminen.