25. syyskuuta 2017

FF30: Kutsu

Allekirjoittaneen ja Emmin yhteinen projektin Final Fantasy -pelisarjan 30-vuotisen taipaleen kunniaksi saa jatkoa. Julkaisemme aina maanantaisin yhden ficin yhdestä pääsarjan pelistä. Viimeinen ilmestyy pelisarjan syntymäpäivänä 18.12.
 
Kolmas ficci on Final Fantasy III ja se on allekirjoittaneen käsialaa.

Kirjoittanut: Afeni
Oikoluku: Emmi
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Square Enix omistaa hahmot. En saa tästä rahaa.

Kutsu

Hiki valui pitkin selkää ja liimasi paidan Refian ihoon. Hänen punertavat hiuksensa tarrautuivat niskakuoppaan ja valuttivat lisää vettä kaula-aukosta sisään. Refia ei kuitenkaan välittänyt vaan piteli metallin kappaletta pajapihdeillä alasimen päällä. Hän kohotti vasaraa ja napautteli metallia. Pauke olisi voinut käydä korviin, mutta vuosien saatossa hän oli jo tottunut siihen.

Kun ilta-aurinko oli painumassa mailleen, Refia laski pihdeillä takomansa teoksen veteen, ja pieni paja täyttyi höyrystä. Vasta silloin hän huomasi ovensuussa seisovan hahmon.

”Takka?” hän kysyi ja sai vastaukseksi naurahduksen.
”Oletko jo unohtanut minut?” tuttu ääni vastasi ja nosti hymyn Refian huulille. Hän nosti teoksensa pois vedestä ja kiirehti ovelle.
”Luneth!”

Hopeahiuksinen nuorukainen kiskaisi Refian syleilyynsä välittämättä noesta ja liasta, joka tarttui hänen vaatteisiinsa.
”Hauska nähdä pitkästä aikaa. Mitä olet tekemässä?”

Refia vetäytyi halauksesta ja haki teoksensa sisältä. Hän kohotti valtavan miekan, jonka terää oli koko päivän viimeistellyt.
”Kutsun sitä Rexcaliburiksi. Se on kuninkaiden miekka.”
Luneth nyökkäsi vakavana. ”Se tulee vielä tarpeeseen. En tullut sattumalta. Kuningas Alus on kutsunut Valonsoturit luokseen.”

Refia tunsi sydämensä sykähtävän yhden ylimääräisen lyönnin. Kyllä, hän rakasti uraansa seppänä, mutta totuus oli, että se oli enemmän Takkan unelma kuin hänen. Samassa hymy kuoli Refian huulille. Hän oli luvannut Takkalle pysyvänsä tästä lähtien kotona. Hän ei voisi lähteä.
”Minä… en voi. Ota sinä tämä miekka, suojatkoon se matkaasi”, Refia vastasi ja ojensi Rexcaliburia Lunethille. Nuorukainen puisteli päätään.
”Mikä vastaus tuo on, Refia?” Takkan ääni kuului yllättäen oviaukosta. ”Jos kuningas on kutsunut sinut, on sinun mentävä.”
”Mutta… minä lupasin sinulle…”
”Olet täyttänyt lupauksesi. Olet parempi seppä kuin minä koskaan, mutta näen, mitä sydämesi todella halajaa. Mene siis ja löydä oma tiesi”, Takka sanoi ja käänsi katseensa Refiasta Lunethiin. ”Katsokin, että hän tulee vielä tapaamaan minua seikkailunne jälkeen. Yhtenä kappaleena.”
”Refia on täysin kykenevä huolehtimaan itsestään ja ystävistäänkin”, Luneth vastasi. ”Mennäänkö, Refia?”

Refia seisoi hetken paikoillaan saamatta sanaa suustaan, kunnes hypähti ilmaan miekka yhä kädessään. Se heilahti vaarallisesti kohti Lunethia, joka perääntyi nauraen.
”Mennään! Saronia, täältä tullaan!”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!