15. lokakuuta 2017

Sävel elämälle: Luku 4

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 4





Aurinko paistoi jo korkealla taivaalla. Se hyväili matkalaisten kylmettyneitä lihaksia. Usva oli jäänyt alas laaksoon, eikä siitä ollut tietoakaan kesäisellä vuorenrinteellä. Ilma oli kirkas, ja päivä lämmin.
"Katsokaa, tuolla on kaunis pikkukylä", Garnet hihkaisi innoissaan. Muut kääntyivät katsomaan hänen osoittamaansa suuntaan. Siellä todellakin oli idyllinen kylä ja komea tuulimylly. Garnet oli jo kovaa vauhtia säntäämässä rinnettä alas niitylle ja sitä kautta kylään, kun Zidanen huuto pysäytti hänet:
"Odota! Et voi noin vain rynnätä ihmisten ilmoille, sinua etsitään kaikkialta. Sinulle pitää luoda uusi identiteetti". Ennen kuin prinsessa Garnet ehti vastata mitään Steiner puuttui puheeseen:
"Roskaa! Ei prinsessan tarvitse piilotella. Me suuntaamme ensitilassa takaisin Alexandrian", hän karjaisi Zidanelle.
"Lopettakaa te kaksi", Garnet huusi, "Steiner, minä ymmärrän täysin, mitä Zidane tarkoittaa".
                     
Garnet ryntäsi nopeasti Zidanen luokse ja nappasi toisen tämän tikareista käteensä.
"Hei, ole varovainen", tämä huudahti.
"Prinsessa, se on ase! Laskekaa se maahan, ettette satuta itseänne", Steiner hätäili. Garnet loi henkivartijaansa niin paljon puhuvan katseen, että tämä älysi kerrankin sulkea suunsa ajoissa.
"Zidane, mikä tämän aseen nimi on?" hän kysyi kiinnostuneella äänellä.
"Se on tikari. Isompia kutsutaan miekoiksi ja..." Zidane alkoi tehdä tarkkaa selostusta aseista, mutta Garnet kohotti toisen kätensä sen merkiksi, että oli kuullut tarpeeksi.
"Daggerhan tarkoittaa tikaria vai mitä?" tämä varmisti. Nuorukainen nyökkäsi ihmeissään.
"Siispä minun nimeni on tästä lähtien Dagger. Mitä luulet, onko se hyvä nimi?" Zidane nyökkäsi jälleen ja vastasi pitävänsä nimestä oikein paljon.
"Hyvä, nyt kun sinulla on uusi nimi, voimme keskittyä tuohon sinun puheeseesi", poika huomautti.
"Hyvä on"
"Ei, älä sano 'hyvä on'... Vivi, mitä sinä vastaisit?" Zidane kääntyi maagin puoleen.
"Okei, kai", pikkuinen vastasi hämmentyneenä saamastaan yllättävästä huomiosta.
"Selvä, nyt on sinun vuorosi..." poika sanoi osoittaen sanansa Daggerille.
"O- okei?" Nuorukainen hymyili tyytyväisenä. Hän sanoi, että Dagger oppisi kyllä pian, jos vain jaksaisi yrittää. Oppitunnin päätyttyä koko joukko laskeutui alas rinnettä pelloille, ärtyneen Steinerin pitäessä perää.
                       
Nelikko kahlasi polviin asti ulottuvassa heinikossa. Vaikka heinikko oli hitusen vaikeakulkuista, se oli kuitenkin mukavaa vaihtelua jäisiin ja liukkaisiin polkuihin, joilta saattoi luiskahtaa tyhjyyteen. Lisäksi, nyt jo länteen päin suuntaava, aurinko lämmitti mukavasti kulkijoiden selkiä. Kävellessä olo muuttui mukavan raukeaksi. Kukaan ei jaksanut puhua. Kaikki vain tyytyivät ihailemaan ympäröiviä maisemia ja kulkemaan kohti pientä maalaiskylää.
                     
Puolen tunnin kuluttua he saapuivat kylään. Joka puolella juoksenteli lapsia. Vivi olisi halunnut mennä juttelemaan heidän kanssaan, sillä yhdeksänvuotias maagi kaipasi ikäistään seuraa. Zidane oli kuitenkin sitä mieltä, että heidän kannattaisi ensin mennä yöksi majataloon, ja aamulla Vivi voisi tutustua muihin lapsiin. Niinpä nelikko paineli suoraan majataloon.
                     
Majatalon isäntä torkkui nojaten pöytäänsä ja kuorsaten samalla kuuluvasti. Zidane marssi koputtamaan pöytää. Isäntä kohotti päätään hämmästyneenä. Hän ei ollut tottunut siihen, että hänet herätettiin kesken päivätorkkujen. Majatalossa ei juuri koskaan käynyt asiakkaita, tai ainakaan viime aikoina siellä ei ollut käynyt ketään. Hän katseli kummissaan eteensä ilmestynyttä joukkoa.
"Tiedän, että hän on kaunis, mutta ei sinun silti tarvitse tuijottaa", Zidane tokaisi, kun isännän katse kiinnittyi turhan pitkäksi aikaa Daggeriin. Todellisuudessa tämä ei kuitenkaan tuijottanut neitoa vaan Viviä, joka seisoskeli tytön takana.
Miten tuo on päässyt vapaaksi? hän mietti, mutta sanoi ääneen, "Huone on tuolla". Isäntä osoitti pientä ovea sivummalla.
                     
Zidane viittasi ystäviään seuraamaan, mutta Dagger pysäytti hänet:
"Zidane, missä minun huoneeni on?" tämä kysyi. Poika katsoi tyttöä hetken ihmeissään kuin ei olisi ymmärtänyt kysymystä. Lopulta hän kuitenkin vastasi tälle:
"Sinun täytyy nukkua samassa huoneessa meidän kanssamme. Ei tällaisissa pienissä maalaismajataloissa ole erillisiä huoneita. Sinun täytyy vain yrittää sopeutua", hän selitti tietämättömälle tytölle.
                     
Dagger nyökkäsi alistuneena ja seurasi muita huoneeseen, jossa oli neljä pientä, mutta erittäin mukavannäköistä sänkyä. Steiner katseli ympärilleen tyytymättömän näköisenä, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän pohti hiljaa mielessään, miten saisi palautettua prinsessan kotiinsa. Hän päätti heti ensimmäiseksi aamulla ottaa selvää, oliko kylästä mitään liikennettä muualle maailmaan.
                       
Zidane suositteli kaikille nukkumaanmenoa, sillä huomenna heidän olisi päätettävä, mihin he jatkaisivat matkaansa.
"Teatterilaivahan olisi palannut Lindblumiin, jos se ei olisi pudonnut?" Dagger valmisti pojalta. Tämä nyökkäsi.
"Luuletko, että voisimme päästä sinne jotenkin?" tyttö jatkoi.
"En ole aivan varma. Kun molemmat portit on suljettu, kävellen se voi olla mahdotonta. Mutta minä lupaan viedä sinut sinne tavalla tai toisella. Luota vain minuun", nuorukainen vakuutteli.
                       
Daggerin ja Zidanen keskustelun keskeytti huoneesta kuuluva hiljainen tuhina. Kaikki kääntyivät katsomaan Viviä, joka oli jo täydessä unessa vuoteellaan. Zidane totesi, että heidän olisi parasta seurata maagin esimerkkiä ja miettiä asiaa vasta aamulla.

***

"...Ääneen  menneisyyden me nyt yhdymme/ Se harmoniaan meidät tuudittaa/ Ja niin kulkee vain aina eteenpäin/ Sävel elämän..."  outo, mutta kaunis laulu kantautui Zidanen unen läpi.
Kenellä voi olla noin kaunis ääni? Daggerilla? hän ajatteli ennen kuin nukahti uudestaan.

Kun nuorukainen viimein nousi sängystä, kaikki muut olivat jo poistuneet pienestä huoneesta. Hän venytteli raukeasti ja päätti mennä tutkimaan kylää, kuten muutkin olivat luultavasti tehneet. Hän marssi ulos huoneesta ja huomasi isännän jälleen nukkuvan. Välittämättä tästä hän paineli ulos auringonpaisteeseen. Kuten edellisenä iltanakin jälleen joka puolella juoksenteli leikkiviä lapsia.

***

Dagger käveli pienen kylän läpi ja saapui kasvimaalle. Hän pysähtyi katselemaan ympärilleen. Pian kasvimaalle saapui vanhempi nainen, joka meni kitkemään rikkaruohoja kasvien välistä. Dagger tuijotti hetken naisen toimia, mutta kysyi sitten, mitä tämä oikein teki. Nainen vilkaisi tyttöä ilmeellä, joka kertoi hänen pitävän tätä jokseenkin tyhmänä.
Nykyajan kakarat! hän ajatteli, mutta kertoi kuitenkin tytölle, mitä teki, vaikkakin teki sen turhautuneella äänellä.
                     
Samassa jokin ötökkä pomppasi esiin kasvien joukosta suoraan Daggerin kädelle. Se muistutti hieman leppäkerttua muodoltaan, mutta oli väriltään kellertävä ja paljon isompi. Sillä ei myöskään ollut pilkkuja selässään, mutta kova kuori kylläkin ja sen alla hyvin ohuet läpikuultavat siivet.
"Onpas söötti oglop", tyttö totesi. Nainen katsoi entistä kummastuneempana häntä ja puisteli päätään.
"Taidatkin olla aika urhea. Yleensä kaikki tytöt pelkäävät ötököitä", tämä sanoi.
Hmmm, Zidane sanoi, että minun pitäisi yrittää olla hieman tavallisempi... ehkä jos... Dagger ajatteli ja kirkaisi sitten kauhusta ja heitti oglopin mahdollisimman kauas itsestään.
Nykyajan kakarat! nainen tuhahti hiljaa mielessään katsoessaan oudon tytön touhua.
                     
Dagger katseli vielä hetken naisen toimia, mutta päätti sitten jättää tämän rauhaan. Hän palasi takaisin kylään, jossa lapset ryntäilivät edestakaisin kiinnittämättä häneen lainkaan huomiota. Seurattuaan menoa kylässä jonkin aikaa, hän päätti käväistä majataloa vastapäätä olevassa asekaupassa.
                     
Asekaupassa istui hieman Daggeria nuorempi tyttö myyjänä. Tämä kysyi, kuinka voisi palvella Daggeria, mutta neito ei ehtinyt vastaamaan, sillä juuri kun hän oli aukaisemassa suunsa, sisään ryntäsi noin kymmenen vuoden ikäinen poika.
"Yksi niistä on päässyt vapaaksi", poika selitti. Myyjätyttö mulkaisi poikaa paheksuvasti.
"Etkö näe, että minulla on asiakas", hän sanoi ärtyneenä.
"Voi, älkää minusta välittäkö! Minä voin kyllä odottaa", Dagger sanoi nopeasti, sillä hän päätteli, että nyt oli hyvä tilaisuus kuunnella, miten tavalliset ihmiset puhuvat.

***

Steiner oli herännyt varhain aamulla ja lähtenyt tutkimaan kylää. Hän ei kuitenkaan ollut nähnyt yhtään aikuista, majatalonisäntää lukuun ottamatta, koko kyläpahaisessa. Viimein hän saapui baariin, jossa myytiin ruuan ja juomien lisäksi myös lääkkeitä.
"Emme ole vielä avanneet. Olkaa hyvä ja tulkaa myöhemmin uudestaan", sanoi pieni, korkeintaan kymmenenvuotias tyttö tiskin takaa. Steiner ei kuitenkaan kääntynyt ovelta takaisin. Sen sijaan hän tarjoutui auttamaan tyttöä siinä, mitä ikinä tämä olikaan tekemisissä. Hän ajatteli ehkä siten pääsevänsä tämän vanhempien puheille.

***

Zidane kuljeskeli kylässä katsellen lapsien leikkimistä. Samassa hän näki Vivin seisovan matalan kivimuurin vieressä tuijottamassa tuulimyllyn siivekkeiden pyörimistä. Hän meni tervehtimään mietteliäännäköistä pikku maagia.
"Hei Vivi! Mitä sinä täällä teet?" Zidane tervehti pikkuista. Vivi käänsi suuret keltaiset silmät poikaan.
"Mi- minä vain mietin..."
"Mitä? Jotain tyttöäkö? Minä voin auttaa sinua, olen hyvä tyttöjen suhteen..." nuorukainen alkoi innoissaan selittää. Vivi kuitenkin puisteli päätään:
"Ei, ei mitään sellaista... Välillä jostain kuuluu tällainen 'Kweehhh'-ääni... Ihmettelin, mikä se voisi olla?".
"'Kweehhh'... chocobot pitävät sellaista ääntä, mutta en kyllä näe täällä yhtään sellaista" nuorimies sanoi.
"Chocobot?"
"Niin, ne ovat suuria lintuja, joilla voit vaikka ratsastaa, jos saat sellaisen kiinni"
                     
Vivi näytti jälleen vajoavan ajatuksiinsa, joten Zidane päätti antaa hänelle hieman aikaa selvittää ajatuksensa.
"Tule kohta majataloon. Minä käyn etsimässä Daggerin. Koitetaan sitten päättää, mitä teemme seuraavaksi", näin sanottuaan hän jätti maagin yksin ja lähti itse kävelemään reipasta vauhtia kohti asekauppaa.
                       
Kun hän saapui sinne, hän näki Daggerin seisoskelevan erään hyllyn vieressä katselemassa tavaroita. Hän asettui tytön viereen, mutta sai olla siinä melkoisen pitkään ennen kuin tämä huomasi hänet.
"Zidane! Mistä sinä siihen ilmestyit?" tämä huudahti.
"Hei, sinullahan menee hyvin! Alat kuulostaa jo oikeasti tavalliselta tytöltä... Tosin osasit näytellä hyvin 'I want to be your canary' -näytelmässä", Zidane kehui tyttöä. Tämä hymyili ujosti ja sanoi:
"Osaan ulkoa lähes kaikki Lord Avonin näytelmät". Poika nyökkäsi hänelle ja kertoi, että oli pyytänyt Viviä palaamaan takaisin majataloon, jotta he voisivat tehdä suunnitelmia.
"Menisitkö hänen seurakseen? Minä tulen ihan kohta perästä", hän pyysi.
                     
Dagger nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja kääntyi lähteäkseen. Kuitenkin ennen kuin hän asteli ulos ovesta, hän kääntyi ja kumarsi liikkeen myyjälle.
"Kiitos teille! Minulla oli oikein hauskaa", hän sanoi kohteliaasti. Sitten hän poistui.
   Myyjä kääntyi Zidanen puoleen:
"Hän oli hieman outo", hän sanoi tarkoittaen Daggeria. Poika pudisteli päätään huolissaan:
Daggerilla on vielä paljon opittavaa, hän ajatteli. Hän jäi vielä hetkeksi katselemaan kaupan asevalikoimaa. Se ei ollut kovinkaan suuri, mutta aseet vaikuttivat hyvin valmistetuilta.

***

Steiner oli siivonnut baaria ja järjestellyt varastoa hiki kypärässä. Nyt hän asteli tytön luokse puhdistellen käsiään.
"Tuota, voisinko tehdä vielä jotain?" hän kysyi pikku tytöltä. Kun tämä puisteli päätään, hän pyysi saada tavata tämän isän.
"Isä ja muut aikuiset eivät tule takaisin ennen auringon laskua", tämä vastasi.
"No, onko täällä ketään, jonka kanssa voisin keskustella tuosta pellolle laskeutuneesta ilmalaivasta?" Steiner tivasi, "Minä olen sentään Adelbert Steiner, Pluton ritareiden kapteeni". Tyttö nyökkäili Steinerille.
"Observatoriossa asustelee eräs vanha mies. Hän osaa varmasti auttaa sinua", tämä sanoi. Steiner kiitti tyttöä ja lähti sitten kolistelemaan kohti observatoriota.
                       
Kun ritari saapui observatoriolle, ketään ei näkynyt missään. Hän kopisteli hitaasti observatorion mäen ylös. Sinne päästyään hän puuskutti ankarasti, sillä painavassa haarniskassa ei ollut helppo juosta. Mäen päällä hän näki vanhan miehen, joka nojasi keppiinsä, mutta kun hän yritti mennä puhumaan tälle, mies vain käänsi selkänsä ja lähti köpsyttelemään mäkeä alas. Steiner rymisteli miehen perään, mutta vaikka hän kuinka yritti, mies ei suostunut sanomaan hänelle sanaakaan.
                     
Mies kulki hitaasti mäen alas ja meni sitten mökkiinsä. Steiner epäröi hetken, mutta päätti sitten yrittää vielä ja marssi sisään mökkiin koputtamatta oveen lainkaan.
"Kuningattaren nimessä vastatkaa minulle! Minne tuo ilmalaiva on menossa", hän huudahti erittäin kovalla äänellä miehelle, jota oli alkanut epäillä kuuroksi.
                     
Hitaasti vanhus kääntyi häneen päin luoden häneen samalla katseen, joka kertoi, ettei tämä pitänyt nuoren miehen tavasta tivata asioita. Sitten hän kuitenkin yllättäen hymyili, ja valo tuikahti hänen harmaissa, väsyneissä silmissään.
"Alexandriaan. Haluatteko kahvia nuorimies?" hän vastasi. Steiner mietti hetken, mutta päätti sitten maistaa sitä.
"Hmmm, tämä on erinomaista... Mitenköhän voisin päästä ilmalaivan kyytiin?" hän jatkoi kyselyään. Vanhus kehotti häntä menemään puhumaan ilmalaivan kapteenille. Sen sanottuaan tämä käänsi selkänsä ritarille, eikä sanonut enää mitään.

***

Kun Zidane saapui majataloon, hän löysi sieltä ainoastaan Daggerin. Viviä ei näkynyt missään.
"Dagger, missä Vivi on?" hän kysyi.
"En tiedä, en ole nähnyt häntä sitten aamun", tyttö vastasi. Zidane näytti mietteliäältä.
"Näin hänet viimeksi tuulimyllyn luona. Hän on varmaan vieläkin siellä. Tule, mennään hakemaan hänet", poika ehdotti. Dagger nyökkäsi hänelle, ja yhdessä he poistuivat majatalosta.
                     
Tuulimyllyn luona ei kuitenkaan ollut ketään. Zidane ihmetteli, minne Vivi oikein olisi voinut mennä. Sitten hän muisti, että Vivi oli puhunut jotain chocobosta.
"Ehkä hän meni etsimään chocoboa... ei hän voi olla kovin kaukana", poika pohti.
   Juuri kun nuoret olivat lähdössä pois tuulimyllyltä, jostain kuului nyyhkytystä.
"Tuon täytyy olla Vivi! Mistä tuo ääni kuuluu?" Zidane huudahti. Hetken Dagger ja nuorukainen huutelivat Vivin nimeä.
"Tä- täällä..." kuului itkuinen ääni jostain.
"Hei, ääni kuului tuosta reiästä! Sen täytyy tulla maan alta", nuorukainen huomasi.
"Vivi, hei Vivi! Miten sinä sinne jouduit?" hän huusi pieneen aukkoon.
"Ne nappasivat minut ja toivat minut tänne... Ne, ne käskivät minun olla hiljaa... Miksi he tekivät minulle näin?" Vivi valitti.
"Odota siellä, me tulemme hakemaan sinut", Zidane huusi vielä Viville. Sitten hän kiskoi Daggerin mukaansa.
"Täällä täytyy jossain olla sisäänkäynti maan alle", hän sanoi tytölle.
                     
He etsivät joka puolelta, mutta eivät löytäneet mitään, mikä olisi edes viitannut sisäänkäyntiin, joten he päättelivät, että sen täytyi olla jossain kylän taloista. Varovasti he avasivat tuulimyllyn oven ja kurkistivat sisään. Ketään ei ollut näkyvissä, joten he hiipivät sisälle. Melkein heti sinne päästyään he huomasivatkin siellä luukun.
                     
Zidane kiersi luukun päällä olevaa pyörää. Se tuntui yllättävän jäykältä, ja hän sai tehdä oikein kunnolla töitä sen kanssa. Lopulta se kuitenkin liikkui ja luukku aukesi arvaamatta. Sekä Zidane että Dagger perääntyivät hieman, mutta kurkistivat sitten alas luukusta. Alhaalla näytti olevan hyvin pimeää.
"Mennään, meidän täytyy auttaa Viviä", Zidane sanoi ja lähti kiipeämään alas tikkaita. Dagger seurasi heti hänen perässään.
                       
Nuoret saapuivat tasanteelle, jolta meni hissi alemmas. He astuivat hissiin ja Zidane veti siinä olevasta vivusta. Hieman keinuen hissi alkoi laskeutua alaspäin. Pian he olivatkin kapeassa käytävässä, jota valaisi vain muutama soihtu. Varovaisin askelin he hiipivät käytävää eteenpäin. Se tuntui jatkuvan ikuisuuksiin ja oli uhkaavalla tavalla hiljainen. Viimein käytävä laajeni huoneeksi, jossa oli yksi valtava tynnyri, jonkinlainen huvimajaa muistuttava rakennelma sekä aitaus, jossa oli täysikasvuinen keltainen chocobo.
                     
Huvimajasta kuului keskustelua. Äänistä päätellen siellä oli kaksi miestä.
"En ymmärrä, miten se on päässyt karkuun", toinen sanoi.
"En minäkään, mutta nyt se on onneksi taas täällä", totesi toinen.
   Zidane näytti raivostuneelta ja aikoi jo hyökätä miesten kimppuun, mutta Dagger tarttui häneen kiinni ja kiskoi hänet takaisin käytävään.
"Miksi sinä noin teit?" Zidane kysyi melkein vihaisena tytölle.
"Emme auta Viviä, jos alamme riehua täällä. Sitä paitsi minä haluan tietää, mitä täällä on tekeillä", Dagger vastasi täysin rauhallisella äänellä.
"Mennään nyt etsimään hänet", hän vielä jatkoi.
                       
Kaksikko palasi takaisin huoneeseen. Miehet eivät olleet enää huvimajassa vaan olivat lähteneet jonnekin. Zidane tutki suurta tynnyriä, mutta kun hän koputti sitä, se vaikutti tyhjältä. Nuoret vilkaisivat nopeasti vielä chocobo-aitausta, mutta siellä ei näkynyt mitään epäilyttävää. He jatkoivat matkaansa seuraavaan huoneeseen. Siellä oli omituisennäköisiä laitteita, mutta Viviä ei vieläkään näkynyt.
                       
Seuraavassa huoneessa heitä kohtasi vielä oudompi näky. Jonkinlainen kone tuotti valtavia munia, joita kuljetettiin liukuhihnalla maanalaisen laitoksen muihin osiin. Zidane käveli katsomatta eteensä ja törmäsi suunnilleen itsensä kokoiseen tynnyriin. Tynnyristä kuului nyyhkytystä.
"Vivi, oletko sinä siellä?" poika huuteli tynnyrille.
"Ky- kyllä, ne sulkivat minut tänne", kuului vastaus tynnyristä. Nuorukainen avasi tynnyrin ja nosti pienen maagin pois sieltä. Tämä kiitteli poikaa onnellisena pelastumisestaan.
"Vivi, tee minulle palvelus. Ensi kerralla, kun joku käy sinuun käsiksi, tee jotain... huuda vaikka kovaan ääneen", poika sanoi maagille.
"Miksi?" tämä kysyi.
                     
Zidane huokasi ja selitti, että silloin vihollinen saattaisi hämmästyä ja Vivi saattaisi päästä karkuun tai joku kuulisi huudon ja voisi tulla apuun. Vivi nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.
                     
Dagger halusi mennä tutkimaan outoa munia valmistavaa konetta, joten kolmikko suuntasi sitä kohti. Liukuhihnan viereen oli rakennettu laudoista jonkinlainen kulkureitti, jota nuoret päättivät seurata. Pimeän käytävän jälkeen he saapuivat hyvin valaistuun huoneeseen, jossa munat menivät johonkin koneeseen ja ne ilmeisesti pakattiin siellä, sillä koneen toisesta päästä tuli ulos vain ruumisarkunnäköisiä laatikoita.
                     
Samassa Zidane kuuli heidän takaansa ääniä. Äkkiä hän tarrasi sekä Daggerin että Vivin kädestä kiinni ja kiskoi heidät koneen sisään, sillä mitään muutakaan piiloa ei ollut näkyvissä. Kummatkin esittivät äänekkään vastalauseensa, mutta poika vaiensi heidät nopeasti huomauttamalla, että joku oli tulossa.
"Hassua luulin kuulleeni täältä ääniä", sanoi naisen ääni.
"Niin, mutta ei täällä näy ketään. Jatketaan vain töitä. Lasti on saatava pian ilmalaivaan", vastasi miehen ääni.
                     
Koneen sisällä oli pilkkopimeää, eivätkä nuoret nähneet siellä yhtään mitään. Hieman peloissaan he pitelivät toisiaan käsistä kiinni. Yhtäkkiä kuului kova kolahdus, ja Zidane katosi Daggerin ja Vivin viereltä. Paniikissa nämä alkoivat haparoida pimeässä huutaen pojan nimeä. Taas kuului kolahdus, eikä Vivi löytänyt viereltään enää Daggeriakaan. Hän oli aivan kauhuissaan. Hänen uusille ystävilleen oli varmasti tapahtunut jotain aivan kauheaa. Sitten jälleen kuului kolahdus, ja Vivi huomasi olevansa jonkinlaisen laatikon sisällä. Laatikko tuntui liikkuvan eteenpäin.

***

Steiner juoksi kolisten ja rymisten peltojen halki kohti Dalin kylää. Ilmalaivaa oltiin jo lastaamassa. Kun hän saapui paikalle, hän näki yhden valtavan tynnyrin seisovan vielä maassa ilmalaivan vieressä. Hän kierteli sen ympäri pohtien, mitä se mahtoi pitää sisällään, mitä Alexandriaan oltiin viemässä. Hän ei voinut vastustaa kiusausta vaan kohotti miekkansa ja tökkäsi sen puisen tynnyrin läpi.
                       
Tynnyristä kuului vihainen huuto, joka kuulosti Steinerista varsin tutulta. Sitten sieltä hyppäsi esiin kolme tuttua hahmoa: Vivi, Dagger ja takapuoltaan hierova Zidane.
"Mi- mitä te tuolla teitte?" Steiner änkytti osoittaen tynnyriä.
"Pitkä juttu. Nyt meidän pitää selvittää, minne tuo ilmalaiva on menossa", Zidane vastasi aikoen lähteä puhumaan ilmalaivan kapteenille.
"Minä tiedän jo minne se menee. Se menee... tuota... Lindblumiin", Steiner kiirehti sanomaan.
"Hienoa. Enää tarvitsee vain pyytää, että se ottaa meidät kyytiin", nuorukainen hymyili ja teki jo lähtöä.
                       
Nuorukainen ei kuitenkaan ehtinyt tehdä elettäkään, sillä taivaalta laskeutui olento, joka muistutti etäisesti Viviä. Sillä oli samanlainen hiippalakki ja vihaisesti kiiluvat keltaiset silmät.
"Vaikka päihititkin Black Waltz ensimmäisen, minusta te ette selviä!" olento huusi.
"Mistä hän puhuu, Zidane?" Dagger kysyi. Poika ei kuitenkaan ehtinyt vastata hänelle.
"Prinsessa peräänny. Minä tapan nämä avuttomat olennot ja toimitan sinut sitten takaisin äitisi luokse. He eivät pärjää Black Waltz toiselle", olento jyrähti.
"Minä EN palaa Alexandriaan", prinsessa vastasi itsepäisesti ja suuntaisi sauvallaan iskun Black Waltz toista kohti.
                       
Se oli merkki kaikille muille. Steiner ja Zidane kohottivat miekkansa ja hyökkäsivät Black Waltzin kimppuun. Vivi keskitti kaikki voimansa ja sai loihdittua suuren jääpatsaan, joka lävisti olennon ruumiin. Olento oli kuitenkin vahvempi kuin aluksi olisi voinut uskoa. Se heitti tuli-loitsun, joka osui kaikkiin muihin paitsi Daggeriin.
                     
Muiden kaatuessa loitsun voimasta Dagger kohotti sauvansa ja suuntasi parannus-loitsun ystäviinsä, jotka pian olivatkin taas täysissä ruumiin ja sielun voimissa, valmiina jälleen käymään Black Waltz toisen kimppuun.
                     
Vivi heitti otuksen niskaan vielä pari jääpatsasta ja lopulta Zidane lävisti sen miekallaan, jolloin se kaatui kuolleena maahan. Kaikki huokaisivat helpotuksesta, mutta olivat yhä järkyttyneitä. Steiner käytti tilaisuutta hyväkseen ja sanoi menevänsä kysymään kapteenilta, pääsisivätkö he ilmalaivaan. Muut vain nyökkäilivät hänelle.
"Hän käyttäytyy oudosti", Zidane mietti.
                     
Pian ilmalaivan moottorit alkoivat jo pyöriä, eikä Steiner ollut palannut.
"Pian, meidän täytyy mennä", Zidane kehotti toisia. Samassa Black Waltz toinen kohotti päätään ja sanoi rahisevalla äänellä:
"Tuo ilmalaiva vie sinut takaisin Alexandriaan, prinsessa".
                     
Zidane oli jo nostanut Vivin ilmalaivaan vieville tikkaille ja tämä kiipesi täyttä vauhtia ylöspäin. Dagger ei kuitenkaan suostunut nousemaan laivaan.
"Tämä menee Alexandriaan. En voi mennä siihen", tyttö sanoi itsepäisesti.
"Minähän lupasin viedä sinut Lindblumiin. Luota vain minuun. Pääset sinne kyllä", Zidane vakuutteli.
"Mutta..."
"Ei mitään muttia, luota minuun", nuorukainen sanoi ja nosti tytön väkisin tikkaille hypäten niille samalla itsekin. Sitten ilmalaiva jo kohosikin maasta. Hetkeä myöhemmin he eivät olisi enää ehtineet sen kyytiin.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!