23. toukokuuta 2018

Projekti S. R.: Epilogi

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Epilogi


20. toukokuuta 2018

Sävel elämälle: Epilogi

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Epilogi


18. toukokuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 36

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto


Luku 36


16. toukokuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 35

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 35


13. toukokuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 35

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 35


11. toukokuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 35

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto


Luku 35


9. toukokuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 34

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 34


6. toukokuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 34

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 34


4. toukokuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 34

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto


Luku 34


2. toukokuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 33

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 33


29. huhtikuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 33

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 33


27. huhtikuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 33

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto


Luku 33


Yume kiskoi nopeasti housut jalkaansa. Hänen poskensa punoittivat raivosta, kun hän ajatteli, mitä Kisame oli katsellut. Miten tämä kehtasi? Hän totisesti sanoisi haille suorat sanat. Kauanpa oli taas kestänyt, että tästä oli tullut ärsyttävä.

Tyttö marssi olohuoneeseen, missä Kisame istui kaikessa rauhassa sohvalla ja selasi lehteä. ”Fuka Konto”, tyttö sai luettua kannesta. Nimi ei sanonut Yumelle mitään. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä lehdestä, mutta ehkä sitä ei julkaistu siellä, missä hän oli aiemmin elänyt.
”Sinulla ei ollut mitään oikeutta tuijottaa”, tyttö huomautti miehelle.
”En minä tuijottanut”, tämä vastasi vaivautumatta edes nostamaan katsettaan lehdestä. ”Kunhan sanoin.”
”Miksi?”
”Koska sinä olet säälittävä rääpäle, joka hermostuu tyhjästä.”

Yume teki mieli kirkua, mutta hän hillitsi itsensä. Nostamalla metelin hän vain todistaisi Kisamen sanat todeksi. Olisi parempi käyttäytyä yhtä kylmänrauhallisesti kuin Itachi konsanaan. Sillä tavoin hän voisi päästä niskan päälle, saada tilanteesta ikään kuin erävoiton.

Miksi Kisame vihasi häntä niin paljon? Tai miksi Yume itse ärsyyntyi miehen seurassa? Tyttö oli aluksi inhonnut haita, mutta nykyisin.. No, hän ei varsinaisesti pitänyt Kisamesta, mutta toisaalta tämän läsnäolo tavallaan kuului asiaan. Olisi ollut sääli, jos haille olisi tapahtunut jotain tai tämä olisi vain päättänyt häipyä. Niin raivostuttava kuin Kisame olikin, tästä oli tullut osa Yumen elämää. Ei heistä varmaan koskaan tulisi ystäviä, mutta Itachin takia heidän olisi opittava tulemaan toimeen.

”Jalkasi väsyvät, jos aiot seistä siinä koko päivän”, hai huomautti lehtensä takaa. Yume tuhahti, mutta siirtyi istuksimaan yhteen nojatuoleista. Se oli upottavan pehmeä, eikä tuntunut tekevän kovin hyvää selälle. Tyttö nappasi pöydältä yhden lehden. Se oli toinen numero samasta, mitä Kisame luki. Vuosiluku oli yli kymmenen vuoden takaa, mutta tyttö avasi sen silti.

Hetkeen olohuoneessa ei kuulunut muuta kuin rapinaa. Yume selasi vanhaa lehteä, jossa oli vihreitä läikkiä. Se oli alkanut homehtua. Talo kärsi selvästi jonkinlaisesta home- ja kosteusvauriosta. Se ei ollut ollenkaan hyvä asia asukkaiden terveyden kannalta. Ei Yume yleensä ajatellut terveyttä kovinkaan aktiivisesti, mutta hän oli kuullut, että home lisäsi allergioita ja saattoi aiheuttaa jopa astmaa.

Lehti koostui erilaisista rikosjutuista, mutta mukaan oli tungettu myös muutama novelli artikkelien lisäksi. Kaikki näyttivät järjestään sijoittuvan Vesimaahan. Ilmeisesti kyseessä oli siis jokin paikallinen julkaisu. Tosin saattoi olla, ettei sitä enää edes levitetty, koska numerot olivat niin vanhoja. Yume oli jo uppoutumassa yhteen novelleista, kun Kisamen ääni keskeytti hänet.

”Koska ajattelit kertoa hänelle?” hai tiedusteli. Yume laski lehtensä ja kohotti kulmakarvojaan, vaikka se oli turhaa, sillä Kisame ei edelleenkään katsonut häntä.
”Kertoa mitä ja kenelle?” tyttö kysyi. Häntä puistatti.

Vasta nyt Kisame laski oman lehtensä ja katsoi pyöreillä silmillään suoraan häneen. Se oli oikeastaan aika pelottavaa. Suorastaan karmivaa, koska hai ei ollut pitkään aikaan katsonut Yumea niin vakavana. Kaikki taipumus ärsyttämiseen oli yhtäkkiä poissa.

”Älä viitsi. Edes sinä et ole noin tyhmä.” Okei, taipumus ärsyttämiseen oli sittenkin tallella. ”Tiedät tasan tarkkaan, mistä minä puhun.”
”Enpäs tiedä. Itse asiassa minulla ei ole aavistustakaan”, Yume sähähti. Voi hemmetin hemmetti, jos hai olisi oikeilla jäljillä. Se tekisi asian salaamisen Itachilta vielä vaikeammaksi.. ja se oli tarpeeksi vaikeaa jo nyt.
”Itachi-sama ei ehkä tajua. Hän ei ole ollut niin paljon tekemisissä naisten kanssa ja hän taisi olla aika kakara, kun hänen pikkuveljensä syntyi. Mutta minä en totisesti ole sokea, enkä pidä yhtään tuosta sinun kieroilustasi”, hai ilmoitti varsin suoraan.
”Kieroilusta?” Yume toisti.
”Juuri niin. Tuollainen salakähmäisyys ei miellytä minua ollenkaan. En ole sinuun muutenkaan niin kauhean mielistynyt, mutta tuo käytös ei totisesti nosta pisteitäsi”, hain moraalisaarna vain jatkui. Yume halusi jo toista kertaa saman päivän aikana vajota lattian läpi.
”Jos kerran inhoat minua niin paljon, mikset vain hankkiudu minusta eroon? Ei se paljon vaatisi”, tyttö tuhahti. Hän ei halunnut keskustella tästä asiasta Itachin kanssa, mutta vielä vähemmän hän halusi kuulla saarnaa Kisamelta. Eihän koko asia koskenut haita millään tavalla!

Miehen ilme oli suorastaan väsynyt. Aivan kuin Yume olisi ollut uhmaikäinen kakara, jolle asioiden selittämisestä ei ollut minkäänlaista hyötyä.
”Minä satun arvostamaan Itachi-samaa hyvin pitkälle”, hai vastasi. ”Enkä tekisi pahaa hänen jälkikasvulleen. Kiitä vain vatsa-asukkia siitä, että olet vielä hengissä.”

Jotenkin tytöstä tuntui, että Kisame vain uhkaili. Hai ei tekisi hänelle mitään, ei ollut tehnyt pitkään aikaan, eikä tulisi tekemään. Tämä ei enää vihannut häntä, mutta ei periaatteen vuoksi voinut sanoa sitä, vaan piikitteli koko ajan. Ja Yume teki itse aivan samaa. Olisi ollut noloa myöntää, ettei toinen ollutkaan niin sietämätön kuin aluksi oli vaikuttanut. Että toisen kanssa saattoi jopa tulla toimeen. Ehkä pitää tätä hyvän päivän tuttuna.

Mutta silti Kisamella ei ollut minkäänlaista oikeutta puuttua tilanteeseen. Yume kertoisi, kun kertoisi. Pitäisi odottaa oikeaa aikaa, eikä hätäillä. Ensin pitäisi saada Itachi kannattamaan ajatusta, sitten tälle voisi vasta kertoa. Tämähän ei halunnut lapsia. Siksi Yumen piti olla nyt hyvin varovainen.

”Hänellä on oikeus tietää”, Kisame keskeytti Yumen ajatukset taas. ”Jos sinä et kerro, minä teen sen.”
”Etkä varmasti tee! Tämä ei kuulu sinulle!” tyttö kiljaisi ja heitti lehden takaisin pöydälle.
”Vaikuttaa se minunkin elämääni. Ja sitä paitsi, Itachi-sama on ystäväni. Sinä teet väärin salatessasi tämän häneltä”, hai vain jatkoi saarnaamistaan. Miksi tämä välitti niin paljon? Ei Yumea olisi kiinnostanut, jos kyseessä olisi ollut Kisame. Tosin Kisame oli mies, joten tälle vahinkolisääntymisen salaaminen olisi ollut huomattavasti helpompaa.
”Mistä sinä edes tiedät?” tyttö kysyi. Samaan aikaan hän pohti kuumeisesti, miten saisi estettyä Kisamea kertomasta Itachille. Hän tarvitsi jonkin kiristyskeinon.. mutta hän ei tiennyt haista mitään.
”Sinä oksentelet aamuisin, ahmit kummallisia herkkuja, et siedä tiettyjä hajuja ja olet lihonut”, hai luetteli melkein tympääntyneenä.
”Vai katsot sinä niin tarkasti, että oikein tiedät minun lihoneen?” Yume näpäytti.
”Älä nyt jaksa olla rasittava. Minä olen ennenkin nähnyt, miten nainen muuttuu raskauden aikana, ja kaikki merkit täsmäävät sinuun. Olet kuin oppikirjan esimerkki”, hai tuhahti.

Yume jäi tuijottamaan usvaista maisemaa, joka erottui ikkunan takaa. Jos Kisame oli noin varma, olisi kai hänenkin alettava vihdoin uskoa. Kaipa hän tosiaan oli raskaana. Itachille. Hänen sisällään kasvoi uusi elämä. Tobin suunnitelma toteutuisi. Uchihat jatkaisivat eloaan, vaikkei heitä varmaankaan koskaan tulisi olemaan kovin paljon. Yumen ja Itachin lapsi joutuisi naimaan jonkun jostain toisesta klaanista. Puhdasveristä Uchihan klaania ei voisi luoda enää mitenkään. Se lohdutti, sillä Tobi ei voisi koskaan saada haluamaansa täydellisesti.

Eikä mies saisi tätä lasta. Yume tekisi mitä vain, että Tobi ei pääsisi edes vilkaisemaan lapsen suuntaan. Se mies ei pilaisi enää yhtään elämää. Tobi oli ehkä onnistunut juonissaan, mutta voittokulku loppuisi nyt. Mies ei koskaan pääsisi toteuttamaan kostoaan Yumen lapsen avulla. Tämä saisi kostaa yksin, jos välttämättä halusi, mutta yksikään toinen Uchiha ei tätä siinä auttaisi.. ellei Sasuke sitten päättäisi tehdä jotain. Kaiken järjen mukaan tällä ei kuitenkaan pitäisi olla patoumia konohalaisia kohtaan, koska tämä ei tiennyt totuutta Itachista. Niin, kukaan ei auttaisi Tobia. Tämä jäisi yksin ja sai mädäntyä suunnitelmansa kanssa.

Tyttö huokaisi. Olipa hänellä ongelma. Hänen olisi pakko kertoa Itachille.. mutta mitä sen jälkeen? Hänellä oli vahva epäilys siitä, ettei mies todellakaan ilahtuisi uutisista, vaan pikemminkin päinvastoin. Yumelle taas oli aina ollut selvää, ettei hän tekisi aborttia. Hän oli pyrkinyt elämässään uraputkeen, joka tosin oli nyt katkennut luultavasti lopullisesti, mutta silti hänestä viattoman elämän lopettaminen oli väärin. Toki hän salli abortin muille, muttei itse pystyisi siihen koskaan. Hän laski käden vatsansa päälle. Mitään ei tuntunut, ei tietenkään, koska aikaa oli kulunut niin vähän.

”En minä voi kertoa”, Yume tunnusti. Yhtäkkiä hänestä tuntui siltä, että hänen oli pakko saada puhua asiasta jonkun kanssa. Valitettavasti Kisame oli ainoa, joka oli tarjolla. Hitomi olisi ollut paljon miellyttävämpää keskusteluseuraa, mutta tämä ei ollut saatavilla.
”Ei ole kyse siitä, voitko vai et. Sinun täytyy kertoa”, hai tuumasi tylysti. Helppohan tämän oli sanoa!
”Niin, mutta Itachi..”
”Tekisi mitä? Hyppäisi kattoon onnesta? Rakentaisi uuden talon, jossa on lastenhuonekin? Innostuisi suojelemaan sinua entistä enemmän?” Kisame keskeytti, ennen kuin Yume edes ehti päättää lausettaan.

Tytön katse kääntyi haihin vaistomaisesti. Olivatko miehet jo puhuneet jotain keskenään vai mistä tuollaiset ehdotukset kumpusivat? Oliko nyt niin, että Itachi oli puhunut Kisamelle jotain sellaista, mitä ei ollut suvainnut mainita Yumelle? Se ei tietysti olisi ollut mitään uutta. Salailu tuntui kuuluvan miehen luonteeseen. Ja miehet kävivät edelleen keskusteluja, jotka katkesivat kuin veitsellä leikaten Yumen ilmestyessä lähistölle.

”Haluatko kuulla tarinan?” hai kysyi yllättäen ja heitti oman lehtensä pöydälle. Yume nyökkäsi yhä vain hämmentyneempänä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä nyt tuuli. Kisame ei totisesti ollut oma viheliäinen itsensä, vaan joku inhimillinen olento, jonka päässä saattoi jopa liikkua jotain. Se oli käsittämätöntä. Sellainen ei vain jotenkin sopinut Kisamen tyyliin.

”Tunsin kerran erään miehen, joka oli eksyksissä itsensä kanssa. Hän oli tehnyt elämässään monia vääriä valintoja ja päätynyt tilanteeseen, josta ei enää ollut ulospääsyä. Joka päivä hän pohti, mitä olisi voinut tehdä toisin. Sellaisia asioita olisi luultavasti ollut monia, mutta samalla mies tiesi, ettei lopulta olisi koskaan tehnyt toisia valintoja”, Kisame aloitti. Hai tuijotteli nyt vuorostaan ulos ikkunasta, kertoi tarinaansa kuin Yume ei edes olisi ollut paikalla. ”Joka tapauksessa miehen elämä oli päin helvettiä. Sitten eräänä päivänä hän tapasi jonkun. Aluksi hän ei halunnut olla tämän kanssa missään tekemisissä, mutta jotenkin se nainen sai murrettua miehen kuoren. Ehkä he olivat kumpikin yhtä eksyksissä, hukassa elämänsä kanssa. Ehkä nainen oli vähemmän sekaisin ja osasi siksi tarttua tilaisuuteen. En tiedä.”

Puhuiko Kisame itsestään vai kenties Itachista? Yumesta tarina olisi voinut sopia kumpaan tahansa mieheen. Eihän kukaan syntynyt rikolliseksi – paitsi ehkä tytön oma lapsi – vaan sille tielle päädyttiin elämässä tehtyjen väärien valintojen kautta. Varmasti molemmat miehet olivat tehneet asioita, joita katuivat syvästi. Itachi nyt ainakin oli. Ja silti saattoi olla niin, etteivät nämä kuitenkaan muuttaisi menneisyydestään mitään. Lopulta kaikki teot ja tapahtuneet asiat tekivät ihmisestä juuri sen, mitä hän oli. Yume saattoi sanoa, että olisi tehnyt monet teot toisin, mutta todellisuudessa hänkään ei halunnut muuttaa valintojaan. Jos hän olisi saanut tilaisuuden ja muuttanut mennyttä, hän olisi nyt täysin eri ihminen. Ei se Yume, joksi hän oli vuosien varrella kasvanut. Tietenkin toisenlainen Yume saattaisi olla onnellisempi, mutta.. Noh, tyttö ei vain halunnut antaa pois mitään siitä, minkä oli saavuttanut. Ehkä niin oli lopulta jokaisen kohdalla.

”He rakastuivat toisiinsa, vai mitä?” tyttö kysäisi. Kisame nyökkäsi. Huh, tämä oli totisesti outoa. Nähdä hai tuollaisessa mielentilassa, puhumassa hänelle kuin hän olisi ihminen, eikä jokin ärsyttävä hyönteinen, joka olisi liiskattava mahdollisimman nopeasti.

”Tapahtui kaikenlaista, mutta he kulkivat yhdessä. Se ei ollut ehkä viisasta ja jossain vaiheessa se johti erinäisiin seurauksiin. Nainen kuitenkin yritti salata kaiken mieheltä. Ehkä hän epäili, ettei tilanne olisi ollut sopiva, eikä se ollutkaan. Silti tämä teki väärin, koska mies olisi varmasti ymmärtänyt. Tehnyt kaikkensa kääntääkseen tilanteen parhainpäin”, Kisame jatkoi. ”Jos hän vain olisi tiennyt..”
”Mitä tapahtui?” Yume henkäisi.

Jos joku olisi aikaisemmin yrittänyt väittää tytölle, että hän vielä kerran kuuntelisi Kisamen kertomaa tarinaa ja kiinnostuisi siitä oikeasti.. no, Yume ei olisi todellakaan uskonut sitä. Haillahan oli tunteet ja ajatuksia päässään! Tämä alkoi vaikuttaa enemmän ihmiseltä ja vähemmän.. no, hailta. Kisamesta paljastui täysin uusi puoli, sellainen jonka olemassa olosta Yumella ei ollut ollut minkäänlaista aavistusta.

”Miehellä oli paljon vihollisia ja nämä saivat tietää naisesta”, Kisame vastasi. Tyttö arvasi jo loput. ”Nämä tappoivat hänet.. heidän omaan makuuhuoneeseensa. Ja vasta naisen kuoleman jälkeen miehelle selvisi, että heitä olisi muutaman kuukauden päästä asunut talossa kolme.”

Olohuoneeseen laskeutui hiljaisuus. Yumen kurkkua kuristi. Yhtäkkiä hän katui jokaista ilkeää sanaa, jonka oli koskaan Kisamelle lausunut. Hän myös ymmärsi, että hai ei luultavasti pitänyt hänestä, koska hänen takiaan Itachille voisi käydä samalla tavalla kuin tarinan miehelle. Sellainen ei ollut edes epätodennäköistä. Varmasti monet vihasivat Itachia.. ja Yumen tappaminen olisi täydellinen tapa saada mies kärsimään. Saati sitten miehen oman lapsen tappaminen. Olisi totisesti ollut parempi, jos he eivät olisi koskaan tavanneetkaan. Se olisi ollut kaikkien kannalta helpompaa.

Ja silti Yume ei enää olisi suostunut tyytymään helppoon ratkaisuun. Hän ei halunnut päästää Itachista irti ja lähteä. Jos hän tekisi niin, mies oppisi vielä elämään ilman häntä, eikä tämä saisi koskaan tietää lapsesta. Ei Kisame siinä vaiheessa kertoisi, eihän? Se olisi lopulta miehelle helpompaa. Yume tajusi varsin hyvin, että Itachi kyllä suojelisi häntä ja lasta, mutta millä hinnalla. Olisi paljon parempi, että hän yrittäisi paeta ja kasvattaa lapsen yksin jossain sellaisessa maassa, jossa Akatsukilla ei olisi jalansijaa ja jossa Uchihat eivät olleet tunnettuja.

Mutta tyttö tiesi, ettei hän tekisi niin. Kaipaus olisi aivan liian suuri. Hän oli näköjään valmis vaarantamaan kaiken vain saadakseen olla Itachin kanssa. Se oli ehkä typeryyttä, mutta se oli katkeransuloista typeryyttä, jota ilman elämästä olisi tullut harmaata.

”Olen pahoillani, että niin kävi”, tyttö mutisi. Sanat tulivat ulos hyvin vaikeasti, sillä hän oli siihen saakka suhtautunut Kisameen aivan toisella tavalla. Ei tuntunut luontevalta olla haille ystävällinen, vaikka tarina saikin mielen surulliseksi.

Hai ei vastannut. Tämä tarttui lehteensä uudestaan ja nosti sen kasvojensa eteen. Yumekin otti itselleen lukemista, mutta rivit vain vilisivät hänen silmissään. Pää oli liian täynnä ajatuksia.
”Onko siitä kauankin?” tyttö kysyi tahtomattaan.
”Reilut kymmenen vuotta”, kuului vastaus lehden takaa. Jotenkin tyttö yllättyi, että sai edes vastauksen. Hän oli tavallaan olettanut, että keskustelu oli nyt käyty loppuun, eikä Kisame enää koskaan puhuisi hänelle asiasta. Se oli myös selvää, ettei Yume kertoisi Itachille ikinä. Hänellä oli kumma tunne, ettei mies tiennyt jutusta tai ainakaan ollut kuullut tarinaa kokonaan. Hänelle Kisame oli kertonut vain yhdestä syystä. Hai ei halunnut hänen tekevän samaa ratkaisua kuin tarinan nainen.
”Sehän tarkoittaa, että olit vasta..” Yume aloitti. Itse asiassa hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, minkä ikäinen Kisame oli. 30? 40? Haista oli vaikea päätellä. Tähän eivät näyttäneet pätevän samat säännöt kuin tavallisiin ihmisiin.
”Itachi-saman ikäinen, jos sinun on pakko tietää”, hai puuskahti.

No, tuo ainakin vahvisti tytön epäilykset siitä, että Kisame oli puhunut itsestään. Hain lehti heilahti omituisesti. Ilmeisesti tämäkin tajusi, että oli myöntänyt asian jo liian suoraan.
”En minä puhu kellekään”, Yume kuiskasi nopeasti oman lehtensä takaa. Hän kurkisti varovaisesti sen reunan ylitse, mutta Kisame piti edelleen kasvonsa piilossa.

Hai ei vastannut. Yumella oli todella epämukava olo. Oli ollut helpompaa suhtautua mieheen kuin tämä olisi ollut jotain äärimmäisen epämiellyttävää. Sillä tavoin he olivat pärjänneet mukavasti. Ehkä saaneet Itachin lähelle hulluutta riidoillaan, mutta sentään maailmassa oli ollut järjestys.  Nyt yhtäkkiä hai oli uskoutunut tytölle ja romahduttanut pohjan kaikelta kiukulta ja tappelunhalulta. Kisame olikin ihminen, jolla oli takanaan hyvin kipeitä asioita. Sellaisia, joista yleensä ei puhuttu kenellekään.

”Minä taidan mennä keittämään teetä”, Yume ilmoitti ja nousi. Olohuone ahdisti häntä liikaa. Kisamen kohtalo ahdisti. Nyt mikään ei ollut enää ennallaan. Hän ei voisi suhtautua haihin samalla tavalla. Ei hän voisi haastella tälle vain kiusatakseen tätä. Toisaalta ehkä se olisi kuitenkin parempi ratkaisu. Tuskin Kisame halusi erityiskohtelua menneisyytensä takia. Sitä paitsi sellainen olisi vain herättänyt Itachin epäilyt.

”Kokeile lisätä siihen inkivääriä. Se yleensä ennaltaehkäisee pahoinvointia”, hai huomautti, kun tyttö oli päässyt jo ovelle. Tyttö vilkaisi taakseen, mutta mies piileksi yhä lehden takana.
”Kiitos”, hän mutisi ja suunnisti keittiöön. Kisame tiesi yrteistä yllättävän paljon. Tietysti tämän asema varmaankin vaikutti asiaan. Rikollinen ei vain voinut kävellä sairaalaan hoitoon tapahtui mitä tahansa. Oli selvittävä omillaan.

Keittiössä tyttö laski pannun täyteen vettä ja iski sen hellalle. Hän ei juuri itse häärännyt keittiössä normaalisti, sillä Itachi oli paljon häntä parempi ruuanlaitossakin. Se häiritsi Yumea jonkin verran. Hän oli kuitenkin nainen, joten hänen olisi pitänyt pärjätä miehelle edes siinä. Hän oli selvästikin keskittynyt liikaa omaan uraansa aiemmin, koska ruuanlaittotaito oli jäänyt hyvin alkeelliselle tasolle. Kyllä hän nuudelit tai riisit keitti, mutta esimerkiksi kastikkeet olivat hänelle täydellinen mysteeri. Miten niistä sai hyvänmakuisia ja riittävän, muttei liian, paksuja?

Tyttö kaiveli kuivakaappia. Hän valikoi tavallista mustaa teetä ja etsi sitten maustekaapista inkivääripurkin, josta lisäsi maustetta omaan teeannokseensa. Kupit olivat ylähyllyllä, joten hän joutui käyttämään tuolia saadakseen kaksi sellaista. Vasta nyt hän kiinnitti huomiota niiden kuviointiin. Ne olivat valkoista posliinia, mutta niihin oli maalattu koukeroisia kukkaköynnöksiä. Kukaan mies ei olisi koskaan ostanut sellaisia, ei ikäpäivänä.

Astuessaan alas tuolilta Yume puristi kuppeja rystyset valkeina. Tärisevin käsin hän laski ne pöydälle ja työnsi tuolin paikoilleen. Keittiö näytti yhtäkkiä hyvin erilaiselta hänen silmiinsä. Kaappien ovissa oli kauniit kaiverrukset, jotka olivat kuitenkin tummuneet. Verhot olivat joskus olleet varmasti vaaleammat ja siistimmät, vaikka nyt ne olivat haurastuneet talon oltua kauan tyhjillään. Kukaan ei ollut huolehtinut lämmityksestä pieneen ikuisuuteen, joten kosteus oli hiipinyt rakenteisiin ja tekstiileihin. Talo oli kuitenkin joskus ollut täynnä elämää.. ja se oli ollut kaunis koti jollekulle. Naisen sisustama koti, ei sellainen askeettinen poikamiesboksi kuin Kisamen ja Itachin asunto.

Tytön huokaus peittyi teepannun kiehumisen ääneen. Yume kiirehti nostamaan sen levyltä ja kaatoi kuumaa vettä kumpaankin kuppiin. Miellyttävä tuoksu levisi keittiöön. Inkivääri toi siihen kivan lisän. Kisamen vinkki oli varmasti ollut erittäin hyvä, sillä pelkkä tuoksu jo paransi tytön oloa.

Teen hautuessa Yume jäi nojaamaan tiskipöytään ja katseli ulos keittiön ikkunasta. Olikohan sen takana ollut joskus puutarha? Viljelivätkö rikolliset mitään? Eivät kai hekään aina tehneet töitä. Itachilla ja Kisamella näytti ainakin riittävän rahaa mukavasti, vaikkeivät nämä olleet tehneet rikoksia hetkeen. Ilmeisesti nämä tekivät sen verran isompia keikkoja tai jotain, ettei niitä tarvinnut olla tekemässä jatkuvasti. Jossain vaiheessa Yume kuitenkin tiesi jäävänsä yksin odottamaan, kun miehet olisivat hoitamassa niin sanottuja työtehtäviään. Ja joka kerta hän saisi pelätä, etteivät nämä palaisikaan.

Ja Itachi saisi pelätä, että joku selvittäisi sillä välin Yumen olinpaikan ja tulisi tappamaan tai sieppaamaan hänet. Niin heidän elämänsä tulisi kulkemaan. Se ei olisi helppoa. Tyttö olisi halunnut kaapata miehen mukaansa ja paeta jonnekin kauas, mutta Akatsukin jäsenelle ei tainnut löytyä maailmasta turvallista paikkaa.

Kun tee oli vihdoin valmista, tyttö nosti molemmat kupit ja lähti niiden kanssa takaisin olohuoneeseen. Hän oli ainakin yhden ystävällisen teon velkaa Kisamelle. Hai oli osoittanut niin suurta luottamusta häntä kohtaan, ettei hän ollut sen arvoinen. Ei kaikkien ilkeiden sanojen jälkeen.

”Toin sinulle teetä”, tyttö ilmoitti ja laski toisen kupin hain eteen pöydälle. Hän livahti omansa kanssa takaisin nojatuoliin. Sohvalle hän ei olisi istunut suurin surminkaan, vaikka hänen suhtautumisensa Kisameen oli ehkä hieman muuttunutkin.

Tyttö nosti jalat tuolille ja siemaili teetään. Sivusilmällä hän huomasi hain tarttuvan omaan kuppiinsa. Yume ei oikeastaan tiennyt, olisiko hänen pitänyt sanoa jotain vai olla vain hiljaa. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui luontevammalta, koska hän ei voinut sanoa mitään, mikä olisi helpottanut toisen tuskaa. Ja sitä Kisamen täytyi tuntea. Tuollaiset tapahtumat jättivät jokaiseen jälkeensä. Vaikka kipu varmasti aikaa myöten helpotti, jotain jäi aina. Suru ei kadonnut koskaan kokonaan.

”Kerro hänelle”, Kisame huomautti lehtensä takaa.
 

25. huhtikuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 32

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 32


22. huhtikuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 32

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 32

20. huhtikuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 32

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto


Luku 32


Yume ei edes yllättynyt herätessään vellovaan pahoinvointiin. Hän siirsi Itachin käden nopeasti vyötäröltään ja juoksi kylpyhuoneeseen. Toisinaan pahoinvointi jäi pois, toisinaan se oli lievempää, mutta tänä aamuna aivan kamalaa. Valitettavasti hän ei voinut enää mitenkään syyttää Deidaraa siitä. Alkoi olla käsillä se hetki, että hänen oli pakko myöntää totuus. Mutta hän ei voinut edes uskoa sitä. Ei niin käynyt, ei hänelle.

Tyttö veti vessan ja nojasi poskensa viileään kaakeliseinään. Paha olo alkoi jo haihtua pois. Se oli aina vain äkkinäinen kohtaus, muttei koskaan tervetullut. Mitä hän oikein tekisi? Elämä oli asettunut kohtalaisen hyvin uomiinsa, kaikki oli ihanan arkista. Hän oli kyllä huomannut, että Itachi yritti ottaa erinäisiä asioita puheeksi, mutta hän ei ollut vielä valmis keskustelemaan niistä. Oli niin paljon, mitä olisi pitänyt kertoa miehelle. Pahoinvoinnin syy oli ehkä kärkipäässä, mutta tyttö ei voinut avata suutaan ja lausua epäilyksiään ääneen. Hän ei vain voinut.

Toinen tärkeä asia oli Tobi. Itachi ei tainnut tietää, kuka mies oikeasti oli. Kenties tämän olisi silti pitänyt tietää. Yume päätti ottaa sen asian puheeksi mahdollisimman pian, vaikka joutuisikin käymään vankeusajan nöyryyttäviä muistoja läpi. Häntä puistatti yhä muistella tapahtunutta. Kuitenkin puhumalla Tobista hän voisi antaa itselleen anteeksi sen, ettei ollut ottanut puheeksi tärkeämpää aihetta. Ei kaikkea voinut pamauttaa pöytään kerralla, sillä ihmismieli ei pystynyt käsittelemään montaa asiaa yhtä aikaa.. ainakaan miesten.

”Meidän pitää puhua.”

Yumen selkä jännittyi, kun hän kuuli Itachin äänen. Sävystä oli helppo päätellä, ettei vastaan väittämisestä olisi minkäänlaista hyötyä. Jos hän ei puhuisi vapaaehtoisesti, mies pakottaisi hänet. Mitä ihmettä hän sanoisi? Miten hän voisi selittää kaiken? Kylmä hiki nousi tytön niskaan. Hän kampesi itsensä jaloilleen ja siirtyi lavuaarin ääreen. Nopeasti hän tarttui hammasharjaan saadakseen hetken lisää miettimisaikaa.

”Misthä niin?” Yume mutisi harja suussaan. Hän vilkaisi syrjäsilmällä ovenkarmiin nojaavaa miestä. Tämä oli ehtinyt jo kietaista hiuksensa yksinkertaiselle poninhännälle ja pukea päivävaatteet päälleen. Yumella itsellään oli yllään vain alushousut ja pitkähkö t-paita. Hän totisesti tarvitsisi lisää vaatteita.

Mutta vaatepulma oli toissijainen. Hänen täytyisi keksiä jokin selitys Itachille, jokin keino voittaa aikaa. Hän ei voisi sanoa epäilyksistään mitään niin kauan kuin ne olivat vain epäilyksiä. Vasta kun hän tietäisi totuuden, hän voisi lausua sen ääneen. Miten hän saisi tietää sen? Hän ei voinut pyytää miestä viemään häntä lääkäriin, eikä karatakaan sinne. Hän oli nyt rikollinen, lainsuojaton, etsintäkuulutettu. Hän ei voisi lähteä talolta minnekään, ennen kuin oppisi hengen.. eikä se sujunut häneltä edelleenkään. Miten muka toiseksi muuttuminen oli niin turkasen vaikeaa hänelle? Miksei hän kyennyt oppimaan kuin taijutsuja?

Niin, oppimaan.. Tobi oli kerran sanonut, että sharinganeilla saattoi nähdä chakran virtauksen. Yume ei kyllä muistanut nähneensä, mutta jos hän harjoittelisi kovasti, se voisi ehkä onnistua. Tosin sitä varten hänen täytyisi saada Itachi pois kannoiltaan, sillä hän ei ollut kertonut silmistäkään miehelle. Kuitenkin.. jos hän oppisi kyvyn, hän voisi katsoa itseään peilistä. Toimisiko se? Täytyihän lapsella olla omaa chakraa, joten eikö se näkyisikin, jos vain osasi katsoa. Yume ei tiennyt, mutta ajatus oli testaamisen arvoinen. Se vain vaatisi järjestelyjä. Hän ei taatusti oppisi sitä hetkessä.

”Tiedät itsekin”, mies tuhahti. Yume kumartui ottamaan suunsa täyteen vettä ja purskutteli huolellisemmin kuin koskaan. Niin hän, piru vie, tiesikin. Onneksi Itachi ei vielä tiennyt.

Hammasharja kolahti mukin reunaan, kun tyttö asetti sen paikoilleen. Vihdoin hän kääntyi katsomaan miestä. Tämän ilme oli huolestunut ja epäilevä.
”Istu.” Käsky tuli niin napakasti, että Yume istahti vaistomaisesti pöntön kannen päälle. Yleensä hän ei olisi suostunut tottelemaan kuin mikäkin koira, mutta nyt.. hän oli kauhusta kankea. Hänen sydämensä hakkasi rintaa vasten, kädet hikosivat. Ei, hän ei vain voisi kertoa. Itachi pakottaisi hänet taatusti luopumaan lapsesta, jos sellainen oli edes olemassa. Mies ei ollut mitään isätyyppiä. Tämä oli rikollinen. He molemmat olivat. Ei sellaiseen tilanteeseen ryhdytty pykäämään lapsia.

Itachi kyykistyi Yumen eteen ja tarkasteli tyttöä liiankin tiiviisti. Tyttö olisi halunnut vajota lattian läpi. Tuo katse oli niin tarkka, se huomasi kaiken. Pienetkin eleet tai eleettömyyden. Ja mies tuijotti häntä vasta tavallisilla silmillään. Mitä kaikkea tämä näkisikään, jos ottaisi sharinganit käyttöön? Taivas, toivottavasti mies ei tekisi sitä. Jos Yumen teoria osui oikeaan, tämä näkisi välittömästi, mistä oli kyse.

”Sinä et taida olla terve”, mies totesi. Tyynessä äänessä oli pieni särö, Yume kuuli sen aivan liian selvästi. Tyttö puri huultaan. Mitä hemmettiä hän tekisi?
”Et ole sinäkään, olet kuolemansairas!” hän henkäisi. Kyllä, hyökkäys oli aina paras puolustus.

Ja se totisesti toimi. Itachi hätkähti, hyvä ettei horjahtanut. Mies kalpeni asteen verran ja tämän kasvot synkkenivät. Periaatteessa Yumen olisi pitänyt olla tyytyväinen piikin osumisesta, sillä se saattoi pelastaa hänen oman nahkansa.. mutta miehen ilme kertoi liikaa. Tobi oli ollut oikeassa. Itachi kuolisi.
”Voimme keskustella siitä myöhemmin”, mies yritti.
”Ei, me puhumme siitä nyt!” Tällä kertaa Yume oli tosissaan. Hän halusi tietää, oliko mitään tehtävissä. ”Kuoletko sinä? Koska? Voinko minä tehdä jotain?”
”Minä käytän voimakkaita lääkkeitä. En ole varsinaisesti kuolemassa, mutten ole täysin kunnossakaan. Jos käytän mangekyo sharinganiani liikaa, se voi joku kerta viedä minulta hengen”, mies sanoi. Yume suorastaan yllättyi tämän rehellisyydestä. ”Vähintäänkin se sokeuttaa minut.”
”Tiedän. Tarvitset sen takia Sasuken silmät”, tyttö älähti. Kaikki oli totta. Miten kamalaa! ”Mutta sinä et voi tehdä sitä, et omalle veljellesi. Hän on kärsinyt jo tarpeeksi.”
”Niin on”, Itachi myönsi.
”Sinä et saa tehdä sitä”, Yume jatkoi. ”Minä en salli sitä.”
”En ole kysynyt sinun lupaasi”, mies ärähti, mutta jotenkin voimattomasti. Pieni ääni kertoi Yumelle, ettei tällä kenties ollut aikomustakaan satuttaa Sasukea. Itachi ei vain ollut ihminen.. joka satutti muita. Mies teki niin vain pakosta.

Tyttö laski toisen kätensä miehen olkapäälle. Aamu oli saanut hyvin synkän sävyn, mutta näistä asioista oli vain pakko puhua.
”Sinä voit saada minun silmäni. Treenaa minua niin paljon kuin tarvitsee.. ja kun olen valmis, voit viedä ne. Tiedän, että suojelet minua aina. En tarvitse silmiäni nähdäkseni sen”, tyttö kuiskasi. Ajatus sokeudesta tuntui pelottavalta, mutta hän ei voinut antaa Itachin sokeutua tai viedä Sasuken silmiä. Mies tarvitsi näkökykyä enemmän kuin hän.
”Onko sinulla..?” mies hämmästyi. Yume nyökkäsi. Hän sulki silmänsä, avasi ne uudestaan, katsoi hetken Itachia ja sulki silmänsä taas. ”Mikset ole sanonut mitään?”

Yume kohautti olkapäitään. ”Se ei tuntunut tärkeältä. Nyt se kuitenkin on.”
”Ei. Minä en voi ottaa sinun silmiäsi. Mangekyo sharingania ei saavuteta tuosta noin vain, enkä muutenkaan voisi tehdä sitä sinulle”, Itachi huomautti.
”Mikä siinä on niin kauheaa, ettei kukaan voi kertoa minulle, miten siihen pisteeseen päästään?” Yume sähähti. Myös Tobi oli salannut häneltä tämän osuuden. Selvästi molemmat miehet epäilivät, että hän ei pystyisi siihen. Itachin takia hän oli valmis yrittämään mitä tahansa.
”Sitä sinä et saa koskaan tietää. Sinä, hullu tyttö, tappaisit itsesi yrittäessäsi, enkä anna sinun tehdä sitä”, Itachi huokaisi. ”Mutta älä ole huolissasi. Minä en aio viedä Sasuken silmiä. Keksin jonkin toisen keinon ja sillä välin pyrin käyttämään silmiäni mahdollisimman vähän.”
”Varmasti?” Yume kysyi.
”Varmasti. Minä lupaan sen.”

Helpotuksen huokaus purkautui Yumen huulilta. Tietenkään ongelma ei ollut vielä millään muotoa ratkaistu, mutta Itachi tiesi paljon enemmän kuin hän. Miehellä oli varmasti jokin ässä hihassaan. Kaikki järjestyisi.
”Ja palatakseni alkuperäiseen aiheeseen..” miehen ääni sai tytön jähmettymään uudestaan. Hän ei ollutkaan päässyt kiemurtelemaan irti koukusta. ”.. mistä sinä tiedät tuon kaiken?”

Pelastus.

”Tobi kertoi minulle. Hän on oikeasti..”
”Uchiha Madara?”
”Juuri niin! Koko klaanin perustaja. Hänen täytyy olla ihan käsittämättömän vanha”, Yume innostui. Nyt liikuttiin sentään jokseenkin turvallisella maaperällä. ”Hän kertoi minulle kaiken. Klaanin historian, sinun tarinasi, Sasuken tarinan, aivan kaiken.”

Tällä kertaa Itachi huokaisi hyvin raskaasti. ”Minun olisi pitänyt kertoa sinulle. Hän taatusti väritti mielikuvasi hyvin kirkkaasti.”
”En nyt tiedä. Hän puolusteli sekä sinua että Sasukea hyvinkin paljon”, Yume huomautti. Tobista saattoi sanoa paljon pahaa, mutta tämä piti sitkeästi omiensa puolta siitä huolimatta, että oli ollut mukana tappamassa Uchihoja.
”Ja hän varmasti suhtautui sinuunkin hyvin.. hmm.. lämpimästi?” mies kysyi.
”No, en nyt sanoisi niinkään. Hän oli vähän kuin ankara isä, rangaistuksia riitti, jos en totellut, mutta koskaan hän ei käynyt minuun käsiksi”, Yume selosti. Hän halusi tehdä Itachille selväksi, ettei kostoreissuun ollut syytä. Paitsi, ettei kukaan ansainnut kuolemaa toisen kädestä, hän ei halunnut miehen joutuvan käyttämään silmiään. Tobin täytyi olla taidoiltaan todella korkealla. Itachi ei varmasti pärjäisi ilman sharinganeja.

”Sellainen hän on. Ankara isä, joka vaatii ’lapsiltaan’ paljon. Joko teet hänen tahtonsa mukaan tai sinut pakotetaan tekemään. Hän kieroilee, manipuloi, kietoo sinut verkkoonsa, ennen kuin edes tajuat. Ja kun vihdoin ymmärrät, mitä on tekeillä, on liian myöhäistä paeta”, mies kertoi.
”Puhut kuin omasta kokemuksesta”, Yumen oli pakko huomauttaa.
”Kenties puhunkin. Madaralla oli suunnitelmia minun varalleni. Klaanin tuhon jälkeen hän toimi opettajanani jonkin aikaa. Hän puhui aina klaanin elvyttämisestä entistä vahvempana. Hän sanoi, että minä olisin siinä avainasemassa, vaikka Sasuke luultavasti jonain päivänä ylittää kykyni. Silti Madaran mielestä juuri minun olisi pitänyt elvyttää klaani.. ja kostaa Konohalle”, Itachi jatkoi. ”Minä en halua aloittaa sotaa Konohaa vastaan.”
”Entä se klaanin elvyttämisosa?” Yume tiedusteli hyvin varovaiseen sävyyn.

Yhtäkkiä tyttö ymmärsi paljon enemmän kuin aiemmin. Tobin suunnitelma oli nyt huomattavasti selkeämpi. Mies oli vuosia hautonut klaaninsa elvyttämistä. Siihen ajatukseen Yume oli sopinut täydellisesti, koska hänet oli kihlattu yhdelle klaanin vahvimmista miehistä ja vielä elossa olevalle sellaiselle. Tobi oli järjestänyt hänet ja Itachin yhteen toivoen, että jotain tapahtuisi. Ja oli tapahtunut. Vieläkään Yume ei ymmärtänyt, miksei hän ollut älynnyt huolehtia ehkäisystä, mutta saattoihan se liittyä jotenkin sinettiin. Ehkä se vaikutti hänen ajattelukykyynsä. Kaikki oli mahdollista.

Joka tapauksessa Tobin suunnitelma oli toteutunut.. luultavasti. Yume ei vieläkään halunnut uskoa sitä. Mies kuitenkin oletti niin. Ja tämä oli siepannut hänet, koska ei ollut pitänyt Itachia sopivana kasvattamaan klaanin uutta perillistä. Itachi olisi varmasti opettanut lapsen rakastamaan rauhaa ja pyrkimään hyvään. Tobi halusi kostoa. Ja kostoaan varten mies oli käyttänyt Yumea siitostammana! Se mies oli totisesti sairas.

”Madara puhui puhdasverisistä lapsista. En koskaan edes ajatellut sitä tarkemmin. Olin nuori, tappanut juuri tyttöystäväni, eikä minua kiinnostanut yksikään nainen. Lisäksi ajatus oli muutenkin järjetön.. puhdasverisiä lapsia ei tehdä, jos molemmat eivät ole Uchihoja. Ja kaikki naispuoliset Uchihat olivat kuolleet”, Itachi vastasi tytön tiedusteluun. ”Tai niin minä luulin. Nyt se tietenkin olisi mahdollista, mutta tämä tilanne. Puoli maailmaa on minun perässäni, jopa oma veljeni. Sinustakin on tullut etsintäkuulutettu.. ja kaikki muu siihen päälle. Tajuat varmaan itsekin, että olisi sulaa hulluutta yrittää elvyttää klaania. Lapset olisivat tuomittuja jo ennen syntymäänsä. Lisäksi Madara varmasti haluaisi kasvattaa jokaisen itse ja tekisi kaikkensa saadakseen heidät käsiinsä. Minä olen liian rauhantahtoinen hänen mielestään.”

Yumen sydän jysähti vatsanpohjalle ja sieltä polviin asti. Jos hän olisi seisonut, hän ei olisi pysynyt pystyssä. Juuri niin kuin hän oli ajatellut. Itachi ei halunnut lapsia, ei ainakaan nyt. Vasta sitten, kun Madara olisi poissa laskuista ja lapset eivät joutuisi vihatuiksi verenperintönsä takia. Jopa Yume ymmärsi, ettei se päivä koittaisi koskaan.

”Ymmärrän nyt, miksi hän halusi sinut niin kovasti. Olet ainoa naispuoleinen Uchiha, ainoa joka voi elvyttää klaanin.. uusi kantaäiti”, Itachi mutisi. ”Ei kai hän vain..?”
”Ei!” Yume sihahti nopeasti. Miehen silmiin oli jo ollut nousemassa raivo, mutta se onneksi pyyhkiytyi pois. ”Hän vain pakotti minut syömään yliterveellisesti ja huolehtimaan kunnostani äärimmäisen hyvin.”
”Varmaankin halusi sinun olevan täydellisessä kunnossa, kun aika olisi oikea ja hän olisi ryhtynyt..”
”Älä sano noin! Minä en halua ajatella edes tuollaista!”

Tyttöä oksetti taas. Hyi, Tobi ei todellakaan ollut miellyttävä persoona. Vielä pahemmalta tuntui ajatella, että mies olisi koskenut häneen. Miten Itachi saattoi luulla! Itachi ei tajunnut ollenkaan Tobin suunnitelmaa, eikä Yume voinut sitä selittää. Päinvastoin, hänen täytyisi jotenkin järjestää asiat. Mutta ei hän voisi tappaa viatonta lasta, vaikka olisi saanut tilaisuudenkin. Mitä hän tekisi? Pakenisi? Mutta minne.. eikä Itachin jättäminenkään tuntunut viisaalta. Hän ei selviäisi yksin raskausaikana.

Tobi oli ollut oikeassa siinä, että koittaisi päivä, jona hän tarvitsisi miestä rinnalleen. Kyseinen mies vain oli Itachi. Mutta ensin totuus pitäisi kertoa. Jos se nyt edes oli totuus. Yume ei vain voinut myöntää sitä, ei edes uusien todisteiden valossa.

”Vielä yksi asia”, Itachi huomautti pitkäksi venyneen hiljaisuuden päätteeksi. ”Mitä he tekivät sinulle? Sinä et ole terve, enkä voi viedä sinua hoitoon. Sinun täytyy kertoa minulle kaikki, että voin auttaa sinua.”

Yume nielaisi. Miksei mies vain voinut unohtaa hänen pahoinvointiaan? Nyt kun tämä oli sanonut melkein suoraan, ettei todellakaan halunnut lapsia, tyttö ei vain voisi kertoa. Jos hänen epäilyksensä osuisivat oikeaan ja mies pakottaisi hänet tappamaan lapsen.. ei.

”Minulla on vain vatsa sekaisin. Se alkoi tajuttomuudesta heräämisen jälkeen”, tyttö valehteli. ”Ehkä se johtuu illuusiosta?”
”Voihan se olla”, mies vastasi. Yume olisi nähnyt kilometrienkin päästä, ettei tämä uskonut häntä. ”Mutta tuo ei ole mikään normaali reaktio. Voihan se olla, että olet vain tavallista herkempi.. Haluaisin silti tietää, mitä he tekivät sinulle. Satuttivatko he? Pakottivatko he sinut syömään jotain yrttejä? Kiduttivatko he sinua?”

Laskettiinko pakkosyöttäminen kiduttamiseksi? Tai se, ettei saanut lukita ovea käydessään suihkussa? Tai se, ettei pystynyt nukkumaan kunnolla, koska joutui pelkäämään tulevansa raiskatuksi? Ja voisiko mitään noista kertoa Itachille ilman, että mies lähtisi kostamaan?

”He eivät tehneet minulle kerrassaan mitään”, Yume vastasi ja käänsi katseensa lattiaan. ”Sinä päivänä, kun te tulitte.. Se oli ainoa kerta, kun Tobi lähti ulos ja jätti minut Deidaran kanssa kahdestaan. Saattoi hän joskus olla toisessa huoneessa, mutta oli aina kuulolla, eikä Deidara uskaltanut tehdä mitään muuta kuin ilkeillä. Mutta silloin.. mutta se oli ainoa kerta, minä vannon!”
”En minä sinua syytä mistään”, Itachi huomautti. ”Mitä hän teki?”
”Kävi kiinni ja löi. Loput sinä tiedätkin”, Yume sanoi nopeasti. Deidaran käsistä hän ei sanonut mitään. Hän ei halunnut ajatella asiaa. ”Usko nyt, he eivät tehneet minulle mitään sellaista, mikä voisi aiheuttaa pahoinvointia. Kyse on varmaan jostain lievästä mahataudista.”
”Joka iskee aina aamuisin? Yume, minä en ole idiootti.”
”Minä en oksentanut eilen!” tyttö puolustautui.
”Mutta toissapäivänä oksensit ja sitä edellisenä”, Itachi jatkoi sinnikkäästi. Mies olisi joskus voinut opetella luovuttamisen jalon taidon. Miten tämä jaksoikin inttää? ”Näetkö sinä painajaisia?”
”Miten niin? Mitä se tähän liittyy? En minä muista uniani.”

Nyt Yume oli pihalla. Hän oli jo ollut varma, että mies olisi tempaissut raskaus-kortin esiin, mutta ei. Tämä höpisi painajaisista. Tosin parempi niin. Tyttö ei vain ymmärtänyt, mistä mies oli moista keksinyt.

”Olen herännyt muutamana yönä siihen, että sinä huidot ympäriinsä ja joko itket tai huudat”, Itachi kertoi. ”Herätin sinut, mutta et osannut kertoa mitään. Etkö sinä muista?”
”En”, tyttö totesi typertyneenä. Tuo oli pelottavaa. Elikö hän yönsä jonkinlaisessa helvetissä, jota ei itse muistanut ollenkaan? Mitä hänelle oikein oli tapahtumassa?
”Ehkä oksentelu johtuu siitä. Toivottavasti illuusio ei.. En voi antaa itselleni anteeksi, jos vahingoitin mieltäsi.”
”Hei, minä olen ihan kunnossa. Selviän painajaisista ja oksentelusta, jos vain saan olla sinun kanssasi.”
”Ei se hyvää silti tee.”

Mies sitten jaksoi! Kyllä painajaiset kuulostivat Yumestakin huolestuttavilta, mutta hän ei halunnut silti jatkaa keskustelua.
”Sovitaan, että tarkkaillaan tilannetta. Jos se jatkuu, mietitään sitten, mitä tehdään”, tyttö totesi. Tämä jupina päättyisi nyt. Hän ei halunnut, että koko päivä menisi piloille aiheesta jauhaessa. Vielä ei ollut mitään tehtävissä. Ratkaisu olisi kenties aika, kenties jokin muu.

Tyttö nousi pöntön päältä ja livahti miehen ohitse käytävään. Hän kuuli Itachin tulevan perässä.
”Minulla on nälkä. Tehdään aamiaista. Onkohan täällä viinirypäleitä?” tyttö lasketteli kevyeen sävyyn ja paineli keittiön suuntaan. Hän tiesi, ettei aihetta oltu käsitelty loppuun, mutta hän halusi hengähdystauon. Täytyisi vain saada Itachin huomio toisaalle.

Yumen harmiksi rypäleitä ei ollut, eikä paljon muutakaan. Leipä oli jokseenkin kuivaa pureskeltavaa. Ruoka oli melkein loppu. Tyttö istahti synkkänä pöydän ääreen ja iski hampaansa kuivaan känttyyn.
”Jonkun pitäisi käydä kaupassa”, hän huomautti.
”Siinä on ongelmansa”, kuului yllättävä vastaus. Kisame oli ilmestynyt tytön ja miehen seuraksi keittiöön. ”Hankimme kaikenlaista, ennen kuin tulimme tänne, mutta nyt..”
”Sinä et voi mennä. He saattavat tunnistaa sinut, vaikka käyttäisit hengeä”, Itachi totesi haille. Yume jäi kiinnostuneena seuraamaan keskustelua. Tosiaan Kisamekin oli karannut ninja. Ja mies oli hai, he olivat Vesimaassa. Aivan!
”Sinun pitää mennä”, Kisame totesi.
”Mutta Yume…”
”Ei tyttö täältä mihinkään karkaa. Sidon hänet nilkasta pöydänjalkaan”, hai nauroi.

Itachikin nauroi. Yumen silmät levisivät järkytyksestä. Itachi oikeasti nauroi, vaikka oli ollut täysin vakava aiemmin. Miehet taatusti vitsailivat hänestä kaiken aikaa. Näytti melkein siltä kuin Itachi olisi osannut odottaa hain kommenttia. Miehellä oli aivan liian hauskaa.

”Hyvä on, minä menen”, Itachi myöntyi.
”Minä tarvitsen vaatteita!” Yume kiirehti huudahtamaan. ”Tulen sinun mukaasi.”

Mies käänsi katseensa tyttöön. Pelkät silmät jo kertoivat, mitä tämä aikoi sanoa. ”Et taatusti tule. Niin kauan, kun et osaa hengeä, et liiku täältä minnekään.”
”Mutta minä oikeasti tarvitsen vaatteita. En voi kulkea koko ajan sinun t-paidassasi”, Yume protestoi. Hän oli korjannut Tobin antaman mekon, mutta hänellä oli edelleen vain yhdet alushousut ja rintaliivit, eikä muita omia vaatteita ollenkaan. Se alkoi käydä hankalaksi.
”Kirjoita lista, mitä tarvitset. Minä tuon kaiken, mutta sinä et tule mukaan”, mies määräsi. Jälleen kerran sävystä tiesi, että nyt oli turha alkaa väitellä. ”Ja et myöskään ärsytä Kisamea, kun olen poissa. Koettakaa edes olla ihmisiksi.”
”Mitä minä nyt muka olen tehnyt?” sekä hai että tyttö huudahtivat yhtä aikaa ja mulkaisivat sitten toisiaan.
”Tarvitseeko minun todellakin selittää?” Itachi tuhahti.

Keittiöön laskeutui hiljaisuus. Yume keskittyi leivän pureskelemiseen. Se maistui suunnilleen pahvilta, mutta hänen elimistönsä huusi ruuan perään. Jotain oli syötävä.

Itachi poistui hetkeksi ja palasi sitten kynän ja paperin kanssa. ”Tee se lista”, mies ilmoitti. ”Ja Kisame, tule tänne.”

Yume katseli, kun miehet livahtivat pois keittiöstä. Hän oli varma, että Itachi ohjeisti haita vahtimaan häntä kunnolla. Sharingan-harjoituksia voisi olla vaikea tehdä, jos Kisame kyyläisi koko ajan. Toisaalta Yumella ei ollut aavistustakaan, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Eikö tämän olisi pitänyt olla hänellä verissä?

Tyttö nappasi kynän ja paperia. Mitä kaikkea hän nyt sitten tarvitsisi? Jotenkin häntä epäilytti, ettei Itachi välttämättä osannut tuoda kaikkea. Kenties oli paras pysytellä perustarvikkeissa. Muutamat alushousut, parit rintaliivit, peruspuseroita.. entäs, jos ne jäisivät pieniksi? Hän ei voisi pyytää miestä tuomaan raskaushousuja tai -paitoja. Itachi ei ollut tyhmä. Oli ihme, ettei mies ollut jo tajunnut, mistä saattoi olla kyse.

Lakkaa jo valehtelemasta itsellesi, Hitomi huomautti. Yume säpsähti. Miksi hänen ystävänsä vieraili yhä hänen ajatuksissaan? Tuollainen oli häiritsevää.

En minä valehtele. En vain voi tietää varmasti, tyttö tuhahti mielessään. Tuntui typerältä vastata mielikuvitus-Hitomille.

Pyh, tasan tiedät.

Yume tyytyi ärähtämään itsekseen ja kirjoitti listan loppuun vielä sanan ”viinirypäleitä”. Jos Itachi kerran lähtisi ostoksille, tämä saisi tuoda niitäkin. Vai olisikohan suklaa parempaa? Ehkä senkin voisi vielä lisätä mukaan. Ei, ei suklaata, vaan suklaakeksejä! Ja ehkä päärynämehua. Miehillä ei koskaan ollut tarjolla mehua. Juomaksi oli joko vettä, teetä tai viiniä. Tosin Itachi oli varmaan niitä ihmisiä, jotka pitivät mehuja liian epäterveellisinä. Miehellä oli kieltämättä erittäin terveelliset elintavat.

Silmäiltyään lapun läpi tyttö nousi pöydän äärestä ja suuntasi käytävään. Itachi ja Kisame seisoivat ulko-oven lähellä ja vaikenivat saman tien nähdessään tytön. Tuollainen oli sitten ärsyttävää. Aivan kuin Yume ei olisi ollut aikuinen. Miksi häneltä piti salata asioita? Se oli epäreilua.

”Tuossa”, tyttö tuhahti ja tyrkkäsi lapun Itachille. Mies vilkaisi sitä ja jäi sitten tuijottamaan.
”Viinirypäleitä? Suklaakeksejä? Ja päärynämehua?” tämä kummasteli ääneen.
”No.. niin”, Yume ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt puolustautua jotenkin.
”Tuon ne rypäleet.”
”Ja keksit myös, eikä mehukaan minua tapa”, tyttö ähkäisi. Hänelle riitti yksi terveysintoilija mies elämän aikana. Itachin ei tarvinnut alkaa samanlaiseksi tiukkapipoksi kuin Tobi.
”Katsotaan nyt.”

Vastauksesta jo tiesi, ettei herkkuja ollut tiedossa. Mies ei vain halunnut inttää asiasta. Kun tämä palaisi, tämä väittäisi Yumelle, että oli yksinkertaisesti unohtanut. Tyttö tiesi sen varmasti, vaikkei Itachi ollut vielä kertaakaan tehnyt niin. Jokin vain sanoi hänelle, että mies halusi sillä tavoin välttää riitelyn asiasta.

Itachi tunki lapun taskuunsa. ”Minulla voi mennä jonkin aikaa..”
”Kyllä minä pärjään”, Yume naurahti ja suukotti miestä.
”Olinkin huolissani Kisamesta.”

Hai tuhahti kauempana ja Yume virnisti tälle leveästi. Kun hän kääntyi katsomaan Itachia uudestaan, hänen edessään seisoikin pienikokoinen punapäinen nainen. Yume jäi tuijottamaan näkyä järkyttyneenä.
”Eikö tuo ole jo vähän liikaa?” tyttö älähti. Ei sillä, Itachi kyllä näytti hyvältä. Jos Yume olisi pitänyt naisista sillä tavalla, Itachi olisi ehdottomasti ollut hänen makuunsa.
”Olisi lievästi epäilyttävää, jos menisin ostamaan sinulle al.. vaatteita omana itsenäni”, mies puhahti. Tämä ei oikein tainnut nauttia uudesta olemuksestaan.

Mies avasi oven ja oli jo aikeissa livahtaa ulos. Yume epäröi hetken, mutta suikkasi sitten vielä pienen suukon tämän poskelle. Jotenkin huulille suutelu tuntui sillä hetkellä sopimattomalta.
”Älkää tappako toisianne”, Itachi huomautti vielä, ennen kuin katosi ulos.

Yume huokaisi helpotuksesta. Hän nautti kyllä miehen seurasta, mutta pelkäsi tämän kysymyksiä. Nyt hänellä olisi edes hetki aikaa selvittää sekavaa päätään ja päättää, mitä tehdä. Jokin ratkaisu oli löydyttävä.

”Voisit muuten laittaa housut jalkaan…” Kisame huomautti. Yume käännähti ympäri ja kiskoi t-paidan helmaa alemmas. Hai oli jo suunnistamassa kohti olohuonetta.
”Et kai sinä..? Sinä katsoit! Saamarin pervo!” tyttö kiljaisi.
”Minä en ole se, joka täällä hyppii puolipukeissa.”

Hai katosi näkyvistä. Hetken Yume aikoi mennä sanomaan tälle suorat sanat, mutta lopulta hän päätti pelata varman päälle ja käydä vetämässä ensin housut jalkaansa. Hemmetin Kisame.
 

18. huhtikuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 31

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 31


15. huhtikuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 31

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 31


13. huhtikuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 31

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto


Luku 31


11. huhtikuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 30

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 30


8. huhtikuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 30

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 30


6. huhtikuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 30

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto


Luku 30


4. huhtikuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 29

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 29


1. huhtikuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 28

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 28

Sävel elämälle: Luku 29

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 29

30. maaliskuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 29

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.


Punainen aamunkoitto




Luku 29

28. maaliskuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 28

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus


Projekti S. R.

Luku 28



25. maaliskuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 27

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 27

23. maaliskuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 28

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto




Luku 28

21. maaliskuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 27

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 27


18. maaliskuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 26

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.


Sävel elämälle


Luku 26

Kadonnut mantere oli lumen peitossa. Taivas oli pilvinen, ja lunta putoili hiljalleen kohti maata. Ilma tuoksui raikkaalta pakkasesta, ja mereltä kävi hiljainen tuuli. Blank ohjasi laivan mahdollisimman lähelle rantaa ja Ezto Gazan temppeliä muiden penkoessa itselleen jotain tarpeeksi lämmintä ylleen ruumasta.

Lumi narskui joukkion jalkojen alla, kun he suuntasivat temppeliin. Blank jäi jälleen huolehtimaan laivasta, mutta kaikki muut halusivat lähteä maihin. Cid istui enemmän tai vähemmän turvallisesti Quinan hatun päällä ja tärisi kylmästä, sillä hän oli ainoa, jolle ei ollut löytynyt mitään sopivaa päälle pantavaa. Muilla sentään oli jonkinlaiset paksut merimiehien maihinnousutakit, vaikka nekään eivät pitäneet kunnolla kylmää loitolla.

Onneksi lyhyen kävelyn jälkeen kaikki pääsivät kipuamaan ylös temppelin portaita. Niitä seurasi suuri terassi, jonka lattia oli jäätynyt, joten sisälle pääsy oli melkoista luistelua. Lopulta Zidane ystävineen onnistui kuitenkin keplottelemaan itsensä lämpöiseen temppeliin. Heti eteishallissa heitä tuli tervehtimään temppelin apotti.
”Mitä te kerjäläiset haluatte?” mies kysyi. Juuri samalla hetkellä Vivi kompastui liian pitkään takkiinsa ja kaatui nenälleen lattialle. ”Te olette pyhässä paikassa, joten pitäkää pienempää ääntä. Juuri samanlainen kuin muut pystyhatut, ei minkäänlaisia tapoja”, mies moitti maagia.
”Mitä sinä juuri sanoit?” Zidane huudahti innostuneena. ”Onko tänne tullut joku, joka näyttää ystävältäni?” nuorukainen kysyi samalla, kun auttoi Vivin pystyyn.

Apotti tuijotti Zidanea vieläkin vihaisempana kuin oli aiemmin katsellut Viviä. ”Kuinka julkeat puhutella minua noin? Olen Ezto Gazan pappi, sen pyhän paikan, jossa juuri seisotte. Varohan siis sanojasi, lapsi.”
”Kerro minulle, minne he menivät!” Zidane huudahti uudestaan välittämättä miehen vihaisesta ilmeestä ja varoittavista sanoista. ”Oliko heillä mukanaan pieni tyttö? Minun ystäväni henki on vaarassa, joten kerro heti, mitä tiedät!”
”Elämä on tasa-arvoista. Kaikki elävä palaa tähtiin Sielujen polkua pitkin Kimaltelevalle saarelle”, pappi vastasi.

Zidane huokaisi raskaasti. Oli juuri tyypillistä törmätä erittäin epäselvään tyyppiin keskellä pahinta kiirettä.
”Mistä sinä oikein puhut? Oliko mustilla maageilla mukanaan tyttö vai ei?” hän tivasi.
”Miten papin kaapua pitävä mies voi katsoa sormiensa lävitse pahuutta?” Steinerkin huomautti. Hän sattui pitämään Eikosta ihan yhtälailla kuin Vivistäkin, ja halusi myös kiireesti saada tietää, oliko tyttö viety temppeliin.
”Minä vain tarkkailin heitä”, apotti sanoi lopulta. ”Sitä paitsi he eivät tehneet mitään väärää. He tulivat suoraan sisään, sadoittain. Se oli kammottava mustien maagien armeija. He suuntasivat suoraan Gulug-vuorelle, eivätkä edes vilkaisseet minuun päin.”
”Gulug-vuorelle?” Zidane toisti. Hän muisti yhä kiven, jonka oli joutunut hakemaan Kujalle.
”Jättimäinen tulivuori, joka lakkasi toimimasta kauan aikaa sitten”, pappi kertoi. ”Legendan mukaan eräs myyrärotu eli sen kaivoksissa, mutta se oli kauan sitten. Yksikään elävä sielu ei ole astunut niihin sen jälkeen, kun ovi sinetöitiin kiinni salaperäisesti.”

Oli hetken hiljaista. Pappi muisteli, kuinka mustat maagit olivat kulkeneet hänen ohitseen. Yksi heistä oli tosiaankin kantanut pikkutyttöä. Pappi oli pitänyt sitä outona, mutta ei ollut kuitenkaan uskaltanut puuttua asiaan.
”He kulkivat tästä läpi ja menivät suoraan Gulug-vuorelle”, hän sanoi viitaten maageihin.
”Ja? Entä tyttö?” Zidane kysyi malttamattomana.
”Voi kyllä, yksi maageista kantoi pikkutyttöä”, pappi myönsi vihdoin, vaikka aiemmin oli ollut haluton vastaamaan kysymyksiin.
”Sen täytyy olla Eiko!” Vivi huudahti.
”Niin, nyt voimme olla varmoja”, Zidane myönteli. ”Meidän täytyy mennä Gulug-vuorelle.”

Pappi yritti selittää joukolle, ettei vuoren sisälle voinut mitenkään päästä, koska ovi oli sinetöity, mutta kukaan ei enää kuunnellut häntä. Koko joukko pyyhälsi käytävää pitkin eteenpäin siihen suuntaan, johon pappi oli viittonut mustien maagien menneen.

Käytävää pitkin pääsi temppelin taakse. Siellä oli merelle osoittava terassi, josta näki papin mainitsemalle Kimaltelevalle saarelle. Saari oli kokonaan jäätä ja näytti todellakin kimaltavan, vaikka oli pilvistä ja lunta satoi hiljalleen. Kukaan ei kuitenkaan jaksanut kiinnostua kauniista näystä kovinkaan pitkäksi aikaa, sillä terassilta lähti silta suoraan kohti jättimäistä vuorta. Vuoren rinteet olivat lumessa lukuun ottamatta aivan huippua, joten oli vaikea kuvitella sen todella olevan sammunut tulivuori.

Silta päättyi suurille parioville, jotka olivat raollaan. Mitä ilmeisemmin Kuja oli jotenkin onnistunut murtamaan sinetin. Vain hieman epävarmoina kaikki astuivat sisään vuoren kupeesta.

Kesti jonkin aikaa, ennen kuin heidän silmänsä tottuivat punertavanhehkuiseen hämärään. Raollaan olevasta ovesta kävi kylmä tuulenvire heidän selkiinsä, mutta sisällä luolassa oli todella kuuma. Zidanea alkoi epäilyttää, ettei tulivuori ollutkaan lakannut toimimasta, sillä luolassa oli jopa kuumempi kuin Kujan vankilahuoneissa.

”No, aletaan painua”, Amarant ärähti lopulta, kun kukaan ei liikkunut. Hän marssi ensimmäisenä luolaa pitkin eteenpäin muiden kiiruhtaessa hänen peräänsä. Hyvin pian luola avartui hieman ja paljasti jonkinlaisen kaivoskaupungin. Seinien vierustoille oli rakennettu puisia hökkeleitä, joista löytyi ikivanhoja huonekaluja ja astioita. Kaikki petivaatteet olivat jo niin hauraita, että ne muuttuivat tomuksi pelkästä kosketuksesta.

”Se vanha hörhö oli oikeassa sen suhteen, ettei täällä ole ollut ketään pitkään aikaan”, Zidane totesi kolmannen hökkelin tutkimisen jälkeen.
”Hän oli oikeassa myös siinä, että voisit olla hieman kunnioittavampi”, Cid puolestaan mutisi loikkiessaan eteenpäin. Vaikka hän pitikin nuorukaisesta ja arvosti tämän taitoja, Baku oli selvästi unohtanut antaa pojalle tapakasvatusta.

Zidane kohautti olkapäitään, eikä vastannut. Hän oli itseensä tyytyväinen näinkin. Ei hän ollut koskaan tarvinnut hovin hienostelevia tapoja… tai jos oli, ne kyllä sujuivat häneltä kohtalaisesti. Nuorukainen kuitenkin arvosti enemmän suoruutta ja rehellisyyttä kuin hienostelevaa pokkurointia.

”Täällä ei ole muuta kuin vanha kaivo!” Vivi huudahti hieman edempää. ”Tosin sen viereltä lähtee luola, joka näyttäisi johtavan toiseen hökkelikylään.”

Muut kävelivät Vivin luokse. Zidane heitti kaivoon kiven, mutta ei kuullut loiskausta. Sen sijaan kivi kumahteli kaivon seinämistä, kunnes osui johonkin pehmeämpään. Kaivosta kantautui urahdus ja sen jälkeen hieman savua nousi ylös. Sitten oli taas hiljaista.
”Ei hyvältä vaikuta…” Zidane totesi. ”Parasta tutkia ne toisetkin hökkelit.”

Niinpä koko joukko jatkoi matkaansa seuraavaan hökkelikylään. Rakennukset olivat aivan yhtä rapistuneita kuin ennenkin, eikä ketään näkynyt. Zidane epäili kerran nähneensä vilauksen mooglesta, mikä tarkoitti, että vuoren sisälle täytyi päästä toistakin kautta. Tosin mooglet osasivat lentää, joten toisesta kulkureitistä ei välttämättä olisi suurtakaan hyötyä ihmisille.

Kun hökkelikylävisiitti osoittautui turhaksi, joukko palasi takaisin kaivolle. ”Täällä ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta kuin nuo kaksi kylää”, Freya sanoi oltuaan hyvin pitkään hiljaa.
”Meidän täytyy mennä kaivoon”, Vivi huomautti. ”Siellä on jotain… ehkä sieltä pääsee jonnekin.”

Tuntui melko kaukaa haetulta, että Kuja olisi maageineen kivunnut kaivoon, mutta kukaan ei keksinyt parempaakaan ideaa.
”Dagger, Freya ja Cid jäävät tänne ylös vahtiin ja me muut menemme tutkimaan kaivon”, Zidane ilmoitti hetken päästä. Välittömästi Garnet puisteli päätään, ja Freya mulkaisi nuorukaista vihaisesti.
”Me menemme kaikki. Olemme kaikki tässä samassa sopassa, joten sinun on turha nyt alkaa leikkiä suojelevaa herrasmiestä”, rottanainen sanoi kiivaasti. ”Sitä paitsi osaan puolustaa itseäni tarvittaessa.”
”Niin mutta sam… Cid ei ole täysissä voimissaan, eikä Daggerkaan voi ihan hyvin…” Zidane yritti väittää. Vaikkei Garnet pystynytkään puhumaan, hän sentään sai tuhahdettua ja puisteli edelleen päätään, tällä kertaa ärtyneen näköisenä.
”Me tulemme mukaan”, Cid sanoi ja kurnutti lauseensa päälle.

Koska kukaan ei ollut halukas jäämään odottamaan kaivolle, Zidane päätti, ettei halunnut haaskata enempää aikaa väittelemiseen. Hän kehotti Amarantia auttamaan Viviä ja Cidiä, jotta nämä pääsisivät turvallisesti kaivonpohjalle ja tarjoutui itse kuljettamaan Garnetin reppuselässään. Nuori kuningatar kuitenkin kieltäytyi ja tarttui itse kaivon pohjalle johtavaan köyteen alkaen laskeutua sen varassa alas. Onneksi köysi ei ollut sentään yhtä hauras kuin kaikki muu tässä paikassa tuntui olevan ja kesti hyvin nuoren naisen painon.

Zidane seurasi hyvin pian Garnetin perässä. Kaivo tuntui ahdistavan pimeältä ja kapealta, ja lisäksi loputtoman pitkältä. Pitkän laskeutumisen jälkeen Zidanen jalat tapasivat kuitenkin kaivonpohjan. Hän laskeutui aivan Garnetin viereen. Tyttö tärisi ja oli painanut kädet suulleen. Hän tuijotti eteensä silmät suurina.

Nuorukainen käänsi katseensa samaan suuntaan Garnetin kanssa ja henkäisi syvään. ”Hemmetti”, hän kuiskasi ja piti samalla äänensä mahdollisimman hiljaisena. Kaivo laajeni suureksi luolaksi, jonka pohjalla nukkui lohikäärme. Se oli todella suuri, mutta Zidanella ei ollut aavistustakaan, oliko se aikuinen vai poikanen. Toivottavasti kuitenkin edellistä, sillä hän ei missään nimessä halunnut törmätä otuksen emoon.

Zidane veti Garnetin aivan seinustan viereen. Hän toivoi, että muut osaisivat laskeutua hiljaa kaivoon. Sitten he voisivat yrittää hiipiä lohikäärmeen ohitse ja lähteä syvemmälle luolaan. Tällä kertaa Zidanekin oli kohdannut sellaisen vihollisen, jota vastaan hän ei missään nimessä halunnut edes yrittää taistella.

Nuorukainen jätti tärisevän tytön seinustalle ja hiippaili itse takaisin paikkaan, johon oli aiemmin laskeutunut. Hän odotti siinä hiljaa, kunnes seuraavaksi alas tuli Steiner. Hän painoi nopeasti kätensä ritarin suulle ja viittoili toisella kädellä lohikäärmeen suuntaan. Onneksi Steiner tajusi nopeasti, mitä oli tekeillä, eikä aiheuttanut kovin suurta meteliä. Tosin Zidanesta miehen haarniskan kitinä kuulosti sillä hetkellä paljon kovemmalta kuin koskaan aiemmin.

Lopulta koko joukko seisoi mykkänä kaivonpohjalla ja tuijotti lohikäärmettä. Edes Amarant ei huomauttanut mitään. Ilmeisesti mies oli vihdoin kohdannut jotain kunnioittamisen arvoista. Pitkältä tuntuneen hiljaisuuden jälkeen kaikki lähtivät hiipimään lohikäärmeen ohitse. Joka kerta, kun suuri eläin tuhahti, jokainen heistä jähmettyi kauhuissaan paikoilleen, mutta kaikkien onneksi hirviö ei kuitenkaan herännyt.

Lohikäärmeen takana luola jatkui pitkälle. Lopulta sen vasemman puoleinen seinämä muuttui pelkäksi kaiteeksi, jonka ylitse kurkistamalla näki toiseen, melkoisen avaraan luolaan. Sen lattialle oli maalattu kuvioitu ympyrä, jonka keskellä Eiko makasi liikkumattomana. Zorn ja Thorn puolestaan seisoivat tytön vierellä vastapäätä toisiaan. Kuja seisoi hieman sivummalla joukko mustia maageja selkänsä takana.

”Ikuisen elämän eidolon!” Zorn huudahti ja lähti liikkeelle.
”Rajattomien voimien eidolon!” Thorn puolestaan huusi liikkuen samalla täsmälleen kaksoisolentonsa tavoin.
”Herää ikuisesta unestasi!” Zorn kehotti.
”Irrottaudu loputtoman odotuksesi jälkeen!” Thorn jatkoi heti perään.
”Anna valon tulla!”
”Anna elämän tulla!”

Eikon koko keho nousi leijumaan ilmaan. Punaiset energiasäteet kieppuivat yhä nopeampaan tahtiin hänen ympärillään.
”Aika on tullut!” Zorn huudahti innoissaan.
”Aika on nyt!” Thornkin huusi.

”Tuon täytyy olla sama loitsu, jonka he tekivät Daggerille!” Zidane huudahti. ”Meidän täytyy löytää tie alas!”
”Mennään!” Vivi sanoi ja suuntasi luolaa pitkin eteenpäin. Jostain sieltä heidän täytyy päästä alas, koska maagit ja Eiko eivät olleet voineet tulla tänne mitään muuta kautta. Eihän alas päässyt kuin kaivon kautta.

***
Zorn ja Thorn pysähtyivät. Eikon keho laskeutui takaisin lattialle, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Tuli aivan hiljaista.
”Onpas outoa”, Zorn totesi.
”Outoapas on”, Thornkin vahvisti.
”Me epäonnistuimme taas.”
”Taas epäonnistuneet olemme.”
”Teitkö jonkin virheen?” Zorn kysyi vihaisena veljeltään.
”Tehnyt virhettä. Sinun virheesi se täytyy olla”, Thorn vastasi yhtä vihaisena.
”En tehnyt yhtäkään virhettä”, Zorn kivahti.
”Tottako puhut?” Thorn kysyi ivallisesti.
”Tietenkin puhun totta!”

”Voisitteko te kaksi tukkia turpanne!” Kuja ärjäisi kauempaa ja käveli hovinarriensa luokse.
”H-hän mokasi!” Zorn huudahti välittömästi osoittaen samalla sormellaan Thornia.
”H-hänen vikansa tämä on!” Thorn puolustautui osoittaen puolestaan Zornia. ”Sinä se sähläsit!”
”Käskin olla hiljaa!” Kuja huudahti raivoissaan. ”Aistin hänessä voiman, joten jatkakaa irrottamista.”
”Pidemmälle jatkaminen vaarantaa kohteen hengen”, Zorn huomautti hyvin varovaisesti.
”Kuusitoistavuotiaalta vain voi eidolonit irrottaa”, Thorn kuiskasi.

Kuja tuijotti räjähtämäisillään kahta hovinarria. Miten hänen kaltaisensa ylivertaisen älykäs ja nokkela mies olikin onnistunut hankkimaan kaksi niin aivotonta apuria.
”Te ette tosiaan tajua! Tarvitse eidolonin, joka on vielä voimakkaampi kuin Alexander. Eidolonin, jonka voimalla voin haudata Garlandin! Hänen voimansa ovat niin uskomattomia, etten pääse edes lähelle samaa. Minun täytyy tuhota hänet, ennen kuin Terran suunnitelma aktivoidaan… tai sieluni ei enää ole omani”, Kuja raivosi hovinarreilleen. Hän ei oikeastaan pelännyt mitään muuta maailmassa niin paljon kuin Garlandin voimaa. ”Kuka välittää, jos tyttö kuolee? Haluan sen eidolonin!”

Kuja marssi samalle paikalle, jolla oli aiemmin seisonut ja tuijotti hovinarreja odottavasti. Zorn ja Thorn asettuivat takaisin paikoilleen aikoen aloittaa loitsunsa alusta. Samassa Mog kuitenkin syöksyi Eikon paidan alta ja säikäytti kummankin pahanpäiväisesti.
”Kupo!” Mog huudahti vihaiseen sävyyn.
”Mistä tuo tuli?” Zorn huudahti.
”Sinä, siirry pois tieltä!” Thorn puolestaan karjui mooglelle.

Kun moogle ei kuitenkaan siirtynyt, vaan pysytteli Eikon ja Thornin välissä, hovinarrit kääntyivät Kujan puoleen. Nopeasti he alkoivat selittää, ettei edellinen epäonnistuminen ollut varmastikaan heidän vikansa, vaan johtui selvästi tuosta itsepäisestä mooglesta.
”No, tappakaa se pirulainen!” Kuja raivosi. ”Meiltä loppuu aika!”

Kujan ja hovinarrien neuvotellessa Mog onnistui kuin onnistuikin herättämään Eikon. Tyttö pyöritteli hetken päätään, kunnes tunsi olonsa edes hitusen selväksi. Nähdessään Kujan, mustat maagit sekä hovinarrit hän kuitenkin pelästyi pahanpäiväisesti.
”Mog!” tyttö huudahti tajutessaan, että pieni moogle leijui hänen ja vihollisten välissä. ”Ei, piiloudu selkäni taakse. Mog, mikä nyt on?”

Mog alkoi hohtaa sinivihreänä ja näytti jopa kasvavan hieman. ”Kiitos kaikesta, Eiko”, se sanoi yllättäen ihmisten kielellä, vaikkei ollut koskaan aiemmin puhunut sitä.
”Mitä sinä oikein höpiset?” Eiko huudahti. Kuulosti aivan siltä kuin Mog olisi ollut kuolemaisillaan.
”Älä huolehdi, kupo. Olen aina luonasi, kupo”, Mog vastasi.

Juuri tuolloin Zidane ystävineen ryntäsi alas. Kuja tuijotti tunkeilijoita hetken ja viittoi sitten mustia maageja seuraamaan itseään. Hän katosi hyvin nopeasti jonnekin hämärän luolan perukoille, sillä hän oli jo tajunnut, ettei onnistuisi riistämään Eikolta eidoloneja tässä tilanteessa.

”Halusin olla rinnallasi, joten minusta tuli Mog”, hohtava moogle kuiskasi kadoten sitten hiljalleen näkyvistä. ”Älä huoli. Pidän sinua silmällä, Eiko.” Mog katosi kokonaan näkyvistä ja iski samaan aikaan Eikoa lähestyviä Zornia ja Thornia sinivihreällä energialla. Hovinarrit kaatuivat tajuttomina maahan, eivätkä enää uhanneet pikkutyttöä.

”Oletko kunnossa, Eiko?” Zidane kysyi ehdittyään tytön luokse. Muutkin olivat juoksemassa paikalle, mutta Zidane oli vikkeläjalkaisena ehtinyt ensimmäisenä.
”Olen. Mog pelasti minut. En tiennyt, että hän on eidolon”, Eiko sanoi. Kun hän oli nähnyt Mogin tyrmäävän hovinarrit, hän oli vakuuttunut asiasta. Yksikään moogle ei olisi pystynyt sellaiseen iskuun, ainoastaan eidolonit pystyivät. ”Hän katsoi aina perääni mooglen valeasussa. Vaikka… vaikka hän oli heikko, hän taisteli parhaansa mukaan suojellakseen minua.”
”Vai niin tapahtui…” Zidane sanoi hieman hämillään. Hän ei täysin ymmärtänyt, mistä Eiko oikeastaan puhui.

Muutkin ehtivät sopivasti paikalle, kun Eikon Mogille antama koristenauha leijaili luolan katon tienoilta alas. Eiko nappasi nauhan käteensä ja tuijotti sitä. Mog oli todellakin poissa. Hän oli palannut toiselle olemisen tasolle, jolla eidolonit normaalisti asuivat.
”Älä sure, Eiko”, Zidane sanoi ja laski toisen kätensä tytön olkapäälle. ”Tavallaan Mog on aina luonasi, sydämessäsi.”
”Olet oikeassa…” Eiko kuiskasi hiljaa ja tunki koristenauhan taskuunsa.

Samassa Kuja palasi paikalle ilman mustia maagejaan. ”Menikö se moogle tranceen?” Kuja kysyi yllättyneenä näkemästään kohtauksesta. Trance oli tila, joka seurasi yleensä voimakkaasta fyysisestä ja henkisestä rasituksesta taistelutilanteessa. Legendan mukaan soturit, jotka olivat kuolemaisillaan saattoivat saavuttaa viime hetkellä trance-tilan ja voittaa sen avulla vihollisensa. Harvoin kuitenkaan kukaan oli oikeasti nähnyt kenenkään saavuttavan tuota tilaa.
”Kuja!” Zidane huudahti ja päästi irti Eikosta. Hän tuijotti miestä silmät salamoiden.
”Selvästikin vihan purkautuminen ympäröiviä vihollisia kohtaan aikaan saa täydellisen trancen”, Kuja pohdiskeli välittämättä Zidanesta. ”Kyse ei ole halusta elää tai suojella läheisiään.”
”Hemmetti, oletko sinä ihan sekaisin?” Zidane ärähti. Hän ei voinut tajuta, miksi Kuja oli yhtäkkiä palannut paikalle höpisten sekavia.
”Sehän tarkoittaa, että tarvitsen voimakkaan sielun, vaikka se ei olisikaan omani”, Kuja vain jatkoi. ”Hmmm, hetkinen… senhän voin löytää sieltä!” Mies nauroi ja lähti astelemaan pois.
”Mitä sinä oikein juonit?” Zidane huusi miehen perään.
”Minulla ei ole enää mitään asiaa teille”, Kuja tuhahti jatkaen matkaansa luolan perälle.
”Odota!” Vivi huudahti ja lähti juoksemaan Kujan perään.

Kuja pysähtyi ja kääntyi ympäri. Hän kohotti molemmat kätensä mutisten samalla jotain. Ennen kuin Vivi ehti reagoida mitenkään, energia-aalto iski hänet maihin. Sama aalto osui myös Zornin ja Thornin kehoihin, jotka nytkähtivät etovasti.
”Varo, Vivi!” Zidane huusi vain hieman liian myöhään.
”Älä huoli. Kuulin, että nuo kaksoset osaavat panna pystyyn melkoisen show’n”, Kuja sanoi epämääräisesti ja viittoi kädellään hovinarreihin. ”Tosin eiväthän he oikeasti edes ole kaksosia…” Hän kääntyi jälleen ja lähti kävelemään pois.
”Odota! Sinun pitää kertoa minulle mustista maageista!” Vivi huusi ja juoksi miehen perään.
”Vivi, älä. Tuo on liian vaarallista!” Zidane huusi aikoen juosta maagin perään. Samassa kuitenkin Zornin ja Thornin ruumiista alkoi purkautua energiaa, joka iski nuorukaisen taaksepäin.
”Jotain on vialla”, Eiko sanoi tuijottaen hovinarreja.
”Luulin, että Mog teilasi jo heidät”, Zidanekin totesi.

Koko joukon katsellessa Zornin ja Thornin ruumiit kohosivat ilmaan ja alkoivat sulautua toisiinsa. Prosessi tuntui kestävän tunteja, vaikka itse asiassa se oli ohitse puolessa minuutissa. Hovinarrit olivat muuttuneet erittäin rumiksi siamilaisiksi kaksosiksi, joilla ei ollut ihoa lainkaan, vaan lihakset ja jänteet olivat näkyvillä kuin heidät olisi juuri nyljetty.

Zidane tuijotti hovinarreista muodostunutta otusta hetken hyvin järkyttyneenä, mutta kun se lähti tulemaan kohti, hän vetäisi nopeasti miekkansa esiin. Amarant asettui sanaakaan sanomatta hänen rinnalleen, ja pian myös kaikki muutkin olivat valmiina taisteluun. Cid pysytteli taka-alalla, sillä hän tiesi, ettei hänestä ollut myös apua. Garnet pohti hetken epätoivoisena, mitä hänen olisi pitänyt tehdä, mutta sitten hän varautui vain suojelemaan muita magiallaan tarvittaessa.

Steiner ja Zidane hyökkäsivät ensimmäisinä miekoillaan sekasikiötä vastaan yrittäen katsoa siltä kädet, ennen kuin se saisi otetta kenestäkään. Quina puolestaan yritti sohia hirviötä suurella haarukallaan onnistumatta kuitenkaan iskemään kunnolla.

Hirviö huitoi Zidanea ja Steineria kimpustaan parhaansa mukaan, mutta nämä jakelivat silti iskuja sen sitkeään lihaan. Miekkojen terä ei tuntunut tekevän kunnollista vahinkoa olennolle, vaikka kaksikko löi kuinka kovaa tahansa.

Zidanen ja Steinerin pidellessä olennon kädet työn touhussa Amarant hyökkäsi kohti olennon vatsaa. Hän vetäisi kynsihansikkaallaan jänteiden peittämän vatsan auki. Olento kirkaisi korvia vihlovasti, kun sen sisälmykset valuivat lattialle, mutta silti se yhä pidätteli kahden miekkamiehen iskuja.

Freya oli tarkastellut tilannetta jo jonkin aikaa. Nyt hänestä tuntui, että hänen tilaisuutensa oli viimein tullut. Hän otti vauhtia ja ponnahti sitten voimakkailla jaloillaan ylöspäin. Hypätessään hän asetti keihäänsä oikeaan asentoon ja syöksyi sitten alaspäin suoraan kohti olentoa. Hän näki koko kohtauksen hidastettuna, kun keihään kärki lähestyi kohdettaan, tunkeutui lihan läpi ja upposi olennon sydämeen. Verta purskahti suoraan rottanaisen päälle, kun hän laskeutui jaloilleen maahan verisen sisälmyssopan sekaan.

Hovinarreista muodostunut olio alkoi horjua ja sitten kaatua Freyaa kohti. Sekä Zidane että Steiner nakkasivat miekkansa pois ja tarttuivat olentoa tiukasti käsivarsista. Yhteisvoimin he pakottivat sen kaatumaan selälleen.

Freya hymyili miehille kiitokseksi ja marssi sitten olennon vierelle. Hän veti keihäänsä irti sen rinnasta ja yritti saada sitä edes hieman puhtaammaksi pyyhkimällä sitä olennon kylkeen. Sitten hän vielä hankasi jalkojaan lattiaan ja puhdisti kasvonsa kädellään, jonka pyyhki takkiinsa. Siitäkin huolimatta hänestä tuntui, että hän oli yhä tahmean veren peitossa.

Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. Kaikki vain tuijottivat yhteen sulautuneiden kaksosten ruumista. Hetkeä myöhemmin Vivi palasi paikalle kahden muun maagin kanssa laukaisten järkyttyneen hiljaisuuden.
”Vivi, missä Kuja on? Pääsikö hän karkuun?” Zidane kysyi ja ryntäsi pientä maagia vastaan muiden seuratessa hänen perässään. ”Vivi?” hän kysyi uudestaan, kun maagi katsoi häntä surullisin silmin.

Vivi puisteli päätään. Hän vilkaisi epämuodostunutta lattialla makaavaa ruumista, muttei kuitenkaan kysynyt siitä mitään.
”Kaikki tiesivät, että hän valehteli, mutta he seurasivat häntä joka tapauksessa”, pikkumaagi kertoi Zidanelle. ”Hän sanoi, ettei elinikäämme voi pidentää ja että olimme hölmöjä uskoessamme häntä.”

Zidane näytti hetken hölmistyneeltä, mutta tajusi sitten Vivin puhuvan Kujasta.
”Sanoiko hän todella niin?” nuorukainen kysyi.
”Olen pahoillani kaikesta, mitä olen tehnyt”, toinen Vivin mukana tulleista maageista sanoi. Hänen numerokylttinsä paljasti hänen olevan herra 78.
”Kenenkään teistä ei tarvitse pyytää anteeksi”, Zidane sanoi ja taputti maagia olkapäälle. ”Missä muut ovat?”
”He järkyttyivät niin pahasti kuullessaan totuuden, että he vain istuvat tuolla”, Vivi vastasi ja viittoi suuntaan, josta oli tullut. ”Mitä minun oikein pitäisi kertoa heille?”

Vivin mukana tulleet maagit kääntyivät ympäri ja lähtivät takaisinpäin. Vivi katsoi Zidanea hetken ajan avuttomana, mutta lähti sitten seuraamaan tovereitaan.
”Minne sinä menet?” Zidane kysyi.
”En voi tehdä muuta kuin istua heidän kanssaan”, Vivi vastasi pysähtymättä.

Zidane aikoi juuri mennä maagin perään, mutta jostain kauempaa kuulunut ääni sai hänet pysähtymään.
”Anteeksi, mutta onko siellä joku?”

Nuorukainen katseli hetken ympärilleen, kunnes huomasi kauempana luolassa oviaukon. Garnet oli jo suunnistamassa sen luokse, joten Zidane päättikin seurata tyttöä. Freya kohautti olkapäitään ja vilkaisi sitten lattialla makaavaa ruumista.
”Voisikohan tuolle tehdä jotain…” hän pohdiskeli. Amarant vilkaisi naista ja ehdotti sitten, että he raahaisivat ruumiin sivummalle ja peittäisivät sen kivillä. Parempaa hautaa ei luolassa pystyisi tekemään. Niinpä nuo kaksi apunaan vielä Quina jäivät hautaamaan ruumista Zidanen ja Garnetin kadotessa oviaukosta. Eiko puolestaan päätti seurata noita kahta toiseen huoneeseen, sillä hän ei tuntenut oloaan mitenkään kotoisaksi samassa tilassa ruumiin kanssa.

Kolmikko yllättyi melkoisesti astuessaan toiseen luolaan. Se oli valaistu lyhdyillä ja sisustettu melkoisen ylellisesti. Varsinkin suuri pylvässänky vangitsi heidän huomionsa… sekä sängyllä istuva koristeelliseen asuun pukeutunut keski-ikäinen nainen.
”Kuka sinä mahdat olla? Minne… Kuja meni?” nainen kysyi Zidanelta, kun tämä astui huoneeseen.
”Ai, hän. Hän häipyi”, Zidane vastasi.
”Todellako?” nainen kysyi hämmästyneenä. ”Sinä siis ajoit hänet pois. En tiedä, kuka olet, mutta saat vilpittömän kiitollisuuteni.”

Garnet astui paremmin esiin Zidanen viereltä ja hymyili naiselle hitusen epävarmasti. Nainen tuijotti häntä hetken ja hymyili sitten takaisin.
”Voiko tämä olla totta? Prinsessa Garnet? Oletteko todella siinä? Kyllä se on totta”, nainen sanoi kaiken yhteen hengenvetoon ja nousi sängyltään nähdäkseen Garnetin paremmin. ”En ole nähnyt teidän korkeuttanne aikoihin! Olettepa te kasvanut. Mutta mikä tuo teidät tähän kamalaan paikkaan?”

Zidane katsoi ensin naista ja sitten Garnetia hyvin hämmästyneenä. ”Kuka tämä nainen on? Ja mitä sinun ystäväsi tekee tällaisessa paikassa?” nuorukainen kysyi Garnetilta, vaikka tiesikin, ettei tyttö kyennyt vastaamaan hänelle.

Ennen kuin nuori mies sai minkäänlaista vastausta, Cid loikki huoneeseen. Sammako pysähtyi hetkeksi, mutta ryntäsi sitten naisen luokse.
”Rakkaani! Hilda! Vihdoinkin löysin sinut!”

Nainen hymyili ja nappasi sammakon syliinsä. ”En kyllä muista naineeni sammakkoa”, hän sanoi leikkisästi.
”Se olen minä, Cid”, hallitsija sanoi, vaikka tiesikin naisen tunnistaneen jo hänet.
”Tietenkin. Tunnistaisin kyllä viiksesi missä vain”, Hilda vastasi.
”Hilda, palaa kanssani linnaan ja palauta minut ennalleen”, Cid aneli, sillä hän oli todella kyllästynyt olemaan oglop tai sammakko. Hän halusi olla jälleen mies.
”Olen todella pahoillani, kultamuruseni, mutta luovutin lempi-ilmalaivasi Kuja-nimiselle miehelle”, Hilda sanoi anteeksi pyytävällä äänellä. Hän epäili, että Cid suuttuisi asiasta niin paljon, ettei enää haluaisi hänen palaavan Lindblumiin… vaikkakin Hilda oli ainoa, joka saattoi muuttaa hallitsijan takaisin ihmiseksi.
”Unohda se. Kunhan vain olet kunnossa, kaikki on hyvin”, Cid vastasi.
”Voi minun suloinen sammakkoiseni”, Hilda huoahti.

Hetken näytti melkein siltä, että Hilda aikoi suudella aviomiestään, vaikka tämä olikin sillä hetkellä yhä sammakkona, mutta syrjemmällä seisonut Eiko keskeytti herkäksi päässeen kohtauksen.
”Sinä siis tunnet Kujan?” Eiko kysyi Hildalta ja astui tämän eteen.  ”Minä aion panna hänet maksamaan! Kerro siis minulle kaikki hänestä!”

Hilda laski Cidin maahan ja kyykistyi Eikon eteen hymyillen. Hän piti välittömästi pikkutytöstä, vaikkei tuntenutkaan tätä. Samalla hän muisti, kuinka kauan oli kaivannut omaa tytärtä, eikä ollut koskaan saanut sellaista. Nyt ei kuitenkaan ollut oikea aika miettiä sitä asiaa. Hilda taputti Eikoa päälaelle ja nousi seisomaan.
”Totta kai, kultaseni. Kerron sinulle kaiken, kun olemme palanneet takaisin Lindblumiin.”
 

16. maaliskuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 27

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto




Luku 27

14. maaliskuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 26

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 26


11. maaliskuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 25

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 25

9. maaliskuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 26

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto




Luku 26

7. maaliskuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 25

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 25


4. maaliskuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 24

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 24

2. maaliskuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 25

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto




Luku 25

28. helmikuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 24

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Projekti S. R.


Luku 24


25. helmikuuta 2018

Sävel elämälle: Luku 23

Fandom: Final Fantasy IX

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.

Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin käsikirjoitusta.

Sävel elämälle


Luku 23

23. helmikuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 24

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto




Luku 24