12. tammikuuta 2018

Punainen aamunkoitto: Luku 18

Fandom: Naruto

Tämä on vanhan ficin uudelleen julkaisu. Ficci julkaistaan sellaisena kuin sen vuosia sitten kirjoitin. Koska Japani-tietämykseni oli tuohon aikaan hyvin paljon rajallisempaa kuin nykyisin, teksti voi sisältää asiavirheitä tuolta ajalta. Tarina itsessään lienee yhä Naruto-fanille toimiva.

Punainen aamunkoitto




Luku 18


Yume kietaisi toisen kätensä Itachin kaulan taakse ja nojasi toisella lattiaan painautuessaan miestä vasten. Miehen kädet hakeutuivat kuin automaattisesti tytön ympärille. Miehen huulilla maistui häivähdys punaviinistä, kun Yume haki oikeaa rytmiä. Itachin hiukset sotkeutuivat hänen sormiinsa sileinä ja pehmeinä. Miehen luonnollinen tuoksu tunkeutui tytön sieraimiin varsin kutsuvana, houkuttelevana ja haluttavana.

Vaikka ranne painui ikävästi suudelman jatkuessa, Yume työnsi rasituksen sivuun. Hän halusi nauttia tästä kahdenkeskisestä hetkestä niin kauan kuin se suinkin kestäisi. Hän ei nimittäin jaksanut uskoa, että Kisame pysyisi poissa koko yötä. Itachin sormet hapuilivat hänen selkäänsä. Ne liukuivat ylösalas pitkin selkärankaa kuin kokeillen, minne asti saivat kulkea ilman tyrmätyksi tulemista. Yumen huokaistessa miehen suuta vasten sormet hakeutuivat yhä alemmas tavoittaen viimein kaistaleen paljasta ihoa topin ja housujen vyötärön välistä.

Yumen selkä jännittyi välittömästi. Itachin sormet olivat nyt lämpöiset, eivät ollenkaan niin kylmät kuin aiemmin. Ne tuntuivat hyvällä tavalla karheilta hipaistessaan hänen ihoaan. Tyttö toivoi miehen vievän kätensä hänen paitansa alle, mutta ilmeisesti Itachi säikähti hänen jännittymistään ja siirtyi sen sijaan takaisin turvallisemmille alueille kohti yläselkää.

Kun Yume irrottautui suudelmasta vetääkseen kunnolla henkeä, Itachin huulet karkasivat tutkimaan hänen leukapieltään. Tyttö taivutti kaulaansa vaistomaisesti taaksepäin merkiksi siitä, että hyväksyi teon. Hän painoi silmäluomensa kiinni huulten liikkuessa ensin leukapieltä ylöspäin kohti korvaa ja liukuessa hetkeä myöhemmin kaulan pehmeälle iholle. Yume henkäisi syvään tuntiessaan pienen imaisun ihollaan. Hänen kätensä hakeutui Itachin niskaan ja kuin huomaamattaan hän painoi miehen päätä lähemmäs. Vaikka aikaa oli kulunut vähän ja oli kaikin puolin liian aikaista, hän tajusi haluavansa tätä.

Miehen huulet etenivät alaspäin pitkin kaulaa, ne hipaisivat vasenta solisluuta ja suukottivat sitten kevyesti Yumen vasemmanpuoleista olkapäätä. Tytön lattiaan nojaava käsi alkoi täristä holtittomasti rasituksesta ja hänen oli pakko korjata asentoaan. Itachi vetäytyi välittömästi hieman kauemmas outo ilme kasvoillaan. Yume olisi halunnut pyyhkiä tuon ilmeen pois ja korvata sen hymyllä. Aikoiko mies perääntyä? Kai tällä jokin tarkoitus oli ollut mielessään, kun tämä oli kieltänyt Kisamea ilmestymästä talolle?

Hämärässä olohuoneessa miehen katse näytti tavallistakin tummemmalta. Yume ei voinut mitään sille, että tämän silmät kiehtoivat häntä suunnattomasti. Hän totisesti olisi voinut katsella niitä ikuisesti. Pelkästään Itachin katse sai Yumen hengityksen kulkemaan hitusen nopeammin. Hänen kehonsa reagoi todella voimakkaasti miehen läheisyyteen, varsinkin nyt, kun hän tiesi, ettei häiriötekijöistä ollut pelkoa. Hänen rintansa kohoilivat ohuen topin alla hengityksen tahdissa ja sydämenlyönnit kaikuivat jälleen hänen korvissaan.

Yume olisi halunnut sanoa jotain, mutta kaikki sanat olivat kadonneet jonnekin. Hän kykeni ainoastaan katselemaan Itachia. Ilma heidän välillään tuntui väreilevän, se oli täynnä sähköä. Tyttö pystyi melkein kuvittelemaan sen rätisevän, jos hän liikahtaisi vähääkään. Silti hän halusi nojautua uudestaan Itachia kohti, siitäkin huolimatta, ettei käsi varmasti tykkäisi hyvää joutuessaan uudestaan rasituksen alle.

Tyttö tarttui lasiinsa ja joi loput viinit sen pohjalta. Hän alkoi jo hiljalleen tuntea alkoholin nousevan päähän. Hölmö hymy kohosi hänen huulilleen. Hän oli hiprakassa. Se tarkoittaisi, että hän oli rohkeampi kuin yleensä. Hän vilkaisi Itachia syrjäsilmällä. Mies katseli häntä edelleen. Mitäköhän tällä oli mielessä? Sama asia kuin Yumella mahdollisesti? Olisiko nyt liian aikaista? He eivät kuitenkaan olleet tunteneet kuin reilun kuukauden, eikä heidän niin sanottu suhteensa ollut kovinkaan pitkällä. Yumella ei varsinaisesti ollut käsitystä, milloin oli sopiva hetki, jos halusi suhteesta vakavamman kuin muutaman viikonmittaisen säädön. Missä vaiheessa mies ei enää pitänyt tyttöä lutkana, jos tämä suostui seksiin?

Tosin Yume ei edes ollut varma, halusiko Itachi häntä. Mieshän ei ollut edes vilkaissut häntä, kun hän oli könynnyt ylös lammesta. Jos tyttö mitään tiesi miehistä, nämä kyllä käyttivät tuollaiset tilaisuudet sumeilematta hyväkseen. Voisiko olla, ettei Itachi loppujen lopuksi tuntenut häntä kohtaan varsinaista intohimoa, vaan ainoastaan piti hänestä hieman enemmän kuin ystävästä?

”Sinulla taitaa olla paljon mielessä”, mies sanoi yllättäen. Yume laski lasinsa takaisin pöydälle ja kääntyi katsomaan tätä. Nyt tämän suupielessä karehti pienoinen hymy.
”Kunhan pohdiskelin”, Yume mutisi.
”Mitä niin?”
”Kaikenlaista..”

Nyt olisi tietysti ollut hyvä tilaisuus kysyä mieheltä asian oikeasta laidasta, mutta kysyminen ei ollut missään nimessä helppoa. Miten sellaisen kysymyksen olisi muka muotoillut loukkaamatta toista? ’Anteeksi, oletko sattumoisin homo vai missä mättää, kun vartaloni ei kiinnosta sinua?’ Ei, totisesti ei. Toisaalta miehen äskeinen käytös oli viitannut päinvastaiseen. Eikö tämä olisikin työntänyt Yumen pois, jos ei olisi kiinnostunut? Miesten lukeminen oli toisinaan vaikeaa. Ja sitten naisia väitettiin monimutkaisiksi olennoiksi.

”Mikset kertoisi minulle?” Itachi ehdotti. Mitä tahansa mies odottikin Yumen sanovan, tuskin ainakaan sitä, mitä tytön päässä liikkui. Nyt hänen pitäisi äkkiä keksiä jotain, jottei vaikuttaisi epäilyttävältä.
”Sinua”, Yume mumisi lopulta. Ainakin vastaus oli hyvin lähellä totuutta.
”Mitä minusta?” Apua, eikö mies voisi olla vain hiljaa ja suudella häntä! Ihmissuhteet eivät sitten koskaan olleet helppoja. Aina tuli jotain käsittämättömiä mutkia eteen.
”Ei tuollaista saa kysyä”, tyttö puuskahti.
”Miksei?” Ja mistä tuo täysin viaton ilme nyt revittiin? Itachi selvästi nautti siitä, että pääsi kiusaamaan Yumea.
”Koska se on noloa…”

Itachi kuului hymähtävän hiljaa, kun Yume keskittyi tuijottamaan polviaan. Mies suorastaan kärtti häntä kertomaan, mitä hänen päässään sillä hetkellä liikkui, mutta hän ei voinut. Hän ei yksinkertaisesti kestäisi, jos tämä ilmoittaisikin suoraan, ettei ollut Yumesta kiinnostunut syvällisemmin, ettei halunnut tytön kanssa mitään enempää. Se olisi vain liian kamalaa, musertavaa, surullista..

Miehen sormet tarttuivat Yumen leukaan ja kohottivat tytön pään väkisin. Tosin Yume ei harannut vastaan, muttei ollut silti varma, olisiko halunnut katsoa sillä hetkellä Itachiin. Hän pelkäsi katseensa paljastavan liikaa.
”Loukkasinko minä sinua äsken?”
”Mitä?” Tyttö räpytteli silmiään. ”Et tietenkään, minähän sen aloitteenkin tein!”
”Mikä sitten on?” mies kummasteli. Niinpä niin, Yume oli selvästikin kuin avoin kirja. Itachi huomasi välittömästi, jos jotain oli pielessä. Totuuden puhuminen oli vain joskus niin turkasen vaikeaa, että se olisi pitänyt kieltää lailla.
”No, kun.. mikset sinä katsonut minua eilen? Et edes vilkaissut syrjäsilmällä”, tyttö puuskahti lopulta. Hänen oli pakko saada tietää, siitäkin huolimatta, että totuus saattaisi sattua.

Hetken näytti siltä, ettei Itachi tajunnut lainkaan, mistä tyttö puhui. Mies tuijotti häntä hämillään, kunnes tämän silmiin vihdoin nousi ymmärrys.
”Minä halusin olla kohtelias. Sinua nolotti selvästi, enkä halunnut tehdä oloasi enää yhtään tukalammaksi”, tämä selitti. Äänestä kuuli, ettei tämä todellakaan ymmärtänyt, miksi asia vaivasi Yumea. Välillä tytöstä tuntui, ettei miehellä ollut pidemmistä suhteista sen enempää kokemusta kuin hänelläkään – ja Yumella oli sentään toisen käden kokemusta Hitomin juttujen perusteella. Olisi kuitenkin ollut hyvin kummallista, jos Itachi ei olisi saanut naisia. Mies oli tolkuttoman hyvännäköinen, sellainen, joka käänsi naisten päät kulkiessaan ohitse. Niin pikkutyttöjen kuin vanhempienkin naisten haave. Kohtelias, hyvännäköinen, keskustelutaitoinen (satunnaista synkistelyä mukaan laskematta).. ja.. no ylipäätään vastustamaton. Yume ei edes kuvitellut olevansa ainoa, joka oli mieheen langennut. Niitä naisia täytyi olla monia, joten Itachi oli helposti voinut poimia parhaat päältä. Ja silti hetkittäin tuntui, ettei mies ollut vaivautunut seurustelemaan vuosikausiin. Tietysti rikollinen elämä rajoitti suhteiden solmimista jossain määrin, mutta eihän Itachi kuitenkaan juossut jatkuvasti ryöstelemässä pankkeja tai mitään muutakaan sellaista.

”Ai”, Yume tokaisi miehen sanoihin. Hän ei yksinkertaisesti tiennyt, mitä muutakaan olisi sanonut. Selitys oli järkevä, mutta silti..
”Olisiko minun sitten pitänyt.. katsoa?” Kyllä vain, miehen hämmästys vaikutti aidolta.
”No, ehkä sinä olisit voinut vilkaista pikaisesti”, Yume mutisi ja yritti kääntyä uudestaan tuijottamaan polviaan. Itachi ei kuitenkaan irrottanut otettaan hänen leuastaan, joten liike jäi puolitiehen. Kylläpä häntä osasikin taas nolottaa. ”Tai siis, kun tuosta saa sellaisen käsityksen, ettei sinua kiinnosta”, tyttö möläytti äkkiä. Hehkuva puna kipusi hänen poskilleen. Miksi hänen pitikin olla tällainen punastelija? Hänen olisi pitänyt juoda enemmän viiniä. Silloin tämäkin keskustelu olisi ollut helpompi. Nolostus olisi tullut aikaisintaan aamulla.

Miehen sormi siveli hellästi Yumen leukapieltä. Tämä ei vieläkään irrottanut otettaan, mutta siirtyi lähemmäs tyttöä, niin lähelle, että heidän polvensa miltei kolahtivat yhteen. Yumen hengitys kiihtyi jälleen ja perhoset pyrähtivät lentoon hänen vatsassaan. Alkoi olla jo niin pimeää, ettei kaikkia yksityiskohtia voinut erottaa, ennen kuin kuu kipuaisi riittävän korkealle ja kirkastaisi huonetta hieman kalpealla lainavalollaan.

”Kyllä minua kiinnostaa”, Itachi sanoi tummalla äänellä. ”Minua kiinnostaa, mitä täällä oikein liikkuu”, mies kuiskasi ja suukotti Yumen otsaa. ”Minua kiinnostaa, mitä nämä puhuvat”, hän hymähti ja painoi pikaisen suudelman tytön huulille. Hän irrotti otteensa tämän leuasta. ”Ja ennen kaikkea minua kiinnostaa, kenelle tämä sykkii”, hän sanoi ja kosketti huulillaan kevyesti Yumen rintakehää paidan läpi. Tyttö oli varma, että hänen sydämensä jätti yhden lyönnin välistä, ennen kuin päätti villiintyä täysin.

Yume pakottautui hengittämään hieman rauhallisemmin yrittäessään sisäistää miehen sanoja. Hänen sormensa puristivat ummehtunutta ja koinsyömää tyynyä, jonka päällä hän istui polvillaan.
”Ja kieltämättä minua kiinnostaa myös, mitä sinä piilottelet näiden alla”, mies lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen ja tarttui varovaisesti Yumen topin alareunaan. Tämä kohotti katseensa tytön silmiin, ja tällä kertaa Yume ymmärsi äänettömän kysymyksen helposti. Tyttö nyökkäsi ja irrotti otteensa tyynyn reunoista. Hitaasti, kuin unessa, hän kohotti kätensä ja antoi Itachin vetää topin yltään.

Vaatekappale päätyi lattialle yhdellä sulavalla liikkeellä. Yume painoi katseensa alas ja näki omat hengityksen tahdissa kohoilevat rintansa, jotka oli sullottu hyvin arkisiin, mustiin rintaliiveihin. Sillä hetkellä hän olisi kaivannut ylleen jotain hieman seksikkäämpää, jotain kauniimpaa. Pitsiä, silkkiä tai satiinia. Ei puuvillan ja polyesterin sekoitusta.

Tytön ajatukset kuitenkin sekoittuivat, kun Itachin huulet koskettivat jälleen hänen olkapäätään. Mies ei pitänyt turhaa kiirettä, vaan tutkaili ihoa kaikessa rauhassa. Hän sormensa sivelivät taas Yumen selkää, mutta tällä kertaa ne eivät arkailleet, vaan liikkuivat itsevarmasti. Oli selvää, ettei Itachi ollut asialla ensimmäistä kertaa.

Yume puri huultaan ja työnsi häiritsevän mielikuvan syrjään. Sen sijaan hän sulki silmänsä ja keskittyi tuntemaan miehen kosketuksen. Hänen omat kätensä hakeutuivat tämän hartioille, joiden lihakset saattoi helposti tuntea paidan läpi. Niin, jossainhan harjoittelun täytyi näkyä. Itachin lihakset tuntuivat hyvin muodostuneilta, treenatuilta. Silti ne eivät olleet liian suuret, sellaisista Yume ei pitänyt lainkaan, vaan juuri sopivat. Kiinteät ja voimakkaat siten, että mies itse edelleen pysyi solakkana.

Itachi siirsi Yumen rintaliivien vasemman olkaimen pois tieltään ja päästi sen valahtamaan alas pitkin tytön käsivartta. Miehen huulet liukuivat kohdan ohitse ja jatkoivat matkaansa tuskallisen hitaasti kohti kaulaa. Yume vuoroin pidätti hengitystään, vuoroin haukkoi ilmaa kiihkeästi sisäänsä. Hän toivoi yhtä aikaa, että mies pitäisi kiirettä ja että tämä viivyttelisi niin, ettei hetki loppuisi koskaan.

Miehen sormet siirsivät toisenkin olkaimen syrjään ja hakeutuivat sitten uudestaan Yumen selän taakse. Näppärästi ne etsivät rintaliivien hakaset ja avasivat ne suorastaan hämäävän helposti. Tyttö oli törmännyt hyvin monesti siihen, ettei miehillä ollut aavistustakaan, miten ne oikein toimivat. Oli oikeastaan hämmästyttävää, että kohdalle osui osaava tapaus. Seikka myös nosti Itachin pisteitä Yumen silmissä yhä enemmän.

Rintaliivit saivat pian tehdä seuraa topille. Yume raotti silmiään ja vilkaisi Itachia. Miehen toinen käsi hyväili hänen vasenta olkapäätään ja hakeutui hiljalleen alemmas. Tyttö yritti saada tolkkua miehen ilmeestä, mutta se oli vaikeaa. Huoneessa oli pimeää.. ja Yumen keskittymiskyky ei ollut sillä hetkellä paras mahdollinen.

Miehen käsi luisui alemmas ja tavoitti pienen rinnan. Huokaus karkasi Yumen huulilta ja hän tunsi nänniensä nousevan odottavina koholle. Hänen jokainen solunsa oli elossa ja valmiina reagoimaan pienimpäänkin tapahtumaan, jokaiseen kosketukseen, henkäykseen ja jopa ajatukseen. Hän tunsi, kuinka Itachin sormet hankasivat vasenta nänniä hellästi miehen kumartuessa oikean puoleen. Kun mies imaisi nipukan huuliensa väliin, Yume ei voinut olla voihkaisematta. Hän takertui miehen hartioihin ja taivutti kaulaansa. Hänen kehonsa vaati lisää, enemmän.

Hämärästi Yume erotti Itachin huulilta pakenevan tyytyväisen murahduksen hänen reaktioonsa. Tyttö antoi käsiensä kulkea alemmas miehen selällä. Kangas hankasi vastaan, mutta lopulta hän tavoitti paidan helman ja tarttui siihen vaativasti. Itachin hampaat näykkäisivät hänen nänniään kiusoittelevasti, mikä sai Yumen puristamaan kangasta lujemmin. Kevyttä puraisua seurasi anteeksipyytävä pieni suukko, ennen kuin mies kohottautui sen verran, että Yume sai vedettyä paidan tämän päältä.

Tytön silmät levisivät, kun hän näki miehen rintakehän poikki kulkevan, hieman ihoa vaaleampana levittäytyvän arven. Sen oli täytynyt tulla jostain taistelusta. Arpi alkoi oikean olkapään alapuolelta ja päättyi miehen kehon vasemmalle puolelle juuri ennen housujen vyötäröä. Hieman arkaillen Yume kohotti oikeaa kättään ja sipaisi arpea etusormellaan. Kudos tuntui muuta ihoa pehmeämmältä. Hän seurasi arpea sormellaan ensin alas ja takaisin ylös.

”Inhottaako se sinua?” Itachi kysyi yllättäen. Kaikkea miehen mieleen tulikin. Arpi vain teki miehestä erilaisen, muttei negatiivisella tavalla.
”Arvet kertovat eletystä elämästä olivat ne sitten kehossa tai mielessä”, tyttö kuiskasi. ”Se ei inhota minua lainkaan. Se vain tekee sinusta ainutlaatuisen.”

Itachi nyökkäsi epävarmasti tytölle. Yume soi miehelle pienen hymyn ja painoi sitten huulensa tämän rintakehää vasten. Hän suuteli ihoa hellästi, kunnes uskaltautui lipaisemaan sitä kielellään. Hän tunsi, kuinka miehen kehossa kulki sävähdys ja tämän huulilta karkasi hiljainen huokaus. Rohkaistuneena toisen reaktiosta Yume liu’utti kieltään yhä alemmas kohti tiukkoja vatsalihaksia. Itachilla ei totisesti ollut missään ylimääräistä, mies oli täydellisessä kunnossa. Niin täydellisessä, että olisi jossain toisessa tilanteessa saattanut saada Yumen kateelliseksi – tytöstä tuntui, että ylimääräinen rasva hänen reisistään ei katoaisi koskaan – mutta nyt hänellä oli jotain huomattavasti tähdellisempää mietittävää.

Tyttö tunsi miehen sävähtävän uudestaan, kun hänen kielensä lipaisi tämän napaa. Hymyillen mielessään Yume jatkoi yhä alemmas, kunnes törmäsi hieman ennen housujen vyötäröä alkavaan tummaan karvavanaan. Hän kohotti kasvonsa hakien katsellaan Itachin silmiä. Tämä katseli häntä hengittäen nyt todella raskaasti. Miehen ilme sai Yumen hymyilemään uudestaan. Juuri tuollaisen reaktion hän halusikin herättää. Hän halusi nähdä, ettei ollut ainoa, joka miltei sekosi toisen läheisyydestä.

Itachi tarttui Yumea käsivarsista ja auttoi tytön pystympään asentoon. Mies veti tyttöä lähemmäs itseään, kunnes Yume älysi kiivetä tämän syliin. Tyttö kohottautui polviltaan ja vei jalkansa miehen molemmin puolin, ennen kuin laskeutui tämän syleilyyn. Hän kietoi kätensä miehen ympärille ja painautui halaamaan tätä. Itachi kietoi tiukasti omat kätensä hänen ympärilleen. Tyttö erotti helposti hankaavan kohouman allaan. Hän hymyili yhä leveämmin haudatessaan kasvonsa Itachin ihoa vasten. Enää ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö hänen vartalonsa kiinnostanut miestä.

Yume suukotteli kevyesti Itachin olkapäätä. Miehen kädet valuivat alas hänen selkäänsä, livahtivat lupaa kyselemättä housujen vyötärön sisäpuolelle ja etsiytyivät kankaan alla hänen takapuolensa päälle. Sormet eksyivät pakaroiden alle ja puristivat niitä hellästi. Taas Yume toivoi, että hänellä olisi ollut toisenlaiset alusvaatteet käytössä. Tavallisen malliset mustat alushousut olivat kovin tylsät ja mielikuvituksettomat.. mutta toisaalta Itachia ei tuntunut kyllä haittaavan.

Miehen sormet liukuivat alushousujen kangasta pitkin yhä alemmas. Vasta nyt Yume tajusi, että miehen täytyi selvästi tuntea, kuinka kostea kangas oli. Henkäisten syvään tyttö painoi huulensa uudestaan miehen olkapäätä vasten. Samaan aikaan Itachin sormet liikahtivat kiusoittelevasti saaden Yumen vaistomaisesti iskemään hampaansa miehen ihoon. Itachi säpsähti, mutta naurahti heti perään. Tämä veti kätensä pois tytön housuista ja työnsi hänet hellästi kauemmas itsestään.

”Ei sinun tarvitse merkata minua”, mies kiusoitteli ja hieraisi olkapäätään kuin siihen olisi sattunut kovempaakin. Yume hymähti miehen sanoille ja kumartui suukottamaan kohtaa pikaisesti, ennen kuin vetäytyi miehen sylistä. Hän istahti matolle ja nojautui sitten uudemman kerran miehen puoleen. Hän painoi huulensa vasten Itachin huulia ja juuri, kun mies oli aikeissa vastata suudelmaan, hän vetäytyi hieman kauemmas. Itachi seurasi perässä ja Yume vetäytyi jälleen suukotettuaan miestä pikaisesti. Hän ehti toistaa liikesarjan vielä viidesti, ennen kuin mies tarttui kiinni hänestä ja painoi vasten mattoa suudellen nälkäisesti.

Miehen vartalo painui kiinni Yumen kehoon ja jälleen tyttö tunsi huomiota vaativan kohouman, kun se tällä kertaa hankautui hänen reittään vasten. Itachin huulet suutelivat häntä vaativina, kunnes irrottautuivat ja lähtivät vaeltamaan alemmas. Mies seurasi leukapieltä korvalehdelle, jota näykkäisi kutsuvasti, ennen kuin siirtyi kaulalle. Imaisut olivat sen verran voimakkaita, että Yume pelkäsi niistä jäävän jälkiä hänen vaalealle iholleen. Hän ei kuitenkaan ajatellut asiaa sen pidemmälle, kun Itachin toinen käsi alkoi hieroa hänen oikeaa rintaansa. Tällä kertaa miehen käden liikkeet olivat kovempia, eivätkä lainkaan niin helliä kuin aiemmin. Yume kuitenkin kohotti rintakehäänsä vastauksena miehen voimakkaaseen viestiin. Nälkäiset huulet imaisivat väliinsä hänen vasemman nänninnipukkansa, jonka kanssa kieli ryhtyi innokkaasti leikkimään. Tyttö tarrasi mattoon molemmin käsin ja voihki ääneen. Hänen selkänsä kaartui halusta kokea enemmän.

Aivan liian pian Itachin huulet suukottivat nänniä hyvästiksi ja etenivät alemmas. Mies lipaisi kielellään Yumen vaaleaa vatsaa. Tyttö veti sitä sisäänpäin, mutta mies ei antanut armoa, vaan piirteli kielellään kiemuraisia, yhä alemmas eteneviä kuvioita. Ajattelematta sen enempää Yume kohotti lantiotaan Itachin rintaa vasten. Hänen korvansa erottivat hyväksyvän naurahduksen, kun miehen sormet tarttuivat housujen vyötäröön. Nyt tyttö irrotti takapuolensa matosta ja antoi Itachin vetää housut pois. Mies palasi suukottelemaan vatsaa, mutta kiirehti nyt selvästi alaspäin aiempaa nopeammin.

Seuraava suudelma tavoitti alushousujen reunan ja sitä seuraava osui kankaalle. Yume kiemurteli silkasta halusta päästä kyseisestä vaatekappaleesta eroon, mutta Itachi ei tehnyt elettäkään auttaakseen häntä siinä. Sen sijaan mies suukotteli hänen häpykumpuaan kankaan lävitse tehden hänen olonsa entistäkin sietämättömämmäksi.

Vaivalloisesti tyttö sai irrotettua otteensa matosta. Hän vei omat kätensä lantiolleen ja tarttui alushousuihin lähtien hivuttamaan niitä alemmas. Itachi vetäytyi hänen päältään ja katseli kiinnostuneena hänen touhujaan. Kyllä nyt sitten suvaittiin katsella, kun Yume olisi kaivannut toimintaa! Mies tekisi hänet vielä hulluksi kiusaamisellaan.

Yume potki alushousut lattialle ja kohottautui. Hän tarttui Itachin housujen vyötäröön ja ryhtyi kiskomaan sitä alemmas, vaikka mies oli istualtaan. Tämä kuitenkin nousi kiltisti sen verran, että tyttö sai pois tiellä olevan vaatekappaleen. Ennen kuin Yume ehti käydä kiinni viimeiseen esteeseen – mustiin tiukkoihin boksereihin – Itachi oli jo työntänyt hänet takaisin selälleen matolle. Yume oli melko varma, että matossa olisi myöhemmin märkä läikkä, joka paljastaisi heidän tekonsa jokaiselle paikalle osuvalle.

Yllättäen mies tarttui Yumen oikeaan jalkaan ja nosti sitä. Tyttö kohotti päänsä ja katsoi tätä hämmästyneenä. Hyvin pian hän kuitenkin laski päänsä takaisin matolle ja vinkaisi koko vartaloa säväyttävän tunteen voimasta, kun Itachi ensin suukotti hänen jalkapohjaansa ja sitten imaisi hänen isovarpaansa suuhunsa. Taivas, miten mikään saattoi tuntua noin hyvältä!

Miehen huulet lähtivät kapuamaan jalkaa ylöspäin. Ne kiemurtelivat pohjetta pitkin, pysähtyivät polvitaipeeseen, jota kieli nuolaisi kokeilevasti. Jälleen Yumen selkä taipui kaarelle, eikä hän kyennyt pysyttelemään vaiti. Kun suu sitten vihdoin jätti hänen polvitaipeensa rauhaan, hänen lantionsa kohosi taas automaattisesti. Itachi viipyili Yumen sisäreidellä kiusallisen pitkään. Tyttö oli jo kohottautua ja tarttua miehen hiuksiin vetääkseen tämän ylemmäs, kun huulet vihdoin saavuttivat odottavan kohteensa.

Polttava hehku levisi pitkin tytön alavatsaa, kun kieli löysi oikean paikan. Yume puri huultaan, muttei pystynyt silti pitämään voihketta sisällään. Hän tarttui toisella kädellään uudestaan mattoon ja haparoi toisella Itachia. Hänen sormenpäänsä tavoittivat juuri ja juuri miehen toisen olkapään. Ote kuitenkin kirposi saman tien, kun yksi miehen sormista löysi tiensä hänen sisälleen. Mies liikutteli sitä kokeilevasti edestakaisin ja veti sitten ulos vain työntääkseen sisään kaksi kerrallaan. Sormet painautuivat pehmeää seinämää vasten hieroen sitä samaa tahtia miehen kielen kanssa.

Hehku levisi vatsaa pitkin ylös ja reisiä alas. Yumen hengitys kävi katkonaiseksi ja hänen selkänsä taipui yhä enemmän kaarelle. Jalat alkoivat täristä holtittomasti miehen jatkaessa hänen sietokykynsä rajoille saakka. Tytön ajan- ja paikantaju katosi täysin, kun sisäinen väristys vei hänet mukaansa. Hän huohotti ja voihki yhtä aikaa, anoi Itachia lopettamaan, vaikkei oikeasti halunnutkaan sitä. Mies jatkoi, kunnes tyttö rojahti matolle hervottomana hyvästä olosta.

Levätä tyttö ei kuitenkaan saanut. Hämärästi hän tajusi, kuinka Itachi käänsi hänet ympäri ja työnsi lattiatyynyn hänen lantionsa alle. Hänen lihaksensa jännittyivät, kun hän kuuli miehen riisuvan vihdoin bokserinsa, jotka luultavasti päätyivät samaan kasaan muiden vaatteiden kanssa.

*

Itachi hyväili hiljaa Yumen kalpeaa poskea, jonka kuunvalo sai näyttämään luonnottoman vaalealta. Tyttö hengitti tasaisesti ja oli vajonnut kevyeen uneen. Mies tunsi itsensäkin väsyneeksi, muttei halunnut vielä sulkea silmiään. Hänen katseensa kulki pitkin tytön kasvoja ja vartaloa. Niin kaunis ja vain hänen. Oli selvää, että Yumella oli ollut muitakin. Tyttö ei ollut ollut täysin kokematon. Ajatus vaivasi miestä hieman, mutta hän työnsi sen syrjään. Kuka tahansa olikin ehtinyt ennen häntä, oli nyt menneisyyttä. Nykyisyys oli yksin Itachin. Hän ei aikonut päästää tyttöä käsistään.

Mies suuteli kevyesti tytön otsaa. Ilta ei ollut edennyt hänen suunnitelmiensa mukaan. Hänen oli ollut tarkoitus puhua Yumelle tärkeistä asioista. Sellaisista, joista olisi ollut hyvin vaikea puhua. Sen takia hän oli pyytänyt Kisamea pysymään poissa ja samasta syystä hän oli ostanut tytön lempiviiniä. Hän oli halunnut saada Yumen rentoutumaan ja pysymään rauhallisena, sillä hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, miten tyttö olisi reagoinut hänen sanoihinsa. Valitettavasti hän oli sen seikan suhteen edelleen yhtä ulalla, sillä tapahtumat olivat saaneet käänteen, jota hän ei ollut ennakoinut. Oikeastaan hänen olisi pitänyt ajatella hieman tarkemmin, sillä alkoholilla oli taipumusta vapauttaa ihminen estoistaan. Kenties hän oli alitajuisesti tiennyt, mihin viininjuonti saattoi johtaa, mutta hän oli kieltäytynyt ajattelemasta asiaa, koska.. no, hän oli taatusti halunnut sitä yhtä paljon kuin Yumekin.

Ja nyt tyttö oli unessa. Itachi ei missään nimessä halunnut herättää tätä. He puhuisivat myöhemmin, kunhan aika olisi sopiva. Tämä ilta oli selvästikin ollut tarkoitettu toisenlaisille tapahtumille.

Haluttomasti mies nousi matolta ja käveli vaatekasan luokse. Hän etsi joukosta omat bokserinsa ja housunsa ja veti ne takaisin päälleen. Hetkeksi hän pysähtyi katselemaan uinuvaa tyttöä, ennen kuin nosti tämän varovaisesti syliinsä. Yume mutisi jotain, mistä ei saanut selvää, muttei kuitenkaan herännyt. Itachi lähti hiipimään hiljaa kohti vierashuonetta, jonka ovi oli onneksi valmiiksi avoinna. Hän peitteli tytön sänkyyn ja palasi hakemaan tämän vaatteet sekä lompakon ja kännykän olohuoneesta.

Mies laski vaatteet tuolille. Lompakon ja kännykän hän asetti vierekkäin pöydälle, mistä Yume varmasti löytäisi ne aamulla. Hän kaiveli hetken ajan taskuaan ja sijoitti lompakon päälle vielä pienen esineen. Näin oli parempi. Hän ei pystyisi ojentamaan sitä Yumelle henkilökohtaisesti, mutta tyttö varmastikin ymmärtäisi sen. Mies palasi vielä sängyn luokse ja suukotti tyttöä huulille. Niin kaunis ja puhdas. Hänen omansa. Hän kuiskasi hiljaa muutaman sanan tytön korvaan, ennen kuin suoristautui.

Itachi hiipi hiljaa ulos huoneesta. Hän oli totisesti mennyttä miestä. Tällaiseen ansaan hän ei ollut koskaan kuvitellut joutuvansa. Yumen edessä hän oli käsittämättömän voimaton. Tytössä oli sellaista vetovoimaa, jota hän ei voinut vastustaa. Ei, vaikka hän tiesi nyt, mistä se osittain johtui. Menneisyyden syyt eivät kuitenkaan olleet riittäviä selittämään hänen nykyistä tilaansa. Hän oli toivottoman..

Liljamaljakko olohuoneessa sai Itachin pysähtymään. Kaikki totisesti täsmäsi. Hän poimi yhden kukista käteensä ja jäi tarkastelemaan sitä kuunvalossa. Hauras ja kaunis, herkkä ja tuoksui hyvälle. Liljat ja Yume tosiaan sopivat yhteen täydellisesti.

”Oletan, että tänne sopii jo tulla.. Et uskokaan, miten tylsän illan mies voi viettää yksinään sake-pullon kanssa”, Kisamen toteamus keskeytti Itachin pohdinnan. Mies hymähti haille ja viittoi tätä tulemaan peremmälle.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!