Projekti S. R.: Luku 23

Projekti S. R.

Luku 23

Kännykän soittoääni tunkeutui Vincentin tajuntaan. Hän vilkaisi pikaisesti seinällä tikittävän kellon suuntaan, muttei erottanut viisareita pimeydessä. Haparoituaan puhelimen olohuoneen pöydältä hän napsautti sen auki. Kello lähestyi seitsemää, ja Cloud yritti tavoittaa häntä. Hän oli nukkunut ehkä neljä tuntia, tuskin sitäkään. Mitä asiaa chocobonhiuksisella miehellä oli tähän aikaan aamusta?

”Vincent, missä sinä olet?” Cloud vaati tietoa saman tien, kun mies oli vastannut puhelimeensa.

”Yuffiella”, korpinhiuksinen mies murahti.

”Yuffiella?” toisen äänestä kuulsi suunnaton epäusko. ”Mitä… miten… miksi?”

”Saatoin hänet kotiin viime yönä”, Vincent vastasi.

”Niin Marie sanoi, mutta hän ei kertonut, että aiot jäädä sinne.”

”Kello oli sen verran paljon, ettei minun kannattanut tulla enää takaisin.”

”Aivan…” Cloud mutisi. ”Olisit voinut silti ilmoittaa. Tifa huolestui, kun sinua ei näkynyt vielä silloinkaan, kun hän nousi.” Puhelimesta kuului rahinaa. ”Hän on kunnossa, hän on ollut yötä Yuffien luona… en minä tiedä… en usko.”

”Oliko sinulla muuta asiaa, Cloud?” Vincent kysäisi. Hän ei ollut juttutuulella, hän olisi voinut nukkua vielä ainakin tunnin, jos blondi mies ei olisi herättänyt häntä. Oli hämmentävää huomata, miten paljon hänen jaksamisensa oli muuttunut. Vielä muutama kuukausi sitten hän oli pärjännyt hyvin vähäisillä unilla, mutta nykyään oli parempi nukkua kuudesta kahdeksaan tuntia… kuten normaalit ihmiset kaiketi nukkuivat.

”Tarkistin vain, että olet hengissä”, kuului vastaus.

”Olen hengissä. Nähdään kymmeneltä Sheran laskeutumispaikalla.” Vincent naksautti puhelimen kiinni ja laski sen takaisin pöydälle.

Mies kääntyi selälleen hieman liian lyhyellä sohvalla. Se ei ollut kaikkein mukavin nukkumispaikka, mutta menetteli. Ehkä olisi hyvä ajatus yrittää saada vielä unen päästä kiinni.

Vincent ei kuitenkaan saanut nukuttua kunnolla. Hän torkkui, mutta säpsähteli hereille vähän väliä. Lopulta kahdeksan aikaan hän nousi istumaan ja venytteli lihaksiaan. Lähtöön oli vain pari tuntia, joten yhtä hyvin hän voisi nousta. Kenties Yuffienkin olisi pitänyt.

Korpinhiuksinen mies kuulosteli asuntoa, mutta mitään ei kuulunut. Ninjaprinsessa oli todennäköisesti edelleen unten mailla. Pitäisikö tämä herättää? Vincent ei ollut aivan varma, mutta ehkä se olisi viisainta. Hän ei halunnut heidän myöhästyvän lähdöstä.

Mies kampesi itsensä jaloilleen ja asteli makuuhuoneen suuntaan. Huoneen lattia oli täynnä vaatteita, joista suurin osa peitti niin vähän ihoa, ettei niitä oikeastaan olisi edes pitänyt kutsua vaatteiksi. Käsittämättömien kangaskappaleiden seassa pyöri joitakin papereita ja muita esineitä, Yuffie ei tainnut rakastaa siivoamista. Muu asunto oli tolkullisessa järjestyksessä, mutta makuuhuone näytti siltä, että siellä oli vieraillut tornado.

Wutailaistyttö oli potkinut peitonkin puoliksi lattialle ja nukkui vatsallaan sängyssä ohuessa topissa ja minikokoisissa shortseissa, jotka hädin tuskin peittivät takapuolen. Vincent yritti olla katsomatta, mutta huomasi silti punaisen pitsin, joka pilkotti shortsien lahkeen alta.

”Yuffie?” Vincent lausahti huoneen ovelta. Tyttö ei vastannut. ”Yuffie?” mies yritti kovemmalla äänellä, muttei saanut reaktiota aikaan. Hän tunsi halua jättää tyttö nukkumaan, mutta ei toisaalta tahtonut kuunnella tämän valituksia liian myöhäisestä heräämisestä. Tietysti oli mahdollista, että tämä valittaisi ajoituksesta joka tapauksessa…

Hetken pohdittuaan mies astui huoneen puolelle. Hän yritti vältellä vaatteita, mutta talloi silti muutaman päälle. Yuffie oli miinoittanut lattian varsin tehokkaasti. Vincent pysähtyi sängyn vierelle ja tarttui tyttöä paljaasta olkapäästä, tämän iho tuntui lämpöiseltä ja pehmeältä sormia vasten.

”Yuffie, sinun pitäisi herätä”, Vincent huomautti ja ravisti tyttöä kevyesti.

”Yhmmm”, kuului epämääräinen vastaus.

”Meidän on oltava Sheralla parin tunnin päästä ja söisin mieluusti aamiaista ennen sitä”, mies jatkoi.

”Mene sitten syömään…” Yuffie mutisi, mutta seuraavassa hetkessä tyttö oli jo pystyssä. Vincent perääntyi hieman kauemmas sängyn luota, kun tämä haroi pörröisiä, lyhyitä hiuksiaan. ”Vince, mitä sinä… Voi ei! Ei minulla yleensä ole näin sotkuista! En vain ole ehtinyt nyt siivota, kun tuli se Shelke-juttu ja kaikkea!” tyttö parkaisi.

Vincent hymähti. Ei kuulunut hänelle, siivosiko Yuffie vai ei, vaikkei hän henkilökohtaisesti voinut ymmärtää vaatteiden jättämistä lattialle.

”Mitä kello on?” ninjaprinsessa kysyi.

”Vähän yli kahdeksan.”

”Ääh, minun on ehdittävä käydä suihkussa ennen lähtöä!”

Yuffie pinkaisi jaloilleen ja juoksi penkomaan vaatekaappiaan. Tyttö kiskoi esille puhtaita vaatteita Vincentin katsellessa.

”Haluatko sinä käydä suihkussa, Vince?”

”Kävin eilen 7th Heavenissa”, mies kuittasi.

”Okei, minä menen sitten.”

”Haluatko jotain aamiaiseksi?” Vincent kysäisi, ennen kuin ninjaprinsessa ehti karata huoneesta. Tytön ilme muuttui nolostuneeksi.

”Minulla ei taida olla oikein mitään syötävää täällä, sori.”

”Käyn hakemassa jotain sillä välin, kun olet suihkussa”, Vincent huokaisi. Hän aikoi syödä kunnolla ennen lähtöä, sillä Sheralla ateriat jäisivät luultavasti melkoisen köyhiksi.

Wutailaistyttö nyökkäsi ja hipsi kylpyhuoneeseen vaatepinonsa kanssa. Vincent suuntasi olohuoneeseen hakemaan viittansa ja huivinsa, ennen kuin meni eteiseen kiskomaan kengät jalkaansa. Hän poimi Yuffien avaimet kulhosta, johon tyttö oli ne edellisenä iltana jättänyt.

Kun mies kulki kohti läheistä markettia, hän ei voinut olla miettimättä, miten absurdi koko tilanne oli. Muutama kuukausi sitten hän ei olisi uskonut, jos joku olisi väittänyt hänen vielä viettävän vapaaehtoisesti yön Yuffien luona, saati valmistelevan aamiaista ninjaprinsessalle. Tietenkin ratkaisu oli ollut puhtaasti käytännöllinen, Vincentin ei ollut kannattanut lähteä enää takaisin 7th Heaveniin tai vielä vähemmän hakemaan autoaan WRO:n päämajalta ja ajamaan Kalmiin. Aamiaistakin hän oli hankkimassa, koska halusi itse syödä jotain ennen lähtöä.

Vincent kuljeskeli hyllyjen välissä ja yritti miettiä sopivaa syötävää. Proteiinipitoinen ruoka pitäisi nälkää paremmin, joten ei ollut järkeä ostaa esimerkiksi leipää. Toisekseen leipäpaketin ostaminen nyt oli muutenkin typeryyttä, sillä he olivat jälleen lähdössä etsimään Shelkeä eivätkä tienneet, koska tulisivat takaisin. Munakkaan tekeminen saattaisi olla hyvä ajatus, se valmistuisi nopeasti ja täyttäisi vatsan.

Kun mies kapusi portaita ylös kohti Yuffien asuntoa, yksi ovista heilahti auki ja käytävälle astui vanhempi naisihminen. Vincent ei ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota vaan jatkoi matkaansa ylös.

”Sinä, nuorimies, odota!” nainen kivahti. Nuorimies? Tarkoittiko tämä häntä? Vincent pysähtyi ja kääntyi katsomaan naista. Ehkä hän tosiaan tämän silmissä näytti nuorelta, vaikkei oikeasti ollut kuin korkeintaan kymmenen vuotta tätä nuorempi.

”Niin, rouva?” hän kysyi.

”Asutko tässä rakennuksessa?” nainen halusi tietää.

”En asu”, Vincent vastasi rehellisesti.

”Mitä sitten kuljeskelet edestakaisin? Lähdit vasta äsken ja nyt tulet jo takaisin.”

Vincent tuijotti naista uskomatta korviaan. Olihan se hyvä, että joku piti taloa silmällä, mutta tuollainen utelu oli epäkohteliasta.

”Olen neiti Kisaragin vieraana”, hän sanoi ja aikoi lähteä taas ylös.

”Vai että sellaista?” nainen puuskahti. ”Kaikenlaisia hulttioita se nuori nainen tänne raahaakin. Ei minkäänlaista vastuuntuntoa. Jos minusta olisi kiinni, hommaisin hänelle häädön, noin nuorten ei edes pitäisi saada asua omillaan.”

”Onko hän aiheuttanut häiriötä?” Vincent huokaisi. Hän ei uskonut, että nainen oli ainakaan edellisenä yönä kuullut mitään, he olivat kulkeneet rapussa hiljaa eikä Yuffie ollut edes kiljunut sisällä asunnossaan.

Vanha nainen kiemurteli. ”Ei nyt suoranaista, mutta hän on epäilyttävä ja vastuuton. Kun minä olin hänen ikäisensä, en olisi koskaan raahannut miestä kotiini, varsinkaan miestä, joka pukeutuu tuolla tavoin ja jolla on pitkät hiukset! Mutta mitäpä sinä tajuaisit, te kakarat kuvittelette, että voitte pukeutua miten tahansa ilman, että se vaivaa muita! Se likkakaan osaa pukeutua, on kuin mikäkin… lutka!” nainen sihahti viimeisen sanan huultensa välistä.

”Yuffiella on kenties oma tyylinsä, mutta lutka hän ei ole”, Vincent murahti.

”No, ei kai sinusta. Mutta myönnä pois, että ei ole kunnollisen nuoren naisen touhuja tuoda asuntoon miehiä keskellä yötä. Jos sinulla olisi yhtään kunniallisuuden tuntoa, et olisi lähtenyt hänen mukaansa vaan pannut pisteen touhulle”, nainen paasasi edelleen.

”Hyvää päivänjatkoa”, Vincent tuhahti ja käänsi naiselle selkänsä.

”Jos pidätte yhtään melua, minä teen teistä ilmoituksen!” hän kuuli vielä huudon, ennen kuin ehti Yuffien ovelle asti.

Vincent työnsi avaimen lukkoon, avasi oven ja astui sisäpuolelle. Hän yritti työntää Yuffien naapurin puheet pois mielestään, jättää ne omaan arvoonsa, mutta nainen oli onnistunut ärsyttämään häntä. Onneksi hänen omassa kotitalossaan ei ollut samanlaista naapuria.

Mies riisui kenkänsä ja pudotti avaimet takaisin kulhoon. Yuffie kuului edelleen olevan kylpyhuoneessa, joten mies päätti ryhtyä valmistamaan aamiaista. Hän muisti, miten outoa oli ollut joutua yhtäkkiä laittamaan ruokaa, kun oli maannut kolmekymmentä vuotta arkussa ja sitä ennen tottunut syömään ulkona tai toisinaan Shinran omissa työpaikkaravintoloissa. Vincent ei ollut juuri kokkaillut elämänsä aikana, ennen kuin aivan viime vuosina. Munakas oli kuitenkin yksinkertainen valmistaa, sen tekemisen hän oli oppinut jo lapsena.

”Hmm, mikä täällä tuoksuu näin hyvälle?” Yuffie ilmestyi keittiön ovensuuhun. Tämän hiukset roikkuivat märkinä, mutta tämä oli saanut puhtaat vaatteet päälleen. Tytöllä näytti olevan yllään mustat pillifarkut ja metsänvihreä, tiukka paita, turhankin tiukka, jos Vincentiltä kysyttiin. Tosin ninjaprinsessa ei tainnut välittää, mitä mieltä muut olivat tämän pukeutumisesta.

”Teen munakasta”, Vincent vastasi.

”Vau, arvasin, että osaat kokatakin. Sinähän osaat muun muassa kaiken”, wutailaistyttö täräytti ja täytti vedenkeittimen, ennen kuin laittoi sen päälle. ”Minä olen kamala tunari keittiössä. Osaan minä jotain wutailaisia ruokia tehdä, mutta en silti ole kovin kummoinen kokki. Sitä paitsi yksin on aika tylsä laittaa ruokaa, siinä ei ole oikein järkeä.”

”Sen takia roikut siis niin usein 7th Heavenissa ruoka-aikaan”, Vincent tokaisi.

”Mitä? Mistä sinä sen tiedät?!”

”Cloud mainitsi joskus, että ilmestyt kummallisesti paikalle hyvin usein, kun Tifa on laittamassa lapsille ruokaa”, mies selvensi.

”Kaikesta Chocobon takamuksen pitääkin juoruta…” ninjaprinsessa jupisi nostellessaan ruokailuvälineitä pöydälle. ”Ihan kuin Tifa ei olisi sen kymmenentuhatta kertaa kutsunut minut sinne syömään, en minä tarkoita tunkeilla. Toisekseen Cid ja Shera ramppaavat siellä jatkuvasti, Barretkin puolittain asuu baarissa, jos ei ole jossain kauempana reissaamassa, ja Nanaki…”

Yuffien höpötys jatkui jatkumistaan. Vincent keskittyi munakkaaseen, kunnes se oli valmis. Hän halkaisi sen kahtia paistinlastalla ja kiepsautti puolikkaat lautasille, jotka tyttö oli asettanut valmiiksi pöydälle. Tyttö oli saanut kaadettua heille kummallekin teetä ja ehtinyt istua jo pöytäänkin. Vincent jätti paistinpannun jäähtymään kylmälle levylle, ennen kuin istahti tyttöä vastapäätä.

Jälleen kerran mies havahtui tilanteen omituisuuteen. Hän päätti keskittyä syömään ja työntää ajatukset syrjään. Silti oli jollain tapaa outoa istua Yuffien kanssa aamiaispöydässä kahdestaan, 7th Heavenissa tilanne oli ollut toisenlainen, koska Tifa ja lapset olivat koko ajan hääränneet ympärillä. Nyt he olivat kahdestaan ninjaprinsessan asunnossa.

”Tämä on todella hyvää, Vince”, Yuffien sanat havahduttivat miehen. Hän ei ehtinyt vastata, sillä tyttö siirtyi jo seuraavaan aiheeseen: ”Minä niin toivon, että Nanaki odottaa meitä vuorilla Shelken ja Markin kanssa.”

”Taidat toivoa liikoja”, Vincent totesi. Hänellä oli vahva aavistus, etteivät Mark ja Shelke olleet lähelläkään vuoria, näitä piiloteltiin jossain muualla.

”Ei sitä tiedä, minä haluan uskoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Jos en usko, en tiedä, mitä tapahtuu”, Yuffie selitti. Tyttö hotki lautasensa tyhjäksi ja nousi pöydästä. ”Kiitos aamupalasta, Vincent”, tämä lisäsi. Likaiset astiat päätyivät tiskialtaaseen, mutta ninjaprinsessa ei tiskannut niitä. No, asia ei ollut Vincentin ongelma, joskaan mies ei olisi itse jättänyt astioita pesemättä, jos olisi tiennyt olevansa kotoa pois määrättömän ajan.

Kun Yuffie oli saanut pakattua itselleen repullisen vaatteita, kaksikko jätti pienen asunnon taakseen. Ulkona oli kirpeän syksyinen ilma, mutta aurinko paistoi kirkkaana taivaalta. Wutailaistytön mukaan sää enteili hyviä käänteitä päivään, mutta Vincent ei osannut olla yhtä optimistinen.

~o~

”Siinähän te olette, kello on jo minuuttia vaille kymmenen”, Cid jupisi, kun Yuffie ja Vincent nousivat ilmalaivaan. ”Enää puuttuu se riivatun kissa.”

”Vincent, vein vaatteesi hyttiisi. Ne, jotka unohdit 7th Heaveniin”, Cloud ilmoitti. Yuffie pani merkille, että mies oli väsynyt. Tämä ei ollut tainnut ehtiä nukkua kunnolla, tosin eipä ollut ninjaprinsessakaan. Yö oli venähtänyt pitkäksi, ja Vincent oli potkinut hänet ylös järkyttävän aikaisin. Toisaalta se oli kyllä hyvä, sillä hän oli ehtinyt käydä suihkussa ja syödä ennen lähtöä.

Kuinka käsittämätöntä se olikaan? Vincent oli tehnyt hänelle aamiaista! Pelkkä ajatus nosti hymyn Yuffien huulille, mutta seuraavaksi hän olisi halunnut lätkäistä itseään takaraivoon. Ei mitään kuvitelmia, ne olivat kiellettyjä!

”Miksei Vince tuonut riepujaan itse?” Cid kummasteli ääneen. ”Ja eikö teidän olisi kannattanut ylipäätään tulla samaa matkaa? Vai eikö tuo likka päässyt ajoissa ylös ja Vincen piti jäädä kiskomaan hänet sängystä?”

”Hei, en minä mikään unikeko ole!” Yuffie kivahti.

”Kovin vaikeaa se herääminen silti näytti olevan”, Vincent tokaisi.

”No, viime yönä meni myöhään”, ninjaprinsessa tuhahti miehelle. ”En tajua, miten sinä olit hereillä jo kukonlaulun aikaan.”

”Cloud soitti minulle seitsemältä.”

”Ettekös te molemmat jääneet 7th Heaveniin?” Barretkin liittyi keskusteluun.

”He häipyivät keskellä yötä”, Cloud ilmoitti. ”Vincent yöpyi Yuffien luona.”

Cidin ja Barretin katseet kulkivat Chocobon takamuksesta Vincentiin ja sitten Yuffieen. Esittämättömät kysymykset oli helppo lukea näiden kasvoilta. Sitten väitettiin, että naiset juorusivat mielellään, juuri nyt nuo kaksi näyttivät suorastaan kärttävän juoruja ystäväpiirinsä tapahtumista.

Juuri kun Cid avasi suunsa, Cait Sith loikki sisään ilmalaivan ohjaamoon. Kissa tervehti kaikkia liioitellun reippaasti ja tuli suoraan Yuffien luokse.

”Reeve käski toimittaa nämä sinulle”, tämä ilmoitti. Kun ninjaprinsessa ojensi kätensä, Cait laski sille lääkepaketin ja muistitikun.

”Kiitos.”

”Hän myös käski sinun ottaa lääkkeet”, kissa lisäsi. Yuffie irvisti, pillereiden nieleminen oli hankalaa. Ehkä oli syytä kuitenkin yrittää, sillä pahoinvointikaan ei ollut mukavaa.

”Vien kamat hyttiini ja otan samalla”, ninjaprinsessa ilmoitti. Hän jätti miehet keskenään ohjaamoon. Toivoa sopi, että Reeven pillerit olisivat tehokkaita, ettei tuskainen nielemisoperaatio menisi hukkaan.

Tyttö oli tuskin ehtinyt hyttiinsä, kun hän tunsi ilmalaivan tärähtelevän. Cid valmistautui lähtemään liikkeelle. Ninjaprinsessa heitti repun ja takin sängylleen ja kiirehti minikokoiseen kylpyhuoneeseen. Hän laski vettä mukiin ja painoi yhden tabletin irti levystä. Eikö yleensä pahoinvointilääkkeet pitänyt ottaa tunnin tai pari ennen lähtöä? Oliko koko pillerin nielemisessä mitään järkeä, kun Cid valmistautui jo nousuun?

Yuffie tuijotteli valkoista nappia aikansa, mutta päätti sitten yrittää. Hän heitti sen suuhunsa ja kaatoi perään reilusti vettä. Nappi tuntui takertuvan kurkkuun, ja hän sai nieleksiä pitkän tovin, ennen kuin se kolmannen lasillisen myötä valui alas.

Saatuaan lääkeasian hoidettua Yuffie astui ulos kylpyhuoneesta. Hänen silmänsä pysähtyivät sänkyä vastapäätä eikä hän ollut uskoa näkemäänsä. Hän rynnisti seinustalle ja nosti heittotähden. Cloud ja muut olivat löytäneet sen! Löytäneet ja tuoneet Sheralle! Materiatkin olivat edelleen tallessa ja ase oli entisellään. Leveä virne nousi ninjaprinsessan kasvoille. Hän oli ollut oikeassa, sää oli luvannut hyviä käänteitä.

Yuffie lähti hytistään huomattavasti paremmalla tuulella kuin oli ollut sinne tullessaan ja vaelsi kohti Sheran tietokonekeskusta. Vaistomaisesti hän vilkaisi makotankkia, joka oli tyhjä. Se oli uusittu Shaluan kuoleman jälkeen, mutta toi edelleen ninjaprinsessan mieleen tiedenaisen. Jo pelkästään Shaluan uhrauksen takia hänen olisi pelastettava Shelke, nainen ei ollut saanut kuolla turhaan.

Yuffie huokaisi ja katseli ympärilleen tilassa, huone sai hänen juuri piristyneen mielialansa taas laskemaan. Hän ei tullut tänne mielellään, mutta nyt hänen tehtävänsä oli tarkkailla verkkoa Markin puolesta ainakin siihen asti, että joukko pääsisi vuorille. Tyttö vilkaisi tuolia, jossa Shelke oli maannut synaptisen verkkosukelluksen aikana. Pikkutytön käyttämä kypärä oli poissa, kuten siihen liitetty paksu kaapelikin. Ninjaprinsessa ei muistanut, että niitä olisi siirretty pois Sheralta, mutta joku ne oli kuitenkin vienyt. Asiasta pitäisi varmaan ilmoittaa Cidille ja Reevelle.

Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa. Sitä paitsi ei kypärälle ollut käyttöä, koska verkkosukellus oli kielletty. Yuffie istui tietokoneen ääreen ja käynnisti sen. Ilmalaivan liike aiheutti epämiellyttävän tunteen hänen vatsansa pohjalle, mutta ainakaan häntä ei vielä oksettanut. Kun kone oli käynnistynyt, hän tyrkkäsi muistitikun kiinni USB-porttiin.

Muistitikku ei avautunut suoraan vaan kyseli salasanaa. Koska Reeve ei ollut ilmoittanut mitään, Yuffie käytti samaa, jolla kirjautui muutenkin WRO:n tietokantoihin. Temppu toimi, ja hän pääsi tarkastelemaan tikun sisältöä. Järjestön johtaja oli laittanut hänelle koosteen tärkeimmistä WRO:n ja Planeetan vihollisia koskevista tiedoista. Ninjaprinsessa ryhtyi käymään tiedostoja läpi.

G

Ikä: Tuntematon

Tausta: SOLDIER Sephirothin biokemiallisesti rakennettu prototyyppi

Tuntomerkit: Mahdollisesti suuri musta siipi

Vaarallisuus: Voidaan olettaa erittäin vaaralliseksi

Tila: Todennäköisesti elossa, sijainti tuntematon

Yuffie nyökkäili lyhyelle tiedostolle, siinä ei ollut mitään uutta, ei mitään, mitä he eivät olisi jo tienneet G:stä. Tosin se oli valitettavaa, lisätieto ei olisi ollut pahitteeksi. Nuori nainen klikkasi auki seuraavan tiedoston. Hänen vatsassaan muljahti kummallisesti, mutta hän sivuutti tunteen ja keskittyi lukemiseen.

Weiss Immaculate – Puhtaanvalkoinen

Ikä: 24

Tausta: Nero Sablen vanhempi veli

Tuntomerkit: Hopeanvaaleat, huomiota herättävät hiukset

Vaarallisuus: Oletettavasti vaarallisin Tsviet

Tila: Mahdollisesti elossa, sijainti tuntematon

Deepgroundin tietojen mukaan Weiss on kärsinyt jonkinlaisesta solurappeumasta, jota ei ole kyetty parantamaan. Sitä on kuitenkin hoidettu onnistuneesti makolla. Epäillään, että solurappeuman ovat aiheuttaneet useat siirrännäiset, joita Weissiin on lisätty vuosien aikana nimeltä mainitsemattomasta yksilöstä.

Vincent Valentinen tiedonannon perusteella Weissin oletettiin kuolleen, mutta hänen ruumistaan ei koskaan löydetty. Viimeaikaisten todisteiden (ks. Raportti tapaus Howardista) valossa on syytä olettaa, että hän voi olla elossa.

Ei taaskaan mitään erikoista. Pitikö Reeve Yuffieta typeränä tai huonomuistisena? Tietysti oli hyvä saada faktat kirjallisessa muodossa, mutta hän ei olisi suuremmin välittänyt lukea tylsiä tiedostoja, varsinkaan ilmalaivassa, kun vatsa tuntui oireilevan lievästi lääkityksestä huolimatta. Hän käynnisti taustalle ohjelman, jonka tehtävä oli haravoida avainsanoja vertaisverkoista. Valitettavasti verkko oli ollut hiljainen jo pitkään, myös Mark oli sanonut siitä Junonin tapahtumien jälkeen. Ehkä Rosso oli onnistunut tappamaan kaikki jäljellä olleet Deepgroundin sotilaat.

Yuffie huokaisi ja klikkasi uuden tiedoston auki.

Nero Sable – Sysimusta

Ikä: 23

Tausta: Weiss Immaculaten nuorempi veli, tohtori Grimoire Valentinen kokeiden tulos

Tuntomerkit: Muistuttaa oletettavasti tällä hetkellä Mark Howardia, ks. kuva

Vaarallisuus: Tiedot puutteelliset

Tila: Elossa, sijainti tuntematon

Deepgroundin tutkimustiedoista käy ilmi, että Neroon on siirretty P-ainetta jo sikiövaiheessa. Hänen äitinsä valittiin projektiin, koska oli onnistunut tuottamaan jo yhden erinomaisen jälkeläisen, Weiss Immaculaten. Toisin kuin veljensä, Nero ei kärsi solurappeumasta, vaikka myös häneen on istutettu solusiirrännäisiä samasta yksilöstä kuin Weissiin.

Neron syntymään on vaikuttanut tohtori Grimoire Valentine, jonka tiedetään työskennelleen myös tohtori Lucrecia Crescentin kanssa Chaos-teorian parissa. Nero Sablen oletetaan vallanneen WRO:n työntekijän, Mark Howardin, kehon. Nero toivotaan otettavan kiinni elossa Howardia vahingoittamatta, mikäli suinkin mahdollista.

Yuffie aikoi henkilökohtaisesti pitää huolta siitä, että Mark saataisiin takaisin. Jotenkin Nero oli saatava ulos miehestä ja mies ennalleen.

Miksi ihmeessä Mark oli mennyt pelleilemään synaptisen verkkosukelluksen kanssa? Idea oli taatusti tullut Shelkeltä, vaikka kaiken järjen mukaan likan olisi pitänyt tietää vaarat. Toisaalta tämä oli välillä niin typerä, että tämä oli saattanut jättää riskit huomioimatta, tai sitten tämä olikin halunnut auttaa entisiä ystäviään. Kunhan Shelke löydettäisiin, Yuffie pitäisi tälle kunnon puhuttelun. Tämä saisi luvan opetella elämään ihmisiksi ja ajattelemaan myös muita kuin itseään.

Rosso Crimson – Verenpunainen

Ikä: 25

Tausta: Tuntematon

Tuntomerkit: Punaiset hiukset

Vaarallisuus: Äärimmäisen vaarallinen

Tila: Mahdollisesti elossa, sijainti tuntematon

Deepgroundin tietojen mukaan Rosso Crimson oli ensimmäinen, jolle on tehty solusiirrännäisiä. Myös hän on kärsinyt rappeumasta, jota on hoidettu samaan tapaan kuin Weissin sairautta.

Rosso tunnetaan raaoista murhista ja äärimmäisestä nopeudesta. Häntä ei tule aliarvioida vihollisena. Cloud Strife ja Vincent Valentine ovat kohdanneet hänet taistelukentällä ja raportoineet hänen olevan vaarallinen. Rosson oletettiin kuolleen, mutta hänen ruumistaan ei ole löydetty.

WRO:n työntekijän, Yuffie Kisaragin, lausunnon mukaan Rosso on edelleen elossa ja nähty viimeksi Junonissa DG:n tukikohdassa. Samaisesta tukikohdasta löytyi kymmeniä ruumiita, jotka olivat silvottu Rossolle tyypilliseen tapaan. Varsinaista vahvistusta siitä, että Rosso on ollut Junonissa ja syyllistynyt tekoihin, ei ole kuitenkaan saatu.

Vai ei ollut saatu? Yuffie oli edelleen täysin varma, että oli nähnyt tuon raivostuttavan naisen, myös Vincent uskoi häntä. Miksei korpinhiuksisen miehen havaintoja kyseenalaistettu missään raportissa, mutta ninjaprinsessan sanaan sen sijaan ei uskottu? Se oli epäreilua, aivan kuin Yuffie ei olisi ollut yhtä luotettava.

Jäljellä oli vielä yksi raportti. Yuffie vilkaisi, oliko verkosta löytynyt mitään kiinnostavaa, mutta ohjelma ei ilmoittanut uusista löydöistä, joten hän avasi tiedoston.

Tohtori Grimoire Valentine

Ikä: 81, tiedonannon perusteella näyttää kuitenkin noin 50-vuotiaalta

Tausta: Vincent Valentinen isä, Shinran tutkija

Tuntomerkit: Punaiset silmät, olkapäille ulottuvat mustat hiukset, jotka ovat lievästi harmaantuneet

Vaarallisuus: Ei tiedossa

Tila: Elossa, sijainti tuntematon

Deepgroundin tiedostoissa tohtori Valentine mainitaan ainoastaan kokeiluistaan P-aineella ja Nero Sablen luomisprosessin yhteydessä. Hänen tekemänsä merkinnät katkeavat yhtäkkiä Neron täytettyä 8 vuotta.

Tohtori Valentine oletettiin kuolleeksi tai kadonneeksi, mutta Vincent Valentine kertoo nähneensä hänet vuorilta löytyneessä Deepgroundin tukikohdassa. Miehen aikeista tai hänen nykyisestä sijainnistaan ei ole tietoa. Hänen tiedetään kuitenkin uhanneen siepata WRO:n työntekijä Yuffie Kisaragi.

Tohtori Valentine liikkuu todennäköisesti Nero Sablen kanssa. Toivotaan otettavan kiinni elossa, mikäli mahdollista.

Yuffie tuijotti tiedostoa. Hänestä tuntui pahalta Vincentin puolesta. Mies ei ollut koskaan puhunut isästään, mutta täytyihän noiden kahden välillä olla jonkinlainen side. Ninjaprinsessa ei itse ollut kovin lämpimissä väleissä isänsä kanssa, mutta välitti tästä kuitenkin. He eivät vain ymmärtäneet toisiaan kunnolla. Joka tapauksessa olisi ollut kamalaa, jos olisi käynyt ilmi, että isä tekisi yhteistyötä Deepgroundin kanssa, olisi vihollinen.

Yhtäkkiä ninjaprinsessan vatsa tuntui kääntyvän ympäri. Hän lätkäisi käden suunsa eteen ja taipui kaksinkerroin tuolissaan. Pahuksen Reeve, tämän lääkkeistä ei ollut mihinkään. Kylmä hiki kiipesi nuoren naisen otsalle, ja hän yritti hengittää mahdollisimman rauhallisesti. Miten ihmeessä hän pystyisi tekemään töitä, jos pahoinvointi alkaisi taas velloa?

~o~

Kun Yuffie oli kadonnut ohjaamosta, Cid ilmoitti lähtökäskyn konehuoneen miehistölle. Muut AVALANCHEn jäsenet asettuivat istumaan kuka minnekin. Ainoastaan Cait Sith ei pysynyt paikoillaan, kissa juoksenteli ympäri ohjaamoa ja yritti koskea jokaiseen liikkuvaan osaan.

”Älä vedä siitä!” Cid karjui, ja kissa hypähti vähintään metrin taaksepäin. ”Jos et pysy kurissa, lukitsen sinut hyttiin!”

”Voi hyvät hyssykät”, Cait kommentoi. ”Et kai tekisi sitä oikeasti?”

”En suosittelisi testaamaan”, Barret murahti.

Vincentin katsellessa kissa katseli hetken ympärilleen ja asettui sitten yhdelle tuoleista. Se tuijotti tuolin edessä olevaa kojelautaa sen näköisenä kuin olisi halunnut painaa jokaista siinä olevaa nappia, mutta sai jotenkuten pidettyä itsensä kurissa. Kun katseli kissan touhuja, oli vaikea uskoa, että Reeve todella ohjaili sitä. Mikäli Vincent ei olisi tiennyt paremmin, hän olisi väittänyt, että robotti totteli ennemminkin Yuffien käskyjä.

”Mitä Cloud puhui sinun olleen yötä Yuffien luona, Vincent?” Barret kysäisi, kun miehet olivat istuneet hetken hiljaisuudessa.

”Krmh”, Vincent vastasi.

”Minä en nukkuisi vapaaehtoisesti sen täystuhon kanssa samassa sängyssä”, Cid puuskahti ruorinsa takaa.

”Vai niin”, korpinhiuksinen mies totesi.

”Onhan se likka perkuleen timmissä kunnossa, mutta hänhän on sinua aika reippaasti nuorempikin”, Barret pohdiskeli.

”No, ei se ikä, mutta kakarahan varmasti hyörii koko yön kuin mikäkin pyörremyrsky, vai oletteko koskaan nähneet hänen olevan paikallaan?” Cid lisäsi. ”Vince, sano minun sanoneen, tuosta ei hyvä seuraa.”

”Mistä niin?” korpinhiuksinen mies kysäisi.

”Yuffieen sekaantumisesta”, pilotti purskahti. ”Onhan se likka ollut sinun perääsi vuosia, mutta silti minun on vaikea uskoa tätä.”

”Nukuin sohvalla”, Vincent tuhahti. Mikä sai hänen ystävänsä kuvittelemaan, että jotain muuta olisi tapahtunut? Toisaalta Cid vaikutti siltä, että tämän oli vaikea kuvitella asiaa, mutta jostain syystä tämä silti tuntui uskovan, että jotain oli tekeillä.

Cid ei sanonut enempää, mutta Cait Sith tarkasteli Vincentiä pitkän tovin pää vinossa.

”Kuulehan, poikaseni”, kissa aloitti, ”Yuffie on aikasta nätti tyttönen.” Vincent tuijotti kissaa sanattomana. Juuri nyt hänen oli entistä vaikeampi uskoa, että robotin takana oli Reeve, usein vaikutti siltä, että kissa oli täysin oma persoonansa.

Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. Cloud nousi paikaltaan ja marssi ikkunan viereen. Chocobonhiuksinen mies katseli ohitse lipuvaa maisemaa vaitonaisena. Vincent vilkaisi tätä ja mietti, oliko tämä kenties riidellyt Tifan kanssa koko yön. Siinä tapauksessa oli varmasti hyvä, että hän oli jäänyt Yuffien luokse. Toisten yhteenottoja oli erittäin kiusallista kuunnella.

Cait Sith ei jaksanut pysytellä paikoillaan ja alkoi jälleen vaeltaa ympäri ohjaamoa. Cid karjui kissalle kieltoja, ja Vincent huokaisi. Hän oli nukkunut aivan liian vähän eikä olisi jaksanut sen enempää kissan riekkumista kuin ketjupolttajan karjuntaakaan. Myös Cloud näytti kärsivältä, mutta Barret ei ollut milläänsäkään Cidin meuhkaamisesta. Sen sijaan, kun Cait yritti näpelöidä miehen asekättä, tämä hermostui ja oli vintata kissan seinään.

”Mene vaikka tarkistamaan, että Yuffie on tosiaan hommissa eikä oksentele ympäriinsä”, Cid murahti robottikatille ja sytytti uuden tupakan.

”Aye, aye, kapteeni!” Cait Sith kohotti kätensä sotilastervehdykseen ja ryntäsi pois ohjaussillalta.

”Oletko varma, että tuo oli hyvä ajatus?” Cloud kysyi. ”Cait ja Yuffie saattavat pistää tietokonehuoneen yhdessä palasiksi.”

Cidin kasvot kalpenivat silmin nähden, kun tämä tajusi virheensä. Ninjaprinsessa ei rikkonut paikkoja tarkoituksella, mutta jos tämä menettäisi hermonsa koheltavaan kissaan…

”Menen tarkistamaan tilanteen”, Vincent totesi ja nousi paikaltaan.

”Sanokaa minun sanoneen, jotain on tekeillä”, Cid kuului mutisevan Cloudille ja Barretille, kun korpinhiuksinen mies sulki sillan oven perässään.

Vincent oli hämmästynyt, miten uteliaita hänen ystävänsä olivat. Hän ei halunnut selitellä näille yöpymistään Yuffien luona. Jos hän ryhtyisi latelemaan selityksiä, tapahtunut kuulostaisi vain epäilyttävämmältä kuin olikaan. Toisekseen hän ei ollut selitysvelvollinen kenellekään, ei edes ystävilleen, perheelleen.

Mies kohautti olkiaan ja suuntasi kohti tietokonehuonetta, jonne Cait Sith oli jo ehtinyt loikkia hänen edellään.

”Voi, voi, voi”, kissa kuului valittavan. ”Voi minua parkaa, mitä minä nyt teen?”

Vincent astui ovesta sisään ja näki Cait Sithin puistelemassa surkeana päätään, kun taas Yuffie istui lattialla kalpeana. Oliko tyttö jättänyt lääkkeen ottamatta?

”Yuffie?”

”Yrp.” Tyttö puisteli päätään eikä katsonut Vincentiä.

”Hellantuutelis sentään, miten tässä näin kävi?” Cait päivitteli. ”Minähän annoin sinulle lääkkeitä.”

”Otitko lääkkeen, Yuffie?”

Tyttö nyökkäsi. Tämän otsalla oli hikipisaroita.

”Oletko varma? Niiden pitäisi toimia nopeasti”, robottikissa huomautti.

”Olen varma!” Yuffie ähkäisi.

”Oijoi, sitten ne eivät toimikaan.” Caitin hartiat lysähtivät ja kissan kasvoille nousi surkeaakin surkeampi ilme.

Vincent huokaisi, lääke olisi luultavasti pitänyt ottaa ennen lähtöä eikä vasta sen jälkeen. Nyt oli kuitenkin myöhäistä alkaa jossitella. Hän kyykistyi Yuffien vierelle ja pyyhkäisi hiukset tämän otsalta. Tytön iho tuntui nahkealta, ja tämä vilkaisi häntä sameilla silmillä.

”Sinun on mentävä lepäämään, et voi työskennellä tuossa kunnossa.”

Yuffie kuitenkin puisteli päätään ja osoitti tietokonetta. Vincent suoristautui vilkaisemaan laitetta. Näytöllä oli käynnissä sama ohjelma, jota ninjaprinsessa oli esitellyt hänelle WRO:n tukikohdassa hänen ensimmäisenä työpäivänään. Lisäksi tyttö oli avannut kasan tekstitiedostoja.

”Minä voin valvoa konetta”, Vincent lupasi. Hän ei ollut tietokoneiden kanssa yhtä taitava kuin Yuffie, mutta pärjäisi luultavasti paremmin kuin muut heidän pienestä joukostaan. Cid ja Barret olisivat vain menettäneet hermonsa laitteeseen, Cloudilla näytti olevan muuta mielessään ja Caitia ei voinut päästää lähellekään koneita. Robottikatti olisi saanut sellaisen solmuun alle minuutissa. ”Jaksatko nousta?” Vincent kysäisi Yuffielta.

Tyttö tarttui pöydän reunaan ja kampesi itsensä pystyyn. Tämä hieroi otsaansa ja nieleskeli ankarasti. Yhtäkkiä tämä horjahti, ja Vincent kiirehti tukemaan tyttöä.

”Hyvä on, minä vien sinut hyttiin”, mies huoahti. ”Cait, älä koske mihinkään sillä välin.”

”Aye, sir!” kissa vastasi, mutta Vincent ei täysin luottanut sen sanaan. Hän kietaisi kätensä Yuffien kainaloiden alta ja lähti kuljettamaan tyttöä pois huoneesta.

Ninjaprinsessa nojasi raskaasti Vincentiä vasten ja matka tämän hyttiin sujui hitaasti. Valitettavasti tämä oli työntänyt tavaransa sängylle, joten mies joutui siirtämään nekin, ennen kuin sai istutettua tytön sille. Yuffie kiepsahti kyljelleen ja rutisti tyynyä. Sillä hetkellä tämä näytti lähinnä pieneltä ja surkealta. Ainahan tämä voi pahoin ilmalaivoissa, mutta ei sentään noin huonosti. Ehkä Reeven tyrkyttämä lääke ei sopinut tälle.

Vincent etsi lääkepaketin ja vilkaisi sitä. Mahdollisina sivuvaikutuksina näytti olevan muun muassa päänsärkyä ja pahoinvointia, Yuffie mitä ilmeisimmin kärsi molemmista. Miksi ihmeessä lääke aiheutti samoja oireita, joita sillä oli tarkoitus torjua? Mies ei suuremmin perustanut lääkkeistä. Niille oli toki aikansa ja paikkansa, mutta mieluiten hän pysytteli niistä erossa.

”Pärjäätkö sinä?” Vincent kysyi ja laski lääkepaketin takaisin pienelle pöydälle. Yuffie mutisi jotain epämääräistä, jonka saattoi hyvällä tahdolla tulkita myöntäväksi vastaukseksi. Hän kävi hakemassa tytölle vielä lasillisen vettä, ennen kuin lähti tarkastamaan tilanteen tietokonehuoneessa. Toivoa sopi, ettei Cait Sith ollut saanut aikaan pysyvää vahinkoa näin lyhyessä ajassa.

~o~

Vei miltei vuorokauden päästä määränpäähän. Nanaki oli odottanut joukkoa vuorten kupeessa, mutta kertonut seuranneensa hajujälkeä niiden toiselle puolelle, joten tämä oli poimittu vain kyytiin ja matkaa oli jatkettu. Varhain seuraavana aamuna Cid laskeutui Sheralla vuoriston toiselle puolelle. Kaikkien onneksi Yuffie oli siihen mennessä ehtinyt toipua pahimmasta eikä näyttänyt enää voivan kovin huonosti, joskaan ei ollut täysin oma itsensä.

AVALANCHEn jäsenet astuivat ulos kosteanraikkaaseen ilmaan. Aurinkoa ei vielä näkynyt, mutta taivaanranta oli jo värjäytynyt punaoranssiksi. Nanaki nuuhki maata muiden odottaessa ja etsi uudelleen jälkeä, jota oli seurannut paikalle. Cid poltti jälleen tupakkaa ketjussa, ja Barret näytti odottavan toimintaa malttamattomana. Cloud puolestaan työnsi parhaillaan Fenririä ulos ilmalaivasta.

”Miten me tämän hoidamme?” Cid kysäisi. ”Lennämmekö Sheralla Cloudin ja Nanakin persuksissa kiinni? Miksei kukaan ottanut lentolautaa?”

”Ihan kuin minä voisin liihotella sellaisella saakutin kapistuksella”, Barret murahti. ”Pysyttelen mieluummin ilmalaivassa, jos on pakko lentää.”

”Meidän lentolautamme taitavat olla edelleen Turkeilla”, Vincent totesi. Ainakin hän oletti niin, asia ei ollut tullut puheeksi. Saattoi myös olla, että ajoneuvot olivat jääneet vuorille.

”Menen mieluummin Cloudin kyytiin kuin lennän mihinkään enää”, Yuffie ilmoitti ja kiipesi moottoripyörän selkään. Chocobonhiuksinen mies ei näyttänyt tyytyväiseltä tytön päätökseen, muttei toisaalta alkanut vastustaakaan sitä. Koska kukaan muukaan ei esittänyt vastalauseita, Vincent, Barret ja Cid palasivat ilmalaivaan.

Aamupäivä mateli hitaasti eteenpäin. Mitään mielenkiintoista ei näkynyt eikä sen puoleen tapahtunutkaan, ennen kuin Cloud ilmoitti, että kolmikko oli pysähtynyt Fort Condoriin. Cid laskeutui Sheralla kyläpahasen lähelle.

Kun mieskolmikko pääsi jälleen ulos, Nanaki ilmoitti jälkien hajaantuvan kolmeen suuntaan.

”Kolmeen?” Cid pärskähti. ”Eikö niitä hyypiöitä pitänyt olla vain kaksi?”

”Mark ei ole hyypiö!” Yuffie kivahti.

”Hän on hyypiö, jos käy tuollaisten pikkulikkojen kimppuun syyttä suotta”, ilmalaivan kapteeni täräytti.

”Se ei ollut hänen vikansa! Se oli Neron tekosia!” ninjaprinsessa puolusti työtoveriaan.

”Tästä on jatkettu matkaa kolmella chocobolla, samoilla, joita olen seurannut vuorikompleksilta asti”, Nanaki tuumasi, ennen kuin Cid ehti käydä väittelyyn wutailaistytön kanssa.

”Herttinen”, Cait Sith mutisi hyppiessään ulos ilmalaivasta. Kissaa ei ollut näkynyt koko aamuna, mutta nyt se vain ilmestyi paikalle. Toivottavasti se ei ollut tehnyt mitään luvatonta.

”Meidän on hajaannuttava myös”, Cloud päätteli. ”Jakaudumme kolmeen ryhmään ja jatkamme etsintöjä. Nanaki voi näyttää suunnat.”

”Miten ajattelit jakaa meidät kolmeen ryhmään, kun meillä on vain Shera ja Fenrir?” Barret esitti aiheellisen kysymyksen.

”Fort Condorista voi vuokrata chocoboja. Uskoisin, että meillä on varaa hankkia pari”, Vincent vastasi blondin miehen puolesta. Cloud nyökkäsi.

Seurasi hetken hiljaisuus, kun kaikki silmäilivät toisiaan. Suunnitelma ei ollut täysin aukoton, koska Nanaki oli ainoa, joka pystyi seuraamaan hajujälkeä. Silti se oli paras mahdollinen, jos he halusivat löytää etsimänsä nopeasti.

”Minä ja Nanaki lähdemme Junonin suuntaan”, Cloud alkoi jälleen puhua. ”Cid ja Barret voivat ottaa Sheran ja lentää lounaaseen. Vincent, Yuffie ja Cait Sith ottavat chocobot ja seuraavat kaakkoon vievää jälkeä.”

”Millä perusteella sinä päätät ryhmät?” Yuffie halusi välittömästi tietää.

”Mitä valittamista sinulla muka on?” Cid älähti.

”En halua Cait Sithia mukaan!” tyttö protestoi. ”Eikö se voi jäädä Sheralle?”

”Oijoi, etkö pidä minusta?” kissa valitti.

”Se saattaisi vahingoittaa jotain tärkeää laitetta, ihme, ettei ole jo vahingoittanut”, Cid töksäytti.

”Eikö olisi viisainta laittaa Yuffie Nanakin mukaan?” Barret ehdotti. ”Likka eksyy kuitenkin, jos saa suunnistaa itse.”

”Hei, en minä ole mikään toivoton tapaus! Osasin suunnistaa ennen kuin opin kävelemään!”

”Tuskin Yuffie Vincentin seurassa eksyy”, Cloud totesi. ”Sitä paitsi Caitin takana on Reeve, on vain loogista, että kissa menee heidän mukaansa. Yuffieta ei myöskään voi laittaa ilmalaivaan, ja chocobot tapaavat pelätä Nanakia.”

Ninjaprinsessa valitti edelleen, mutta chocobonhiuksinen mies ei antanut periksi. Vincent huokaisi sisäisesti, hänellä oli tunne, ettei tyttöä oikeasti haitannut robottikissan mukaan tuleminen. Kenties tämä ei vain halunnut päätyä taas hänen seuraansa. Toisaalta tyttö oli itse kutsunut Vincentin asunnolleen juomaan teetä ja tarjonnut yösijaa. Aamulla tämä oli jopa käyttäytynyt lähes normaalisti, mutta tunnetusti Yuffie muutti mieltään useammin kuin tuuli suuntaansa.

Pitkän väittelyn jälkeen tyttö suostui jopa luovuttamaan. Cloud oli jo alkanut näyttää epätoivoiselta, ja Vincent oli harkinnut puuttuvansa tilanteeseen, mutta yhtäkkiä ninjaprinsessa vain tuhahti blondille miehelle ja lähti marssimaan kohti Fort Condorin chocobotallia.

”Olen pahoillani, Vincent”, Cloud huomautti.

”Se, mitä sanoit, on totta”, korpinhiuksinen mies kuittasi. ”Tämä järjestely on kaikilta osin käytännöllisin.”

”Sovimmeko tapaamisajan?” Cid kysäisi.

”Ehkä on parempi, että pidämme yhteyttä puhelimitse toistaiseksi. Alueiden tutkimiseen voi mennä aikaa”, Vincent pohdiskeli.

”Kannattaa varmaan ottaa leirivälineet Sherasta”, Cloudkin myönsi.

Pelkkä ajatus nosti epätoivon Vincentin mieleen. Oli järjetöntä raahata kahta telttaa, mutta oli myös mahdotonta nukkua toistamiseen samassa teltassa Yuffien kanssa. Mies ei uskonut saavansa nukuttua, jos saisi koko ajan pelätä aiemman välikohtauksen uusiutumista. Chocobojen selkään ei voinut kuitenkaan lastata loputtomasti tavaraa, ei varsinkaan, kun he joutuisivat jo kuljettamaan Cait Sithinkin.

Vincent ja Cloud palasivat sisälle ilmalaivaan ja menivät hakemaan telttoja ja makuualustoja ruumasta. Niitä ei ollut tarvittu aikoihin, joten he saivat penkoa laatikoita hyvän tovin.

”Tifa on lähettänyt jo kolme viestiä”, Cloud paljasti kesken penkomisen.

”Hän on huolissaan sinusta”, Vincent päätteli.

”Hän on raivoissaan”, blondi tuhahti. ”Hän ei olisi halunnut jäädä kotiin. Vincent, mitä minun pitäisi tehdä? En voinut ottaa häntä mukaan, vaikkemme joutuisi taisteluun, matka voi olla vaarallinen.”

Vincent rykäisi eikä tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt sanoa. Miksi Cloud pyysi häneltä neuvoa? Cid oli naimisissa, joten tämän täytyi tietää jotain naisten käsittelemisestä. Ilmalaivan kapteeni oli onnistunut kiroilustaan ja ketjupolttamisestaan huolimatta muodostamaan pysyvän parisuhteen. Vincent sen sijaan oli tuhonnut kaikki menneet naissuhteensa eikä hänellä ollut aikomustakaan enää ryhtyä uuteen. Hän oli väärä ihminen neuvomaan muita.

”Teit oikein jättäessäsi hänet kotiin”, Vincent totesi pohdittuaan hetken. Cloudin hartiat rentoutuivat hieman.

”En tajua, miten hän ei ymmärrä riskejä”, tämä huomautti.

”Hän ei ajattele nyt järkevästi.” Yleensä Tifa oli AVALANCHEn järjenääni, nainen otti kaiken ja kaikki huomioon ja huolehti siinä sivussa, että kaikki muut olivat kunnossa. Tämän olisi pitänyt tajuta nyt huolehtia itsestään ja lapsestaan, mutta ehkä hormonit pistivät naisen pään pyörälle. Sen verran Vincentkin raskaudesta tiesi, että sellaista saattoi sattua. Ylipäätään Tifa oli ollut viime aikoina erilainen, huomattavasti herkempi kaikissa tunnereaktioissaan.

”Tämä tilanne on mahdoton”, Cloud huokaisi. Vincent tyytyi nyökkäämään itselleen, hän ei voinut edes kuvitella, mitä tämä kävi nyt läpi. ”Jos löydämme Shelken, ehkä Tifa asettuu edes vähän.”

”Eiköhän.”

Miehet onnistuivat löytämään kaksi ehjää telttaa ja muutaman makuualustan. He ottivat ne mukaansa ja lähtivät jälleen ulos. Varmistettuaan puhelinyhteyksien toimimisen Cidin ja Barretin kanssa molemmat lähtivät eri suuntiin. Cloud starttasi Fenririn ja kurvasi Junoniin päin Nanakin juostessa moottoripyörän rinnalla. Vincent sen sijaan lähti chocobotallille, jonne Cait Sithkin oli luultavasti jo ehtinyt.

”600 gilliä on ryöstöä!” Yuffie kuului kiljuvan tallin omistajalle.

”Voitte aina ottaa mustan tai vaikkapa punaisen”, topakka nainen vastasi eikä näyttänyt hämääntyvän tytön raivoamisesta.

”Tarvitsen ehdottomasti kultaisen!” ninjaprinsessa väitti.

”Minäkin haluan oman chocobon”, Cait ilmoitti tytön vierestä.

”Emme taatusti kustanna sinulle omaa, saat ratsastaa samalla Vincen kanssa.”

”Minä otan matkatavaramme, sinä otat kissan”, Vincent tuhahti tytölle, joka loi hänen suuntaansa kiukkuisen mulkaisun. Mies päätti olla huomioimatta sitä. Yuffien kanssa oli parempi olla tiukkana, ellei halunnut jämähtää pattitilanteeseen loputtoman pitkäksi ajaksi.

Ninjaprinsessa tuijotti miestä pitkän aikaa, Vincent vastasi katseeseen tyynesti. Yhtäkkiä tyttö karahti punaiseksi ja kääntyi takaisin tallinomistajan puoleen.

”Otan sen mustan”, tämä ilmoitti.

”400 gilliä”, nainen vastasi.

”Törkeän kallista”, tyttö jupisi, mutta maksoi kuitenkin chocobonsa.

Kun Yuffie oli saanut lintunsa, Vincent vuokrasi itselleen kultaisen. Hyvä on, hänestäkin 600 gilliä oli kiskurihinta, mutta varmuuden vuoksi heillä oli parempi olla edes yksi chocobo, joka selvisi maastosta kuin maastosta. Mustat olivat hyviä lintuja, mutta eivät pärjänneet kultaisille.

Mies talutti linnun ulos tallista ja kiinnitti sen selkään teltan sekä muut tarvikkeet. Yuffie ei ollut vaivautunut nostamaan Cait Sithiä ja nyt kissa hyppi mustan chocobon vieressä.

”Herttinen, et kai aio jättää minua tänne? Voi, voi minua parkaa”, katti valitti. Vincentillä oli aavistus, että matkasta tulisi vielä hyvin pitkä.