Projekti S. R.
Luku 28
Viereisestä huoneesta
kuului puhetta. Vincent ei saanut selvää sanoista, mutta erotti miehen äänen.
Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkärankaansa. Hän oli kuullut kaikuja
kyseisestä äänestä aiemminkin, se oli kajastanut Hojon puheiden läpi vain
muutama kuukausi sitten. Ilmeisesti Rosso oli juuri vapauttanut Weissin
tankista.
Nainen ilmestyi ovesta
ensin, mies seurasi perässä. Vaikkei huoneessa ollut valoja, Weissin hiuspehko
oli helppo tunnistaa. Rosso kaappasi mukaansa joitakin Vincentin veljen
purkkeja.
”Se tohtorintekele saa
varmasti lääkkeen ennemmin tai myöhemmin valmiiksi, voimme napata sen sitten”,
Rosso ilmoitti. ”Pärjäämme näillä siihen asti.”
”Entä Nero?”
”Haemme hänet.”
Rosso ja Weiss
poistuivat paikalta suomatta huomiota Vincentille. Hän pohti, mitä oli tekeillä
ja yritti jälleen riuhtoa käsiään irti lepositeistä. Tsvieteillä tuskin oli
hyviä aikeita.
Riuhtominen ei
kuitenkaan auttanut mitään. Vincent oli yrittänyt jo pidemmän aikaa päästä
irti, mutta tulokset olivat olleet heikkoja. Veli oli tainnut olla tosissaan
sanoessaan, että siteet pidättelisivät SOLDIERiakin.
Samassa huoneen ovi
avautui jälleen. Vincent jähmettyi paikoilleen ja yritti nähdä käytävää vasten
piirtyvän hahmon. Hän rentoutui hieman, kun huomasin tämän olevan huomattavasti
pienempi kuin edellinen tulija.
”Shelke?” hän
kuiskasi.
”Vincent Valentine”,
tyttö vastasi ja astui huoneeseen. Tämä veti oven perässään kiinni, ennen kuin
käveli sängyn luokse. ”Oletko sinä kunnossa?”
”Voin hyvin”, Vincent
vastasi.
Tyttö tarttui toiseen
siteeseen ja ryhtyi avaamaan sitä hyvin hitaasti. ”Minä en halua, että joudut
makaamaan tässä”, tämä huomautti. Yhtäkkiä tämä kuitenkin kohotti katseensa ja
jätti siteen rauhaan. ”Lupaatko minulle yhden asian, Vincent?”
”Minkä?”
”Älä satuta tohtori
Valentinea tai Genesistä”, tyttö pyysi.
”Tiedät, etten voi
luvata sitä.”
”Sitten en voi päästää
sinua irti”, Shelke huokaisi.
Myös Vincentin
huulilta purkautui huokaus. Hän oli pattitilanteessa. Hän ei halunnut tehdä
lupausta, sillä hän saattaisi joutua rikkomaan sen. Hän ei kuitenkaan pääsisi
omin avuin irti.
”Hyvä on”, mies
murahti. ”En satuta heitä, jos he eivät ole uhaksi.”
”Eivät he ole”, Shelke
kertoi ryhtyessään uudestaan avaamaan sidettä. ”Tohtori Valentine on ollut vain
hyvä minua kohtaan, samoin Genesis. Rosso sen sijaan… en ole koskaan pitänyt
hänestä.”
Vincent ei tiennyt,
mitä uskoa. Hän ei tuntenut omaa veljeään, hänellä ei ollut aavistustakaan,
millainen ihminen tämä oli. Hänellä oli kuitenkin tietynlainen käsitys
Valentinen suvun miehistä, he eivät olleet saaneet mitään hyvää aikaan.
Mitä taas tuli tähän
Genesikseen… Tämä oli Sephirothin prototyyppi. Kenraalin ajatteleminenkin
puistatti Vincentiä, tuskin G olisi paljon tätä parempi. Tietysti tämä oli
saattanut kasvaa toisenlaisessa ympäristössä, mutta toisaalta tiedostot mainitsivat
tämän SOLDIERiksi, josta vain harvoilla oli rohkeutta puhua. Genesis oli
varmasti tehnyt jotain vastaavaa kuin Sephiroth. Itse asiassa tämä oli
saattanut tehdä jotain pahempaakin, koska kaikki tiedot miehen olemassaolosta
oli hävitetty. Shinra oli halunnut päästä todistusaineistosta eroon.
Shelke sai Vincentin
toisen käden irti lepositeestä ja kumartui miehen ylitse irrottamaan toista.
”Meidän on lähdettävä
täältä, Shelke”, mies huomautti. ”Etsimme Yuffien ja –”
”Ei”, tyttö vastasi.
”Minä jään tänne.”
”Et voi jäädä. Shelke,
nämä miehet ovat vaarallisia.”
Tyttö tuhahti, sai
siteen auki ja vetäytyi kauemmas. Vincent nousi hitaasti istumaan ja ryhtyi
vapauttamaan jalkojaan.
”He eivät ole
vaarallisia, Vincent Valentine”, Shelke ilmoitti. ”He välittävät minusta toisin
kuin sinä.”
”Tiedät, ettei tuo ole
totta”, Vincent murahti. Hän oli jälleen hyvin vaivautunut, hän ei tiennyt,
mitä hänen olisi pitänyt sanoa Shelkelle.
”Minä en ymmärrä”,
tyttö kuiskasi. ”Sanoit niin kauniita asioita, kuiskit sanoja, joita kukaan ei
ole kuiskinut minulle. Kosketit –”
”Shelke, älä”, Vincent
puuskahti. Hän ei kestänyt kuunnella, hän ei halunnut. Hän voi pahoin
ajatellessaan, että hänen ja Lucrecian yhteiset hetket pyörivät kuin elokuva
Shelken mielessä. ”Sinun on unohdettava tuo kaikki. Lucrecia on poissa, sinä et
ole hän.”
”Ei Yuffiekaan ole!”
Shelke kiljaisi ja sai Vincentin hätkähtämään.
”Yuffie ei liity tähän
mitenkään”, hän väitti, vaikkei väittämä ollut täysin totta. Toisaalta Shelke
ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. Tämä vain koki Yuffien kilpailijakseen jostain
täysin irrationaalisesta syystä, sillä kaikki, mitä Vincentin ja
ninjaprinsessan välillä oli tapahtunut, oli saanut alkunsa vasta Shelken
katoamisen jälkeen.
Shelke päästi
nyyhkäyksen ja kääntyi kannoillaan. Vincent riuhtoi jalkansa vapaiksi, mutta
pikkutyttö ehti lähteä karkuun. Mennessään tämä törmäsi tietokonepöytään, mutta
kiirehti kuitenkin ulos huoneesta. Vincent oli juuri aikeissa lähteä tämän
perään, kun hänen katseensa osui näyttöön, joka oli välähtänyt kirkkaaksi. Hän
jäi tuijottamaan tekstiä näytölle piirtyvässä asiakirjassa.
Projekti S. R.
Mies vilkaisi oven
suuntaan. Shelke oli jälleen kerran hänen takiaan järkyttyneessä mielentilassa,
mutta ehkä tämä ei kuitenkaan ollut vaarassa. Talossa asuvat miehet eivät
olleet tähän mennessä satuttaneet tätä, joten tuskin nämä satuttaisivat
nytkään. Shelke voisi odottaa hetken.
Vincent istui
tietokoneen ääreen. Hän tarttui hiireen ja rullasi asiakirjaa alaspäin. Otsikot
vilisivät hänen silmissään, kun hän yritti pikaisesti saada selville, mitä
tiedosto tarkalleen ottaen käsitteli.
Testikohteen sukutausta ei anna viitteitä
erityisiin fyysisistä lahjakkuuksista, mutta hänen sukunsa on tunnettu
älystään. Monet hänen edesmenneistä sukulaisistaan ovat työskennelleet tieteen
saralla, kuten myös hänen siskonsa, Shalua Rui, joka menehtyi tuntemattomissa
olosuhteissa otettuaan yhteen Azul Ceruleanin kanssa.
Kohde kuitenkin valittiin Deepgroundin ohjelmaan jo
nuorena, koska hänessä nähtiin erityistä potentiaalia. Hänelle tehtiin suuri
määrä tieteellisiä kokeita (ks. Liite 23), joiden tuloksena hänen ruumiinsa on
jäänyt pysyvästi 9-vuotiaan lapsen tasolle. Testit osoittavat, että kohde
(synt. 1991) on sosiaalisesti jälkeen jäänyt todellisesta iästään, mutta hänen
älyllinen kehityksensä on huimasti ikätasoa korkeampia. Hän on matemaattisesti
keskivertoa lahjakkaampi ja avaruudellinen hahmotuskykynsä erityisen korkea
(ks. Liite 24).
Vincent nielaisi.
Kuinka kauan hänen veljensä oli tutkinut Shelkeä? Tämä näytti hahmotelleen
pikkutytön koko elämän yhteen pitkään raporttiin. Mies selasi asiakirjaa
eteenpäin. Kävisikö siitä ilmi, mitä tytölle oli tehty?
26. elokuuta 2011
Kohde oli heikossa kunnossa, mutta hänen tilansa
koheni huomattavasti makopistoksen myötä. On valitettavaa, että myös hän
tarvitsee makoa selvitäkseen hengissä. Hänessä ei kuitenkaan ole merkkejä
solurappeumasta, päinvastoin vanheneminen on täysin pysähtynyt.
Olen yhdistänyt P-aineen ja makon vihdoin
onnistuneesti. Huomenna teen ensimmäisen kokeen kohteella.
27. elokuuta 2011
Pistin 5 ml uutta seosta kohteeseen. Toistaiseksi
ei reaktiota.
28. elokuuta 2011
Toistin edellisen kokeen. Vieläkään ei reaktiota.
29. elokuuta 2011
Weissin tila on kohentunut, mutta solurappeuma
yrittää yhä tuhota hänen elimistönsä. Rosso voi paremmin, mutta myös hänen
tilansa on aiempaa heikompi. Tästä syystä nostin aineen määrän 10 ml:aan. Kohde
valitti kirvelyä, mutta muita negatiivisia vaikutuksia ei ole ollut havaittavissa.
30. elokuuta 2011
Kohteen fyysinen kunto on parantunut. Hän ei ole
saanut P-aineesta hälyttäviä oireita, kuten aiemmat kohteet. Mako toimii
suojelevana tekijänä P-ainetta vastaan. Valitettavasti pelkkä makon ja P-aineen
yhdistelmä ei ole riittänyt pysäyttämään solurappeuman etenemistä W:ssa ja
R:ssa, vain hidastamaan sitä.
Jatkan kohteen tutkimista selvittääkseni, mikä
hänessä estää vanhenemisen. Jos pystyn eristämään hänen DNA:staan oikean
DNA-RNA-ketjun, voin löytää ratkaisun. Olen ottanut solu-, sylki- ja
verinäytteen, jotka aion analysoida mitä pikimmin.
Vincent luki raporttia
yhä uudestaan. Hänen veljensä oli käyttänyt Shelkeä koekaniininaan, pistänyt
tähän kokeellista lääkettä, luultavasti samaa, jota Yuffie oli saanut. Kukaan
järkevä ihminen ei tehnyt tieteellisiä kokeitaan ihmisillä, jos seurauksena
saattoi olla esimerkiksi hengenvaarallisia mutaatioita tai
mielenterveysongelmia. Vincentiä puistatti, oli kuin hänen veljensä olisi ollut
Hojon opissa.
1. syyskuuta 2011
Läpimurto! Kohteen elimistöstä löytyi soluja
uudistava entsyymi sekä kasvun pysäyttävä hormoni. Olen eristänyt molemmat ja
aion yhdistää ne aiempaan aineyhdistelmään. Tarkoitukseni on ensin tehdä kaksi
erillistä lääkettä, joita testaan W:lla ja R:lla. Seuraamalla heidän
reaktioitaan pääsen kenties selvyyteen, mihin suuntaan minun on jatkettava.
Kohde voi erinomaisesti. P-aineen ja makon yhdistelmä
ei näytä aiheuttavan hänelle vaaraa. Aion jatkaa myöhemmin tutkimuksiani
P-aineen parissa.
Havaitsimme myös, että N:n tietoisuus on kadonnut
maailmanlaajuisesta verkosta. Emme tiedä, mitä sille on tapahtunut ja milloin
se on tarkalleen ottaen kadonnut. Viimeinen yhteytemme tapahtui 20. syyskuuta.
Olisin yrittänyt siirtää sen sopivaan kehoon sellaisen löydyttyä, mutta tällä
hetkellä mitään ei ole tehtävissä. Perehdyn ongelmaan heti, kun mahdollista.
Kenties P-ainetta ja Makoa yhdistelemällä pystyn luomaan N:n uudestaan.
Lähden toiseen tukikohtaan viimeistelemään
tutkimukseni tämän uuden lääkkeen parissa. R ja G eivät tule toimeen, heidän
jatkuvat yhteenottonsa häiritsevät työskentelyäni. G osaa hoitaa nyt
tarvittavat pistokset, ja W on toistaiseksi sijoitettu makotankkiin.
Nero oli siis kadonnut
maailmanlaajuisesta verkosta hieman Cloudin syntymäpäivän jälkeen. Aika
täsmäsi, sillä juhlissa Mark oli keskustellut Shelken kanssa.
Tietokoneasiantuntijan oli täytynyt tehdä synaptinen verkkosukellus vielä
samana viikonloppuna tai viimeistään alkuviikosta. Nero puolestaan oli
käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja tunkeutunut tämän kehoon.
3. syyskuuta 2011
Kuvittelin saavani työskennellä täällä rauhassa,
mutta olin väärässä. Ensin Turkit lensivät alueen ylitse helikopterilla, sitten
maajoukot yrittivät tunkeutua paikalle. Onnistuin kuitenkin nappaamaan ne. Kyseessä
olivat noin kaksikymppinen wutailaisnainen ja Vincent Valentine.
Saamieni tietojen mukaan hänen ei olisi enää pitänyt kuulua Turkeihin.
Vincent Valentine ei ole vanhentunut. Hän näyttää
edelleen alle 30-vuotiaalta. Tarkoitukseni on suorittaa hänelle samat kokeet
kuin alkuperäiselle kohteelleni. Yritän myös päästä käsiksi tohtori Crescentin
tiedostoihin, käsittääkseni hän on suorittanut veljelleni joukon kokeita.
3. syyskuuta 2011 / 2.
merkintä
N palasi luokseni. Hän oli löytänyt
maailmanlaajuisesta verkosta mielen, jonka onnistui valtaamaan. Ruumis ei ole
kummoinen, mutta kelpaa paremman puutteessa. Kunhan lääke on valmis, voin alkaa
tehdä uusia testejä P-aineella.
Vincentiä kylmäsi
entistä pahemmin. Hän ei tiennyt, oliko veli jo ehtinyt tehdä hänelle kokeita.
Ainakin tämä oli saanut selville, että hän vanheni jälleen, joten jotain tämän
oli täytynyt tehdä.
6. syyskuuta 2011
Menetimme sekä Wutain prinsessan että veljeni
Turkien käsiin. Sain kuitenkin pelastettua tiedostoni ja pääsimme N:n kanssa
pakoon. Tutkimukseni alkaa olla valmis, seuraavaksi lääkkeitä on testattava
kohteilla.
Kohteeni on yhdistänyt mielensä tohtori Crescentin
kanssa, joten hän osasi kertoa kokeista, joita veljelleni on tehty. Tohtori
Crescent onnistui eristämään Chaoksen P-aineesta ja demonin voiman avulla
pysäyttämään Vincentin vanhenemisen. V on ainoa aikuinen yksilö, jonka
tiedetään selvinneen kosketuksesta P-aineen kanssa. Tämä johtuu todennäköisesti
Jenova-soluista, joita tohtori Hojo oli aiemmin siirtänyt hänen elimistöönsä.
Chaoksen ja P-aineen vaikutusta on puolestaan hillitty käyttämällä
protomateriaa.
Olisin mielelläni tutkinut V:n tilaa tarkemmin. Jos
nykyiset kokeeni epäonnistuvat, hän olisi voinut toimia apuna uuden
lääkkeen kehittämiseksi.
Jenova-soluja? Vincent
muisti veljensä maininneen ne aiemmin. Milloin solut olivat poistuneet hänen elimistöstään,
ja oliko Chaoksella ollut jotain tekemistä asian kanssa? Vastauksia ei ollut
tarjolla, eikä Vincent ollut aivan varma, halusiko niitä. Toisaalta hän olisi
tahtonut tietää menneisyytensä – myös lääketieteellisen sellaisen – toisaalta
hän ei ollut vieläkään valmis kaivelemaan sen yksityiskohtia.
Vincent selasi tiedostoa
alaspäin. Viimeisimpänä näkyivät tämän päivän merkinnät. Hänen veljensä oli
todennut, että P-aine oli poistunut hänen elimistöstään täysin, samoin Chaos.
Makon vaikutukset sen sijaan näkyivät edelleen, mutteivät pysäyttäneet
vanhenemista, joka eteni normaalia vauhtia. Tiedostossa oli myös maininta, että
veli oli pistänyt Yuffieen 5 millilitraa kokeellista lääkettään nähdäkseen,
miten siihen reagoi ihminen, johon ei ollut aiemmin pumpattu makoa.
Raivo kupli jälleen
Vincentin sisällä. Yuffien ei enää olisi pitänyt joutua hullujen tiedemiesten
uhriksi, liian moni AVALANCHEssa oli kokenut sen kohtalon. Hänen olisi
löydettävä tyttö välittömästi. Toivottavasti tämä olisi kunnossa.
Vincent jätti raportin
lukemisen sikseen ja marssi ulos huoneesta. Hän astui himmeästi valaistuun
käytävään ja lähti kulkemaan sitä. Kauempaa kantautui puhetta. Ei, se oli
pikemminkin kiukkuamista.
”En todellakaan halua
teetä! Ties mitä myrkkyjä olet siihen tunkenut!” Yuffie kuului ilmoittavan.
”Minulla ei ole syytä
myrkyttää sinua”, Genesiksen ääni vastasi.
”Mitä se aiempi sitten
oli?!”
”Aiempi?”
”Se ruisku!”
”Se oli omaksi
parhaaksesi. Huomaatko, että olet elämäsi kunnossa nyt?” Genesis kertoi
tytölle. ”Jalkasi on parantunut, samoin nopeutesi.”
”Ja samalla teitte
minusta friikin! Samanlaisen iljettävyyden kuin kaikki Shinran koekaniinit!”
Yuffien sanat
kolahtivat Vincentiin. Friikki? Sitenkö tyttö näki hänetkin? He olivat jakaneet
vastikään varsin intiimin hetken, myös Yuffie oli heittäytynyt siihen mukaan
täysillä. Itse asiassa tämä oli sanonut, ettei välittänyt ikäerosta.
Tyttö ei tosin tiennyt
kaikkea, tällä ei ollut tarkkaa käsitystä, mitä Vincentille oli tehty. Jos
Yuffie tietäisi, ajattelisiko tämä hänestä samalla tavoin kuin Genesiksestä?
Jos ajattelisi… no, tottahan se oli. Vincent oli luonnonoikku, hänen ei
kuulunut edes olla enää olemassa, mutta silti hän eli ja hengitti. Hänen
elämänsä pilkkasi luonnonlakeja.
Mies pakottautui
työntämään ajatukset mielestään. Hän ehtisi pohtia tilanteen mahdottomuutta
myöhemminkin. Juuri nyt oli tärkeää saada Yuffie ja Shelke pois tästä paikasta.
Kunpa hän olisi tiennyt, minne pikkutyttö oli juossut.
Vincent jatkoi matkaa
käytävällä ja astui pian olohuoneeseen, josta pääsi keittiöön. Yuffie seisoi
keittiön ovella selkä mieheen päin. Tytön kädet lepäsivät lanteilla, koko tämän
olemuksesta näki, että tämä oli pahalla tuulella.
Samassa tytön pää
kääntyi ja tumma katse porautui Vincentiin. Kiukku pyyhkiytyi pois ja tilalle
nousi helpotus.
”Vince!” Yuffie
huudahti ja säntäsi miestä kohti. Ennen kuin hän ehti tajutakaan, oli tämä jo
hypännyt hänen kaulaansa. ”Olet elossa!”
Vincent kiersi
varovaisesti kätensä tytön ympärille. Koko tilanne oli outo, Genesis tuijotti
häntä keittiöstä, ja hän halasi Yuffieta keskellä vierasta olohuonetta. Tyttö
oli oikeasti hypännyt hänen kaulaansa, vaikka oli vasta hetki sitten tuominnut
kaikki Shinran koekaniineiksi joutuneet… täytyihän tämän tietää, että
Vincentkin… vai tiesikö tämä? Vincent ei muistanut kertoneensa yksityiskohtia
ystävilleen. Silti Yuffie tiesi hänen demonistaan, tiesi, että hän oli
vanhempi, miltä näytti. Tyttö ei ollut typerys, tämä osasi laskea asioita
yhteen. Mitä tämän käytöksestä olisi pitänyt päätellä?
”Oletko kunnossa?”
Vincent sai kysyttyä ainoan loogisen asian, joka tuli hänen mieleensä.
Yuffie vetäytyi
kauemmas, mutta puristi hänen käsivarsiaan. Tytön sormet olivat pienet ja
hennot, mutta niiden ote oli luja. Tämä nyökkäsi, mutta silmissä kävi
huolestunut katse. Vincent arvasi kyllä, mistä se johtui. Myös hän oli
huolestunut samasta syystä, muttei halunnut keskustella asiasta Genesiksen
kuullen.
”Hyvä, että olet
hereillä”, Genesis huomautti. ”Haluat varmaankin käydä siistiytymässä?
Kylpyhuone on käytävällä.”
Vincent vilkaisi
punahiuksista miestä, mutta tunsi samassa, kuinka Yuffie kohotti kätensä ja
sipaisi hänen ohimoaan. Iho oli edelleen arka, ja hän säpsähti kosketusta. Hän
nosti oman kätensä ja tarttui sillä tytön käteen.
”Sinä vuodit verta,
kun näin sinut viimeksi. Oletko sinä
kunnossa, Vince?” Yuffie henkäisi. ”Mitä Rosso oikein teki sinulle? Se eukko
saa vielä maksaa kaikesta, minä panen hänet kärsimään!”
”Voin hyvin”, Vincent
valehteli. Hänen päätään särki, mutta kipu ei ollut enää yhtä voimakas kuin
aiemmin. ”Meidän on lähdettävä täältä.”
”Valitettavasti en voi
antaa teidän mennä”, Genesis huomautti. ”En voi ottaa riskiä, että tämä paikka
paljastuu muulle maailmalle.”
”Meitä tullaan
etsimään”, Yuffie ilmoitti.
Luultavasti heitä
etsittiin jo. Cait Sith oli epäilemättä välittänyt tiedot Reevelle, joka
puolestaan oli ottanut yhteyttä muihin. Nämä olivat varmasti lähteneet
kalastajakylään viipymättä ja lentelivät nyt saarien yläpuolella. Kenties nämä
olivat jopa yrittäneet soittaa heille…
Vincent päästi irti
Yuffien kädestä ja tavoitteli puhelinta taskustaan, mutta se ei ollut siellä.
Se oli viety. Niinpä tietenkin.
”Ymmärrän”, Genesis
totesi. ”Se voi olla ongelmallista. En halua ikäviä välikohtauksia.”
”Olisit sitten
miettinyt, ennen kuin sieppasit Shelken!” Yuffie huudahti ja kääntyi katsomaan
punahiuksista miestä.
”Hän oli välttämätön,
enkä voinut vain ilmestyä paikalle ja pyytää häntä mukaani. Rosson ehdotuksesta
yritimme lavastaa Deepgroundin syylliseksi, mutta ette tuoneetkaan tyttöä
mukananne Junoniin”, mies kertoili. ”Oli onnekas sattuma, että hän päätti
karata luotanne ja liittyä meihin vapaaehtoisesti. Tohtori Valentinen ei
tarvinnut käyttää suostutteluun paljoakaan aikaa.”
”Hän on tehnyt
Shelkelle varsin kyseenalaisia kokeita”, Vincent tokaisi. Häntä inhotti pelkkä
ajatuskin.
”Shelke suostui
kaikkeen itse”, Genesis väitti. ”Te ette ehkä näe sitä, mutta hän on omasta
elämästään päättävä aikuinen.”
Mies oli toki
oikeassa, mutta Vincent tiesi, ettei Shelke ollut välttämättä kykenevä tekemään
järkeviä päätöksiä. Tämä ei osannut tarkastella asioita oikeissa
mittasuhteissa, ei kyennyt näkemään kokonaiskuvaa, sillä tämän näkemykset
olivat värittyneet Deepgroundissa vietettyjen vuosien myötä.
”Alan kyllästyä
toistamaan itseäni. En halua aiheuttaa mitään pahaa, yritän vain pelastaa…
jälkeläiseni, korjata ne tuhot, jotka Shinra sai aikaan”, Genesis huomautti.
”Niinpä niin, sitähän
Sephirothkin varmasti yritti”, Yuffie tölväisi. Vincent puristi tytön
käsivartta ja loi varoittavan katseen tämän suuntaan.
”Hän… kuulin hänen
teoistaan. Hänestä ei tullutkaan sankaria”, Genesis huokaisi. ”’Unelmilla huomisen on sielu särkynyt,
ylpeys menetetty. Siivet riistetty pois, loppu on lähellä.’”
”LOVELESSin toinen
näytös”, Vincent huomioi.
”Tunnet runoutta?”
punahiuksinen mies tiedusteli.
”Mitä hemmettiä,
oletko sinä lukenut sen homeisen teoksen?” Yuffie älähti samaan aikaan.
”LOVELESS kuuluu
yleissivistykseen”, Genesis ilmoitti, ja Vincent nyökkäsi. Ainakin yhdestä
asiasta he olivat samaa mieltä, mutta mitä mies oli tarkoittanut
lainauksellaan? Viittasiko tämä siihen, että Sephiroth oli lähtenyt väärälle
polulle ja sen takia menettänyt niin ylpeytensä kuin siipensäkin?
Vincent yritti päästä
selville muutaman askeleen päässä seisovasta miehestä. Tämän silmissä loisti
mako, tällä oli sotilaan olemus. Siipeä ei näkynyt, mutta se ei tarkoittanut, ettei
sitä ollut. Myös Sephiroth oli pystynyt piilottamaan siipensä.
Genesiksen kasvoilta
ei voinut lukea mitään. Vincent tiesi voivansa luottaa siihen, ettei tällä
ollut aikomustakaan päästää heitä menemään. Mistään muusta hän ei voinut olla
varma, ei edes siitä, pärjäisivätkö hän ja Yuffie SOLDIERia vastaan. He eivät
olleet pärjänneet Rossolle, mikä kieltämättä kävi hieman Vincentin ylpeydelle.
Hän oli voittanut naisen kertaalleen, mutta Chaoksen poistumisen myötä hänen
voimansa olivat vähentyneet. Hän ei enää tiennyt, mihin pystyi ja mihin ei.
Tavallisten sotilaiden voittaminen ei ollut ongelma – eikä ampuminenkaan sen
puoleen – mutta makobuustatut yksilöt olivat asia erikseen. Genesikselle ja
Tsvieteille oli oletettavasti tehty myös jotain muuta. Toisaalta Vincentissä
itsessäänkin oli makoa, joten… ei, hän ei ollut käynyt makokäsittelyssä
aikoihin. Aine ei kuulemma poistunut elimistöstä koskaan täydellisesti, mutta
sen vaikutus saattoi ajan myötä vähentyä.
”Kenties voimme päästä
jonkinlaiseen sopimukseen”, Genesis ehdotti yllättäen. ”Tohtori Valentinen
mielestä meidän olisi paras pitää Yuffie Kisaragi vakuutena, mikäli joku uhkaa
turvallisuuttamme.”
Vincent veti Yuffien
lähemmäs itseään. Hän tiesi kyllä veljensä ajatuksista, tämä oli aiemmin
ajatellut kiristävänsä Godo Kisaragia Yuffien avulla. Ehkä – iso ehkä –
Genesiksen aikeet olivat kunnialliset, mutta Vincentin veljellä ei näyttänyt
olevan puhtaita jauhoja pussissaan.
”Katsoi tilannetta
miten päin tahansa, ymmärrän, jos maailma näkee minut uhkana”, Genesis jatkoi.
”En kuitenkaan ole sitä. Haluan vain olla rauhassa.”
”Tahdot siis, ettemme
kerro kenellekään tästä paikasta ja sinusta?” Yuffie lausui ääneen Vincentinkin
kysymyksen.
”Aivan.”
”Shelkeä kaivataan
kotona, ei onnistu”, ninjaprinsessa täräytti.
”Shelkellä taitaa olla
eriävä mielipide asiasta”, Genesis vastasi. ”’Minun kotini on täällä’, hän
sanoi taannoin.”
Vincent ei epäillyt
miehen sanoja, mutta hän myös tiesi, etteivät muut AVALANCHEn jäsenet antaisi
hänelle anteeksi, jos hän jättäisi tytön tänne. Hän ei antaisi itse itselleen
anteeksi. Hän ei voinut antaa Shelken kärsiä lukuisista laboratoriokokeista.
Korpinhiuksinen mies
oli juuri avaamassa suunsa, kun jostain kantautui hälytysääni. Genesis, joka
oli ollut tarttumassa vedenkeittimeen, käännähti ympäri ja syöksähti
keittiöstä. Hetkeä myöhemmin hälytysääni hiljeni, mutta Vincent seisoi yhä
kahdestaan olohuoneessa Yuffien kanssa.
”Jotain on tekeillä”,
tyttö sihahti. ”Yritetään käyttää hämmennystä hyväksi, löytää aseemme ja Shelke
ja Mark. Sitten häivytään.”
Vincent nyökkäsi.
Suunnitelma ei ollut aukoton, mutta se oli nyt heidän ainoa mahdollisuutensa.
~o~
Vincent päästi irti
Yuffien käsivarresta. Nuori nainen selvitti nopeasti miehelle, mitä tiesi
talosta. Käytännössä hänellä ei ollut juuri mitään tietoja, hän ei ollut
ehtinyt tutkia paikkaa perusteellisesti. Yhdessä tuumin he siirtyivät penkomaan
käytävän varrella olevia huoneita mahdollisimman nopeasti.
Ne olivat kuitenkin
tavallisia asuinhuoneita, niissä ei näkynyt mitään erityistä. Yhden takaa
paljastuivat kellariin vievät portaat. Yuffieta ei suuremmin houkutellut ajatus
maan alle painumisesta, mutta hän astui silti portaikkoon. Hän halusi aseensa
takaisin. Vincent kuului seuraavan hänen kannoillaan.
Ninjaprinsessan
mieleen palautui hetki, jolloin mies oli ilmestynyt olohuoneeseen. Hän ei
muistanut, milloin olisi viimeksi riemastunut yhtä perusteellisesti. Huoli
Vincentistä oli jäytänyt hänen mieltään heräämisestä asti. Onneksi mies oli
kunnossa, vaikka tämän ohimolla oli pahannäköinen ruhje.
Yuffie ei silti ollut
varma, olisiko hänen pitänyt halata Vincentiä. Hän ei tiennyt, missä he
menivät, mitkä heidän välinsä nyt virallisesti olivat. Hän oli vain reagoinut,
jättänyt ajattelun sikseen. Nyt jälkeenpäin häntä nolotti. Entä jos Vincent ei
ajatellut suudelmasta samoin kuin hän? Mies ei ollut selvittänyt ajatuksiaan
kunnolla, tämä oli vain antanut ymmärtää, että heillä oli aivan liian suuri
ikäero.
Päätään puistellen
Yuffie työnsi ajatukset syrjään ja astui kellariin. Hänen oli pakko sytyttää
valot, että hän näki ylipäätään mitään. Myös täällä oli pitkä käytävä, jonka
varrella oli ovia. Hän nykäisi ensimmäistä, mutta se oli lukossa. Seuraava sen
sijaan avautui. Se oli makuuhuone – hyh, kuka halusi nukkua homeelta
löyhkäävässä kellarissa?
Sänky oli sijaamatta,
näytti siltä, että joku oli noussut kiireessä, sillä peitto lojui puolittain
lattialla. Yuffie oli kuitenkin kiinnostuneempi työpöydästä. Hän ryhtyi
penkomaan pöytälaatikoita löytääkseen jotain hyödyllistä. Kun hän nykäisi
ylimmäisen auki, hänen katseensa osui kahteen simpukkapuhelimeen: mustaan, jota
koristi hopeinen Cerberus-peto, ja punaiseen, jonka pinta oli peitetty
glitter-tarroilla lähes kokonaan ja josta roikkui pieni koru. Siihen oli
painettu valkoista ruusua tarkoittavat wutailaiset kirjainmerkit. Yuffie oli
saanut sen isältään, kun oli viimeksi vieraillut kotimaassaan.
”Puhelimemme!” Yuffie
henkäisi. Hän nakkasi mustan Vincentille ja naksautti omansa auki. Akku oli
vähissä eikä kenttää näkynyt. ”Onko sinulla kenttää?”
”Ei”, mies vastasi ja
kiskaisi pöytälaatikon auki toiselta puolelta. Yuffie jatkoi tutkimuksia omalla
puolellaan.
Muut laatikot
sisälsivät kyniä, papereita, muutamia kirjekuoria sekä rasiallisen tupakkaa.
Hetken mielijohteesta Yuffie nappasi tupakat ja tunki ne taskuunsa, matkamuisto
Cidille.
”Nämä voivat olla
hyödyksi”, Vincent kuului sanovan. Nuori nainen kohotti katseensa ja näki
miehen roikottavan avaimia. He jättivät makuuhuoneen taakse ja palasivat
edelliselle ovelle.
Vincent joutui
kokeilemaan kolmea avainta, ennen kuin oikea löytyi. Mies astui edeltä pieneen
varastoon, jonka sisältö ilahdutti Yuffieta. Hän syöksyi Vincentin ohitse ja
nappasi kunainsa. Ne päätyivät paikoilleen kenkien varsiin, ennen kuin hän
tarttui heittotähteensä. Vincent kiinnitti parasta aikaa Cerberuksen koteloa
vyölleen ja näytti sitten tarkistavan lippaan.
”Mennään etsimään
Shelke ja Mark”, tämä ilmoitti. Yuffie nyökkäsi ja puristi heittotähteä
kädessään.
He siirtyivät takaisin
käytävälle ja kulkivat koko kellarin halki näkemättä ketään. Suljettujen ovien
takana oli vielä kaksi makuuhuonetta, mutta muut huoneet olivat vain varastotilaa.
Yhdessä huoneessa oli kaivon näköinen laite, josta vedetty putki katosi seinän
sisään. Yuffie ei ollut varma, kuvitteliko hän, mutta hänestä näytti kuin se
olisi hehkunut.
Samassa yläkerrasta
kuului räsähdys. Yuffie säpsähti ja kääntyi kannoillaan. Hän kuuli Vincentin
juoksevan perässään, kun hän syöksyi portaikkoon ja yritti päästä ylös
mahdollisimman nopeasti. Kun hän syöksyi eteiseen, hän yllättyi nähdessään
tutun, vaalean hiuspehkon.
”Cloud!” hän kiljaisi.
”Yuffie? Vincent?
Oletteko kunnossa?” Cloud halusi tietää. Tämä puristi miekkaa kädessään, ja
käytävällä oli puun säleitä. Mies oli ilmeisesti tullut juuri ovesta läpi.
”Kyllä. Missä muut
ovat?” Vincent kysyi Yuffien takaa.
”Barret ja Cait Sith
jäivät vartioimaan Sheraa”, Cloud kertoi. ”Minä, Nanaki ja Cid piiritimme tämän
paikan. En tiedä, missä Nanaki ja Cid ovat nyt.”
”Cloud…” Yuffie
nielaisi kuuluvasti. Blondi mies pärjäsi kyllä heidän vihollisilleen, mutta…
”Rosso ja Weiss ovat täällä. Nero on myös, mutta Markin ruumiissa edelleen.”
Cloud kirosi ääneen.
”Meidän on etsittävä Cid ja Nanaki välittömästi.”
”Shelke on yhä
kateissa”, Yuffie huomautti. ”Hän on täällä, mutta en tiedä, missä hän piileksii.”
”Eikä meidän pidä
unohtaa veljeäni ja G:tä”, Vincent lisäsi.
”Aiv- Mitäh?!” Yuffie
älähti. Oliko Vincentillä veli? Ja mitä tämä teki täällä? Oliko kyseessä
jonkinlainen Valentinien sukukokous?
”Selitän myöhemmin”,
mies vain totesi. ”Yuffie, yritä etsiä Shelke. Minä huolehdin G:stä, ja Cloudin
lienee paras palata etsimään toisia.”
”Entä Mark?”
ninjaprinsessa voihkaisi.
”Hän on luultavasti
siellä, missä Weiss ja Rossokin.”
”Eli todennäköisesti
AVALANCHEn kimpussa”, Cloud päätteli. ”Vincent, pärjäätkö yksin G:tä vastaan?”
”Onko minulla
vaihtoehtoja? Pärjäätkö yksin kolmea vastaan?”
”Onko minulla
vaihtoehtoja?” Chocobon takamus tuhahti. ”Hyvällä tuurilla saan apua Cidistä ja
Nanakista.”
Yuffie vilkaisi
miehestä toiseen. Vincentin punainen katse porautui hänen omaansa ja sai hänen
vatsansa muljahtamaan.
”Olkaa varovaisia”,
Vincent sanoi, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja lähti sairaalahuoneiden
suuntaan. Cloud nyökkäsi.
”Tavataan
elämänvirtalammella”, blondi ilmoitti ja hävisi yöhön. Yuffie puristi heittotähteä
ja hiipi käytävään. Missä Shelke oikein piileskeli? Entä Vincentin isä ja veli,
missä nämä olivat?
Koluttuaan käytävän
Yuffie palasi olohuoneeseen. Samalla hetkellä sen toiselta puolelta –
käytävästä myös – astui esiin mies, joka talutti pikkutyttöä kädestä.
”Sinä, pysähdy heti!”
Yuffie kiljaisi ja kohotti aseensa. Mies pysähtyi ja jäi katsomaan häntä.
”Et halua heittää
minua sillä”, tämä ilmoitti.
”Sano yksikin hyvä syy
miksen”, Yuffie tuhahti ja vei kättään taaksepäin. Iljettävä ilkimys tarttui
Shelkestä lujemmin kiinni ja painoi tämän itseään vasten. Mies vetäisi aseen
vyöltään. Piippu hipaisi Shelken ohimoa.
”Ehdin ampua, ennen
kuin heittotähti osuu minuun. Haluatko ottaa riskin?”
”Tohtori Valentine?”
Shelke kysyi, muttei pyristellyt miehen otteesta.
”Tarvitset Shelkeä, et
sinä häntä tapa”, Yuffie väitti, vaikkei ollut varma. Hän ei tiennyt, millainen
mies iljettävä ilkimys todella oli, mutta erityisen positiivista kuvaa hän ei
ollut tästä ehtinyt saada. Vincent myös puhui isästään negatiiviseen sävyyn. Ei
korpinhiuksinen mies ollut varsinaisesti sanonut mitään, mutta Yuffie oli
oppinut kuuntelemaan tämän äänensävyjä vuosien varrella.
”Olen saanut hänestä
sen, mitä tarvitsen. Minulle hän on nyt hyödytön”, mies kuitenkin vastasi.
”Sinulle sen sijaan…”
Shelken kasvoille
levisi syvä järkytys. Yuffie tiesi pikkutytön kuulleen lähes samat sanat Azulin
suusta vain muutama kuukausi sitten, Reeve oli kertonut. Ensimmäistä kertaa hän
oikeasti sääli tyttöä, edes tämä ei ansainnut tulla hylätyksi jatkuvasti.
Ilmeisesti tämä oli oikeasti luottanut Vincentin isään, ainakin tämän kauhu ja
suru näytti aidolta.
Yuffie punnitsi asetta
kädessään. Oli totta, että mies saattaisi ehtiä ampua, ennen kuin hänen
heittonsa osuisi.
”Laske aseesi”, mies
määräsi. Yuffie puri hampaansa yhteen ja tuijotti miestä. Hän näki jonkun
liikkuvan tämän takana käytävällä, mutta irrotti katseensa tulijasta, jottei
paljastaisi tätä. Hän kyykistyi hitaasti ja päästi heittotähden putoamaan
lattialle, se kolahti osuessaan lautoihin.
”Nouse ylös”, kuului
uusi käsky, ja Yuffie totteli.
”Jos et kerran
tarvitse Shelkeä, luovuta hänet minulle”, hän vaati.
”Saat hänet, kun olen
turvallisen välimatkan päässä”, mies vastasi. ”Asetu nyt seinää vasten.”
Ninjaprinsessa puristi
kätensä nyrkkiin, mutta siirtyi ohjeiden mukaan. Hän ei pitänyt tällaisesta
pelistä, mutta hän ei voinut antaa miehen ampua Shelkeä.
Grimoire työnsi
pikkutyttöä edellään ja käveli hitaasti kohti Yuffieta. Nuori nainen yritti
syrjäsilmällä seurata toista tulijaa, muttei uskaltanut katsoa suoraan.
Yhtäkkiä huoneessa kävi suhahdus, ja Vincentin isä paiskautui seinään. Shelke
putosi polvilleen lattialle.
Yuffie liikahti
välittömästi. Hän sieppasi aseensa lattialta toiseen käteensä ja syöksyi kohti
Shelkeä. Huoneessa kaikui laukaus, ja katon palasia ropisi lattialle. Yuffie
kumartui Shelken ylle. Jotain tömähti hänen selkäänsä, muttei onneksi
satuttanut pahasti. Hänen korviinsa kantautui uusi ääni, kun ilmeisesti
Grimoiren ase heitettiin huoneen toiselle puolelle.
”Genesis, älä!” mies
huusi. ”Sinä tarvitset minua! Weiss ja Rosso ovat tuomittuja tuhoon, jos tapat
minut!”
”’Ystäväni, on kohtalo julma. Ei ole unelmia, ei kunniaa jää. Nuoli on
jättänyt jumalattaren jousen’”, punahiuksinen mies vastasi ja löi miekan
lappeella toista miestä ohimoon. Tämä lysähti hervottomana lattialle.
Yuffie ehti
suoristautua, kun uusi hahmo astui olohuoneeseen.
”Laske miekkasi”,
Vincentin ääni kuului ovensuusta.
”Ei, älä ammu!” Yuffie
kiljaisi yhtä aikaa Shelken kanssa. Pikkutyttö oli jaloillaan jo ennen kuin hän
ehti liikkeelle. Tämä juoksi Genesiksen luokse. Myös Yuffie lähti liikkeelle ja
asettui miesten väliin.
”Ystävänne ovat
saapuneet”, Genesis ilmoitti ja levitti siipensä. Mustia höyheniä leijaili
lattialle. Yuffie ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt ajatella. Kyllä, hän oli
nähnyt siiven aiemmin, mutta sen ilmestyminen näkyviin oli silti… sanoin
kuvailematonta? Olisi voinut kuvitella, että jättimäisen siiven ilmestyminen
selästä sattuisi, mutta Genesiksen ilmekään ei värähtänyt. ”Meidän on aika poistua
tältä näyttämöltä.”
”Et vie Shelkeä!”
Yuffie huusi ja käänsi selkänsä kokonaan Vincentille. Hän tarrasi kiinni
pikkutytön käsivarteen, mutta Shelke yritti riuhtoa itsensä hänen otteestaan.
”Päästä irti!” Shelke
kirkui.
Kauempaa kuului
askelia ja hetkeä myöhemmin Cloud ja Cid rynnistivät huoneeseen.
”Vince!” Cid huusi.
”Mitä on tekeillä?”
Yuffie ei jäänyt
kuuntelemaan miesten sananvaihtoa vaan yritti kiskoa Shelken kauemmas
Genesiksestä. Mies kuitenkin nosti pikkutytön kainaloonsa hänen yhä roikkuessa
tämän käsivarressa.
”En halua vahingoittaa
sinua”, mies huomautti.
”Anna Shelke sitten
minulle”, Yuffie vaati. Hän pudotti heittotähtensä ja tarttui molemmin käsin
miehen käteen ja yritti saada tämän otteen pikkutytöstä kirpoamaan.
”Yuffie”, Vincentin ääni
tunkeutui hänen tajuntaansa, mutta hän ei ehtinyt reagoida. Rautainen ote
kietoutui hänen ympärilleen ja huone sumeni hänen silmissään, kun Genesis lähti
liikkeelle.
~o~
”Perkuleen perkule!”
Cid raivosi ja juoksi Vincentin veljen ohitse. Vincent ja Cloud seurasivat
ilmalaivan kapteenin kannoilla ja rynnistivät talon läpi. Kun he ehtivät
kuistille, he näkivät taivaalle piirtyvän hahmon. Vincent kohotti Cerberuksen,
mutta laski sen saman tien, ampuminen oli liian vaarallista.
”Meidän on palattava
Sheralle!” Cloud ilmoitti. ”Nanaki lähti jo sinne, hän kuuli outoja ääni
metsästä.”
Sanaakaan sanomatta
mieskolmikko jätti talon taakseen. Vincent tiesi, että heidän olisi pitänyt
ottaa hänen veljensä mukaan, mutta aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Kuinka kauas
Genesis voisi lentää Yuffie ja Shelke mukanaan?
Ilmalaiva tuntui
olevan järkyttävän kaukana, vaikka Cid oli laskeutunut sillä aivan rannikon
tuntumaan. Se piirtyi mustana taivasta vasten.
”Voi, voi minua
parkaa!” voivottelu kantautui aluksen luota. Vincentiä kylmäsi, hän aavisti
pahaa.
Cait Sith loikki
epämääräisen mytyn ympärillä lastaussillan kohdalla. Vincent oli ensimmäisenä
kissan luona ja kumartui mytyn ylle. Barret makasi liikkumattomana maassa, ja
tumman miehen kasvot olivat tahriintuneet vereen.
”Ne tulivat metsästä!”
robottikissa ilmoitti. ”Nanaki meni niiden perään!”
”Mitä saamaria?!” Cid
älähti hengästyneenä.
”Barret on vietävä
välittömästi sisälle”, Vincent huomautti. Hän tunnusteli ystävänsä pulssia,
joka onneksi tuntui. Luultavasti tämä toipuisi, mutta tätä ei voinut
todellakaan jättää sijoilleen makaamaan. Tsviet-kolmikko saattaisi palata.
Vincent ja Cloud
raahasivat valtavan miehen ilmalaivaan ja aina hyttiin asti. Barret oli juuri
niin painava kuin miltä näyttikin, tämän kantaminen kävi työstä. Vincent kuuli
etäisesti Cidin huhuilevan Nanakia, mutta kapteenin ääni katosi, kun he
marssivat Cloudin kanssa syvemmälle Sheran sisuksiin.
Ilmalaivan koneisto
käynnistyi, kun miehet saivat laskettua Barretin vuoteelle. Vincent poikkesi
pieneen vessaan, riuhtaisi pyyhkeen naulasta ja laski sen päälle vettä. Hän
puristi liian nesteen pois, ennen kuin palasi hytin puolelle ja ryhtyi
pyyhkimään ystävänsä kasvoja. Ahdistus hänen sisällään vain kasvoi. Jos hän ei
olisi päättänyt lähteä seuraamaan jälkiä Mideelin alueelle, tätäkään ei olisi
tapahtunut. Hänen takiaan Barret makasi tajuttomana, hänen takiaan Genesis oli
vienyt sekä Shelken että Yuffien, kaikki johtui hänen virheistään. Hän ei voisi
koskaan antaa itselleen anteeksi, jos hänen ystävänsä eivät selviäisi.
”On se Cid aika poika.
Hän seuraa jotain lentävää juttua!” Cait Sith ilmestyi hyttiin kertomaan.
”Se menee kohti muinaisten temppeliä.”
”Toivottavasti saamme
hänet kiinni”, Vincent murahti. ”Mitä oikein tapahtui?”
”Ne kolme ilmestyivät
kuin tyhjästä! Minä niin säikähdin, voi minua raukkaparkaa”, kissa kertoi.
”Barret yritti pysäyttää heidät, mutta se nainen heitti hänet Sheraa vasten
tuosta noin vain. Barretin!”
”Nainen?” Cloud
toisti.
”Rosso”, Vincent
vastasi. ”On ihme, että hän jätti Barretin henkiin.”
”Hän raahasi Weissia
Markin kanssa”, Cait Sith huomautti.
Tsvietit olivat siis
matkalla jonnekin, ja Weiss oli huonossa kunnossa. Ristiriitaiset tunteet
repivät Vincentiä. Hänestä tuntui, että hänen olisi pitänyt olla useammassa
paikassa yhtä aikaa. Kuinka hyödytön hän olikaan!
”Selviääkö Barret?”
kissa halusi tietää.
”Hän jää henkiin”,
Vincent vastasi. ”Mutta Yuffie ja Shelke…”
”Oliko se mies G?”
Cloud kysyi.
Vincent nyökkäsi.
Blondin miehen kasvoilla oli eksynyt ilme, näytti siltä, että tämä yritti
jälleen kerran kaivella jotain mielestään, mutta ei löytänyt etsimäänsä. Heidän
ahdistuksensa leijaili huoneessa miltei käsin kosketeltavana.
Barret mörähti jotain
epämääräistä. Vincent nosti verisen pyyhkeen ystävänsä kasvoilta korston
avatessa hitaasti silmänsä.
”Bahamutin perse
sentään, mitä tapahtui?!” tumma mies raivosi ja yritti nousta. Cloud työnsi
tämän takaisin makuulle.
”Ota rauhallisesti,
löit luultavasti pääsi”, Vincent huomautti.
”En jää tähän
lepäämään, se eukko saa tuntea –”
”Rosso ei ole täällä
enää”, Cloud tokaisi. ”Vincent, mennään ohjaussillalle. Haluan olla valmiina,
kun saavutamme G:n. Cait, sinä jäät vahtimaan Barretia.”
Vincent ei ollut
ollenkaan varma, kykenisikö kissa pidättelemään korstoa, mutta hän seurasi
silti chocobonhiuksista miestä hytistä. Vaitonaisina he kulkivat yhtä matkaa
ohjaussillalle, jossa Cid kiroili tupakka huulessa.
”Se pirulainen
laskeutui saarelle”, ilmalaivan kapteeni kertoi. ”Meidän on löydettävä sopiva
laskeutumispaikka Sheralle.”
Paikan löytymiseen
meni ikuisuus, mutta lopulta Cid pääsi laskeutumaan. Miehet syöksyivät ulos
ilmalaivasta ja lähtivät haravoimaan metsää. Etsiminen oli hakuammuntaa ilman
Nanakia, josta Vincent oli myös huolissaan. Tämä osasi pitää huolen itsestään,
mutta Rosso saattoi olla tällekin vaarallinen vastus.
”Ehkä he ovat
temppelillä”, Cid ehdotti. ”Se on ainoa rakennus näillä main.”
”Saatat olla
oikeassa”, Vincent vastasi. Cloud ei sanonut mitään. Tämän ilmeitä ei erottanut
pimeässä nyt, kun kuukin oli jäänyt pilvien taakse. Vincent saattoi vain
toivoa, ettei tämä romahtaisi ratkaisevalla hetkellä. Hän ei tiennyt, mitä
hänen ystävänsä mielessä juuri nyt pyöri, mutta luultavasti tämä kahlasi
jossain hyvin syvissä ja synkissä ajatuksissa.
Temppeli kohosi puiden
yläpuolelle. Miehet työnsivät oksia tieltään ja pyrkivät etenemään
mahdollisimman nopeasti. Kenties heidän olisi pitänyt yrittää kulkea
äänettömästi, mutta kukaan ei huomauttanut asiasta.
Metsä loppui ja
kiviset portaat alkoivat. Vincent kohotti katseensa temppelin huipulle ja näki
kolmen hahmon laskeutuvan alaspäin. Pienin hahmoista puristi pisimmän kättä
omassaan. Mitä oli tekeillä?
~o~
”Reeve on järjestänyt
Shelken hoidon”, Yuffie lasketteli niin nopeasti kuin pystyi. ”Jos annamme
hänelle Grimoiren tiedot, hän pystyy taatusti järjestämään niin, että Shelken
makoriippuvuus saadaan parannettua. En usko, että se on edes vaikeaa, hänellä
on parhaat lääkärit käytössään. Sitä paitsi hän ei koskaan satuttaisi ketään,
toisin kuin se punasilmäinen hirviö!”
Yuffie sydän jyskytti
edelleen hänen rintaansa vasten. Genesis oli ollut pudottaa hänet mereen kesken
matkan, kun hän oli temponut itseään miehen otteesta. Vasta silloin hän oli
tajunnut rauhoittua. Hän oli ryhtynyt puhumaan miehelle järkeä, selittänyt,
kuinka WRO voisi auttaa tätä maailman pelastamisessa. Sanat olivat vain
alkaneet liukua hänen huuliltaan, hän oli luvannut pitää Genesiksen puolia
muita vastaan, jos nämä eivät uskoisi miestä. Ei Yuffie itsekään luottanut
mieheen täydellisesti, mutta hän tiesi kyllä, milloin oli pelattava kieroa
peliä. Viholliselle valehteleminen ei ollut väärin, mutta hän ei ollut enää
varma, oliko punahiuksinen mies todella vihollinen. Kun Genesis oli laskenut
Yuffien ja Shelken temppelin huipulle ja katsonut ninjaprinsessaa suoraan
silmiin, oli tämän katse ollut vilpitön. Siinä oli ollut jopa jotain samaa kuin
Vincentin katseessa, se etsi vastauksia loputtomiin kysymyksiin.
”Reeve Tuesti,
arkkitehti?” Genesis oli kysynyt, ja Yuffie oli joutunut selittämään pitkän
kaavan kautta, mikä Reeven asema nykyisin oli. Jopa Shelke oli kuunnellut ja
selityksen päätteeksi ehdottanut, että Genesis tulisi myös Reeven luokse.
Pikkutytön katse oli ollut surullinen, kun tämä oli vihdoin alkanut puhua.
Kenties Vincentin isän toiminta oli järkyttänyt tätä syvästi.
Nyt he kulkivat portaita
alas ja Yuffie pälpätti, minkä kerkesi. Hän yritti hukuttaa sanoilla pelon,
joka ei ollut vielä suostunut päästämään häntä otteestaan. Koko yö oli ollut
yhtä hässäkkää, kaikki oli muuttunut sekavaksi usvaksi. Tapahtumat kietoutuivat
toisiinsa, eikä totuudesta ollut minkäänlaista varmuutta.
Käsi ilmestyi Yuffien
tielle. ”Alhaalla on ihmisiä”, Genesis huomautti. Yuffie pysähtyi ja jäi
tuijottamaan metsän reunaan, mutta oli niin pimeää, ettei hän erottanut ketään.
Hän pystyi silti aistimaan läsnäolon.
Hetkeä myöhemmin
tulijat ilmestyivät näkyviin. Nämä kapusivat portaita ylöspäin, eikä Yuffien
ollut vaikea tunnistaa näiden siluetteja. Hän työnsi Genesiksen käden pois
edestään ja ryntäsi alas. Kun hän oli jo melkein saavuttanut miehet, hänen
jalkansa osui irtokiven päälle. Maailma keikahti hänen silmissään, ja hän tunsi
tasapainonsa pettävän. Huitoen epätoivoisesti käsillään hän yritti pitää
itsensä pystyssä, mutta hän oli juossut liian kovaa, liikettä ei voinut
pysäyttää.
Voimakkaat kädet
nappasivat hänet kiinni ja painoivat turvallisesti lämmintä rintaa vasten.
Yuffie kuuli veren kohisen korvissaan, mutta ääneen sekoittui sydämen
pamppailu. Hänellä ei ollut aavistustakaan, oliko kyseessä hänen omansa vai
Vincentin sydän.
”Luovuta likka
suosiolla!” Cid sylkäisi suustaan ja säesti käskyä joukolla kirosanoja. Niin
mielellään kuin Yuffie olisi jäänytkin nojaamaan Vincentin rintaa vasten hän
suoristautui ja käänsi katseensa kohti ilmalaivan kapteenia.
”Cid, Genesis on
meidän puolellamme”, hän kuuli oman äänensä sanovan. Hän ei tiennyt tarkasti,
mikä sai hänet uskomaan omiin sanoihinsa. Silti sillä hetkellä hän oli varma,
että puhui totta. ”Hän lupasi tulla vapaaehtoisesti mukaamme ja kertoa kaiken.”
”Ja sinä uskot häntä?
Löitkö pääsi matkalla tänne?!” Cid puuskahti.
”Genesis…” Cloud
mutisi ja tuijotti Shelken vieressä seisovaa miestä.
”Hän pelasti meidät
Vincentin isältä!” Yuffie ilmoitti. ”Ilman häntä emme olisi saaneet Shelkeä
takaisin.”
”Hän sieppasi
Shelken”, Vincent huomautti.
”Vain koska hän
tarvitsee Shelkeä, ja Shelke on jo luvannut auttaa häntä”, Yuffie puolusteli
tietämättä itsekään, miksi ajoi niin kiihkeästi punahiuksisen miehen asiaa.
Kyllä, hän oli epäillyt tätä koko ajan, tuntenut suurta epäluottamusta tätä
kohtaan, mutta tämä oli myös pelastanut Shelken. Tämä oli ollut ainoa
sekopäisen sakin jäsen, joka ei ollut yrittänyt vahingoittaa Yuffieta, vaikka
tällä oli ollut monta hyvää tilaisuutta. Tämä oli nyt myös luvannut tulla
vapaaehtoisesti mukaan. ”En osaa selittää sitä. Minä luotan häneen, minulla on
sellainen tunne”, Yuffie mutisi.
”Sellainen tunne?!”
Cid karjui. ”Sinulla on ollut vaikka millaisia tunteita, mutta emme me voi elää
oikkujesi mukaan!”
”Tiedän, ettei teillä
ole syytä luottaa minuun”, Genesis keskeytti yrmyn riehumisen.
”Siinä olet helkkarin
oikeassa!”
”Vannon kuitenkin,
etten yritä vahingoittaa teitä. Shelke ja Yuffie ovat kertoneet minulle, mitä
WRO on tekemässä. Minun tavoitteeni ovat samat, joten tulen vapaaehtoisesti
mukaanne ja autan teitä pelastamaan Planeetan. Autan myös saamaan jälkeläiseni
kiinni, mikäli he vielä aiheuttavat harmia.”
”Ci-iid, ole nyt
kiltti! Minä haluan kotiin”, Yuffie aneli.
”Minä en pidä tästä”,
kapteeni mutisi, mutta tämän äänensävystä ninjaprinsessa tiesi voittaneensa.
”Olen samaa mieltä
Cidin kanssa”, Vincent totesi.
”Vince, luottaisit
minun arvostelukykyyni”, Yuffie huokaisi.
”Se on epäluotettavin
asia tässä kajahtaneessa maailmassa!” Cid puuskahti ja kääntyi katsomaan
Genesistä. ”Sinä kuljet ensimmäisenä, en taatusti anna sinulle tilaisuutta
puukottaa minua selkään. Ja luovuta tuo miekka Cloudille.”
Genesis ojensi
miekkansa Cloudille, joka näytti olevan eksynyt jonnekin hyvin kauas. Tämä otti
aseen vastaan, muttei sanonut mitään vaan lähti kulkemaan sen kanssa portaita
alas. Yuffie kurtisti kulmiaan, tuo ilme blondin miehen kasvoilla ei tiennyt
koskaan mitään hyvää.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!