28. maaliskuuta 2018

Projekti S. R.: Luku 28

Tämä on uudelleen julkaisu vanhasta ficistä.

Fandom: Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus


Projekti S. R.

Luku 28



Huoneen ovi kävi. Vincent aikoi avata suunsa, mutta sulki sen, kun näki tulijan. Rosso pyyhälsi huoneen läpi vaivautumatta vilkaisemaan hänen suuntaansa. Mies pysytteli hiljaa, sillä ei halunnut juuri nyt joutua tekemisiin naisen kanssa. Tämä meni viereiseen huoneeseen, josta kantautui hetkeä myöhemmin sihahdus. Vincent tunnisti äänen turhankin hyvin, hän oli kuullut sen liian monta kertaa elämässään. Rosso oli avannut makotankin.

Viereisestä huoneesta kuului puhetta. Vincent ei saanut selvää sanoista, mutta erotti miehen äänen. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkärankaansa. Hän oli kuullut kaikuja kyseisestä äänestä aiemminkin, se oli kajastanut Hojon puheiden läpi vain muutama kuukausi sitten. Ilmeisesti Rosso oli juuri vapauttanut Weissin tankista.

Nainen ilmestyi ovesta ensin, mies seurasi perässä. Vaikkei huoneessa ollut valoja, Weissin hiuspehko oli helppo tunnistaa. Rosso kaappasi mukaansa joitakin Vincentin veljen purkkeja.
”Se tohtorintekele saa varmasti lääkkeen ennemmin tai myöhemmin valmiiksi, voimme napata sen sitten”, Rosso ilmoitti. ”Pärjäämme näillä siihen asti.”
”Entä Nero?”
”Haemme hänet.”

Rosso ja Weiss poistuivat paikalta suomatta huomiota Vincentille. Hän pohti, mitä oli tekeillä ja yritti jälleen riuhtoa käsiään irti lepositeistä. Tsvieteillä tuskin oli hyviä aikeita.

Riuhtominen ei kuitenkaan auttanut mitään. Vincent oli yrittänyt jo pidemmän aikaa päästä irti, mutta tulokset olivat olleet heikkoja. Veli oli tainnut olla tosissaan sanoessaan, että siteet pidättelisivät SOLDIERiakin.

Samassa huoneen ovi avautui jälleen. Vincent jähmettyi paikoilleen ja yritti nähdä käytävää vasten piirtyvän hahmon. Hän rentoutui hieman, kun huomasin tämän olevan huomattavasti pienempi kuin edellinen tulija.
”Shelke?” hän kuiskasi.
”Vincent Valentine”, tyttö vastasi ja astui huoneeseen. Tämä veti oven perässään kiinni, ennen kuin käveli sängyn luokse. ”Oletko sinä kunnossa?”
”Voin hyvin”, Vincent vastasi.

Tyttö tarttui toiseen siteeseen ja ryhtyi avaamaan sitä hyvin hitaasti. ”Minä en halua, että joudut makaamaan tässä”, tämä huomautti. Yhtäkkiä tämä kuitenkin kohotti katseensa ja jätti siteen rauhaan. ”Lupaatko minulle yhden asian, Vincent?”
”Minkä?”
”Älä satuta tohtori Valentinea tai Genesistä”, tyttö pyysi.
”Tiedät, etten voi luvata sitä.”
”Sitten en voi päästää sinua irti”, Shelke huokaisi.

Myös Vincentin huulilta purkautui huokaus. Hän oli pattitilanteessa. Hän ei halunnut tehdä lupausta, sillä hän saattaisi joutua rikkomaan sen. Hän ei kuitenkaan pääsisi omin avuin irti.
”Hyvä on”, mies murahti. ”En satuta heitä, jos he eivät ole uhaksi.”
”Eivät he ole”, Shelke kertoi ryhtyessään uudestaan avaamaan sidettä. ”Tohtori Valentine on ollut vain hyvä minua kohtaan, samoin Genesis. Rosso sen sijaan… en ole koskaan pitänyt hänestä.”

Vincent ei tiennyt, mitä uskoa. Hän ei tuntenut omaa veljeään, hänellä ei ollut aavistustakaan, millainen ihminen tämä oli. Hänellä oli kuitenkin tietynlainen käsitys Valentinen suvun miehistä, he eivät olleet saaneet mitään hyvää aikaan.

Mitä taas tuli tähän Genesikseen… Tämä oli Sephirothin prototyyppi. Kenraalin ajatteleminenkin puistatti Vincentiä, tuskin G olisi paljon tätä parempi. Tietysti tämä oli saattanut kasvaa toisenlaisessa ympäristössä, mutta toisaalta tiedostot mainitsivat tämän SOLDIERiksi, josta vain harvoilla oli rohkeutta puhua. Genesis oli varmasti tehnyt jotain vastaavaa kuin Sephiroth. Itse asiassa tämä oli saattanut tehdä jotain pahempaakin, koska kaikki tiedot miehen olemassaolosta oli hävitetty. Shinra oli halunnut päästä todistusaineistosta eroon.

Shelke sai Vincentin toisen käden irti lepositeestä ja kumartui miehen ylitse irrottamaan toista.
”Meidän on lähdettävä täältä, Shelke”, mies huomautti. ”Etsimme Yuffien ja –”
”Ei”, tyttö vastasi. ”Minä jään tänne.”
”Et voi jäädä. Shelke, nämä miehet ovat vaarallisia.”

Tyttö tuhahti, sai siteen auki ja vetäytyi kauemmas. Vincent nousi hitaasti istumaan ja ryhtyi vapauttamaan jalkojaan.
”He eivät ole vaarallisia, Vincent Valentine”, Shelke ilmoitti. ”He välittävät minusta toisin kuin sinä.”
”Tiedät, ettei tuo ole totta”, Vincent murahti. Hän oli jälleen hyvin vaivautunut, hän ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt sanoa Shelkelle.
”Minä en ymmärrä”, tyttö kuiskasi. ”Sanoit niin kauniita asioita, kuiskit sanoja, joita kukaan ei ole kuiskinut minulle. Kosketit –”
”Shelke, älä”, Vincent puuskahti. Hän ei kestänyt kuunnella, hän ei halunnut. Hän voi pahoin ajatellessaan, että hänen ja Lucrecian yhteiset hetket pyörivät kuin elokuva Shelken mielessä. ”Sinun on unohdettava tuo kaikki. Lucrecia on poissa, sinä et ole hän.”
”Ei Yuffiekaan ole!” Shelke kiljaisi ja sai Vincentin hätkähtämään.
”Yuffie ei liity tähän mitenkään”, hän väitti, vaikkei väittämä ollut täysin totta. Toisaalta Shelke ei tiennyt, mitä oli tapahtunut. Tämä vain koki Yuffien kilpailijakseen jostain täysin irrationaalisesta syystä, sillä kaikki, mitä Vincentin ja ninjaprinsessan välillä oli tapahtunut, oli saanut alkunsa vasta Shelken katoamisen jälkeen.

Shelke päästi nyyhkäyksen ja kääntyi kannoillaan. Vincent riuhtoi jalkansa vapaiksi, mutta pikkutyttö ehti lähteä karkuun. Mennessään tämä törmäsi tietokonepöytään, mutta kiirehti kuitenkin ulos huoneesta. Vincent oli juuri aikeissa lähteä tämän perään, kun hänen katseensa osui näyttöön, joka oli välähtänyt kirkkaaksi. Hän jäi tuijottamaan tekstiä näytölle piirtyvässä asiakirjassa.

Projekti S. R.

Mies vilkaisi oven suuntaan. Shelke oli jälleen kerran hänen takiaan järkyttyneessä mielentilassa, mutta ehkä tämä ei kuitenkaan ollut vaarassa. Talossa asuvat miehet eivät olleet tähän mennessä satuttaneet tätä, joten tuskin nämä satuttaisivat nytkään. Shelke voisi odottaa hetken.

Vincent istui tietokoneen ääreen. Hän tarttui hiireen ja rullasi asiakirjaa alaspäin. Otsikot vilisivät hänen silmissään, kun hän yritti pikaisesti saada selville, mitä tiedosto tarkalleen ottaen käsitteli.

Testikohteen sukutausta ei anna viitteitä erityisiin fyysisistä lahjakkuuksista, mutta hänen sukunsa on tunnettu älystään. Monet hänen edesmenneistä sukulaisistaan ovat työskennelleet tieteen saralla, kuten myös hänen siskonsa, Shalua Rui, joka menehtyi tuntemattomissa olosuhteissa otettuaan yhteen Azul Ceruleanin kanssa.

Kohde kuitenkin valittiin Deepgroundin ohjelmaan jo nuorena, koska hänessä nähtiin erityistä potentiaalia. Hänelle tehtiin suuri määrä tieteellisiä kokeita (ks. Liite 23), joiden tuloksena hänen ruumiinsa on jäänyt pysyvästi 9-vuotiaan lapsen tasolle. Testit osoittavat, että kohde (synt. 1991) on sosiaalisesti jälkeen jäänyt todellisesta iästään, mutta hänen älyllinen kehityksensä on huimasti ikätasoa korkeampia. Hän on matemaattisesti keskivertoa lahjakkaampi ja avaruudellinen hahmotuskykynsä erityisen korkea (ks. Liite 24).

Vincent nielaisi. Kuinka kauan hänen veljensä oli tutkinut Shelkeä? Tämä näytti hahmotelleen pikkutytön koko elämän yhteen pitkään raporttiin. Mies selasi asiakirjaa eteenpäin. Kävisikö siitä ilmi, mitä tytölle oli tehty?

26. elokuuta 2011

Kohde oli heikossa kunnossa, mutta hänen tilansa koheni huomattavasti makopistoksen myötä. On valitettavaa, että myös hän tarvitsee makoa selvitäkseen hengissä. Hänessä ei kuitenkaan ole merkkejä solurappeumasta, päinvastoin vanheneminen on täysin pysähtynyt.

Olen yhdistänyt P-aineen ja makon vihdoin onnistuneesti. Huomenna teen ensimmäisen kokeen kohteella.

27. elokuuta 2011

Pistin 5 ml uutta seosta kohteeseen. Toistaiseksi ei reaktiota.

28. elokuuta 2011

Toistin edellisen kokeen. Vieläkään ei reaktiota.

29. elokuuta 2011

Weissin tila on kohentunut, mutta solurappeuma yrittää yhä tuhota hänen elimistönsä. Rosso voi paremmin, mutta myös hänen tilansa on aiempaa heikompi. Tästä syystä nostin aineen määrän 10 ml:aan. Kohde valitti kirvelyä, mutta muita negatiivisia vaikutuksia ei ole ollut havaittavissa.

30. elokuuta 2011

Kohteen fyysinen kunto on parantunut. Hän ei ole saanut P-aineesta hälyttäviä oireita, kuten aiemmat kohteet. Mako toimii suojelevana tekijänä P-ainetta vastaan. Valitettavasti pelkkä makon ja P-aineen yhdistelmä ei ole riittänyt pysäyttämään solurappeuman etenemistä W:ssa ja R:ssa, vain hidastamaan sitä.

Jatkan kohteen tutkimista selvittääkseni, mikä hänessä estää vanhenemisen. Jos pystyn eristämään hänen DNA:staan oikean DNA-RNA-ketjun, voin löytää ratkaisun. Olen ottanut solu-, sylki- ja verinäytteen, jotka aion analysoida mitä pikimmin.

Vincent luki raporttia yhä uudestaan. Hänen veljensä oli käyttänyt Shelkeä koekaniininaan, pistänyt tähän kokeellista lääkettä, luultavasti samaa, jota Yuffie oli saanut. Kukaan järkevä ihminen ei tehnyt tieteellisiä kokeitaan ihmisillä, jos seurauksena saattoi olla esimerkiksi hengenvaarallisia mutaatioita tai mielenterveysongelmia. Vincentiä puistatti, oli kuin hänen veljensä olisi ollut Hojon opissa.

1. syyskuuta 2011

Läpimurto! Kohteen elimistöstä löytyi soluja uudistava entsyymi sekä kasvun pysäyttävä hormoni. Olen eristänyt molemmat ja aion yhdistää ne aiempaan aineyhdistelmään. Tarkoitukseni on ensin tehdä kaksi erillistä lääkettä, joita testaan W:lla ja R:lla. Seuraamalla heidän reaktioitaan pääsen kenties selvyyteen, mihin suuntaan minun on jatkettava.

Kohde voi erinomaisesti. P-aineen ja makon yhdistelmä ei näytä aiheuttavan hänelle vaaraa. Aion jatkaa myöhemmin tutkimuksiani P-aineen parissa.

Havaitsimme myös, että N:n tietoisuus on kadonnut maailmanlaajuisesta verkosta. Emme tiedä, mitä sille on tapahtunut ja milloin se on tarkalleen ottaen kadonnut. Viimeinen yhteytemme tapahtui 20. syyskuuta. Olisin yrittänyt siirtää sen sopivaan kehoon sellaisen löydyttyä, mutta tällä hetkellä mitään ei ole tehtävissä. Perehdyn ongelmaan heti, kun mahdollista. Kenties P-ainetta ja Makoa yhdistelemällä pystyn luomaan N:n uudestaan.

Lähden toiseen tukikohtaan viimeistelemään tutkimukseni tämän uuden lääkkeen parissa. R ja G eivät tule toimeen, heidän jatkuvat yhteenottonsa häiritsevät työskentelyäni. G osaa hoitaa nyt tarvittavat pistokset, ja W on toistaiseksi sijoitettu makotankkiin.

Nero oli siis kadonnut maailmanlaajuisesta verkosta hieman Cloudin syntymäpäivän jälkeen. Aika täsmäsi, sillä juhlissa Mark oli keskustellut Shelken kanssa. Tietokoneasiantuntijan oli täytynyt tehdä synaptinen verkkosukellus vielä samana viikonloppuna tai viimeistään alkuviikosta. Nero puolestaan oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja tunkeutunut tämän kehoon.

3. syyskuuta 2011

Kuvittelin saavani työskennellä täällä rauhassa, mutta olin väärässä. Ensin Turkit lensivät alueen ylitse helikopterilla, sitten maajoukot yrittivät tunkeutua paikalle. Onnistuin kuitenkin nappaamaan ne. Kyseessä olivat noin kaksikymppinen wutailaisnainen ja Vincent Valentine. Saamieni tietojen mukaan hänen ei olisi enää pitänyt kuulua Turkeihin.

Vincent Valentine ei ole vanhentunut. Hän näyttää edelleen alle 30-vuotiaalta. Tarkoitukseni on suorittaa hänelle samat kokeet kuin alkuperäiselle kohteelleni. Yritän myös päästä käsiksi tohtori Crescentin tiedostoihin, käsittääkseni hän on suorittanut veljelleni joukon kokeita.

3. syyskuuta 2011 / 2. merkintä

N palasi luokseni. Hän oli löytänyt maailmanlaajuisesta verkosta mielen, jonka onnistui valtaamaan. Ruumis ei ole kummoinen, mutta kelpaa paremman puutteessa. Kunhan lääke on valmis, voin alkaa tehdä uusia testejä P-aineella.

Vincentiä kylmäsi entistä pahemmin. Hän ei tiennyt, oliko veli jo ehtinyt tehdä hänelle kokeita. Ainakin tämä oli saanut selville, että hän vanheni jälleen, joten jotain tämän oli täytynyt tehdä.

6. syyskuuta 2011

Menetimme sekä Wutain prinsessan että veljeni Turkien käsiin. Sain kuitenkin pelastettua tiedostoni ja pääsimme N:n kanssa pakoon. Tutkimukseni alkaa olla valmis, seuraavaksi lääkkeitä on testattava kohteilla.

Kohteeni on yhdistänyt mielensä tohtori Crescentin kanssa, joten hän osasi kertoa kokeista, joita veljelleni on tehty. Tohtori Crescent onnistui eristämään Chaoksen P-aineesta ja demonin voiman avulla pysäyttämään Vincentin vanhenemisen. V on ainoa aikuinen yksilö, jonka tiedetään selvinneen kosketuksesta P-aineen kanssa. Tämä johtuu todennäköisesti Jenova-soluista, joita tohtori Hojo oli aiemmin siirtänyt hänen elimistöönsä. Chaoksen ja P-aineen vaikutusta on puolestaan hillitty käyttämällä protomateriaa.

Olisin mielelläni tutkinut V:n tilaa tarkemmin. Jos nykyiset kokeeni epäonnistuvat, hän olisi voinut toimia apuna uuden lääkkeen kehittämiseksi.

Jenova-soluja? Vincent muisti veljensä maininneen ne aiemmin. Milloin solut olivat poistuneet hänen elimistöstään, ja oliko Chaoksella ollut jotain tekemistä asian kanssa? Vastauksia ei ollut tarjolla, eikä Vincent ollut aivan varma, halusiko niitä. Toisaalta hän olisi tahtonut tietää menneisyytensä – myös lääketieteellisen sellaisen – toisaalta hän ei ollut vieläkään valmis kaivelemaan sen yksityiskohtia.

Vincent selasi tiedostoa alaspäin. Viimeisimpänä näkyivät tämän päivän merkinnät. Hänen veljensä oli todennut, että P-aine oli poistunut hänen elimistöstään täysin, samoin Chaos. Makon vaikutukset sen sijaan näkyivät edelleen, mutteivät pysäyttäneet vanhenemista, joka eteni normaalia vauhtia. Tiedostossa oli myös maininta, että veli oli pistänyt Yuffieen 5 millilitraa kokeellista lääkettään nähdäkseen, miten siihen reagoi ihminen, johon ei ollut aiemmin pumpattu makoa.

Raivo kupli jälleen Vincentin sisällä. Yuffien ei enää olisi pitänyt joutua hullujen tiedemiesten uhriksi, liian moni AVALANCHEssa oli kokenut sen kohtalon. Hänen olisi löydettävä tyttö välittömästi. Toivottavasti tämä olisi kunnossa.

Vincent jätti raportin lukemisen sikseen ja marssi ulos huoneesta. Hän astui himmeästi valaistuun käytävään ja lähti kulkemaan sitä. Kauempaa kantautui puhetta. Ei, se oli pikemminkin kiukkuamista.
”En todellakaan halua teetä! Ties mitä myrkkyjä olet siihen tunkenut!” Yuffie kuului ilmoittavan.
”Minulla ei ole syytä myrkyttää sinua”, Genesiksen ääni vastasi.
”Mitä se aiempi sitten oli?!”
”Aiempi?”
”Se ruisku!”
”Se oli omaksi parhaaksesi. Huomaatko, että olet elämäsi kunnossa nyt?” Genesis kertoi tytölle. ”Jalkasi on parantunut, samoin nopeutesi.”
”Ja samalla teitte minusta friikin! Samanlaisen iljettävyyden kuin kaikki Shinran koekaniinit!”

Yuffien sanat kolahtivat Vincentiin. Friikki? Sitenkö tyttö näki hänetkin? He olivat jakaneet vastikään varsin intiimin hetken, myös Yuffie oli heittäytynyt siihen mukaan täysillä. Itse asiassa tämä oli sanonut, ettei välittänyt ikäerosta.

Tyttö ei tosin tiennyt kaikkea, tällä ei ollut tarkkaa käsitystä, mitä Vincentille oli tehty. Jos Yuffie tietäisi, ajattelisiko tämä hänestä samalla tavoin kuin Genesiksestä? Jos ajattelisi… no, tottahan se oli. Vincent oli luonnonoikku, hänen ei kuulunut edes olla enää olemassa, mutta silti hän eli ja hengitti. Hänen elämänsä pilkkasi luonnonlakeja.

Mies pakottautui työntämään ajatukset mielestään. Hän ehtisi pohtia tilanteen mahdottomuutta myöhemminkin. Juuri nyt oli tärkeää saada Yuffie ja Shelke pois tästä paikasta. Kunpa hän olisi tiennyt, minne pikkutyttö oli juossut.

Vincent jatkoi matkaa käytävällä ja astui pian olohuoneeseen, josta pääsi keittiöön. Yuffie seisoi keittiön ovella selkä mieheen päin. Tytön kädet lepäsivät lanteilla, koko tämän olemuksesta näki, että tämä oli pahalla tuulella.

Samassa tytön pää kääntyi ja tumma katse porautui Vincentiin. Kiukku pyyhkiytyi pois ja tilalle nousi helpotus.
”Vince!” Yuffie huudahti ja säntäsi miestä kohti. Ennen kuin hän ehti tajutakaan, oli tämä jo hypännyt hänen kaulaansa. ”Olet elossa!”

Vincent kiersi varovaisesti kätensä tytön ympärille. Koko tilanne oli outo, Genesis tuijotti häntä keittiöstä, ja hän halasi Yuffieta keskellä vierasta olohuonetta. Tyttö oli oikeasti hypännyt hänen kaulaansa, vaikka oli vasta hetki sitten tuominnut kaikki Shinran koekaniineiksi joutuneet… täytyihän tämän tietää, että Vincentkin… vai tiesikö tämä? Vincent ei muistanut kertoneensa yksityiskohtia ystävilleen. Silti Yuffie tiesi hänen demonistaan, tiesi, että hän oli vanhempi, miltä näytti. Tyttö ei ollut typerys, tämä osasi laskea asioita yhteen. Mitä tämän käytöksestä olisi pitänyt päätellä?
”Oletko kunnossa?” Vincent sai kysyttyä ainoan loogisen asian, joka tuli hänen mieleensä.

Yuffie vetäytyi kauemmas, mutta puristi hänen käsivarsiaan. Tytön sormet olivat pienet ja hennot, mutta niiden ote oli luja. Tämä nyökkäsi, mutta silmissä kävi huolestunut katse. Vincent arvasi kyllä, mistä se johtui. Myös hän oli huolestunut samasta syystä, muttei halunnut keskustella asiasta Genesiksen kuullen.
”Hyvä, että olet hereillä”, Genesis huomautti. ”Haluat varmaankin käydä siistiytymässä? Kylpyhuone on käytävällä.”

Vincent vilkaisi punahiuksista miestä, mutta tunsi samassa, kuinka Yuffie kohotti kätensä ja sipaisi hänen ohimoaan. Iho oli edelleen arka, ja hän säpsähti kosketusta. Hän nosti oman kätensä ja tarttui sillä tytön käteen.
”Sinä vuodit verta, kun näin sinut viimeksi. Oletko sinä kunnossa, Vince?” Yuffie henkäisi. ”Mitä Rosso oikein teki sinulle? Se eukko saa vielä maksaa kaikesta, minä panen hänet kärsimään!”
”Voin hyvin”, Vincent valehteli. Hänen päätään särki, mutta kipu ei ollut enää yhtä voimakas kuin aiemmin. ”Meidän on lähdettävä täältä.”
”Valitettavasti en voi antaa teidän mennä”, Genesis huomautti. ”En voi ottaa riskiä, että tämä paikka paljastuu muulle maailmalle.”
”Meitä tullaan etsimään”, Yuffie ilmoitti.

Luultavasti heitä etsittiin jo. Cait Sith oli epäilemättä välittänyt tiedot Reevelle, joka puolestaan oli ottanut yhteyttä muihin. Nämä olivat varmasti lähteneet kalastajakylään viipymättä ja lentelivät nyt saarien yläpuolella. Kenties nämä olivat jopa yrittäneet soittaa heille…

Vincent päästi irti Yuffien kädestä ja tavoitteli puhelinta taskustaan, mutta se ei ollut siellä. Se oli viety. Niinpä tietenkin.
”Ymmärrän”, Genesis totesi. ”Se voi olla ongelmallista. En halua ikäviä välikohtauksia.”
”Olisit sitten miettinyt, ennen kuin sieppasit Shelken!” Yuffie huudahti ja kääntyi katsomaan punahiuksista miestä.
”Hän oli välttämätön, enkä voinut vain ilmestyä paikalle ja pyytää häntä mukaani. Rosson ehdotuksesta yritimme lavastaa Deepgroundin syylliseksi, mutta ette tuoneetkaan tyttöä mukananne Junoniin”, mies kertoili. ”Oli onnekas sattuma, että hän päätti karata luotanne ja liittyä meihin vapaaehtoisesti. Tohtori Valentinen ei tarvinnut käyttää suostutteluun paljoakaan aikaa.”
”Hän on tehnyt Shelkelle varsin kyseenalaisia kokeita”, Vincent tokaisi. Häntä inhotti pelkkä ajatuskin.
”Shelke suostui kaikkeen itse”, Genesis väitti. ”Te ette ehkä näe sitä, mutta hän on omasta elämästään päättävä aikuinen.”

Mies oli toki oikeassa, mutta Vincent tiesi, ettei Shelke ollut välttämättä kykenevä tekemään järkeviä päätöksiä. Tämä ei osannut tarkastella asioita oikeissa mittasuhteissa, ei kyennyt näkemään kokonaiskuvaa, sillä tämän näkemykset olivat värittyneet Deepgroundissa vietettyjen vuosien myötä.

”Alan kyllästyä toistamaan itseäni. En halua aiheuttaa mitään pahaa, yritän vain pelastaa… jälkeläiseni, korjata ne tuhot, jotka Shinra sai aikaan”, Genesis huomautti.
”Niinpä niin, sitähän Sephirothkin varmasti yritti”, Yuffie tölväisi. Vincent puristi tytön käsivartta ja loi varoittavan katseen tämän suuntaan.
”Hän… kuulin hänen teoistaan. Hänestä ei tullutkaan sankaria”, Genesis huokaisi. ”’Unelmilla huomisen on sielu särkynyt, ylpeys menetetty. Siivet riistetty pois, loppu on lähellä.’
”LOVELESSin toinen näytös”, Vincent huomioi.
”Tunnet runoutta?” punahiuksinen mies tiedusteli.
”Mitä hemmettiä, oletko sinä lukenut sen homeisen teoksen?” Yuffie älähti samaan aikaan.
”LOVELESS kuuluu yleissivistykseen”, Genesis ilmoitti, ja Vincent nyökkäsi. Ainakin yhdestä asiasta he olivat samaa mieltä, mutta mitä mies oli tarkoittanut lainauksellaan? Viittasiko tämä siihen, että Sephiroth oli lähtenyt väärälle polulle ja sen takia menettänyt niin ylpeytensä kuin siipensäkin?

Vincent yritti päästä selville muutaman askeleen päässä seisovasta miehestä. Tämän silmissä loisti mako, tällä oli sotilaan olemus. Siipeä ei näkynyt, mutta se ei tarkoittanut, ettei sitä ollut. Myös Sephiroth oli pystynyt piilottamaan siipensä.

Genesiksen kasvoilta ei voinut lukea mitään. Vincent tiesi voivansa luottaa siihen, ettei tällä ollut aikomustakaan päästää heitä menemään. Mistään muusta hän ei voinut olla varma, ei edes siitä, pärjäisivätkö hän ja Yuffie SOLDIERia vastaan. He eivät olleet pärjänneet Rossolle, mikä kieltämättä kävi hieman Vincentin ylpeydelle. Hän oli voittanut naisen kertaalleen, mutta Chaoksen poistumisen myötä hänen voimansa olivat vähentyneet. Hän ei enää tiennyt, mihin pystyi ja mihin ei. Tavallisten sotilaiden voittaminen ei ollut ongelma – eikä ampuminenkaan sen puoleen – mutta makobuustatut yksilöt olivat asia erikseen. Genesikselle ja Tsvieteille oli oletettavasti tehty myös jotain muuta. Toisaalta Vincentissä itsessäänkin oli makoa, joten… ei, hän ei ollut käynyt makokäsittelyssä aikoihin. Aine ei kuulemma poistunut elimistöstä koskaan täydellisesti, mutta sen vaikutus saattoi ajan myötä vähentyä.

”Kenties voimme päästä jonkinlaiseen sopimukseen”, Genesis ehdotti yllättäen. ”Tohtori Valentinen mielestä meidän olisi paras pitää Yuffie Kisaragi vakuutena, mikäli joku uhkaa turvallisuuttamme.”

Vincent veti Yuffien lähemmäs itseään. Hän tiesi kyllä veljensä ajatuksista, tämä oli aiemmin ajatellut kiristävänsä Godo Kisaragia Yuffien avulla. Ehkä – iso ehkä – Genesiksen aikeet olivat kunnialliset, mutta Vincentin veljellä ei näyttänyt olevan puhtaita jauhoja pussissaan.
”Katsoi tilannetta miten päin tahansa, ymmärrän, jos maailma näkee minut uhkana”, Genesis jatkoi. ”En kuitenkaan ole sitä. Haluan vain olla rauhassa.”
”Tahdot siis, ettemme kerro kenellekään tästä paikasta ja sinusta?” Yuffie lausui ääneen Vincentinkin kysymyksen.
”Aivan.”
”Shelkeä kaivataan kotona, ei onnistu”, ninjaprinsessa täräytti.
”Shelkellä taitaa olla eriävä mielipide asiasta”, Genesis vastasi. ”’Minun kotini on täällä’, hän sanoi taannoin.”

Vincent ei epäillyt miehen sanoja, mutta hän myös tiesi, etteivät muut AVALANCHEn jäsenet antaisi hänelle anteeksi, jos hän jättäisi tytön tänne. Hän ei antaisi itse itselleen anteeksi. Hän ei voinut antaa Shelken kärsiä lukuisista laboratoriokokeista.

Korpinhiuksinen mies oli juuri avaamassa suunsa, kun jostain kantautui hälytysääni. Genesis, joka oli ollut tarttumassa vedenkeittimeen, käännähti ympäri ja syöksähti keittiöstä. Hetkeä myöhemmin hälytysääni hiljeni, mutta Vincent seisoi yhä kahdestaan olohuoneessa Yuffien kanssa.
”Jotain on tekeillä”, tyttö sihahti. ”Yritetään käyttää hämmennystä hyväksi, löytää aseemme ja Shelke ja Mark. Sitten häivytään.”

Vincent nyökkäsi. Suunnitelma ei ollut aukoton, mutta se oli nyt heidän ainoa mahdollisuutensa.

~o~

Vincent päästi irti Yuffien käsivarresta. Nuori nainen selvitti nopeasti miehelle, mitä tiesi talosta. Käytännössä hänellä ei ollut juuri mitään tietoja, hän ei ollut ehtinyt tutkia paikkaa perusteellisesti. Yhdessä tuumin he siirtyivät penkomaan käytävän varrella olevia huoneita mahdollisimman nopeasti.

Ne olivat kuitenkin tavallisia asuinhuoneita, niissä ei näkynyt mitään erityistä. Yhden takaa paljastuivat kellariin vievät portaat. Yuffieta ei suuremmin houkutellut ajatus maan alle painumisesta, mutta hän astui silti portaikkoon. Hän halusi aseensa takaisin. Vincent kuului seuraavan hänen kannoillaan.

Ninjaprinsessan mieleen palautui hetki, jolloin mies oli ilmestynyt olohuoneeseen. Hän ei muistanut, milloin olisi viimeksi riemastunut yhtä perusteellisesti. Huoli Vincentistä oli jäytänyt hänen mieltään heräämisestä asti. Onneksi mies oli kunnossa, vaikka tämän ohimolla oli pahannäköinen ruhje.

Yuffie ei silti ollut varma, olisiko hänen pitänyt halata Vincentiä. Hän ei tiennyt, missä he menivät, mitkä heidän välinsä nyt virallisesti olivat. Hän oli vain reagoinut, jättänyt ajattelun sikseen. Nyt jälkeenpäin häntä nolotti. Entä jos Vincent ei ajatellut suudelmasta samoin kuin hän? Mies ei ollut selvittänyt ajatuksiaan kunnolla, tämä oli vain antanut ymmärtää, että heillä oli aivan liian suuri ikäero.

Päätään puistellen Yuffie työnsi ajatukset syrjään ja astui kellariin. Hänen oli pakko sytyttää valot, että hän näki ylipäätään mitään. Myös täällä oli pitkä käytävä, jonka varrella oli ovia. Hän nykäisi ensimmäistä, mutta se oli lukossa. Seuraava sen sijaan avautui. Se oli makuuhuone – hyh, kuka halusi nukkua homeelta löyhkäävässä kellarissa?

Sänky oli sijaamatta, näytti siltä, että joku oli noussut kiireessä, sillä peitto lojui puolittain lattialla. Yuffie oli kuitenkin kiinnostuneempi työpöydästä. Hän ryhtyi penkomaan pöytälaatikoita löytääkseen jotain hyödyllistä. Kun hän nykäisi ylimmäisen auki, hänen katseensa osui kahteen simpukkapuhelimeen: mustaan, jota koristi hopeinen Cerberus-peto, ja punaiseen, jonka pinta oli peitetty glitter-tarroilla lähes kokonaan ja josta roikkui pieni koru. Siihen oli painettu valkoista ruusua tarkoittavat wutailaiset kirjainmerkit. Yuffie oli saanut sen isältään, kun oli viimeksi vieraillut kotimaassaan.
”Puhelimemme!” Yuffie henkäisi. Hän nakkasi mustan Vincentille ja naksautti omansa auki. Akku oli vähissä eikä kenttää näkynyt. ”Onko sinulla kenttää?”
”Ei”, mies vastasi ja kiskaisi pöytälaatikon auki toiselta puolelta. Yuffie jatkoi tutkimuksia omalla puolellaan.

Muut laatikot sisälsivät kyniä, papereita, muutamia kirjekuoria sekä rasiallisen tupakkaa. Hetken mielijohteesta Yuffie nappasi tupakat ja tunki ne taskuunsa, matkamuisto Cidille.
”Nämä voivat olla hyödyksi”, Vincent kuului sanovan. Nuori nainen kohotti katseensa ja näki miehen roikottavan avaimia. He jättivät makuuhuoneen taakse ja palasivat edelliselle ovelle.

Vincent joutui kokeilemaan kolmea avainta, ennen kuin oikea löytyi. Mies astui edeltä pieneen varastoon, jonka sisältö ilahdutti Yuffieta. Hän syöksyi Vincentin ohitse ja nappasi kunainsa. Ne päätyivät paikoilleen kenkien varsiin, ennen kuin hän tarttui heittotähteensä. Vincent kiinnitti parasta aikaa Cerberuksen koteloa vyölleen ja näytti sitten tarkistavan lippaan.
”Mennään etsimään Shelke ja Mark”, tämä ilmoitti. Yuffie nyökkäsi ja puristi heittotähteä kädessään.

He siirtyivät takaisin käytävälle ja kulkivat koko kellarin halki näkemättä ketään. Suljettujen ovien takana oli vielä kaksi makuuhuonetta, mutta muut huoneet olivat vain varastotilaa. Yhdessä huoneessa oli kaivon näköinen laite, josta vedetty putki katosi seinän sisään. Yuffie ei ollut varma, kuvitteliko hän, mutta hänestä näytti kuin se olisi hehkunut.

Samassa yläkerrasta kuului räsähdys. Yuffie säpsähti ja kääntyi kannoillaan. Hän kuuli Vincentin juoksevan perässään, kun hän syöksyi portaikkoon ja yritti päästä ylös mahdollisimman nopeasti. Kun hän syöksyi eteiseen, hän yllättyi nähdessään tutun, vaalean hiuspehkon.
”Cloud!” hän kiljaisi.
”Yuffie? Vincent? Oletteko kunnossa?” Cloud halusi tietää. Tämä puristi miekkaa kädessään, ja käytävällä oli puun säleitä. Mies oli ilmeisesti tullut juuri ovesta läpi.
”Kyllä. Missä muut ovat?” Vincent kysyi Yuffien takaa.
”Barret ja Cait Sith jäivät vartioimaan Sheraa”, Cloud kertoi. ”Minä, Nanaki ja Cid piiritimme tämän paikan. En tiedä, missä Nanaki ja Cid ovat nyt.”
”Cloud…” Yuffie nielaisi kuuluvasti. Blondi mies pärjäsi kyllä heidän vihollisilleen, mutta… ”Rosso ja Weiss ovat täällä. Nero on myös, mutta Markin ruumiissa edelleen.”

Cloud kirosi ääneen. ”Meidän on etsittävä Cid ja Nanaki välittömästi.”
”Shelke on yhä kateissa”, Yuffie huomautti. ”Hän on täällä, mutta en tiedä, missä hän piileksii.”
”Eikä meidän pidä unohtaa veljeäni ja G:tä”, Vincent lisäsi.
”Aiv- Mitäh?!” Yuffie älähti. Oliko Vincentillä veli? Ja mitä tämä teki täällä? Oliko kyseessä jonkinlainen Valentinien sukukokous?
”Selitän myöhemmin”, mies vain totesi. ”Yuffie, yritä etsiä Shelke. Minä huolehdin G:stä, ja Cloudin lienee paras palata etsimään toisia.”
”Entä Mark?” ninjaprinsessa voihkaisi.
”Hän on luultavasti siellä, missä Weiss ja Rossokin.”
”Eli todennäköisesti AVALANCHEn kimpussa”, Cloud päätteli. ”Vincent, pärjäätkö yksin G:tä vastaan?”
”Onko minulla vaihtoehtoja? Pärjäätkö yksin kolmea vastaan?”
”Onko minulla vaihtoehtoja?” Chocobon takamus tuhahti. ”Hyvällä tuurilla saan apua Cidistä ja Nanakista.”

Yuffie vilkaisi miehestä toiseen. Vincentin punainen katse porautui hänen omaansa ja sai hänen vatsansa muljahtamaan.
”Olkaa varovaisia”, Vincent sanoi, ennen kuin kääntyi kannoillaan ja lähti sairaalahuoneiden suuntaan. Cloud nyökkäsi.
”Tavataan elämänvirtalammella”, blondi ilmoitti ja hävisi yöhön. Yuffie puristi heittotähteä ja hiipi käytävään. Missä Shelke oikein piileskeli? Entä Vincentin isä ja veli, missä nämä olivat?

Koluttuaan käytävän Yuffie palasi olohuoneeseen. Samalla hetkellä sen toiselta puolelta – käytävästä myös – astui esiin mies, joka talutti pikkutyttöä kädestä.
”Sinä, pysähdy heti!” Yuffie kiljaisi ja kohotti aseensa. Mies pysähtyi ja jäi katsomaan häntä.
”Et halua heittää minua sillä”, tämä ilmoitti.
”Sano yksikin hyvä syy miksen”, Yuffie tuhahti ja vei kättään taaksepäin. Iljettävä ilkimys tarttui Shelkestä lujemmin kiinni ja painoi tämän itseään vasten. Mies vetäisi aseen vyöltään. Piippu hipaisi Shelken ohimoa.
”Ehdin ampua, ennen kuin heittotähti osuu minuun. Haluatko ottaa riskin?”
”Tohtori Valentine?” Shelke kysyi, muttei pyristellyt miehen otteesta.
”Tarvitset Shelkeä, et sinä häntä tapa”, Yuffie väitti, vaikkei ollut varma. Hän ei tiennyt, millainen mies iljettävä ilkimys todella oli, mutta erityisen positiivista kuvaa hän ei ollut tästä ehtinyt saada. Vincent myös puhui isästään negatiiviseen sävyyn. Ei korpinhiuksinen mies ollut varsinaisesti sanonut mitään, mutta Yuffie oli oppinut kuuntelemaan tämän äänensävyjä vuosien varrella.
”Olen saanut hänestä sen, mitä tarvitsen. Minulle hän on nyt hyödytön”, mies kuitenkin vastasi. ”Sinulle sen sijaan…”

Shelken kasvoille levisi syvä järkytys. Yuffie tiesi pikkutytön kuulleen lähes samat sanat Azulin suusta vain muutama kuukausi sitten, Reeve oli kertonut. Ensimmäistä kertaa hän oikeasti sääli tyttöä, edes tämä ei ansainnut tulla hylätyksi jatkuvasti. Ilmeisesti tämä oli oikeasti luottanut Vincentin isään, ainakin tämän kauhu ja suru näytti aidolta.

Yuffie punnitsi asetta kädessään. Oli totta, että mies saattaisi ehtiä ampua, ennen kuin hänen heittonsa osuisi.
”Laske aseesi”, mies määräsi. Yuffie puri hampaansa yhteen ja tuijotti miestä. Hän näki jonkun liikkuvan tämän takana käytävällä, mutta irrotti katseensa tulijasta, jottei paljastaisi tätä. Hän kyykistyi hitaasti ja päästi heittotähden putoamaan lattialle, se kolahti osuessaan lautoihin.
”Nouse ylös”, kuului uusi käsky, ja Yuffie totteli.
”Jos et kerran tarvitse Shelkeä, luovuta hänet minulle”, hän vaati.
”Saat hänet, kun olen turvallisen välimatkan päässä”, mies vastasi. ”Asetu nyt seinää vasten.”

Ninjaprinsessa puristi kätensä nyrkkiin, mutta siirtyi ohjeiden mukaan. Hän ei pitänyt tällaisesta pelistä, mutta hän ei voinut antaa miehen ampua Shelkeä.

Grimoire työnsi pikkutyttöä edellään ja käveli hitaasti kohti Yuffieta. Nuori nainen yritti syrjäsilmällä seurata toista tulijaa, muttei uskaltanut katsoa suoraan. Yhtäkkiä huoneessa kävi suhahdus, ja Vincentin isä paiskautui seinään. Shelke putosi polvilleen lattialle.

Yuffie liikahti välittömästi. Hän sieppasi aseensa lattialta toiseen käteensä ja syöksyi kohti Shelkeä. Huoneessa kaikui laukaus, ja katon palasia ropisi lattialle. Yuffie kumartui Shelken ylle. Jotain tömähti hänen selkäänsä, muttei onneksi satuttanut pahasti. Hänen korviinsa kantautui uusi ääni, kun ilmeisesti Grimoiren ase heitettiin huoneen toiselle puolelle.
”Genesis, älä!” mies huusi. ”Sinä tarvitset minua! Weiss ja Rosso ovat tuomittuja tuhoon, jos tapat minut!”
’Ystäväni, on kohtalo julma. Ei ole unelmia, ei kunniaa jää. Nuoli on jättänyt jumalattaren jousen’”, punahiuksinen mies vastasi ja löi miekan lappeella toista miestä ohimoon. Tämä lysähti hervottomana lattialle.

Yuffie ehti suoristautua, kun uusi hahmo astui olohuoneeseen.
”Laske miekkasi”, Vincentin ääni kuului ovensuusta.
”Ei, älä ammu!” Yuffie kiljaisi yhtä aikaa Shelken kanssa. Pikkutyttö oli jaloillaan jo ennen kuin hän ehti liikkeelle. Tämä juoksi Genesiksen luokse. Myös Yuffie lähti liikkeelle ja asettui miesten väliin.
”Ystävänne ovat saapuneet”, Genesis ilmoitti ja levitti siipensä. Mustia höyheniä leijaili lattialle. Yuffie ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt ajatella. Kyllä, hän oli nähnyt siiven aiemmin, mutta sen ilmestyminen näkyviin oli silti… sanoin kuvailematonta? Olisi voinut kuvitella, että jättimäisen siiven ilmestyminen selästä sattuisi, mutta Genesiksen ilmekään ei värähtänyt. ”Meidän on aika poistua tältä näyttämöltä.”
”Et vie Shelkeä!” Yuffie huusi ja käänsi selkänsä kokonaan Vincentille. Hän tarrasi kiinni pikkutytön käsivarteen, mutta Shelke yritti riuhtoa itsensä hänen otteestaan.
”Päästä irti!” Shelke kirkui.

Kauempaa kuului askelia ja hetkeä myöhemmin Cloud ja Cid rynnistivät huoneeseen.
”Vince!” Cid huusi. ”Mitä on tekeillä?”

Yuffie ei jäänyt kuuntelemaan miesten sananvaihtoa vaan yritti kiskoa Shelken kauemmas Genesiksestä. Mies kuitenkin nosti pikkutytön kainaloonsa hänen yhä roikkuessa tämän käsivarressa.
”En halua vahingoittaa sinua”, mies huomautti.
”Anna Shelke sitten minulle”, Yuffie vaati. Hän pudotti heittotähtensä ja tarttui molemmin käsin miehen käteen ja yritti saada tämän otteen pikkutytöstä kirpoamaan.
”Yuffie”, Vincentin ääni tunkeutui hänen tajuntaansa, mutta hän ei ehtinyt reagoida. Rautainen ote kietoutui hänen ympärilleen ja huone sumeni hänen silmissään, kun Genesis lähti liikkeelle.

~o~

”Perkuleen perkule!” Cid raivosi ja juoksi Vincentin veljen ohitse. Vincent ja Cloud seurasivat ilmalaivan kapteenin kannoilla ja rynnistivät talon läpi. Kun he ehtivät kuistille, he näkivät taivaalle piirtyvän hahmon. Vincent kohotti Cerberuksen, mutta laski sen saman tien, ampuminen oli liian vaarallista.
”Meidän on palattava Sheralle!” Cloud ilmoitti. ”Nanaki lähti jo sinne, hän kuuli outoja ääni metsästä.”

Sanaakaan sanomatta mieskolmikko jätti talon taakseen. Vincent tiesi, että heidän olisi pitänyt ottaa hänen veljensä mukaan, mutta aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Kuinka kauas Genesis voisi lentää Yuffie ja Shelke mukanaan?

Ilmalaiva tuntui olevan järkyttävän kaukana, vaikka Cid oli laskeutunut sillä aivan rannikon tuntumaan. Se piirtyi mustana taivasta vasten.
”Voi, voi minua parkaa!” voivottelu kantautui aluksen luota. Vincentiä kylmäsi, hän aavisti pahaa.

Cait Sith loikki epämääräisen mytyn ympärillä lastaussillan kohdalla. Vincent oli ensimmäisenä kissan luona ja kumartui mytyn ylle. Barret makasi liikkumattomana maassa, ja tumman miehen kasvot olivat tahriintuneet vereen.
”Ne tulivat metsästä!” robottikissa ilmoitti. ”Nanaki meni niiden perään!”
”Mitä saamaria?!” Cid älähti hengästyneenä.
”Barret on vietävä välittömästi sisälle”, Vincent huomautti. Hän tunnusteli ystävänsä pulssia, joka onneksi tuntui. Luultavasti tämä toipuisi, mutta tätä ei voinut todellakaan jättää sijoilleen makaamaan. Tsviet-kolmikko saattaisi palata.

Vincent ja Cloud raahasivat valtavan miehen ilmalaivaan ja aina hyttiin asti. Barret oli juuri niin painava kuin miltä näyttikin, tämän kantaminen kävi työstä. Vincent kuuli etäisesti Cidin huhuilevan Nanakia, mutta kapteenin ääni katosi, kun he marssivat Cloudin kanssa syvemmälle Sheran sisuksiin.

Ilmalaivan koneisto käynnistyi, kun miehet saivat laskettua Barretin vuoteelle. Vincent poikkesi pieneen vessaan, riuhtaisi pyyhkeen naulasta ja laski sen päälle vettä. Hän puristi liian nesteen pois, ennen kuin palasi hytin puolelle ja ryhtyi pyyhkimään ystävänsä kasvoja. Ahdistus hänen sisällään vain kasvoi. Jos hän ei olisi päättänyt lähteä seuraamaan jälkiä Mideelin alueelle, tätäkään ei olisi tapahtunut. Hänen takiaan Barret makasi tajuttomana, hänen takiaan Genesis oli vienyt sekä Shelken että Yuffien, kaikki johtui hänen virheistään. Hän ei voisi koskaan antaa itselleen anteeksi, jos hänen ystävänsä eivät selviäisi.

”On se Cid aika poika. Hän seuraa jotain lentävää juttua!” Cait Sith ilmestyi hyttiin kertomaan. ”Se menee kohti muinaisten temppeliä.”
”Toivottavasti saamme hänet kiinni”, Vincent murahti. ”Mitä oikein tapahtui?”
”Ne kolme ilmestyivät kuin tyhjästä! Minä niin säikähdin, voi minua raukkaparkaa”, kissa kertoi. ”Barret yritti pysäyttää heidät, mutta se nainen heitti hänet Sheraa vasten tuosta noin vain. Barretin!”
”Nainen?” Cloud toisti.
”Rosso”, Vincent vastasi. ”On ihme, että hän jätti Barretin henkiin.”
”Hän raahasi Weissia Markin kanssa”, Cait Sith huomautti.

Tsvietit olivat siis matkalla jonnekin, ja Weiss oli huonossa kunnossa. Ristiriitaiset tunteet repivät Vincentiä. Hänestä tuntui, että hänen olisi pitänyt olla useammassa paikassa yhtä aikaa. Kuinka hyödytön hän olikaan!
”Selviääkö Barret?” kissa halusi tietää.
”Hän jää henkiin”, Vincent vastasi. ”Mutta Yuffie ja Shelke…”
”Oliko se mies G?” Cloud kysyi.

Vincent nyökkäsi. Blondin miehen kasvoilla oli eksynyt ilme, näytti siltä, että tämä yritti jälleen kerran kaivella jotain mielestään, mutta ei löytänyt etsimäänsä. Heidän ahdistuksensa leijaili huoneessa miltei käsin kosketeltavana.

Barret mörähti jotain epämääräistä. Vincent nosti verisen pyyhkeen ystävänsä kasvoilta korston avatessa hitaasti silmänsä.
”Bahamutin perse sentään, mitä tapahtui?!” tumma mies raivosi ja yritti nousta. Cloud työnsi tämän takaisin makuulle.
”Ota rauhallisesti, löit luultavasti pääsi”, Vincent huomautti.
”En jää tähän lepäämään, se eukko saa tuntea –”
”Rosso ei ole täällä enää”, Cloud tokaisi. ”Vincent, mennään ohjaussillalle. Haluan olla valmiina, kun saavutamme G:n. Cait, sinä jäät vahtimaan Barretia.”

Vincent ei ollut ollenkaan varma, kykenisikö kissa pidättelemään korstoa, mutta hän seurasi silti chocobonhiuksista miestä hytistä. Vaitonaisina he kulkivat yhtä matkaa ohjaussillalle, jossa Cid kiroili tupakka huulessa.
”Se pirulainen laskeutui saarelle”, ilmalaivan kapteeni kertoi. ”Meidän on löydettävä sopiva laskeutumispaikka Sheralle.”

Paikan löytymiseen meni ikuisuus, mutta lopulta Cid pääsi laskeutumaan. Miehet syöksyivät ulos ilmalaivasta ja lähtivät haravoimaan metsää. Etsiminen oli hakuammuntaa ilman Nanakia, josta Vincent oli myös huolissaan. Tämä osasi pitää huolen itsestään, mutta Rosso saattoi olla tällekin vaarallinen vastus.
”Ehkä he ovat temppelillä”, Cid ehdotti. ”Se on ainoa rakennus näillä main.”
”Saatat olla oikeassa”, Vincent vastasi. Cloud ei sanonut mitään. Tämän ilmeitä ei erottanut pimeässä nyt, kun kuukin oli jäänyt pilvien taakse. Vincent saattoi vain toivoa, ettei tämä romahtaisi ratkaisevalla hetkellä. Hän ei tiennyt, mitä hänen ystävänsä mielessä juuri nyt pyöri, mutta luultavasti tämä kahlasi jossain hyvin syvissä ja synkissä ajatuksissa.

Temppeli kohosi puiden yläpuolelle. Miehet työnsivät oksia tieltään ja pyrkivät etenemään mahdollisimman nopeasti. Kenties heidän olisi pitänyt yrittää kulkea äänettömästi, mutta kukaan ei huomauttanut asiasta.

Metsä loppui ja kiviset portaat alkoivat. Vincent kohotti katseensa temppelin huipulle ja näki kolmen hahmon laskeutuvan alaspäin. Pienin hahmoista puristi pisimmän kättä omassaan. Mitä oli tekeillä?

~o~

”Reeve on järjestänyt Shelken hoidon”, Yuffie lasketteli niin nopeasti kuin pystyi. ”Jos annamme hänelle Grimoiren tiedot, hän pystyy taatusti järjestämään niin, että Shelken makoriippuvuus saadaan parannettua. En usko, että se on edes vaikeaa, hänellä on parhaat lääkärit käytössään. Sitä paitsi hän ei koskaan satuttaisi ketään, toisin kuin se punasilmäinen hirviö!”

Yuffie sydän jyskytti edelleen hänen rintaansa vasten. Genesis oli ollut pudottaa hänet mereen kesken matkan, kun hän oli temponut itseään miehen otteesta. Vasta silloin hän oli tajunnut rauhoittua. Hän oli ryhtynyt puhumaan miehelle järkeä, selittänyt, kuinka WRO voisi auttaa tätä maailman pelastamisessa. Sanat olivat vain alkaneet liukua hänen huuliltaan, hän oli luvannut pitää Genesiksen puolia muita vastaan, jos nämä eivät uskoisi miestä. Ei Yuffie itsekään luottanut mieheen täydellisesti, mutta hän tiesi kyllä, milloin oli pelattava kieroa peliä. Viholliselle valehteleminen ei ollut väärin, mutta hän ei ollut enää varma, oliko punahiuksinen mies todella vihollinen. Kun Genesis oli laskenut Yuffien ja Shelken temppelin huipulle ja katsonut ninjaprinsessaa suoraan silmiin, oli tämän katse ollut vilpitön. Siinä oli ollut jopa jotain samaa kuin Vincentin katseessa, se etsi vastauksia loputtomiin kysymyksiin.

”Reeve Tuesti, arkkitehti?” Genesis oli kysynyt, ja Yuffie oli joutunut selittämään pitkän kaavan kautta, mikä Reeven asema nykyisin oli. Jopa Shelke oli kuunnellut ja selityksen päätteeksi ehdottanut, että Genesis tulisi myös Reeven luokse. Pikkutytön katse oli ollut surullinen, kun tämä oli vihdoin alkanut puhua. Kenties Vincentin isän toiminta oli järkyttänyt tätä syvästi.

Nyt he kulkivat portaita alas ja Yuffie pälpätti, minkä kerkesi. Hän yritti hukuttaa sanoilla pelon, joka ei ollut vielä suostunut päästämään häntä otteestaan. Koko yö oli ollut yhtä hässäkkää, kaikki oli muuttunut sekavaksi usvaksi. Tapahtumat kietoutuivat toisiinsa, eikä totuudesta ollut minkäänlaista varmuutta.

Käsi ilmestyi Yuffien tielle. ”Alhaalla on ihmisiä”, Genesis huomautti. Yuffie pysähtyi ja jäi tuijottamaan metsän reunaan, mutta oli niin pimeää, ettei hän erottanut ketään. Hän pystyi silti aistimaan läsnäolon.

Hetkeä myöhemmin tulijat ilmestyivät näkyviin. Nämä kapusivat portaita ylöspäin, eikä Yuffien ollut vaikea tunnistaa näiden siluetteja. Hän työnsi Genesiksen käden pois edestään ja ryntäsi alas. Kun hän oli jo melkein saavuttanut miehet, hänen jalkansa osui irtokiven päälle. Maailma keikahti hänen silmissään, ja hän tunsi tasapainonsa pettävän. Huitoen epätoivoisesti käsillään hän yritti pitää itsensä pystyssä, mutta hän oli juossut liian kovaa, liikettä ei voinut pysäyttää.

Voimakkaat kädet nappasivat hänet kiinni ja painoivat turvallisesti lämmintä rintaa vasten. Yuffie kuuli veren kohisen korvissaan, mutta ääneen sekoittui sydämen pamppailu. Hänellä ei ollut aavistustakaan, oliko kyseessä hänen omansa vai Vincentin sydän.

”Luovuta likka suosiolla!” Cid sylkäisi suustaan ja säesti käskyä joukolla kirosanoja. Niin mielellään kuin Yuffie olisi jäänytkin nojaamaan Vincentin rintaa vasten hän suoristautui ja käänsi katseensa kohti ilmalaivan kapteenia.
”Cid, Genesis on meidän puolellamme”, hän kuuli oman äänensä sanovan. Hän ei tiennyt tarkasti, mikä sai hänet uskomaan omiin sanoihinsa. Silti sillä hetkellä hän oli varma, että puhui totta. ”Hän lupasi tulla vapaaehtoisesti mukaamme ja kertoa kaiken.”
”Ja sinä uskot häntä? Löitkö pääsi matkalla tänne?!” Cid puuskahti.
”Genesis…” Cloud mutisi ja tuijotti Shelken vieressä seisovaa miestä.
”Hän pelasti meidät Vincentin isältä!” Yuffie ilmoitti. ”Ilman häntä emme olisi saaneet Shelkeä takaisin.”
”Hän sieppasi Shelken”, Vincent huomautti.
”Vain koska hän tarvitsee Shelkeä, ja Shelke on jo luvannut auttaa häntä”, Yuffie puolusteli tietämättä itsekään, miksi ajoi niin kiihkeästi punahiuksisen miehen asiaa. Kyllä, hän oli epäillyt tätä koko ajan, tuntenut suurta epäluottamusta tätä kohtaan, mutta tämä oli myös pelastanut Shelken. Tämä oli ollut ainoa sekopäisen sakin jäsen, joka ei ollut yrittänyt vahingoittaa Yuffieta, vaikka tällä oli ollut monta hyvää tilaisuutta. Tämä oli nyt myös luvannut tulla vapaaehtoisesti mukaan. ”En osaa selittää sitä. Minä luotan häneen, minulla on sellainen tunne”, Yuffie mutisi.
”Sellainen tunne?!” Cid karjui. ”Sinulla on ollut vaikka millaisia tunteita, mutta emme me voi elää oikkujesi mukaan!”
”Tiedän, ettei teillä ole syytä luottaa minuun”, Genesis keskeytti yrmyn riehumisen.
”Siinä olet helkkarin oikeassa!”
”Vannon kuitenkin, etten yritä vahingoittaa teitä. Shelke ja Yuffie ovat kertoneet minulle, mitä WRO on tekemässä. Minun tavoitteeni ovat samat, joten tulen vapaaehtoisesti mukaanne ja autan teitä pelastamaan Planeetan. Autan myös saamaan jälkeläiseni kiinni, mikäli he vielä aiheuttavat harmia.”
”Ci-iid, ole nyt kiltti! Minä haluan kotiin”, Yuffie aneli.
”Minä en pidä tästä”, kapteeni mutisi, mutta tämän äänensävystä ninjaprinsessa tiesi voittaneensa.
”Olen samaa mieltä Cidin kanssa”, Vincent totesi.
”Vince, luottaisit minun arvostelukykyyni”, Yuffie huokaisi.
”Se on epäluotettavin asia tässä kajahtaneessa maailmassa!” Cid puuskahti ja kääntyi katsomaan Genesistä. ”Sinä kuljet ensimmäisenä, en taatusti anna sinulle tilaisuutta puukottaa minua selkään. Ja luovuta tuo miekka Cloudille.”

Genesis ojensi miekkansa Cloudille, joka näytti olevan eksynyt jonnekin hyvin kauas. Tämä otti aseen vastaan, muttei sanonut mitään vaan lähti kulkemaan sen kanssa portaita alas. Yuffie kurtisti kulmiaan, tuo ilme blondin miehen kasvoilla ei tiennyt koskaan mitään hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos palautteestasi!