Maanantai 14. joulukuuta 2015
Vincent
oli tuskin ehtinyt istahtaa pöytänsä ääreen, kun hänen puhelimensa pärähti
soimaan. Hän kaivoi luurin taskustaan ja kohotti kulmiaan tuntemattomalle
numerolle. Hänelle ei oikeastaan soittanut kukaan muu kuin lähipiiri ja
työtoverit.
”Vincent
Valentine puhelimessa”, Vincent vastasi.
”Päivää
herra Valentine, minä olen hoitaja Marie Wayland.”
Vincent
yritti muistella, oliko kuullut nimen joskus, mutta hän ei osannut yhdistää
sitä kasvoihin. Äänikin oli vieras.
”WRO:n
hoitaja?” Vincent varmisti.
”Kyllä.
Soitin sinulle, koska haluan kutsua sinut terveystarkastukseen.”
”Fay
Tuesti on minun hoitajani”, Vincent huomautti, ”eikä edellisestä tarkistuksesta
ole kovin kauaa. En usko, että on tarpeellis-”
”Tämä
on äärimmäisen tarpeellinen tarkastus. Sinähän olit herra Wallacen kanssa vasta
toisella puolella maailmaa ja tietojen mukaan kävitte myös Gold Saucerin
suljetulla alueella, jossa on aiemmin ollut vankila. Tuossa vankilassa on
todistetusti pesinyt useita bakteeri- ja viruskantoja, vangit sairastivat jatkuvasti.
On ehdottoman tärkeää, että sinulle tehdään kaikki mahdolliset testit nyt
välittömästi.”
”Eikö
Fay Tuestin kuitenkin pitäisi hoitaa asia?”
”Hän
on kiireinen, eikä tämä asia voi odottaa.”
Vincent
kurtisti kulmiaan. Reeve ei ollut maininnut mitään mahdollisesta ylimääräisestä
terveystarkastuksesta. Pelkkä ajatus neuloista ja valkoisista takeista sai
Vincentin ihon nousemaan chocobonlihalle. Hän tiesi kuitenkin, että WRO:n
terveydenhuollosta oli turha yrittää kieltäytyä. Järjestö halusi pitää työntekijöistään
erinomaista huolta eikä kenttätöihin ollut asiaa, jos ei suostunut ajoittain
sorkittavaksi. Vincent ymmärsi kyllä perustelut, mutta ei voinut mitään
puistatuksille.
”Hyvä
on. Haluatko, että tulen saman tien?” Vincent alistui. Helpommalla hän pääsisi,
kun vain menisi hoitamaan asian.
”Se
olisi täydellistä. Nähdään pian.”
Hoitaja
Wayland päätti puhelun. Vincent huokaisi ja tunki kännykän takaisin mustien
housujensa taskuun. Hän ei ollut edes ehtinyt avata tietokonettaan ja aloittaa
raportin kirjoittamista. Barret luultavasti latelisi hänen niskaansa lukuisia
kirosanoja, jos joutuisi hoitamaan raportointipuolen. Yleensä tämä vain
kuittasi Vincentin – tai kenen kanssa olikaan ollut liikkeellä – tekstin,
vaikka se olisi ollut täynnä kirjoitusvirheitä ja väänneltyjä faktoja. Saattoi
kuitenkin olla, että Barret oli juuri Fay Tuestin kourissa kärsimässä samasta
tarkastuksesta, johon Vincent joutui nyt lähtemään. Itse asiassa se oli hyvin
todennäköistä.
Vincent
tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkärankaansa, kun hän astui hoitaja
Waylandin huoneeseen. Nainen kuitenkin hymyili hänelle leveästi ja viittoi
sulkemaan oven.
”Tervetuloa,
herra Valentine. Käy toki istumaan. Minulla on ensin muutama kysymys.”
Vincent
istahti hoitajan pöydän vierellä olevaan tuoliin ja yritti olla kiinnittämättä
huomiota tämän lukuisiin esillä oleviin työvälineisiin.
”Aloitetaan
alusta… tiedoissasi ei näy perussairauksia sen enempää sinulla kuin
suvullasikaan. Pitääkö tämä paikkansa?”
”Kyllä.”
”Ja
olet 66-vuotias?”
”Kronologisesti
laskettuna kyllä.”
”Toivottavasti
minäkin näytän yhtä hyvältä sinun iässäsi”, Wayland naurahti. Vincent liikahti
tuolissaan. Hän ei pitänyt tästä naisesta.
”Fay
Tuesti näyttää kirjanneen, että fyysinen kuntosi vastaa reilua kolmekymppistä.
Se on melkoinen saavutus.”
”Miksi
minä olen täällä?” Vincent töksäytti. Hän ei halunnut olla epäkohtelias, mutta
Wayland kävi hänen hermoilleen.
”Kuten
sanoin, alue, jolla sinä ja Wallace vietitte aikaa, on äärimmäisen vaarallinen.
Herra Tuesti ei olisi saanut päästää teitä sinne ilman kunnollista
suojautumista. Minun on otettava sinulta verta ja lisäksi tarvitsen myös
spermanäytteen.”
”Anteeksi
kuinka?” Vincent ei voinut olla kysymättä.
”Kuulit
oikein. Alueella olleilla vangeilla on todettu häiriöitä sukusoluissa. Ottaen
huomioon korkean ikäsi, sinulla on kohonnut riski jäädä lapsettomaksi, joten
tilanne on syytä tarkistaa.”
”Vaikka
tuo pitäisi paikkansa, mitä vahvasti epäilen, ei liene WRO:n ongelma, jos en
kykene lisääntymään”, Vincent huomautti.
”Emme
voi tietää, mihin kaikkeen muuhun kuin sukusoluihin alueen ilmastolla ja
mahdollisella säteilyllä voi olla vaikutusta. Lääkäri on jo valtuuttanut minut
ottamaan nämä testit.”
Wayland
ojensi Vincentille paperin, johon oli listattu lukuisia verinäytteitä ja spermanäyte.
Vincent ei tunnistanut allekirjoitusta, mutta paperista löytyi joka tapauksessa
WRO:n virallinen leima. Hän kirosi mielessään ja muistutti itseään, että kävisi
myöhemmin keskustelemassa asiasta Reeven kanssa vakavasti. Nyt oli kai vain
parempi alistua. Mitä nopeammin epämiellyttävät testit olisivat ohitse, sitä
pikemmin hän pääsisi Waylandista eroon. Jotenkin Vincent ei uskonut, että ulos
käveleminen olisi ollut vaihtoehto. Hän oli ennenkin yrittänyt kapinoida
hoitajien ideoita vastaan, mutta jostain syystä nämä tuntuivat vetävän pidemmän
korren. Tämän kerran hän vielä kärsisi, mutta totisesti hän kävisi Reeven
kanssa asiasta pitkän ja vakavan keskustelun.
”Saat
verinäytteen, mutta et muuta, ennen kuin näen Reeve Tuestin allekirjoittaman
määräyksen”, Vincent päätti lopulta.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!