Luukku 20

Sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Vincent havahtui hereille. Hän käännähti kyljelleen ja tähysti yöpöydälle. Kello näytti vasta puolta yhdeksää aamulla, mutta Yuffie ei ollut enää sängyssä. Oli varsin epätavallista, että tämä oli vapaapäivänä näin varhain ylhäällä.

Keittiöstä kantautui kolinaa, aivan kuin joku olisi ollut kattamassa pöytää ja tekemässä aamiaista. Vincent kohottautui istumaan ja raapi päätään. Oliko Reeven myöntämä pitkä joululoma sekoittanut Yuffien aivan täysin? Ei sillä, Vincent ei aikonut valittaa, jos tiedossa oli valmis aamiainen. Ainakaan viimeiseen kuukauteen, ehkä jopa pidempään aikaan, Yuffie ei ollut aamuisin kokkaillut, saati edes syönyt mitään.

Vincent nousi sängystä ja kiskoi päälleen mustan t-paidan ja mustat housut, joita käytti kotona lähes poikkeuksetta aina silloin, kun ketään ei ollut vierailemassa. Hän käveli paljain jaloin keittiön oven suuhun ja jäi seuraamaan, kuinka Yuffie latoi tavaraa pöytään ja samaan aikaan kävi tökkimässä paistinpannulla olevaa nakkimunakasta säännöllisesti.

”Huomenta”, Vincent sanoi ja astui keittiön puolelle. Yuffie säpsähti ja näytti hetken jopa nolostuneelta.

”Huomenta”, tämä vastasi. ”Heräsitkin juuri sopivasti. Superhyperninjamunakkaani alkaa olla valmis.”

”Maltan tuskin odottaa”, Vincent vastasi. Hän kaatoi itselleen täyden kupin kahvia valmiiksi keitetystä pannullisesta ja täytti Yuffien mukin kevyesti höyryävällä vedellä, johon upotti pussin vihreää teetä.

Kun Yuffie laitteli munakasta pannulta kahdelle lautaselle, Vincent pysähtyi katsomaan tätä tarkemmin. Tämän minishortsien ja pyjama-t-paidan välistä jäi näkyviin vaaleaa ihoa. Yuffien vatsa kaartui kauniisti esille, mutta Vincent olisi voinut vaikka vannoa, että vielä jokin aika sitten se oli ollut litteämpi. Muutenkin Yuffien olemuksessa oli jotain erilaista kuin aiemmin, Vincent ei vain osannut määritellä kunnolla, mistä oli kyse.

”Älä nyt pudota silmiä päästäsi”, Yuffie huomautti ja iski lautasen Vincentin eteen, ennen kuin istahti omalle paikalleen. ”Lomasta pitää ottaa kaikki irti ja herätä ajoissa.”

”Enpä olisi uskonut kuulevani tuota sinun suustasi”, Vincent naurahti.

Yuffie iski silmää ja kävi oman munakkaansa kimppuun hämmästyttävän hyvällä ruokahalulla.

”Mukava nähdä, että sinulle taas maistuu aamupala”, Vincent huomautti. Yuffien haarukka pysähtyi kesken matkan ja tämän kyynärpää iskeytyi pöydän pintaan. Aiemmin huvittunut ilme muuttui kumman vakavaksi.

”Minulla on pitkästä aikaa nälkä heti aamusta”, Yuffie vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen.

Vincent ei tiennyt, mitä oli onnistunut sanomaan väärin. Hän ei ollut tarkoittanut pahaa, mutta oli silti onnistunut pilaamaan Yuffien hyvän tuulen. Se oli selvää.

”Reeve soitti eilen, kun sinä olit Cloudin kanssa jakamassa paketteja”, Yuffie vaihtoi yllättäen puheenaihetta.

”Mitä asiaa hänellä oli?” Reeve ei yleensä soittanut työntekijöilleen vapaa-ajalla, ellei kyse ollut oikeasta hätätapauksesta. Toisinaan tämä kyllä ilmestyi Avalanchen illanviettoihin, mutta yhä useammin loisti myös poissaolollaan ja yhteydenpito jäi työasioihin.

”Hän irtisanoi Waylandin”, Yuffie paljasti. ”Eikä siinä kaikki. Turkit hakivat Waylandin pois ilmeisesti Rufuksen käskystä.”

”Niinkö?” Vincent haukkasi palan munakkaastaan, mutta kurtisti samaan aikaan kulmiaan. Ilmeisesti Waylandilla ei ollut puhtaita jauhoja pussissaan.

”Yhym. Kävi ilmi, että hän tutki Shinralla makon sivuvaikutuksia ja jatkoi samaa tutkimusta luvatta myös WRO:lla.”

”En välttämättä pidä kyseistä tutkimusaihetta huonona valintana”, Vincentin oli pakko huomauttaa. Shinran hullut tiedemiehet olivat tunkeneet makoa aivan kaikkeen ja ensisijaisesti kaikkiin. Oli vain kohtuullista, että kohteeksi joutuneet viattomat uhrit saivat tietää, mitä seurauksia aine jatkossa mahdollisesti heille aiheuttaisi. Ei sillä, että kovin montaa makobuustattua ihmistä oli nykyisin edes elossa.

”Ei se sinänsä olekaan, mutta ensinnäkään hän ei kertonut jo aiemmin saaduista tutkimustuloksista eikä myöskään paljastanut kenellekään, että jatkoi tutkimusta kohteilla, jotka olivat täysin tietämättömiä asiasta”, Yuffie selitti. ”WRO:lla hänellä oli vapaa pääsy muun muassa Tifan, Cloudin ja Windyn näytteisiin.”

”Eihän Tifaan tai Windyyn ole injektoitu makoa”, Vincent kummasteli ja ainakin toivoi olevansa oikeassa.

”No sepä! Tifa on saanut elimistöönsä makoa Cloudin kautta ja siten se on siirtynyt myös Windyyn. Määrät ovat vähäisiä, mutta pienikin määrä makoa voi aiheuttaa seurauksia. Ja ne seuraukset ovat olleet Waylandin ensisijainen mielenkiinnonkohde. Ilmeisesti Shinralla toivottiin, että voitaisiin luoda kokonainen supersotilaiden sukupolvi ilman, että makoa tarvitsisi pistää vaarallisesti odottavien äitien vatsan läpi suoraan sikiöön.”

Yuffien sanat saivat Vincentin mielen lyömään hetkeksi tyhjää. Hän yritti saada kiinni kokonaisuudesta.

”Miten mako päätyi Cloudista Tifaan?” hänen oli pakko kysyä, vaikkei hän suoranaisesti halunnutkaan.

”… sperman kautta…” Yuffie mutisi ja tunki valtavan määrän munakasta suuhunsa. Oli selvää, ettei tämä juuri nyt halunnut lisäkysymyksiä, niin tarmokkaasti tämä ruokaansa mutusti. Vincentkin työnsi suuhunsa uuden palan. Yuffie oli kieltämättä onnistunut paistamaan munakkaan juuri sopivasti. Se ei ollut raaka, mutta kuitenkin täydellisen pehmeä eikä yhtään kuivahtanut.

Vincent nielaisi suuhunsa laittaman palan ja samalla hetkellä Yuffien mutina jysähti hänen tajuntaansa.

”Tiesikö Wayland meidän olevan yhdessä?” hän kysyi. Yuffie nyökkäsi suu yhä täynnä munakasta.

Sen takia Wayland oli halunnut Vincentiltä sukusolunäytteen. Hoitaja oli halunnut tarkistaa, esiintyikö siinä makojäämiä. Veritutkimus oletettavasti liittyi samaan aiheeseen. Wayland oli halunnut selvittää, oliko mahdollista, että Vincentistä oli siirtynyt makoa Yuffieen samalla tavalla kuin Cloudista Tifaan. Ilmeisesti tämä oli tutkinut myös Yuffien samasta syystä, mutta käyttänyt tekosyynä lihastulehdusta.

”Saiko Reeve käsiinsä Waylandin tutkimustulokset?” Vincent esitti seuraavan kysymyksen. Jälleen Yuffie nyökkäsi.

”Ja?”

Yuffie pureskeli ruokaansa tuskallisen hitaasti. Vihdoin tämä nielaisi suunsa tyhjäksi ja kulautti kunnon annoksen teetä perään.

”Yyh, tämä pussi on lillunut vedessä aivan liian pitkään!” Yuffie älähti.

”Yuffie, vastaa minulle”, Vincent huokaisi. Yuffie näpräsi teemukinsa kahvaa vielä tovin, ennen kuin sai suunsa auki:

”Minussa on makoa. Vain pieni määrä eikä se luultavasti vahingoita minua tai tee samalla tavalla riippuvaiseksi siitä kuin vaikkapa Tsvietit.”

Vincent kirosi mielessään. Vaikkei mako olisi vahingoksi Yuffielle, hän ei olisi halunnut tämän joutuvan kosketuksiin aineen kanssa. Jos hän vain olisi tiennyt, hän ei olisi koskaan suostunut vaihtamaan kondomeja ehkäisykapseliin. Vaihtoehto oli vain kuulostanut paljon miellyttävämmälle, eikä hänelle ollut tullut edes mieleen, että näin voisi käydä.