Maanantai 7. joulukuuta 2015
”Eikös
Fay Tuesti ole sinun omahoitajasi?” hoitaja, jonka takin etutaskussa luki
’Wayland’, kysyi naputtaen kynänsä päällä tietokoneen näyttöä.
”On,
mutta en voi mennä hänen puheilleen”, Yuffie sihahti ja kiskaisi huoneen oven
kiinni.
”Mikset?”
Wayland ei luovuttanut. WRO:lla oli tarkka järjestelmä jokaisen työntekijän
terveydestä huolehtimiseen eikä siitä yleensä poikettu ilman hyvää syytä.
”Koska
en halua asiani vuotavan mihinkään”, Yuffie vastasi.
”Meillä
on kaikilla samanlainen vaitiolovelvollisuus.”
”Mutta
hän on Reeven veljen vaimo! En voi ottaa sitä riskiä.”
Waylandin
kulmakarvat kohosivat ja tämä paransi suorakaiteen mallisten lasiensa asentoa
nenällään.
”Onko
kyseessä jokin vaiva, joka pitäisi saattaa johtaja Tuestin tietoon?”
”Ei!”
”Sittenhän
mitään ongelmaa ei ole. Hoitaja Tuesti voi ottaa sinut vastaan, kun edellinen
potilas lähtee.”
”Ole
kiltti, minä en ihan oikeasti voi puhua tästä hänelle.”
Yuffie
ei ollut hetkeen ollut yhtä epätoivoinen. Fay Tuesti oli todella mukava ja
taitava hoitaja, joka oli paikkaillut hänen vammojaan moneen otteeseen. Koskaan
Yuffie ei ollut valittanut tämän toimista, mutta valitettavasti tämä oli
jokseenkin hövelö suustaan. Vaitiolovelvollisuus tai ei, jutut tuntuivat
vuotavan ainakin Tuestin perheen sisällä, eikä Yuffie todellakaan halunnut,
että tieto raskaudesta livahtaisi ensin Reeven korviin, sitten Cait Sithille ja
sitä kautta Vincentille hassulla aksentilla jossain täydellisen sopimattomassa
tilanteessa.
Ilmeisesti
hoitaja Wayland vihdoin tajusi tilanteen, sillä tämä huokaisi raskaasti ja
viittasi Yuffieta istumaan.
”Hyvä
on, neiti Kisaragi, istu alas ja kerro asiasi.”
Yuffie
lysähti tuoliin, vilkuili ympärilleen huoneessa ja mietti, mistä aloittaisi.
Sanat juuttuivat kurkkuun.
”Niin?”
Waylandin äänessä oli lievää kireyttä.
”Minä…
luulen… uskon… olen aika varma…” Yuffie mutisi tuijottaen seinällä olevaa
kalenteria. ”Taidan olla raskaana.” Noin, se oli sanottu. Nyt sitä ei voinut
enää peruuttaa.
”Mikä
saa sinut uskomaan niin?”
”Tein
kaksi raskaustestiä.”
”Ja
ne molemmat näyttivät plussaa?”
”Niin.”
”Onko
sinulla oireita?”
”Eikö
se jo näy naamasta?” Yuffie tuhahti ja uskaltautui vihdoin katsomaan hoitajan
suuntaan. ”Naamani kukkii kuin pahimmassa puberteetissa. Sen lisäksi minulla on
aamupahoinvointia.”
”Ei
tuo nyt niin pahalta näytä. Monet naiset saavat näppylöitä kuukautiskierron eri
vaiheissa.”
”En
minä. Minulla ei ole ollut tällaisia hervottomia finnejä vuosiin. Ja oikeasti
aamulla on tosi paha olo.”
”Noh,
raskaus voidaan varmistaa verikokeella. Koska sinulla on viimeksi ollut
kuukautiset?”
”Tuota…
joskus lokakuun alussa”, Yuffie mutisi. Ei hän ollut arvannut, että tuollaisia
kysyttäisiin, mutta nyt ajateltuna kysymys tuntui aivan loogiselta.
”Ja
koska sinä teit nämä raskaustestit?”
”Viime
tiistaina.”
”Onko
sinulla säännölliset kuukautiset?”
”Joskus,
joskus ei. Tai siis tarkoitan, että välillä ne tulevat ihan säännöllisesti ja
sitten taas heittelevät miten sattuu.”
”Eli
oli ihan normaalia, ettei sinulla ollut marraskuussa ollenkaan kuukautisia.”
”Niin
kai, en ajatellut asiaa.”
”Ja
olet ollut suojaamattomassa yhdynnässä.”
”En
varsinaisesti…”
Hoitaja
loi Yuffieen pitkän katseen, joka kertoi kaiken, minkä tämä jätti sanomatta.
Harmikseen Yuffie tunsi punastuvansa, mikä ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan.
Ei hänen seksikäyttäytymisensä kuulunut yhtään kellekään, ei edes nenäkkäälle
hoitsulle.
”Minulla
on ehkäisykapseli. Se pitäisi näkyä tiedoissa.”
”Kapselien
luotettavuus on sadan prosentin huitteilla”, hoitaja huomautti.
”No,
ei siltä näytä.”
”Vai
niin. Onko isä kuitenkin selvillä?” hoitaja Wayland kysäisi.
”Kyllä.”
”Oletko
kertonut hänelle?”
”En
vielä. Eikö me voitaisi vain tehdä se verikoe?” Yuffie kysyi vuorostaan. Hän ei
halunnut käyttää koko päivää ristikuulustelussa istumiseen.
”Voimme
kyllä. Pikatestin tulos saadaan jopa puolessa tunnissa. Jos testi on
positiivinen, minun on varattava sinulle aika kapselin poistamista varten
lääkärille”, hoitaja vastasi ja opasti Yuffien toiseen tuoliin. ”Riisu tuo
neuletakki ja ojenna vasen käsivartesi.”
Yuffie
teki työtä käskettyä ja jäi tuijottamaan kattoa. Hän ei pelännyt verta, sitä
hän oli nähnyt lyhyen elämänsä aikana riittävän monesti. Neulat olivat silti
kuvottavia, joten mieluummin hän katseli muualle.
”Jos
olet raskaana, minun on kirjoitettava siitä lausunto johtaja Tuestille”,
hoitaja huomautti etsiessään suonta Yuffien kädestä. ”Tiedostossasi näkyy, että
teet myös aktiivisesti kenttätyötä. Ottaen huomioon tämän hetkisen tehtäväsi,
ei tule kysymykseenkään, että jatkat siinä. Mikäli testi on positiivinen, sinut
pitää siirtää toimistoon kokopäiväisesti.”
”Et
voi kertoa Reevelle! Sitä vartenhan minä juuri sinun juttusillesi tulin.”
”Esimiehelläsi
on oikeus tietää.”
”Etkö
voi vain määrätä minut toimistoon jostain muusta syystä tai tuntemattomasta syystä?
Kyllä minä kerron Reevelle, mutta en voi ottaa riskiä, että hän möläyttää
tiedon ennenaikaisesti Vinnielle…”
”Vinnielle?
Tarkoitatko Vincent Valentinea?” Nyt Waylandin ääneen hiipi niin ihaileva sävy,
että Yuffieta suorastaan ärsytti. Ei hän mustasukkainen ollut, mutta nainen
puhui hänelle niin arvostelevasti ja sitten kuitenkin ihasteli Vincentiä, joka
oli kuitenkin vähintään yhtä syyllinen tilanteeseen kuin Yuffie itse.
”Ei
se ole oleellista.”
”Itse
asiassa on, kun ottaa huomioon hänen taustansa. Emme voi tietää, millaisia
vaikutuksia niillä on mahdolliseen lapseen.”
Hoitaja
löysi vihdoin suonen. Yuffie tunsi neulan piston ja nielaisi. Hän ei ollut
tullut vielä edes ajatelleeksi Vincentin historiaa ja kaikkia niitä kokeita,
joita Hojo oli tälle tehnyt Lucrecian Proto Materia -tempauksesta
puhumattakaan. Vincent oli myös saanut oman annoksensa makoa. Miten sekin
vaikuttaisi?
Toisaalta
Windy oli aivan normaali pikkutyttö. Joskin tällä oli yhtä häikäisevän siniset
silmät kuin isällään, mutta tutkimukset eivät olleet paljastaneet mitään
mutaatioita tai muuta huolestuttavaa. Myös Cloud oli kokenut kovia
tutkimuspöydällä. Voisiko tilannetta verrata Vincentin kokemuksiin?
”No
niin, painapa hetki tuota”, hoitaja Wayland huomautti, ja Yuffie painoi sidetaitetta
kyynärtaivettaan vasten. Vähää myöhemmin hoitaja veti pätkän teippiä taitteen
yli ja kehotti Yuffieta nousemaan.
”Soitan
sinulle, kun tulos on valmistunut. Jos se on positiivinen, haluaisin ottaa
muutaman lisäkokeen ja varata sen lääkäriajan. Lisäksi minun on kirjoitettava
sinulle kenttätyökielto”, hoitaja huomautti vielä, kun Yuffie kiskoi vaikeasti
neuletakkia päälleen. ”Katsotaan, mitä runoilen siihen.”
”Okei,
kiitos”, Yuffie vastasi yllättyneenä, ettei nainen vängännyt enempää vastaan.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!