Projekti S. R.
Luku 6
Vincent ei ollut
aiemmin ollut Yuffien asunnossa. Se oli pieni kaksio, jonka olohuone tuntui
sillä hetkellä aivan liian ahtaalta. Palaveri oli ollut alun perin tarkoitus
pitää joko WRO:n tiloissa tai 7th Heavenissa, mutta Yuffie oli halunnut
välttämättä osallistua ja Reeve puolestaan oli ollut sitä mieltä, ettei
ninjaprinsessan kannattanut vielä liikkua kotoaan. Niinpä koko joukko oli nyt
ahtautunut tytön pieneen olohuoneeseen, jossa ei pöydän lisäksi ollut kuin
kahden istuttava sohva, muutama istuintyyny, televisio ja yksi hylly, jossa oli
enemmän koriste-esineitä ja valokuvia kuin kirjoja. Olisi voinut kuvitella,
että Wutain prinsessalla olisi ollut varaa paljon suurempaankin asuntoon, mutta
kenties Yuffie halusi elää omillaan eikä isänsä rahoilla. Pienen ja matalan
pöydän ääreen oli ahtautunut kuusi ihmistä. Kaikki joivat kahvia, paitsi
Yuffie, joka oli halunnut teetä, ja Shelke, joka pysytteli mieluiten mehussa.
Ninjaprinsessa oli
toipunut saamastaan kolhusta varsin hyvin ja oli vastustanut koko ajatusta
sairauslomasta. Tällä oli vain pieni jälki poskessaan ja pari ilkeää mustelmaa,
mutta muuten tämä näytti olevan entisellään. Joskin Reeve oli vahvasti
epäillyt, että tyttö oli lyönyt päänsä pahemman kerran. WRO:n johtaja oli
ilmaissut huolensa Vincentille keskusteltuaan ensimmäisen kerran onnettomuuden
jälkeen Yuffien kanssa. Tämä ei ollut kuitenkaan kertonut, miksi oli epäillyt
moista.
”Kutsuin teidät kaikki
tänne, koska halusitte kuulla, mitä Junonissa tapahtui”, Reeve aloitti. Tifa ja
Cloud olivat jo aiemmin tehneet selväksi haluavansa pysytellä kartalla
Deepgroundin suhteen. Sen sijaan Shelken läsnäoloa Vincent ei täysin
ymmärtänyt, sillä hän oli käsittänyt, että tytön oli tarkoitus opetella elämää
eikä sekaantua aikuisten asioihin. Toisaalta Shelke oli yhdeksäntoista ja
periaatteessa omasta elämästään määräävä aikuinen.
Reeven sanojen myötä
kaikkien katseet kääntyivät Yuffien suuntaan. Kaikkien paitsi Shelken, joka
tuijotti Vincentiä lasinsa yli. Tytön tuijotus oli suorastaan häiritsevän
intensiivinen, mutta ilmeisesti tämä ei tajunnut sitä itse.
Reeve kävi lyhyesti
läpi, mikä oli ollut alkuperäinen suunnitelma, ja mitä todellisuudessa oli
tapahtunut.
”Saimme kolme miestä
kiinni, mutta he eivät ole kertoneet mitään. He eivät yksinkertaisesti puhu”,
WRO:n johtaja selosti. ”Toivomme, että vankeus irrottaa vielä
kielenkannattimet.”
”Miksette vain kiduta
heitä?” Shelke tiedusteli kuin olisi puhunut leivän ostamisesta.
”Shelke, WRO toimii
eri tavoin kuin Deepground”, Tifa selvitti. ”Me emme satuta ihmisiä vain
saadaksemme heistä tietoa ulos.”
”Miksette?” tyttö
halusi tietää silmiään räpäyttämättä.
”Koska se on väärin!”
Yuffie kivahti. ”Tuollaisten asioiden pitäisi olla päivänselviä!”
”Älä viitsi, Yuffie”,
Tifa huoahti. ”Shelkellä on vielä paljon oppimista.”
”Silti…”
ninjaprinsessa jupisi.
”Shelke, jokainen
elämä on arvokas, oli sitten kyse ystävästä tai vihollisesta. Emme tapa ketään,
ellei se ole välttämätöntä, emmekä satuta, jos meidän ei ole pakko”, Tifa
ryhtyi selittämään.
”Mutta ehkä he
kertoisivat tietonsa…”
”Ehkä, mutta toisten
satuttaminen on silti väärin”, brunetti jatkoi kuin olisi selittänyt
kolmivuotiaalle, miksei kaveria saanut lyödä lapiolla päähän, vaikka tämä vei
lempilelun.
”Vai niin”, Shelke
totesi ja hörppäsi mehulasistaan. ”Jatkakaa.”
Reeve rykäisi ja
näytti kovin vaivautuneelta. Muiden ilmeet kielivät, etteivät nämäkään
tienneet, miten päin olisi pitänyt olla. Myös Vincentiä vaivasi Shelken
suhtautuminen tilanteeseen, tytön psyyke oli varmasti vaurioitunut pahasti
Deepgroundin vuosina. Tulisiko tästä koskaan tavallista nuorta naista?
Toisaalta myös Vincent ja Cloud olivat käyneet läpi henkisen helvetin ja
selvinneet siitä, joten Shelkelläkin saattoi olla mahdollisuuksia.
”Mark on työskennellyt
kovalevyn kimpussa”, WRO:n johtaja jatkoi. ”Se on kuitenkin kryptattu, joten
emme voi odottaa tietoja aivan lähiaikoina, ja kun jotain selviää, kyse ei ole
välttämättä mistään, mitä olemme odottaneet. Kyseinen huone oli ilmeisesti
jonkinlainen terveydenhoidollinen tila, jos käsitin Yuffien puheet oikein,
joten materiaali liittynee potilaisiin.”
”Minusta se kuulosti
vastaanotolta, jolla kävin tutkimuksissa”, Shelke pisti väliin. ”En tietenkään
voi tietää varmasti ilman kuvaa…”
”Se voi hyvinkin olla
sellainen”, Reeve myönsi.
”Eli käytännössä
meillä ei ole mitään, ennen kuin vangit puhuvat tai Mark saa tietoa ulos
kovalevyltä?” Cloud varmisti.
”No…” Reeve mutisi ja
vilkaisi Yuffieta, joka keikkui lattiatyynyn päällä ja pyöritteli teekuppiaan.
”Puhun totta!”
ninjaprinsessa tuiskaisi.
”Sairaanhoitaja ja
lääkäri ovat molemmat sitä mieltä, että sait kovan iskun takaraivoon”, WRO:n
johtaja huomautti.
”Ihan sama, puhun
silti totta!” Yuffie protestoi. ”Miksi minä valehtelisin?”
”En sano, että
valehtelet… suhtaudun vain epäilyksellä muistikuviisi. Kukaan ei tiedä
varmuudella, mitä sinulle tapahtui ja se, mitä kerroit…”
”Mitä Yuffie kertoi?”
Vincent avasi suunsa. Hän oli miettinyt asiaa siitä asti, kun Reeve oli
lausunut epäilyksensä ääneen. Yuffie saattoi olla materiavaras, sählääjä ja
äänekäs raivostuttavuuteen saakka, mutta korpinhiuksinen mies ei ollut koskaan
kuullut tytön valehtelevan tärkeistä asioista ystävilleen.
Reeve vaihtoi asentoa
ja katsoi Yuffien suuntaan. Ninjaprinsessan kasvoille nousi tyytyväinen hymy.
”Sanoinhan, että Vince
ainakin uskoo minua!” tyttö ilmoitti.
”Kukaan ei epäile
luotettavuuttasi, Yuffie”, Tifa huomautti ja sai wutailaistytön hymyilemään entistä
leveämmin. ”Kerro oma näkemyksesi.”
Yuffie nyökkäsi ja
istui paremmin jalkojensa päälle. ”Rosso Crimson oli piilopaikassa.”
Huoneeseen laskeutui
syvä hiljaisuus, ja Shelken intensiivinen tuijotus siirtyi Vincentistä
ninjaprinsessaan.
”Hän on kuollut”,
Reeve huomautti. ”Vincent todisti tapahtumaa.”
Vincent nyökkäsi. Hän
muisti hyvin taistelunsa Rosso Crimsonia vastaan, mutta yhtä hyvin hän muisti
sen päätöksen. Nainen oli ollut heikossa kunnossa, muttei suinkaan kuollut.
Tämä oli tainnut sanoa, ettei soisi miehelle nautintoa tämän tappamisesta. Sen
jälkeen nainen oli rikkonut parvekkeen, jonka päällä oli seissyt, ja pudonnut
Midgarin raunioihin.
Kaiken järjen mukaan
Rosson olisi pitänyt olla kuollut. Oli äärimmäisen epätodennäköistä, että
nainen olisi selvinnyt pudotuksesta. Epätodennäköistä, mutta mahdollista
kuitenkin. Silti Vincentin oli pakko myöntää, että mahdollisuuteen oli hyvin
vaikea uskoa.
”Vince?” Yuffien katse
kääntyi korpinhiuksisen miehen suuntaan. ”Minä en ole hullu!”
”Kukaan ei sanonut,
että olet”, Vincent vastasi. ”Näin kuitenkin Rosson putoavan Midgarin
raunioihin. On vaikea kuvitella, että kukaan selviäisi sellaisesta
pudotuksesta.”
”Ei voi olla totta?!”
Yuffie kiljaisi. ”Sinäkään et usko minua!”
”En sanonut niin. Sitä
on vaikea kuvitella, mutta pieni mahdollisuus on aina olemassa”, mies huokaisi.
”Mikä saa sinut
uskomaan, että kyseessä oli juuri Rosso?” Tifa kysyi ninjaprinsessalta ja
pelasti Vincentin tulilinjalta.
”Minä näin hänet!”
Yuffie ilmoitti.
”Mitä sinä tarkalleen
ottaen näit?” Reeve varmisti.
”Ensin jotain punaista
vilahti silmäkulmassani, sitten valot sammuivat. Kun sain ne taas sytytettyä,
Rosso seisoi edessäni ja melkein iski minua miekalla. Selvisin juuri ja juuri
ja väistelin hänen iskujaan, kunnes huoneeseen tuli joku toinen”, Yuffie
selitti niin kovalla vauhdilla, että sanat törmäilivät toisiinsa.
”Joku toinen?” Cloud
kysyi.
”Niin, aioin kääntyä
katsomaan, mutta silloin hän iski minua niskaan ja kaikki pimeni”,
ninjaprinsessa myönsi.
”Sanoiko hän jotain?”
Vincent kysyi.
”’Emme tulleet tänne
tappamaan’”, Yuffie totesi. ”En tunnistanut ääntä.”
Kukaan ei sanonut
mitään. Vincent pohti kuumeisesti, kenelle sanat olisivat voineet kuulua. Deepgroundin
ja Rosson tuntien ne eivät tuntuneet sopivan kenenkään suuhun. Alkoi vaikuttaa
siltä, että palapelin palat eivät yksinkertaisesti sopineet yhteen.
”Deepground luotiin
tappamaan”, Shelke tuumasi.
”Sinähän sen tiedät!”
ninjaprinsessa kivahti.
”Yuffie!” Tifa avasi
suunsa ja sai vihaisen mulkaisun tytöltä. Shelke ei edes hätkähtänyt
loukkauksesta, mutta oli varsin todennäköistä, ettei tämä tajunnut sitä.
”Niin tiedän”, tämä
myönsi.
”Kröhöm, emme voi olla
varmoja, että Yuffie näki todella Rosson. Kyseessä saattoi olla joku, joka
muistutti häntä”, Reeve huomautti. ”Pitäisin erittäin epätodennäköisenä, että
kyseessä oli juuri Rosso.”
”Se on silti
mahdollista”, Vincent kuitenkin sanoi. Hän ei ollut varsinaisesti nähnyt naisen
kuolevan, ainoastaan putoavan.
”No niin, sanoinhan,
että Vince on kanssasi samaa mieltä!” Yuffie huudahti. Ninjaprinsessan
mielenmuutokset alkoivat jo puolittain huvittaa Vincentiä.
”Mitä te muut sanotte?”
Reeve kysäisi.
”En usko, että Yuffie
valehtelee”, Tifa vastasi. ”Silti kuulostaa omituiselta, että kyseessä olisi
ollut juuri Rosso.”
”Cloud?” Reeve kääntyi
katsomaan blondia miestä.
”Olemme ennenkin
nähneet kuolleiden palaavan eloon. Kun kyseessä ovat Shinran luomukset, on
otettava huomioon, että heillä ei ole tapana pysyä elämänvirrassa”, tämä
summasi.
”Chocobon takamuskin
uskoo minua!”
”Kukaan ei väitä,
ettei uskoisi sinua, Yuffie”, Reeve huokaisi.
”Minusta meidän
pitäisi ainakin tutkia tätä juttua”, Tifa totesi. ”Yuffie epäilemättä näki
jotain. Kyseessä voi olla Rosso, mutta myös jonkinlainen klooni. Emme voi
sulkea pois eri mahdollisuuksia, jos emme selvitä asiaa perin pohjin.”
Muut nyökkäilivät, ja
Yuffie alkoi näyttää tyytyväisemmältä. Tifa oli varmasti oikeassa,
ninjaprinsessan sanoja ei ollut syytä epäillä. Sen sijaan oli kyseenalaista,
mitä tämä tarkalleen ottaen oli nähnyt. Vincent ei pitänyt ajatuksesta, että
hänen kohtaamansa viholliset olisivat yhä hengissä. Vaihtoehtoa ei kuitenkaan
voinut sulkea pois vain siksi, ettei se sattunut miellyttämään.
”Silmät voivat pettää”,
Shelke huomautti mehulasinsa ylitse.
”Mitä tarkoitat?”
Yuffie kysyi tytöltä. Ninjaprinsessan äänessä kuului terävä sävy, aivan kuin
tämä ei olisi pitänyt toisesta.
”Ihmiset osaavat olla
kovin sokeita, koska he antavat tunteidensa ohjailla itseään.”
”Ihan kuin et olisi
itsekin ihminen”, wutailaistyttö tuhahti.
”No niin, eiköhän
kaikille tullut selväksi, että uskomme sinua, vaikka emme voi olla varmoja,
mitä todella näit”, Tifa totesi väliin.
Yuffie soi mulkaisun
toiselle tytölle ja nousi paikaltaan. Ninjaprinsessa vaikutti tavallista
kiukkuisemmalta, oikeastaan tämä ei ollut juuri koskaan noin ärtynyt. Tämä oli
tänäkin iltana ollut aivan hyvällä tuulella aina siihen asti, että Tifa ja
Cloud olivat kävelleet ovesta sisään Shelke mukanaan. Vincent ei oikeastaan
ymmärtänyt, miksi pikkutyttö sai ninjaprinsessan varpailleen, mutta jostain syystä
niin vain oli.
”Menen laittamaan
pyykit”, wutailaistyttö ilmoitti ja poistui paikalta, ennen kuin kukaan ehti
vastata.
”Kuvittelenko vain vai
onko Yuffie jotenkin… kireä?” Reeve kysäisi, kun tyttö oli kadonnut
näköpiiristä.
”Et kuvittele”, Tifa
vastasi. ”Ehkä hän ei pidä siitä, että joutui kohtaamaan oman
haavoittuvaisuutensa. Hän ei ole aiemmin päätynyt vastaavaan tilanteeseen, se
voi ottaa koville.”
”Kenties”, Reeve
myönsi. ”Vincent, sinä olit paikalla. Näitkö mitään?”
”Kerroin jo sinulle,
että kuulin oven sulkeutuvan, mutten nähnyt, kuka siitä kulki. Mark ei ollut
saanut koodeja murrettua, joten en voinut seurata perässä”, korpinhiuksinen
mies vastasi. Asia vaivasi häntä edelleen, mutta toisaalta Yuffie olisi jäänyt
lattialle makaamaan ties kuinka pitkäksi ajaksi, jos hän olisi lähtenyt
jäljittämään vihollisia. ”Minusta meidän pitäisi huomioida myös se, että suuri
määrä Deepgroundin jäseniä oli tapettu kyseiseen piilopaikkaan”, mies jatkoi. ”Uskoisin,
ettei Yuffie joutunut järjestön hyökkäyksen kohteeksi. Paikalla oli joku
muukin, joku ulkopuolinen.”
”Rosso kuului
Deepgroundiin”, Cloud totesi.
”Siksi meidän onkin
syytä epäillä, että Yuffie näki jonkun muun”, Reeve päätteli.
Vincent nyökkäsi.
Toisaalta hän oli samaa mieltä WRO:n johtajan kanssa, toisaalta hän luotti
ninjaprinsessan sanaan. Hän ei vain saanut koottua kokonaista kuvaa
tilanteesta. Oli löydettävä lisää johtolankoja. Valitettavasti hän ei tiennyt,
mistä niitä olisi pitänyt lähteä etsimään. Kenties täytyi vain odottaa, että
Mark saisi kaivettua tiedot ulos kovalevyltä tai että joku vangeista alkaisi
puhua.
”Ehkä palaamme asiaan
myöhemmin”, Tifa päätti. ”Reeve, soita vain heti, kun saatte tietää jotain.
Tiedät, että olemme käytettävissä koska tahansa. Eikö niin, Cloud?”
”Tietenkin”, blondi
mies murahti.
”Minä soitan”, Reeve
lupasi.
Shelkeä lukuun
ottamatta kaikki nousivat pöydän äärestä. Tifa ja Cloud olivat jo suuntaamassa
eteiseen, mutta pikkutyttö joi edelleen mehua.
”Shelke, aika lähteä
kotiin”, brunetti nainen huomautti.
”Minä haluan puhua
Vincent Valentinen kanssa”, tyttö ilmoitti. Tifan kasvoille levisi ilme, joka
kuvasti hyvin Vincentin omaa hämmästystä.
”Minun pitää soittaa
puhelu”, Reeve ilmoitti ja suuntasi parvekkeelle. Tifa näytti olevan kahden
vaiheilla.
”Me odotamme Cloudin
kanssa eteisessä”, nainen ilmoitti hetken harkinnan jälkeen ja tarttui chocobonhiuksista
miestä käsipuolesta.
Vincent istahti
takaisin sohvalle Shelken naulitessa katseensa häneen. Tyttö joi lasinsa
tyhjäksi ja laski sen pöydälle.
”Mitä asiaa sinulla
oli, Shelke?” mies tiedusteli.
”Vincent Valentine,
sinä et ole käynyt tapaamassa minua”, tyttö ilmoitti.
”Olemme nähneet, kun
olen vieraillut 7th Heavenissa.”
”Mutta olet tullut
Tifan ja Cloudin takia.”
”Olen tullut yhtä
lailla kaikkien takia.” Vincentillä ei ollut aavistustakaan, mihin toinen
pyrki, mutta hän tunsi olonsa hyvin kiusaantuneeksi.
”Sinä et edes huomaa
minua, Vincent Valentine.”
Mies katsoi tyttöä
pitkään tietämättä, mitä hänen olisi pitänyt sanoa. Hän oli vaihtanut Shelken
kanssa aina muutaman sanan tavatessaan tämän, hän oli kohdellut tätä yhtä
kohteliaasti kuin Denzeliä ja Marleneakin tai kahta muuta Tifan ja Cloudin
luona asuvaa lasta.
”Minä en ole pelkkä
pikkutyttö”, Shelke tokaisi. ”Minä… ymmärrän, etten ole sellainen kuin muut
lapset. Minun ei kuulu olla. Minä olen sellainen kuin Yuffie.”
”Olet oikeasti
samanikäinen kuin hän”, Vincent myönsi.
”Mikset sitten näe
minua samalla tavalla?”
Vincent oli jo
kysymässä, millä tavalla hän Shelken mielestä näki Yuffien, mutta nielaisi
kysymyksen viime hetkellä. Hän ei välttämättä halunnut tietää vastausta.
”Minä en voi olla
ajattelematta sinua, Vincent Valentine”, Shelke sanoi suoraan. ”Ehkä se johtuu
hänen muistoistaan, mutta ne ovat yhtä minun kanssani. Hänen muistonsa, hänen
tunteensa, ne ovat osa minua.”
Mies ei voinut mitään
hätkähdykselle. Hänen sydäntään puristi ja kurkkua kuristi, hän tiesi tasan
tarkkaan, kenestä tyttö puhui. Lucrecia oli siirtänyt muistonsa
maailmanlaajuiseen verkkoon, josta ne olivat imeytyneet Shelken mieleen.
Tarkoittivatko tytön sanat, että nainen yhä välitti hänestä? Ja jos
tarkoittivat, mitä se merkitsi? Lucrecia kuului Vincentin menneisyyteen, mies
oli päättänyt heidän tarinansa miltei kolme kuukautta sitten Kristalliluolassa.
Hän oli tehnyt päätöksen päästää irti menneisyyden haamuista, mikseivät ne siis
päästäneet irti hänestä?
”Miksen saa sinua
mielestäni, Vincent Valentine?” Shelke kysyi. ”Miksi henkeni salpautuu, kun
ajattelen sinua? Miksi voisin katsella sinua loputtomiin? Mikä tämä tunne on?
Minä en ymmärrä…”
Vincent ei kyennyt
vastaamaan. Hänellä ei ollut sanoja, ei kykyä puhua. Hän vain tuijotti Shelkeä
näkemättä tätä kuitenkaan. Ei, hän ei halunnut ajatella mitään tällaista.
Lucrecia oli poissa, tämä ei palaisi. Shelke oli oma yksilönsä, ei
jälleensyntynyt menetetty rakkaus. Mies puisteli päätään ja yritti karkottaa
sekä omat ajatuksensa että tytön kysymykset. Hän ei aikonut palata siihen
tunnemyrskyyn, jota oli käynyt läpi viimeiset kolme vuotta.
”Shelke, sinun on
unohdettava nuo ajatukset ja tunteet”, mies pakottautui sanomaan. ”Sinun on
elettävä omaa elämääsi ja jätettävä Lucrecian muistot taaksesi, meidän
molempien on tehtävä niin. Emme voi elää tätä päivää, jos takerrumme
menneeseen.”
”Minä en voi koskaan
unohtaa sinua, Vincent Valentine”, tyttö kuitenkin väitti.
”En tarkoita, että
sinun pitäisi unohtaa minut. Sinun täytyy kuitenkin keskittyä itseesi, löytää
se Shelke, joka olit joskus ja alkaa elää elämää, joka kuuluu sinulle”, mies
selitti.
”Minun elä-”
Shelken lause jäi
kesken, kun kylpyhuoneesta kantautui epätoivoinen kirkaisu. Vincent kimmahti
jaloilleen ja Reeve ryntäsi parvekkeelta sisään.
”Yuffie?” Vincent,
Reeve ja Tifa kysyivät yhteen ääneen.
”Yuffie, Yuffie,
Yuffie”, Shelke puuskahti. ”Aina vain Yuffie!”
”Leviathanin tähden,
tämä ei ole todellista!” ninjaprinsessa manasi.
”Typerä Yuffie!”
Shelke huusi ja juoksi eteiseen. ”Ei sillä, että välittäisin!” Tyttö kuului
jatkavan matkaansa rappukäytävään.
”Cloud, mene hänen
peräänsä”, Tifa kehotti blondia miestä.
”Minä? Sinä osaat
puhua hänelle paremmin”, mies protestoi.
”Mutta Yuffie…”
”Me hoidamme tilanteen
täällä. Menkää Shelken perään, ennen kuin jotain sattuu”, Reeve totesi
Vincentin pohtiessa, oliko viisaampaa lähteä etsimään Shelkeä vai jäädä
kuuntelemaan Yuffien epätoivoista manailua.
Tifa ja Cloud katosivat
ovesta, ennen kuin korpinhiuksinen mies ehti tehdä päätöstä suuntaan tai
toiseen. Reeve marssi kylpyhuoneen ovelle ja veti sen auki.
”Yuffie, kaikki hyvin?”
WRO:n johtaja tiedusteli.
”Ei ole!
Suosikkitoppini on piloilla!” tyttö kiljaisi.
Vincent huokaisi
raskaasti. Tuollainen oli niin ninjaprinsessan tapaista, tämä järjesti
kohtauksen täysin tyhjästä. Toisaalta mies oli huojentunut, että hankala
keskustelu Shelken kanssa oli katkennut, mutta toisaalta hän ei olisi jaksanut
paneutua Yuffien olemattomiin ongelmiin.
”Piloilla?” Reeve
toisti. Myös muotirajoitteisen miehen äänestä kuuli, että tämä oli odottanut
pesukoneen vähintään räjähtäneen.
”Katso nyt! Valtava
reikä!” Yuffie valitti. ”Eikä se ole ainoa, kolmet alushousutkin ovat
riekaleina!”
”Edgessä on pari
halpaa pesulaa”, Vincentin oli pakko huomauttaa.
”Tuo on tosi ilkeää,
Vince! Minä osaan pestä pyykkiä!”
Reeve nojasi
kylpyhuoneen ovenkarmiin ja vilkaisi Vincentiä olkansa ylitse. Toisen miehen
ilmeestä näki, että tämä halusi yhtä epätoivoisesti keksiä tekosyyn paikalta
karkaamiseen kuin Vincent itse. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin Yuffien kanssa
ei yksinkertaisesti voinut keskustella.
”Eikä! Toinen toppi!”
parkaisu kantautui kylpyhuoneesta. ”Onko joku työntänyt pesukoneeni täyteen
kiviä?”
”Ehkä unohdit jotain
taskuun?” Reeve ehdotti.
”En varmasti! Minä
tarkistan taskut aina, en ole unohtanut mit-! Voi hemmetti!”
”Oletko kyninyt
haukan?” WRO:n johtajan kysymys yllätti Vincentin. Korpinhiuksinen mies käveli
toisen vierellä ja vilkaisi kylpyhuoneeseen. Yuffie seisoi märän vaatekasan
keskellä suuri, musta katkennut sulka kädessään.
”Uaaah, Sephiroth,
minä vihaan sinua! Pitikö sinun vielä tuhota vaatteenikin, eikö kotini
riittänyt?!” tyttö karjaisi.
Sephiroth? Vincentiä
kylmäsi, kun hän edes ajatteli Lucrecian edesmennyttä poikaa. Kyllä,
Sephirothilla oli ollut selässään musta siipi, joka oli ollut niin suuri, että
siitä olisi voinut lähteä noin isoja sulkia.
”Yuffie, mistä tuo
sulka on peräisin?” mies kysyi. Yuffie käänsi kasvonsa häneen päin, ja Vincent
näki tämän silmissä kyyneliä. Ottiko tämä todella noin raskaasti muutaman
vaatekappaleen repeytymisen? Tosin Yuffie tuntui tervehtivän jokaista asiaa
äärimmäisellä tunnetilalla, tämä ei tuntenut neutraalia mielentilaa. Ei siis
ihme, jos vaatteiden rikkoutuminenkin oli maailmanloppu.
Ninjaprinsessa
vilkaisi sulkaa. ”Löysin sen Shinran rakennuksen kellarikerroksesta huoneesta,
jossa oli jonkinlainen lasinen arkku.”
”Lasinen arkku?” Reeve
kysyi. ”Tarkoitatko huonetta, josta veimme kasan kansioita ja tietokoneiden
kovalevyt?”
”Sitä juuri”, tyttö
myönsi. ”Sulka oli arkun vieressä. Astuin rikkoutuneen lasin päälle ja huomasin
sen.”
”Mikset sanonut
mitään?” Reeve esitti kysymyksen, joka oli myös Vincentin huulilla.
”Unohdin koko jutun,
kun piti pelastaa se sotilas”, Yuffie huoahti ja vilkaisi lattialla lojuvia
vaatteitaan. ”Tungin sulan shortsieni taskuun ja siten se kai päätyi
pesukoneeseen…”
WRO:n johtaja astui
kylpyhuoneeseen ja otti rosoisen sulan käteensä. Tämä pyöritteli sitä
sormissaan ja tarkasteli perusteellisesti.
”On mahdotonta sanoa,
onko se peräisin suuren linnun siivestä vai…” lauseen loppu jäi ilmaan
roikkumaan.
”En usko, että Shinran
rakennuksen kellarissa on ollut lintuja”, Vincent totesi. Jo se, että Rosso
saattoi olla elossa, oli huono uutinen, mutta tämä oli vielä huonompi. Jos
kyseessä ei ollut linnunsulka, vaihtoehdot karsiutuivat minimaalisiksi.
”Meidän ei pidä tehdä
hätäisiä johtopäätöksiä”, Reeve sanoi. ”Toimitan tämän sulan tutkittavaksi
välittömästi. Yuffie, onko sinulla pakastepusseja tai jotain, mihin voin
laittaa sen?”
”Keittiössä”,
ninjaprinsessa mutisi. ”Anteeksi, minä oikeasti unohdin.”
Tyttö seisoi niin
surkeana vaatekasan keskellä, että Vincentin kävi tätä melkein sääliksi. Yuffie
oli kokenut kovia viime päivinä. Tämä oli saanut kärsiä lentopahoinvoinnista,
kohdannut vihollisen, jolle ei pärjännyt, ja nyt sulkajuttu. Aiemmin Mark oli
vielä lähettänyt ninjaprinsessan koluamaan yksin Shinran rakennusta, mikä oli
vaarallista jo pelkän romahdusriskin takia.
”Sinulla on ollut liikaa
töitä, on ollut jo pitkään”, Reeve myönsi. ”Ehkä pieni loma ei olisi pahasta.”
”Älä unta näe, et
sulje minua ulos tästä jutusta!” Yuffie tiuskaisi. ”Minä löysin sen pahuksen
sulan ja aion kyniä sen omistajan kostoksi pyykkieni tuhoamisesta!”
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!