FF30: Kuumotus

Allekirjoittaneen ja Emmin yhteinen projektin Final Fantasy -pelisarjan 30-vuotisen taipaleen kunniaksi saa jatkoa. Julkaisemme aina maanantaisin yhden ficin yhdestä pääsarjan pelistä. Viimeinen ilmestyy pelisarjan syntymäpäivänä 18.12.

 

Uusi ficci on Final Fantasy XII:stä ja tällä kertaa kirjoitusvuorossa olin minä. 

 

Kirjoittanut: Afeni

Beta: Emmi

Ikäraja: K-15

Vastuunvapaus: Square Enix omistaa, en saa tästä rahaa.

Omistettu Ewille.

Kuumotus

Ilta oli laskeutunut Phonin rannikon metsästäjäleirin ylle. Vaikka Basch oli kuullut leiristä aiemmin, ei hän ollut koskaan nähnyt sitä omin silmin. Se oli erilainen kuin hänen mielikuvissaan, jos hänellä nyt oli sellaisia ollutkaan. Jos totta puhuttiin, ei mielikuvitus kuulunut hänen suurimpiin lahjoihinsa. Joka tapauksessa Basch ei olisi koskaan arvannut metsästäjien rakentaneen rannikolle pienen höyryhuoneen peseytymistä varten. Pitkän ja polveilevan matkan jälkeen hän oli kuitenkin vain iloinen päästessään hankaamaan pölyt iholtaan.

Miesten vuoro oli täyttänyt höyryhuoneen äärimmilleen. Basch ryhtyi avaamaan solkia vaatteistaan pienessä pukutilassa, mutta Vaan ehti riisuutua ilkosilleen hetkessä.

”Vika vedessä on mätä chocobonmuna!” kloppi kiljaisi ja säntäsi takaisin ulos kohti tuulessa aaltoilevaa jokea.

”Hyvä, että joku jaksaa innostunua”, toinen ääni sanoi Baschin selän takaa. Vaan oli juostessaan jättänyt pukutilan oven auki, mutta Basch irrotti katseensa vedessä roiskivasta klopista vain nähdäkseen Balthierin juuri kiskovan valkoisen paidan pois päältään. Ilmapiraatin ylävartalo oli lihaksikas, mutta toista rintalihasta leikkasi vanha arpi. Nykyisin mies suosi koristeellista, nahkaista rintapanssaria, ja kenties siihen oli pätevä syy.

Basch nielaisi kuitenkin jo huulilleen häivähtäneen kysymyksen ja ryhtyi jälleen nykimään liivinsä solkia auki. Yksi toisensa jälkeen ne suostuivat avautumaan, vaikka juuri tänään hänen sormensa tuntuivat erityisen kömpelöiltä. Hän ei ollut ehtinyt vielä edes höyryhuoneeseen asti, mutta kämmenet hikosivat ja sydän moukaroi rintaa. Tuntemus oli kerrassaan sopimaton ja laimenikin onneksi, kun höyryhuoneesta astui ulos arpinen hiestä märkä bangaa, joka oli kietaissut vain pienen kangasrievun alavartalonsa suojaksi.

Basch heitti liivin syrjään, kiskoi paidan päänsä ylitse ja riisui kengät ja housut yltään.

”Näihin archadialaisiin höyryhuoneisiin tavataan mennä syntymäasussa”, Balthier huomautti ja heitti alushousunsa päällimmäiseksi vaatekasaan. Ilmapiraatti nappasi naulassa roikkuvan vapaan pyyhkeen matkaansa ja suunnisti kohti höyryhuoneen ovea. Baschin katse jähmettyi kiinteisiin pakaroihin, joista toiseen muodostui pieni kuoppa, kun Balthier pysähtyi avaamaan oven.

”Olet tänään varsin jähmeä liikkeissäsi”, Balthier sanoi. ”Vai pelottaako höyryhuone sinua? Saanen huomauttaa jopa arvon prinsessamme nauttineen siitä naisten vuorolla. Et kai halua hävitä naisille?”

Balthier hymähti vielä itsekseen ja nykäisi oven auki. Kuumaa höyryä tulvahti eteistilaan. Basch tunsi alushousujensa kankaan kiristävän häiritsevästi ja kirosi mielessään. Hänen olisi pitänyt tulla peseytymään yksin kaikkien muiden jälkeen. Tämä oli ollut huono ajatus. Ehkä hänenkin kannattaisi käydä joessa viilentämässä ilmapiraatin kuumentamia tunteitaan ennen lauteille istumista. Kylmä vesihän sai tunnetusti kovimmankin miehen rauhoittumaan.

Basch sieppasi pyyhkeen, kiskoi alushousut jaloistaan ja kiirehti kohti rantaa toivoen, ettei kukaan huomaisi hänen pakottavaa tilaansa. Vaankin oli onneksi uinut kauemmas, ja Basch selvisi veden turvalliseen syleilyyn.

”Balthier on mätä chocobonmuna!” Vaan kiljaisi niin, että ranta raikasi.