Projekti S. R.: Luku 10

Projekti S. R.

Luku 10

Vincent asteli WRO:n päämajaan ja suunnisti kohti Reeven toimistoa. Ovi oli kiinni, joten korpinhiuksinen mies koputti ja jäi odottamaan avaamista. Reevellä kesti sen verran kauan, että Vincent ehti jo epäillä, ettei tämä ollut ollenkaan paikalla. Kun ovi lopulta avautui, sen takana seisoikin Tifa.

”Hei Vincent”, brunetti tervehti ja hymyili. Tämä näytti jopa väsyneemmältä kuin edellisenä iltana, mutta se ei ollut ihme. Cloudin juhlat olivat epäilemättä venähtäneet, sillä Barret ja Cid olivat jääneet edelleen tyhjentämään pulloja, kun Vincent oli lähtenyt kuskaamaan Yuffieta ja Markia pois paikalta.

”Hei Tifa”, korpinhiuksinen mies vastasi. ”Mitä sinä täällä?”

”Tulimme käyttämään Shelken makotankissa”, nainen kertoi ja päästi miehen toimiston puolelle.

Cloud istui tuolissa Reeven pöydän ääressä ja Shelke pöydällä.

”Huomenta, Vincent Valentine”, tyttö totesi ja hymyili.

”Huomenta, Shelke”, mies vastasi, vaikka aamu oli jo ehtinyt mennä. Shelken katse oli jälleen hyvin intensiivinen ja muistutti Yuffien luona käydystä keskustelusta. Tapahtuma vaivasi Vincentiä edelleen, hän ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt ajatella. Oikeastaan hän oli yrittänyt olla ajattelematta koko juttua, mutta se oli yllättävän vaikeaa. Vaikkei Shelke ollut ottanut asiaa puheeksi uudestaan Cloudin syntymäpäivillä, Vincent ounasteli, ettei juttu ollut vielä loppuun käsitelty.

Cloud kääntyi tuolissaan ja tervehti Vincentiä. Vaalean miehen kasvoilla oli yhtä väsynyt ilme kuin Tifan. Johtuiko se edellisestä illasta vai oliko jotain muutakin tekeillä? Oliko Reeve mahdollisesti kertonut löydöistä?

”Onko kaikki hyvin?” Vincent kysyi, ja olisi voinut vannoa, että sekä Reeve, Tifa että Cloud hätkähtivät. Shelke ei ollut milläänsäkään.

”Minä voin erinomaisesti, Vincent”, tyttö kertoi ja pudottautui pöydältä. ”Aion mennä tapaamaan Mark Howardia.”

Tyttö loi viimeisen pitkän katseen korpinhiuksisen miehen suuntaan, ennen kuin kiirehti pois toimistosta. Vincent kurtisti kulmiaan. Shelke oli tutustunut Markiin kunnolla vasta edellisenä iltana, joten kiinnostuminen tämän seurasta oli yllättävää. Tosin ehkä noilla kahdella riitti puhuttavaa, kummatkin olivat kovin kiinnostuneita tietokoneista. Markin viimeöiset puheet vain olivat saaneet Vincentin huolestumaan, mistä kaksikko oli oikeastaan keskustellut. Shelken taidot ja tiedot maailmanlaajuisesta verkosta olivat omaa luokkaansa, ja tämä oli kertonut WRO:lle erityisestä tekniikasta, jota oli käytetty Deepgroundissa.

Kyseisen tekniikan avulla Shelke oli löytänyt Lucrecian muistot – ja kenties paljon muutakin – verkosta ja onnistunut yhdistämään ne omaan mieleensä. Mahdollisesti samalla tavoin Hojon tietoisuus oli päätynyt Weissin mieleen. WRO:ssa oli päätetty, ettei kyseistä tekniikkaa otettaisi käyttöön sen ilmeisten riskien vuoksi, mutta Vincentillä oli ikävä tunne, että Mark saattoi olla siitä joka tapauksessa kiinnostunut.

”Shelken vieroittaminen makosta ei näytä onnistuvan”, Reeve kertoi. ”Aiomme kuitenkin nyt pidentää tankkiväliä ja käyttää pistoksia.”

Vincent nyökkäsi. Ajatus oli varmasti hyvä, kenties tyttö vielä jonain päivänä pystyisi elämään täysin ilman makoa.

”Onko hän kunnossa?” korpinhiuksinen mies kysäisi.

”Niin hyvässä kuin voi olla”, Tifa vastasi. ”Ei hänellä varsinaisesti hätää ole. En vain pidä ajatuksesta, että joudumme edelleen käyttämään makoa. Sen kaikki vaikutukset eivät ole vieläkään selvillä.”

Cloud liikehti vaivautuneena tuolissaan. ”No, ei tässä nyt näytä erityistä hätää olevan. Shelken tilanne korjaantunee aikanaan, voinhan minäkin ihan hyvin.”

”Niin, sinä”, Tifa huokaisi ja vilkaisi ikkunasta ulos.

”Ja Shelke myös”, chocobonhiuksinen mies totesi.

”Yhym”, brunetti tuhahti.

Kenties Yuffie oli oikeassa, Tifan ja Cloudin välillä näytti jälleen kerran olevan kitkaa. Vincent katsoi kuitenkin paremmaksi olla puuttumatta tilanteeseen. Hän oli täysin väärä ihminen neuvomaan toisia parisuhdeasioissa, hänellä ei ollut tarvittavaa kokemusta. Turk-aikana hän oli kyllä tapaillut pariakin naista ennen kuin oli tutustunut Lucreciaan, mutta ne jutut eivät olleet nähneetkään kunnollista parisuhdetta. Mitä taas tuli Lucreciaan… no, sitäkään tarinaa ei voinut kutsua kovin onnelliseksi, saati parisuhteeksi. Heillä oli epäilemättä ollut hetkensä, mutta kohtalo oli puuttunut asiaan julmalla tavalla. Vincent oli monesti miettinyt, olisiko voinut tehdä jotain toisin, hän oli käyttänyt vuosia itsensä syyttelyyn. Nyt hän oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, ettei mennyttä voinut muuttaa, tapahtuneen kanssa oli vain opittava elämään. Hän ei ollut yksin syyllinen, eikä ollut Lucreciakaan. He olivat yrittäneet selviytyä mahdottomassa tilanteessa omalla tavallaan.

”Meidän pitäisi varmaan lähteä”, Tifa ehdotti hetken hiljaisuuden jälkeen.

”Tulkaa käymään viimeistään parin viikon päästä”, Reeve kehotti. ”Soitan joka tapauksessa tuloksista jo aiemmin.”

”Kiitos, olet suureksi avuksi”, nainen sanoi. ”Nähdään taas, Vincent.”

”Nähdään”, Vincent vastasi parin lähtiessä toimistosta. Cloud nyökkäsi vielä oven raosta, ennen kuin katosi käytävään.

Korpinhiuksinen mies kääntyi katsomaan WRO:n johtajaa. ”Kerroitko heille?”

”En vielä”, Reeve myönsi ja puisteli päätään. ”Haluan ensin keskustella tilanteesta.”

”Minä myös. Yuffie ei varmaankaan ole vielä ottanut yhteyttä?”

”Ei. Onko jotain sattunut?” Reeven kasvoille nousi huolestunut ilme, tämä taisi kantaa huolta ninjaprinsessasta. Toisaalta välillä vaikutti siltä, että mies huolehti ylipäätään kaikista tasapuolisesti.

”Ei varsinaisesti, mutta tein löydön, jonka näytin eilen Yuffielle. Luulen, että se kiinnostaa myös sinua ja kenties Markinkin kannattaisi olla paikalla”, Vincent kertoi.

”Yuffien pitäisi tulla kohta, soitan Markille ja pyydän heidät tänne”, Reeve totesi ja tarttui puhelimeensa.

Vincent istahti huoneessa olevan palaveripöydän ääreen ja jäi odottamaan. Hyvin pian WRO:n johtaja liittyi hänen seuraansa. Varttia myöhemmin myös Yuffie ja Mark ilmestyivät huoneeseen kannettava tietokone mukanaan. Wutailaistyttö tervehti miehiä ylitsevuotavan innokkaasti, mutta tietokoneasiantuntija ainoastaan nyökkäsi Reevelle. Vincentin suuntaan tämä ei katsonut, kenties tämä oli edelleen käärmeissään öisestä keskustelusta.

”No niin, ruvetaan hommiin!” ninjaprinsessa täräytti ensimmäiseksi ja näytti suorastaan pursuavan energiaa. Mistään ei huomannut, että tyttö oli edellisenä iltana ollut juhlimassa. Jos Vincent ei olisi tiennyt paremmin, hän olisi veikannut tämän viettäneen hyvinkin rauhallisen perjantai-illan sen sijaan, että tämä oli tanssinut tunteja 7th Heavenissa.

Tyttö rojahti pöydän ääreen ja nosti jalkansa pöydälle. Vincent kohotti kulmiaan tajutessaan, että näki ensimmäistä kertaa tämän yllä pitkät housut mikroshortsien tai minihameen sijaan. Ehkä kylmä ilma vei voiton jopa Wutain prinsessan yleisestä vaatemausta.

Reeve rykäisi ja vilkaisi Yuffien jalkoja merkitsevästi. Tyttö näytti kieltä pomolleen, mutta laski kuitenkin jalkansa alas.

”Aloitetaanpa sitten”, WRO:n johtaja sanoi. Mark ryhtyi kiinnittämään kannettavaa tietokonetta videotykkiin. ”Mitä uutta on selvinnyt?”

Vincent kertoi cd-levystä, jonka oli onnistunut löytämään Shinran entisestä pääkonttorista. Reeve kuunteli vaitonaisena ja nyökkäili korpinhiuksisen miehen sanoille, mutta Yuffie ei malttanut kuunnella vaan pyöri tuolillaan, mikä oli häiritsevää. Vincent ei silti vaivautunut huomauttamaan asiasta, ninjaprinsessa oli tunnetusti ikiliikkuja.

Mark näytti raportit vielä kirjallisina videotykin kautta. Vincent jäi odottamaan, että molemmat miehet ehtivät lukea ne.

”Tämä näyttäisi tukevan tutkimustuloksia”, Reeve tuumasi hetken kuluttua.

”Tutkimustuloksia?” Vincent kysäisi. ”Tarkoitatko sulkaa?”

WRO:n johtaja nyökkäsi, nousi pöydän äärestä ja kävi hakemassa työpöydältään kansion.

”Saimme kuin saimmekin Hojon aikaisen DNA-näytteen”, muotirajoitteinen mies kertoi ja istahti takaisin paikalleen.

”No? Mitä selvisi? Onko sulka Sephirothin?” Yuffie alkoi pommittaa miestä kysymyksillä. ”Voitte olla varmoja, että pamautan hänet henkilökohtaisesti takaisin elämänvirtaan heti, kun olen nyppinyt joka ainoa ruman sulan hänen siivestään. Minun pyykkejäni ei tuhota ilman julmaa kostoa!”

”Sinun pyykkejäsi?” Mark kysyi. ”Onko Sephiroth tuhonnut sinun pyykkisi?”

”Kyllä vain, se pahanilmanlintu repi kaksi toppiani ja kolmet alushousut!” Yuffie puuskahti. Markin kasvoille levisi epäuskoinen ilme, ja Vincent huokaisi. Ninjaprinsessa sai sulkaepisodin kuulostamaan siltä kuin edesmennyt kenraali olisi henkilökohtaisesti käynyt repimässä tämän vaatteet riekaleiksi, mikä sivumennen sanoen oli melkoisen häiritsevä mielikuva.

Reeve rykäisi jälleen ja sai katseet kääntymään suuntaansa. ”Sulan DNA ei täsmää Hojon Sephirothista ottamaan näytteeseen.”

”Mitäh!?” Yuffie huudahti. ”Mihin sitten? Olin ihan varma, että kyseessä on Sephiroth!”

”No, ainakin se on hyvä uutinen, että olit väärässä”, Mark huomautti. Nuorukainen näytti edelleen siltä, että olisi ollut osittain pihalla puheenaiheesta. Kenties tämän ajatukset harhailivat yhä ninjaprinsessan tuhoutuneissa pyykeissä.

”Tutkimusryhmämme havaitsi kuitenkin jotain mielenkiintoista tutkiessaan Junonin tukikohdasta löytyneitä hiuksia. Muutamassa niistä oli edelleen karvatuppi tallella, joten saimme niistä näytteet”, Reeve jatkoi.

”Ja? Ja? Ja?” wutailaistyttö tivasi.

”Saimme kahden eri yksilön DNA:n käsiimme”, muotirajoitteinen totesi. ”Toinen niistä vastaa sulasta saatua näytettä.”

”Rossolla ei ole siipeä, ei ole mahdollista!” Yuffie julisti välittömästi.

Reeve huoahti ja nojasi hetken pään käteensä. ”Emme voi edelleenkään olla varmoja, että näit todella Rosson.”

”Mutta minä näin!” ninjaprinsessa intti. ”Ja voin vannoa, ettei hänen selässään ollut siiven siipeä!”

”’Huhujen mukaan hän oli SOLDIER S:n biokemiallisesti rakennettu prototyyppi’”, Vincent luki valkokankaalta ääneen. ”Olisiko mahdollista, että myös prototyypillä on siipi?”

”Kenties”, Reeve sanoi. ”Sitä minä epäilen. En tietenkään tiedä, kuinka luotettavia nämä niin sanotut G-raportit ovat, mutta… No, meillä ei ole paljon muutakaan. Asia on ainakin tutkimisen arvoinen. Vincent, en haluaisi vaivata sinua tällä, mutta muistatko Hojon puhuneen koskaan kenestäkään G:stä?”

”Hän mainitsi joskus projekti G:n, joka kaiketi liittyi Hollanderiin, mutta en tiedä sen enempää”, Vincent myönsi. Muistot pyrkivät jälleen väkisin mieleen, hän olisi halunnut työntää koko hullun tiedemiehen pois, unohtaa tämän täydellisesti.

”Hmmm, ilmeisesti Hojo on ollut vähintäänkin tietoinen tästä G:stä, ellei jopa ole itse ollut mukana luomassa häntä”, Reeve pohdiskeli. ”Otan myöhemmin yhteyttä… hrrn… erinäisiin tahoihin ja kysyn, onko heillä mahdollisesti lisätietoa.”

WRO:n johtaja loi pikaisen silmäyksen Yuffien suuntaan. Ninjaprinsessa painoi oikean etusormensa ja peukalonsa yhteen ja veti niillä suunsa ylitse kuin olisi sulkenut vetoketjun. Vincent vilkaisi Markin suuntaan, mutta nuorimies ei vastannut hänen katseeseensa.

”On vielä eräs asia, josta meidän on puhuttava”, Reeve jatkoi, kun Vincent oli aikeissa kysyä, eikö WRO:lla ollut jo tietoja projekti G:stä. ”Olen antanut Yuffien löytämän kovalevyn sisällön tutkittavak-”

”Siitä puheen ollen!” ninjaprinsessa keskeytti. ”Minä keksin, mitä ne värit tarkoittavat tai ainakin kaksi niistä!”

Reeve kohotti kulmiaan. Yuffien kasvoille levisi tyytyväinen hymy, ja tyttö nojautui taaksepäin tuolissaan, ennen kuin pyörähti sillä kerran ympäri.

”Rossoa ja Azulia!” tämä ilmoitti.

”Niinkö?” WRO:n johtaja totesi värittömällä äänellä, tämä oli jo tainnut tietää totuuden.

”Se verenpunainen on Rosson väri, taivaansininen taas Azulin”, Yuffie täsmensi. ”Rosso on G:n lapsi, samoin ne muut värit eli käytännössä Tsvietit.”

Vincent ei viitsinyt korjata, että hän oli itse asiassa esittänyt Rosso ja Azul -teorian edellisenä iltana. Olihan Yuffie toki ottanut asian alun perin puheeksi, maininnut kovalevyllä olevat värien mukaan nimetyt tiedostot.

”Emme tietenkään tiedä, voivatko Sephirothin kaltaiset makolla ja Jenova-soluilla käsitellyt ihmiset saada jälkeläisiä”, Vincent huomautti.

”Eivät ne sterilisoi ihmistä”, Reeve kertoi.

”Eivätkö?” Mark kysäisi. ”Luulisi, että kumpikin voisi vaikuttaa lisääntymiskykyyn.”

”WRO:lla on varmaa tietoa siitä, ettei niin ole. Emme kuitenkaan tiedä, kehittyykö jälkeläisistä niin sanotusti normaaleja yksilöitä”, WRO:n johtaja selitti. ”Meidän on vielä tehtävä lisää tutkimuksia sillä saralla ja –”

”Et ole tosissasi?!” Yuffie kiljaisi. ”Et voi tarkoittaa, että täällä harrastetaan samanlaisia ihmiskokeita, joita Shinra on tehnyt! Oikeasti, Ifrit! Tuo on ihan sairasta!”

Korpinhiuksinen mies vilkaisi tuohtunutta ninjaprinsessaa ja yritti sulatella kuulemaansa. Reeven sanat tosiaan kuulostivat siltä kuin WRO olisi saattanut jonkun makokäsitellyn ihmisen raskaaksi ja seurasi nyt, mitä sikiölle tapahtui. Shinra-yhtiöltä sellaista olisi voinut odottaa, mutta ei Reeven johtamalta järjestöltä. Ei, vaikka Reeve oli entinen Shinran työntekijä.

”En tarkoittanut mitään sellaista”, Reeve kiirehtikin selventämään. ”Emme missään nimessä tee ihmiskokeita.”

”Mitä hemmettiä sitten?” Yuffie vaati saada tietää.

”Kyse on eräästä meistä riippumattomasta tapauksesta, meihin otettiin yhteyttä, koska… Noh, ehkä on parempi, että palaamme alkuperäiseen aiheeseen”, Reeve mutisi.

Totisesti, muotirajoitteisella miehellä näytti olevan enemmän salaisuuksia kuin tämä pystyi säilyttämään. Vincent kuitenkin luotti tämän sanaan. Jos Reeve vakuutti, ettei WRO harjoittanut kyseenalaisia ihmiskokeita, asian täytyi olla niin. Kyse oli jostain muusta, jostain, mistä järjestön johtaja ei vain voinut keskustella tässä seurassa.

”Jos jälkeläisten saaminen on mahdollista”, Vincent jatkoi, ennen kuin Yuffie ehti avata suunsa uudestaan, ”teoria G:n lapsista voi osua oikeaan.”

”Kovalevyn tietojen mukaan kaikkiin väreillä nimettyihin henkilöihin on käytettyä makoa samalla tavoin kuin SOLDIEReihin”, Reeve kertoi. ”Sen lisäksi heihin on siirretty soluja yksilöstä, jonka henkilöllisyyttä ei mainita. Kahta lukuun ottamatta he ovat kärsineet jonkinlaisesta solurappeumasta, jota Deepground on yrittänyt parantaa. Näitä kahta, Sysimustaa ja Väritöntä, on tutkittu, jotta selviäisi, miten he eroavat muista. Aiempien tietojen perusteella väittäisin sysimustan olevan Neron väri, mutta Väritöntä koskeviin tietoihin emme olleet aikaisemmin törmänneet.”

”Ratkaisivatko he ongelman? Pystyivätkö he selvittämään, miksi nuo kaksi eivät kärsineet samasta rappeumasta kuin muut?” Mark tiedusteli.

”Osittain”, Reeve vastasi. ”Sysimustaa oli käsitelty jo sikiövaiheessa jollakin P-aineella, joka ilmeisesti esti solurappeuman. Värittömän osalta tutkimustieto on vaillinaista, mutta hän ei vanhene.”

”Shelke”, Vincent ja Yuffie lausuivat yhteen ääneen.

”Se kakara on jämähtänyt pikkutytöksi!” ninjaprinsessa jatkoi. ”Hän oli myös Deepgroundissa niin pitkään, että varmasti häntä on sorkittu ties millä tavoin. Sitä paitsi eikös hän ollutkin yksi Tsvieteistä? Shelke on Väritön.”

”Yuffie voi olla oikeassa”, Vincent täydensi. ”Kun WRO:n päämajaan hyökättiin ensimmäisen kerran, Shelke onnistui hiipimään perässäni näkymättömänä. Väritön saattaisi tosiaan kuvata hänen erikoistaitojaan.”

”Muistan tapauksen”, Reeve myönsi. ”Shalua kuitenkin näki hänet.”

”Näki tai aisti muuten”, Vincent totesi. Hän ei ollut vieläkään varma, miten tiedenainen oli havainnut pikkusiskonsa hänen kintereillään, eikä asian pohtimiselle ollut tuolloin jäänyt aikaa.

”Eli voimme olla varmoja ainakin siitä, että kaikki Tsvietit ovat G:n jälkeläisiä”, Yuffie huomautti.

”Ei se ole mahdollista”, Mark kumosi saman tien. ”Shelke oli Shaluan sisko, heillä oli sama isä. Jos G olisi ollut tuo henkilö, Deepground olisi epäilemättä siepannut molemmat naiset eikä pelkästään Shelkeä.”

”Ääh! Tämä on ihan mahdoton juttu selvittää!” Yuffie älähti. ”Tuossa sanotaan ihan selvästi, että värien mukaan nimetyt SOLDIERit ovat G:n epäpyhiä sikiöitä.”

”Väritön ei ole väri”, Vincent huomautti.

”Haa, hitsit, sinä olet fiksu, Vince!” ninjaprinsessa hihkaisi.

Mies tyytyi hymähtämään vastaukseksi. Wutailaistyttö oli taas vauhdissa ailahtelevaisuutensa kanssa.

”Tämä tieto voi auttaa meitä Shelken vieroittamisessa makosta”, Reeve tuumasi. ”Toimitan terveydenhuoltoyksiköllemme Värittömän tiedot. Kenties niiden avulla voimme ratkaista ainakin yhden ongelman.”

”Entä jos Shelke ei olekaan immuuni solurappeumalle?” Mark ehdotti. ”Ehkä juuri sen takia hän tarvitsee makoa säännöllisesti.”

”Emme tietenkään voi olla varmoja, on tehtävä enemmän tutkimuksia”, WRO:n johtaja ilmoitti.

Vincent nyökkäsi. He olivat kenties ratkaisseet osan arvoituksesta, mutta kysymyksiä oli yhä paljon jäljellä. Itse asiassa niitä oli tullut lisää. Alkoi joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että salaperäinen G oli elossa ja mahdollisesti vaarallinen.

”Alan taipua sille kannalle, että Yuffie saattoi hyvinkin nähdä Rosson”, korpinhiuksinen mies sanoi. ”Meillä ei varsinaisesti ole todisteita hänen kuolemastaan. Kenties hän pääsi pakenemaan ja toimii nyt yhteistyössä G:n kanssa. Ne raa’at murhat Deepgroundin piilopaikassa sopisivat hänen tyyliinsä.”

”Miksi hän olisi tappanut omiaan?” Reeve kysyi varsin aiheellisesti. Vincent kohautti olkapäitään.

”Hän ei vaikuttanut siltä, että tarvitsisi erityisen syyn tappamiseen. Voi kuitenkin olla, että hän halusi kostaa, ehkä hän ei ollut tyytyväinen elämäänsä Deepgroundissa”, mies pohdiskeli. Shelke oli kärsinyt järjestön käsissä, yhtä hyvin muut olivat saattaneet olla tilanteensa uhreja. Niin tuntui olevan hyvin usein, kun Shinran entisistä sotilaista puhuttiin. ”Ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku vääryyksiä kokenut ottaa oikeuden omiin käsiinsä.”

”Jokin tässä ei silti täsmää”, Yuffie pisti väliin. ”Se toinen sanoi, etteivät he olleet tulleet tappamaan. Kuka se toinen oli? Miksi Rosso halusi tappaa, mutta hän ei? Vai oliko siellä vielä muitakin?”

”En tiedä”, Vincent huoahti.

”Minä luulin, että sinulla on vastaus kaikkeen, Vince”, ninjaprinsessa tokaisi.

”Anteeksi, että joudun tuottamaan pettymyksen.”

Korpinhiuksinen mies jäi tuijottamaan yhä valkokankaalle piirtyneitä raportteja. Näytti siltä, että aina, kun hän erehtyi luulemaan taistelun olevan ohitse, nurkan takaa ilmestyi uusi vihollinen. Ensin oli ollut Sephiroth, sitten geostigma ja kloonit, joita oli seurannut Deepground-onnettomuus ja Omega. Montako kertaa AVALANCHEn oli vielä pelastettava maailma, ennen kuin he saisivat olla rauhassa?

”Ehkä meidän on tutkittava Deepgroundin tunnetut piilopaikat vielä kerran”, Reeve päätti. ”Mark, sinä tehostat verkkotiedustelua, Yuffie, sinä organisoit tutkimusryhmät kumpaankin paikkaan.”

”Selvä pyy!” ninjaprinsessa ilmoitti ja kapsahti jaloilleen. ”Homma on hoidettu, ennen kuin ehdit sanoa ’chocobokisat’!”

Ninjaprinsessa ehti ulos ovesta huomattavasti nopeammin kuin Mark, joka jäi vielä irrottamaan kannettavaa tietokonetta videotykistä. Reeve pysytteli vaiti, kunnes tietokoneasiantuntija oli poistunut paikalta.

”Vincent, voitko auttaa Yuffieta tutkimuksissa?” WRO:n johtaja kysyi. Vincent nyökkäsi.

”Taisin jo luvata sinulle olevani tarvittaessa käytettävissä.”

”Hyvä, minä todella arvostan sitä”, Reeve sanoi. ”On vielä eräs asia, jota en halunnut sanoa muiden kuullen.”

Vincent oli ollut juuri aikeissa nousta paikaltaan ja lähteä Yuffien perään, mutta hän vajosi takaisin tuoliinsa ja jäi odottamaan, mitä WRO:n johtajalla oli kerrottavanaan.

”Sysimustan tiedoista kävi ilmi, että hänen syntymäänsä ja luomiseensa osallistui eräs, jonka saatat tuntea”, Reeve kertoi. Korpinhiuksista miestä kylmäsi, ensimmäisenä hänen mieleensä tuli Hojo.

”Kuka?” Vincent kuitenkin kysyi.

”Tohtori Grimoire Valentine.”

Korpinhiuksinen mies hätkähti tahtomattaan. Hän ei ollut kuullut isästään... kuinka moneen vuoteen? Hän ei edes tiennyt. Isä oli jättänyt äidin jo hänen lapsuudessaan eikä ollut pitänyt juurikaan yhteyttä. Viimeksi, kun hän oli kuullut tästä jotain, hän oli vain nähnyt Lucrecian tietokoneella tiedoston, jossa oli ollut miehen kuva. Hän ei ollut ehtinyt lukea kuin pari sanaa, kun nainen oli kävellyt paikalle ja silmin nähden kauhistunut tajuttuaan tilanteen.

”Käsittääkseni hän on sinulle sukua”, Reeven sanat palauttivat Vincentin takaisin nykyhetkeen.

”Hän on isäni”, korpinhiuksinen myönsi. Isä, Lucrecia, Hojo… menneisyys ei jättänyt rauhaan edes silloin, kun sen halusi haudata.

”Onko sinulla tietoa hänen nykyisestä olinpaikastaan?” WRO:n johtaja tiedusteli.

”Olen ollut siinä uskossa, että hän kuoli vuosia sitten”, Vincent vastasi.

”Se on mahdollista. Parikymmentä vuotta sitten hän kuitenkin työskenteli Deepgroundissa ja tutki aktiivisesti P-aineen vaikutusta Sysimustaan eli todennäköisesti Neroon”, Reeve paljasti. ”Tiedätkö mitä P-aine on?”

”Minulla ei ole aavistustakaan. En voi sanoa, että olisimme koskaan olleet erityisen läheisiä”, Vincent totesi.

”Olen pahoillani, että joudun repimään vanhoja haavoja.”

”Meillä on kaikilla menneisyytemme.”

Miesten välille laskeutui synkeä hiljaisuus. Hetken Vincent jopa katui, että oli suostunut työskentelemään WRO:lle, mutta tunne meni ohitse. Hän ei nauttinut menneiden tonkimisesta, mutta kenties oli parempi tietää totuus kuin elää ikuisesti pimennossa. Hän oli päättänyt tehdä rauhan itsensä kanssa, ehkä se onnistuisi, kun kaikki olisi ensin selvitetty.

”Autan Yuffieta tutkimuksissa ja kerron sinulle, jos muistan jotain, millä saattaa olla merkitystä”, Vincent lupasi ja nousi paikaltaan.

”Minäkin pidän sinut ajan tasalla”, Reeve lupasi. ”En haluaisi pyytää tätä, mutta voitko katsoa hieman sen tytön perään? Ei olisi mukavaa, jos hän päätyisi uudestaan sairauslomalle.”

”Voit luottaa minuun”, Vincent ilmoitti ja käveli ulos toimistosta.