Fandom: Final Fantasy IX
Tämä on vanhan ficin
uudelleen julkaisu. Aloitin ficin kirjoittamisen vuonna 2002 ja se
valmistui vuosia myöhemmin. Se on julkaistu aiemmin nimellä Final
Fantasy IX, mutta halusin vaihtaa nimen persoonallisemmaksi.
Ficci
julkaistaan sellaisena kuin sen aikoinaan kirjoitin. Se kulkee hyvin
pitkälti Final Fantasy IX -pelin tarinan mukaan (höystettynä muutamilla
lisäkohtauksilla) ja repliikkien tukena on osittain käytetty pelin
käsikirjoitusta.
Sävel elämälle
Luku 25
Eiko avasi hitaasti silmänsä ja tuijotti kattoa. Se ei ollut hänen ja Garnetin yhteisen hytin katto, ja kun hän tarkasteli ympäristöään, hän totesi, ettei todellakaan tunnistanut koko paikkaa. Hetken kuluttua hänen mieleensä alkoi palautua, mitä oikein oli tapahtunut, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka kauan tapahtumista oli kulunut.
Tyttö nousi istumaan ja kutsui Mogin seurakseen paitansa sisältä. He olivat pyöreässä huoneessa, jonka lattia tuntui kuumalta. Eikosta oli selvää, että heidät oli pelastettu juoksuhiekasta ja vangittu. Muussa tapauksessa heillä olisi ollut huoneessa mukavat vuoteet.
”Miksi minut on suljettu tänne?” Eiko huusi katolle. ”Päästäkää minut ulos! Näin ei kohdella leidiä!” Kukaan ei kuitenkaan vastannut tytön avuttomaan huutoon, ja tämä vilkaisi moogleystäväänsä avuttomana. ”Toivottavasti Zidane ja muut ovat kunnossa. Olen varma, että he tulevat hakemaan meitä”, hän kuiskasi lohduttaakseen sekä itseään että Mogia.
Mog nyökkäsi. ”Kupo-popo”, se vastasi ja lennähti Eikon syliin turvaan. Se ei pitänyt tästä paikasta.
”No, mitä pidätte erityisistä selleistä, jotka järjestin teille?” ääni kajahti sellissä. Mog pieneni välittömästi ja sujahti takaisin Eikon paidan sisälle. Tyttö puolestaan nousi seisomaan ja katseli hermostuneena ympärilleen. Ketään ei näkynyt.
”Muuten”, ääni jatkoi, ”Zidane on hoitamassa minun asioitani teidän turvallisuuttanne vastaan, mutta minä inhoan lupausten pitämistä ja rakastan huijaamista. Niinpä ajattelin antaa teille erityisen kuoleman, josta minut muistetaan. Palatsini on jättimäisen tiimalasin koti. Samalla kun sen hiekka valuu alas, huoneidenne lattiat avautuvat hitaasti.” Ääni piti pienen tauon ja jatkoi sitten itsetyytyväiseen sävyyn. ”Eikö olekin loistava ajatus? Olette kuolleita, kun tiimalasista on valunut kaikki hiekka. Tietysti, jos Zidane palaa ajoissa, ei ole hätää… Enää muutama minuutti. Hyvästi rakkaat ääliöni.”
Ääni hiljeni täsmälleen samaan aikaan, kun Eikon sellin lattia alkoi hitaasti avautua. Tyttö vetäytyi seinustalle ja tuijotti esiin tulevaa kuplivaa laavaa. Nyt hän ei voinut muuta kuin toivoa Zidanen palaavan ajoissa.
***
Myös käytävällä turvassa oleva Cid kuuli Kujan sanat. Hän oli kauhuissaan, sillä Zidanea ei todellakaan näkynyt. Hänen olisi toimittava nyt tai hänen veljentyttärensä sekä muut menehtyisivät hetkenä minä hyvänsä. Hänen täytyisi löytää se tiimalasi ja pysäyttää hiekan valuminen.
Hiljaa Cid lähti hyppimään kohti huoneen keskustaa, jonne käytävä vei ja jossa mustat maagit yhä olivat. Toinen palasi juuri oikeanpuoleiselta käytävältä.
”Sanohan… asetin tiimalasin ja lukitsin sen vain, koska minua käskettiin”, paikalle palannut maagi sanoi toiselle. ”Se mitä teemme on väärin, eikö niin?”
”Eikö sekin ole parempi kuin lopettaa toimiminen kokonaan?” toinen esitti vastakysymyksen. Aiemmin puhunut maagi näytti neuvottomalta, eikä vastannut. ”Mennään nyt takaisin”, toinen jatkoi, kun ei saanut vastausta.
”Taas sitä samaa reittiä? En vieläkään tajua, miten se systeemi toimii…”
”Käännät vain ne kaikki päälle. Mietit aivan liikaa”, toinen sanoi. ”Mennään nyt.”
Maagit lähtivät vasemmalle jättäen Cidille tien täysin vapaaksi. Sammakko loikki käytävien risteyskohtaan ja vilkaisi maagien perään. Nämä olivat varmasti kertoneet jotain oleellisen tärkeää pakenemisen kannalta, joten hänen täytyisi painaa se mieleensä: ”Käännä ne kaikki päälle, Cid toisti mielessään muutaman kerran. Sammakon mieli tahtoi unohtaa asiat nopeasti, mutta nyt unohduksiin ei ollut varaa. Mutta nyt hänen pitäisi ensimmäisenä keksiä, mitä hän tekisi tiimalasin kanssa. Ilmeisesti se oli oikeanpuoleisella käytävällä tai sen päässä, koska tiimalasista puhunut maagi oli tullut siitä suunnasta.
Cid loikki käytävää pitkin ja tuli huoneen ovelle. Huoneen perällä näkyi tiimalasi, jossa hiekka valui uhkaavasti. Tiimalasin edessä kuitenkin oli häkki, jonka ovessa roikkui suuri ruosteinen avain. Koska huoneessa ei näkynyt muita avaimia, Cid arveli sen käyvän tiimalasiin. Hän tarvitsisi vain napata avain ja käyttää sitä.
Hallitsija loikkasi kohti häkkiä, mutta samassa sen perältä hyökkäsi hirviö, jonka selkä oli piikikäs kuin siilillä, mutta kasvot olivat vihreät ja irvistivät hirvittävästi… ja se oli paljon suurempi kuin yksikään siili, jonka Cid oli koskaan nähnyt. Sammakon sydän tuntui hyppäävän kurkkuun, ja Cid pakeni takaisin käytävään.
Cid haukkoi henkeä ja yritti rauhoittaa itseään. Tämä oli kerrassaan hölmöä, miksi hän pelkäsi tuota otusta noin paljon. Sitten hänelle valkeni, ettei hän itse pelännyt sitä, mutta sammakon ruumis sen sijaan pelkäsi. Todennäköisesti se johtui sammakon geeneistä, sillä sammakothan loikkivat pakoon kaikkea itseään suurempaa. Oli siis aivan luonnollista, että hän nykyisessä tilassaan oli tällainen pelkuri.
Pelkoon ei kuitenkaan ollut aikaa, sillä Cid oli ehtinyt huomata, että jo puolet hiekasta oli valunut tiimalasin alaosaan. Hänen oli pakko selvittää tiensä avaimen luokse ja pelastaa muut. Eihän hirviöstä edes ollut todellista vaaraa, koska se oli lukittuna häkkiin. Se ei pääsisi hänen kimppuunsa. Kunpa vain sammakon ruumiskin olisi tajunnut sen…
Hitaasti liikkuen Cid palasi takaisin huoneeseen. Hirviö oli vetäytynyt häkin perälle ja näytti rauhallisesti. Cid lähti etenemään hyvin varovaisesti kohti häkkiä. Joka kerta, kun hirviö näytti liikahtavan, Cid pakotti itsensä pysymään paikoillaan hetken aikaa, ennen kuin liikkui uudestaan. Hän tunsi, kuinka hänen sydämensä hakkasi hänen rintaansa vasten, mutta sitkeästi hän jatkoi matkaa, vaikka pelko tuntui muuttuvan miltei pakokauhuksi.
Lopulta Cid seisoi aivan häkin edessä. Nopeasti hän kaappasi avaimen käteensä ja loikki sitten kauemmas häkistä. Hän veti jälleen syvään henkeä. Yksi este oli voitettu. Nyt hänellä oli kuitenkin edessään toinen, sillä tiimalasi oli asetettu korkealle hyllylle, eikä hän ylettynyt sinne edes loikkaamalla. Hallitsija tarkkaili hetken ajan ympäristöään, kunnes päätti yrittää kasata pinon siellä olevista laatikoista.
Työ kävi pelottavan hitaasti, ja koko ajan Cid tunsi hirviön tuijotuksen selässään. Viimein hän oli saanut pari laatikkoa hyllyn viereen ja onnistui niiden avulla loikkaamaan hyllylle. Tiimalasin yläosa on jo melkein tyhjä, kun Cid työnsi avaimen tiimalasissa olevaan lukkoon ja väänsi siitä. Avain kirskahti, ja tiimalasi kääntyi ympäri. Hän oli tehnyt sen! Hän oli pysäyttänyt ansan!
Varoen menemästä liian lähelle häkkiä Cid poistui huoneesta käytävälle. Hän loikki takaisin sellien oville ja näki, että Eiko, Garnet, Vivi ja Quina olivat kaikki käytävällä.
”Luulin jo, että se oli menoa”, Eiko selitti toisille. ”Onneksi selvisimme!”
”Hienoa, te olette kaikki kunnossa”, Cid kurnutti saapuessaan paikalle. Joukko kääntyi ympäri ja tuijotti hallitsijaa.
”Sinäkö meidät pelastit?” Eiko kysyi hämmästyneenä. Hän oli ollut täysin varma, että Zidane oli ollut pelastuksen takana.
”Kyllä, emme voi nyt laskea Zidanen varaan”, Cid vastasi. ”Meidän on tehtävä yhteistyötä siihen saakka, kunnes hän palaa.”
Cid kertoi muille, mitä oli kuullut maagien puhuvan. Kaikki kuuntelivat hiljaisina, kunnes Vivi ehdotti, että he seuraisivat sitä käytävää, jonne maagit olivat menneet.
”Saamme varmasti selville, mistä he puhuivat”, pikkuinen maagi totesi. Muut olivat samaa mieltä, koska muita vaihtoehtojakaan ei ollut, joten joukko lähti suunnistamaan käytävää eteenpäin, kääntyivät vasemmalle.
Käytävä johti ainoastaan toiseen käytävään. Käytävän keskellä oli kynttelikkö. Eiko tuijotti sitä hetken ja vilkaisi sitten Cidiä.
”Sanoitko, että kaikki ne pitää kääntää päälle?” tyttö kysyi. Sammakko nyökkäsi. ”Selvä. Vivi, autapa vähän”, Eiko kehotti.
Vivi astui Eikon ohitse kynttelikön luokse ja sytytti kynttilät yksinkertaisella tuliloitsulla. Käytävän päässä avautui ovi. Viisikko vilkaisi toisiinsa ja lähti sitten kulkemaan kohti ovea. He saapuivat jälleen uuteen käytävään, jonka seinustalla seisoi kaksi patsasta, joiden edessä oli kyntteliköt. Kummankin patsaan edessä luki: ”Polkua avautuu, kun valot on sytytetty”. Eikon nyökkäyksestä Vivi sytytti kynttilät ja saman tien patsaiden väliin avautui salakäytävä, josta lähti portaat ylöspäin.
Joukko törmäsi yhä uusiin kynttelikköihin ja salaisiin oviin, jotka avautuivat niiden avulla. He kulkivat hiljaisina eteenpäin punaisella matolla päällystettyjä käytäviä ja salaisia portaita pitkin ohitse upeiden veistosten ja maalauksien. Kujalla totisesti oli melkoinen palatsi.
Viimein loputtomat käytävät päättyivät suureen kirjastohuoneeseen. Myös siellä oli useampi kynttelikkö, jotka Vivi kävi sytyttämässä. Tällä välin Garnet ehti huomata, että kaikki Kujan kirjat käsittelivät poikkeuksetta magiaa tai eidoloneja. Jos tilanne olisi ollut toinen, hän olisi jäänyt kovin mielellään tutkimaan noita teoksia. Nyt oli kuitenkin tärkeintä päästä ulos palatsista siltä varalta, ettei Zidane palaisikaan… Ei, mitä hän oikein ajatteli. Totta kai Zidane palaisi ja he olisivat tuolloin odottamassa poikaa palatsin etuovella. Sitten he hoitelisivat Kujan yhdessä.
Kun Vivi oli sytyttänyt jokaisen kynttilän, joka huoneesta löytyi, kirjaston perällä yksi hyllyistä siirtyi pois paikoiltaan ja sen takaa paljastui toinen huone. Koko joukko suuntasi sinne. Huone paljastui tasoksi, jonka reunalta kurkattuaan he totesivat, että pudotus alas olisi varsin pitkä. Noin viiden metrin päässä oli toinen tasanne, mutta se oli aivan liian kaukana, että sinne olisi voinut hypätä.
Vivi sytytti tasanteella olevat kyntteliköt ja seinään avautui ovi, samoin toisen tasanteen seinustalle. Koko joukko meni ovesta, joka johti kapeaan käytävään. Se puolestaan vei toiselle tasanteelle, missä Vivi jälleen sytytti kyntteliköt. Tällä kertaa mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Kaikki katselivat hämmentyneinä ympärilleen. Kummallakin tasanteella oli kaksi kynttelikköä ja gargoili. Mitään muuta ei ollut ilmestynyt. Eikös kaikki kyntteliköt kuitenkin kuulunut sytyttää?
Garnet kulki tasanteella olevan gargoilin luokse ja katsoi sen vierellä olevaa kylttiä. ”Kun katseemme samaan suuntaan osoittaa, polkua kulkea saa.” Tyttö naputti seinää kiinnittääkseen muiden huomion, ja pian nämä olivatkin kerääntyneet hänen ympärilleen. Garnet osoitti kylttiä.
”Mutta mitä se tarkoittaa?” Cid pohdiskeli ääneen.
”Se ei olla ruokaa”, Quina totesi, vaikka oli ollut hiljaa koko ajan aiemmin. Eiko mulkaisi Quinaa ärtyneenä. Tämä oli kyllä ihan mukava, mutta ajatteli aivan liikaa ruokaa.
”Varjot”, Vivi sanoi yhtäkkiä pitkän hiljaisuuden jälkeen. ”Jos sytytämme kummaltakin puolelta vain toisen kynttelikön, varjot osoittavat samaan suuntaan.”
Muut tuijottivat hetken Viviä, kunnes Cid taputti tätä polveen (sen ylemmäs hän ei ylettynyt).
”Sinä olet kovin viisas poika”, hallitsija sanoi saaden pienen maagin hymyilemään.
Eiko ryntäsi takaisin toiselle tasanteelle ja huusi sitten sieltä. ”Kumman minä sammutan?” Vivi näytti pohtivan hetken.
”Oikeanpuoleisen”, maagi vastasi sitten. Eiko teki työtä käskettyä ja palasi sitten käytävää pitkin takaisin muiden luokse. Vivi sammutti myös sieltä oikeanpuoleisen kynttelikön. Käytävään johtavat ovet katosivat ja tasanteiden väliin muodostui sinisenä hohteleva, läpikuultava portaikko, joka alkoi siltä tasanteelta, jolla he juuri seisoivat.
Hieman hermostuneina joukko astui portaikkoon ja lähti jälleen kipuamaan ylemmäs. Heillä alkoi olla tunne, että tätä menoa he päätyisivät palatsin katolle, eivätkä suinkaan etuovelle.
Portaat johtivat jälleen uuteen käytävään, josta puolestaan pääsi uuteen portaikkoon. Huokaisten joukko kapusi ylemmäs. Nuo portaat päättyivät tasanteelle aivan katon rajaan. Olivatko he kulkeneet turhaan koko matkan?
”Tunkeilijahälytys! Puolustussysteemi aktivoitu!” ontto ääni kajahti tasanteella.
***
Hilda Garde 1 lensi takaisin luolaan, josta se oli aiemmin lähtenyt. Kun alus oli täysin pysähtynyt, Zidane, Freya, Amarant ja Steiner astelivat laskusiltaa pitkin alas. He suuntasivat suoraan teleportille, johon olivat saapuneet Kujan huoneesta. Kun asettuivat seisomaan teleportin päälle, jokainen heistä tunsi, kuinka he muuttuivat hetkeksi ikään kuin pieniksi palasiksi, jotka palasivat paikoilleen vain hetkeä myöhemmin.
Tällä kertaa joukkio ei kuitenkaan ilmestynyt kirjastohuoneeseen, vaan jonnekin aivan muualle. He katselivat kummissaan ympärilleen vähäkalusteisessa, melko kolkossa huoneessa.
”Minne me nyt jouduimme? Käännyimmekö jossain kohtaa väärään suuntaan?” Zidane jupisi itsekseen.
”Tervetuloa takaisin”, Kujan ääni vastasi Zidanen jupinaan. ”Olen portaiden päässä olevassa huoneessa, mutta haluan sinun tulevan yksin, Zidane. Yksin.”
Zidane manasi ääneen, mutta lähti kuitenkin nousemaan huoneen perällä olevia portaita.
”Zidane, se on varmasti ansa!” Steiner huudahti. ”Toimi varoen.”
”Älä muuta sano, mutta ei minulla ole hätää. Odottakaa vain täällä, tulen kohta takaisin”, Zidane huikkasi ja katosi portaikon päässä olevasta ovesta sisään. Hän joutui kulkemaan vielä kapeaa käytävää pitkin, ennen kuin saapui suurille pari oville. Ne avautuivat itsestään.
”Tule sisään”, Kujan ääni kutsui. Zidane kohautti olkiaan ja astui sisälle huoneeseen, sillä ei hänellä juuri ollut vaihtoehtojakaan.
Kuja seisoi aivan huoneen perällä omahyväinen ilme kasvoillaan. ”Hauska nähdä sinut taas”, mies sanoi.
”Ystävieni on parempi olla kunnossa”, Zidane ärähti vaivautumatta vastaamaan kohteliaisuuteen.
”Herttinen, yhtä suorasukainen kuin aina”, Kuja sanoi muka järkyttyneenä. ”Katsopa tänne”, mies huomautti sitten ja osoitti lattiaa. Vasta nyt Zidane tajusi, että keskelle lattiaa oli laitettu metallinen ristikko, jonka alapuolella oli selli. Tuossa sellissä makasivat tajuttomina niin Garnet, Eiko, Quina kuin Vivikin. Zidanen kasvoille levisi järkyttynyt ilme. Mitä Kuja oli tehnyt hänen ystävilleen?
”Ei syytä huoleen. He vain tarvitsevat hieman lepoa”, Kuja huomautti. ”Annapa Gulug-kivi nyt minulle.”
***
Teleporttihuoneessa Steiner mittaili lattiaa kärsimättömänä. Hän ei pitänyt siitä, ettei tilanne ollut ollenkaan hänen hallinnassaan… ja niin oli ollut siitä asti, kun Tantalus oli ryöstänyt prinsessa Garnetin.
”Missähän kunnossa muut ovat…” hän pohdiskeli ääneen. ”Jos prinsessalle tapahtuu jotain, en tiedä, mitä teen.”
Samassa Freya huudahti ääneen saaden Steinerin kohottamaan katseensa lattiasta. Teleportti hehkui hetken aikaa, kunnes sen päälle aineellistuivat Garnet, Eiko, Vivi ja Quina sekä sammakko, joka oli hallitsija Cid.
”Missä Zidane on?” Eiko huudahti pyöritellen päätään, jotta olisi nähnyt joka puolelle huoneessa.
”Hän meni Kujan kammioon”, Steiner sanoi. ”Mutta kuinka te oikein pakenitte?”
”Itse asiassa…” Cid aloitti kertomaan, mutta Eiko kuitenkin keskeytti hänet.
”Meillä ei ole aikaa tähän! Meidän täytyy estää Zidanea!”
Pienen tytön hätä sai kaikki liikkeelle. Koko joukko ryntäsi portaikkoon ja sieltä käytävää pitkin aina Kujan huoneeseen asti. Eiko juoksi joukon hännillä, mutta sai kauhukseen huomata, että kammion ovi pamahti kiinni aivan hänen nenänsä edestä.
”Mitä hittoa?” tyttö kummasteli ja aikoi juuri ryhtyä paukuttamaan ovea nyrkeillään, kun hän tunsi käsien tarttuvan häneen takaapäin.
***
”Annapa Gulug-kivi nyt minulle”, Kuja sanoi ojentaen kätensä. Zidane tuijotti yhä selliin, kunnes kohotti vihaiset kasvonsa Kujaan päin.
”Senkin äpärä! Olet ällöttävin elossa oleva olento!” nuorukainen kirosi miehelle. Kuja kuitenkin vain haukotteli.
”Alan väsyä raivoamiseesi. Aiotko antaa sen kiven vai et?”
”Älä anna sitä hänelle!” Zidane kuuli samassa Vivin huutavan selkänsä takaa. Hän käännähti ympäri ja näki, kuinka Vivi juoksi huoneeseen perässään kaikki muut hänen ystävistään, paitsi Eiko ja Cid. Sitten huoneen pariovet pamahtivatkin kiinni.
Nuorukainen tuijotti ensin hämmästyneenä ystäviään ja vilkaisi sitten selliin kummissaan.
”Keitä tuolla sitten on?” hän sai viimein kysyttyä kääntäen samalla katseensa Kujaan.
”Herttinen sentään, en osannut odottaa tätä”, Kuja manaili. ”Nuo tuolla häkissä ovat pelkkiä näköiskopioita, mutta älä silti luule voittaneesi vielä.”
”Mitä oikein tarkoitat?” Zidane kysyi.
Siinä samassa huoneen ovien läpi alkoi kantautua huutoja, joiden äänet Zidane tunnisti helposti.
”Jättäkää minut rauhaan!” Eikon ääni kuului särkyneenä oven lävitse. Zidane ryntäsi ovelle ja yritti työntää sen auki.
”Minä suojelen sinua!” Cidin ääni kuului nyt vuorostaan.
”Mitä helvettiä? Tuo sammakko osaa puhua?” joku huudahti.
”Sammakko, joka menee liiskaksi, kelpaa ateriaksi”, toinen ääni vastasi.
Sen jälkeen ei kuulunut enää puhetta, mutta käytävällä tapeltiin selvästi. Eikon huudahdukset ja Cidin kurnutus kuuluivat ovien läpi epämääräisinä, kunnes tuli täysin hiljaista. Zidane lakkasi turhaan nykimästä ovea.
”Voi ei.”
Samassa Kuja kohotti kätensä, joka oli alkanut hohtaa sinisenä. Teko sai aikaan sen, että Gulug-kivi, jota Zidane oli säilyttänyt paitansa sisällä, lennähti nyt ulos ja suoraan Kujan käteen. Raivoissaan Zidane kääntyi jälleen miestä kohti.
”Halusin hoidella sinut, kun olisin ensin saanut Gulug-kiven ja tappanut ystäväsi. Sen sijaan otankin pelkän tytön”, Kuja sanoi, ennen kuin Zidane ehti tulla yhtään lähemmäs. Hän astui hieman sivummalle suoraan kammiossa olevan teleportin päälle. ”Toivottavasti tapaamme vielä”, hän ehti lausahtaa, ennen kuin katosi näkyvistä.
Zidane ryntäsi teleportin luokse, mutta se ei reagoinut häneen mitenkään. Hän koetti astua pois ja sitten taas takaisin, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
”Se ei vastaa”, nuorukainen mutisi typertyneenä.
”Hän aikoo taatusti paeta Hilda Garde 1:llä”, Freya huomautti.
”Napataan hänet ennen sitä”, Zidane sanoi ja palasi tutkimaan huoneen ovia.
Ovet eivät liikahtanutkaan, vaikka sitä veti tai hakkasi. Lopulta Vivi kuitenkin huomasi pienen vivun siinä, missä Kuja oli aiemmin seisonut. Hän koetti vipua ja saman tien ovet avautuivat hieman narahtaen. Koko joukko säntäsi käytävää pitkin toiseen huoneeseen ja suoraan teleportille. Matkalla he eivät nähneet sen enempää Eikoa kuin Cidiäkään.
Toivoen parasta he kaikki astuivat teleportin päälle. Onneksi se toimikin, ja he pääsivät takaisin luolaan, jossa Hilda Garde 1 oli ollut. Nyt luolan suuaukko ammotti kuitenkin tyhjänä.
Kun joukko käveli luolan suulle, he törmäsivät sammakkoon, joka tuijotteli taivaalle katsellen etääntyvää ilmalaivaa.
”Cid!” Zidane huudahti. Sammakko kääntyi ja näytti ilahtuneelta. ”Olet kunnossa!”
”He heittivät minut pois laivasta. Onneksi en taittanut niskojani”, Cid kertoi. Zidanen olisi tehnyt mieli kysyä, että mitä niskoja, mutta hän jätti asian kuitenkin sikseen, sillä hänellä oli tärkeämpiäkin ongelmia.
”Voimme seurata heitä Blue Narcissalla”, Cid sanoi tovin kuluttua. ”Kuulin, että he suuntaavat Kadonneelle mantereelle. Siellä ei ole juuri muuta kuin yksin temppeli, joten he ovat todennäköisesti matkalla sinne.”
”Hienoa”, Zidane sanoi. ”Aletaanhan painua.”
Muut nyökkäilivät, kun joukko lähti suunnistamaan pois luolalta. Pienen kartantutkimisen jälkeen he osasivat suunnistaa aavikon kautta rannalle, mutta matka kävi kuitenkin hitaasti, eikä kukaan ollut erityisen hyvällä tuulella.
Saadakseen ajan kulumaan edes hieman nopeammin ja matkanteon tuntumaan mukavammalta kaikkia rasittavasta nälästä, janosta ja kuumuudesta huolimatta Zidane alkoi kertoa muille hänen, Freyan, Steinerin ja Amarantin seikkailusta Oeilvertissä. Muut kuuntelivat kummissaan, mutta heilläkään ei ollut minkäänlaista aavistusta, mitä paikan hologrammit olivat tarkoittaneet.
”En tiedä, mikä paikka se oikeasti on”, Zidane totesi. ”Se pahuksen kivi oli kuitenkin erittäin hyvin vartioitu. Kun vihdoin löysimme sen, tartuin siihen ja juuri sillä hetkellä koko paikka alkoi täristä. Olin aivan varma, että koko rakennus rojahtaa niskaamme.” Zidane piti pienen tauon saadakseen jännityksen kohoamaan. ”Sitten jostain alhaalla olleen kammion perältä astelikin esiin suurin hirviö, minkä olen koskaan nähnyt. Se oli limainen ja vihreä ja haisi aivan kamalalle.”
Kun Zidane kuvaili kammotusta Freyan oli vaikea salata hymynsä muilta, sen sijaan Amarant ja Steiner eivät edes yrittäneet salata muilta mielipidettään, vaan tuhahtelivat äänekkäästi.
”Kukaan ei katso sinua yhtään ylöspäin, vaikka kuinka valehtelisit”, Amarant huomautti kyynisellä äänellä Zidanelle.
”Hirviö oli kyllä suuri, mutta ei mitenkään erityisen vaikea voitettava. Minun miekkani suojeli hyvin meitä kaikkia… ja Freyan keihäs totta kai”, Steiner puolestaan pisti väliin. Sen sijaan Zidanen ja Amarantin taistelutaidoista hän ei maininnut mitään, sillä nämä olivat hänen mielestään kumpikin vain pahaisia varkaita. Tosin Zidanea Steiner oli alkanut arvostaa hieman enemmän, olihan poika sentään pelastanut Garnetin hengen.
”Meilläkin oli hieman ongelmia”, Vivi sanoi nopeasti, ettei joutuisi kuuntelemaan väittelyä siitä, mitä Oeilvertissä todella tapahtui.
”Totta”, Cid hymähti ja alkoi kertoa, kuinka oli pelastanut muut tuliselta haudalta. Sen jälkeen Vivi puolestaan jatkoi kertomusta siitä, miten he olivat kulkeneet Kujan palatsin salaperäisiä käytäviä pitkin löytääkseen tiensä ulos sieltä. Viimein hän päätyi kertomaan, kuinka hekin olivat joutuneet taisteluun päästyään vihdoin pois käytäviltä.
”Kujan vartijat hyökkäsivät kimppuumme, kun saavuimme tasanteelle”, Vivi kertoi. ”Meidän täytyi taistella tosissaan heitä vastaan, koska olimme kaikki väsyneitä. Onneksi Dagger ja Eiko osaavat käyttää kutsuntamagiaa, sillä ilman heitä siitä ei olisi tullut mitään. Ja Quinastakin oli todella paljon apua…”
”Mutta Vivi kaikkein paras taistelija”, Quina huomautti ja hymyili leveää hymyä suurella suullaan. Vivi änkytti vastaukseksi jotain epämääräistä, mistä kukaan ei oikeastaan saanut selvää.
Iltahämärissä joukko saapui vihdoin rantaan ja löysi laivansa. He joutuivat herättämään Blankin, joka torkkui kapteenin hytin sängyllä. Cid opasti nuorukaiselle reitin kohti Ezto Gazaa, Kadonneen mantereen temppeliä, ja sen jälkeen kaikki, paitsi Blank, menivät ensin syömään illallista ja sitten nukkumaan muutamaksi tunniksi, jotta he olisivat pirteitä, kun saapuisivat perille. Jokainen kuitenkin pyöri pitkän aikaa hereillä pohtien, ehtisitkö he saapua paikalle ajoissa vai kerkeäisikö Kuja tehdä Eikolle jotain kamalaa.
Tyttö nousi istumaan ja kutsui Mogin seurakseen paitansa sisältä. He olivat pyöreässä huoneessa, jonka lattia tuntui kuumalta. Eikosta oli selvää, että heidät oli pelastettu juoksuhiekasta ja vangittu. Muussa tapauksessa heillä olisi ollut huoneessa mukavat vuoteet.
”Miksi minut on suljettu tänne?” Eiko huusi katolle. ”Päästäkää minut ulos! Näin ei kohdella leidiä!” Kukaan ei kuitenkaan vastannut tytön avuttomaan huutoon, ja tämä vilkaisi moogleystäväänsä avuttomana. ”Toivottavasti Zidane ja muut ovat kunnossa. Olen varma, että he tulevat hakemaan meitä”, hän kuiskasi lohduttaakseen sekä itseään että Mogia.
Mog nyökkäsi. ”Kupo-popo”, se vastasi ja lennähti Eikon syliin turvaan. Se ei pitänyt tästä paikasta.
”No, mitä pidätte erityisistä selleistä, jotka järjestin teille?” ääni kajahti sellissä. Mog pieneni välittömästi ja sujahti takaisin Eikon paidan sisälle. Tyttö puolestaan nousi seisomaan ja katseli hermostuneena ympärilleen. Ketään ei näkynyt.
”Muuten”, ääni jatkoi, ”Zidane on hoitamassa minun asioitani teidän turvallisuuttanne vastaan, mutta minä inhoan lupausten pitämistä ja rakastan huijaamista. Niinpä ajattelin antaa teille erityisen kuoleman, josta minut muistetaan. Palatsini on jättimäisen tiimalasin koti. Samalla kun sen hiekka valuu alas, huoneidenne lattiat avautuvat hitaasti.” Ääni piti pienen tauon ja jatkoi sitten itsetyytyväiseen sävyyn. ”Eikö olekin loistava ajatus? Olette kuolleita, kun tiimalasista on valunut kaikki hiekka. Tietysti, jos Zidane palaa ajoissa, ei ole hätää… Enää muutama minuutti. Hyvästi rakkaat ääliöni.”
Ääni hiljeni täsmälleen samaan aikaan, kun Eikon sellin lattia alkoi hitaasti avautua. Tyttö vetäytyi seinustalle ja tuijotti esiin tulevaa kuplivaa laavaa. Nyt hän ei voinut muuta kuin toivoa Zidanen palaavan ajoissa.
***
Myös käytävällä turvassa oleva Cid kuuli Kujan sanat. Hän oli kauhuissaan, sillä Zidanea ei todellakaan näkynyt. Hänen olisi toimittava nyt tai hänen veljentyttärensä sekä muut menehtyisivät hetkenä minä hyvänsä. Hänen täytyisi löytää se tiimalasi ja pysäyttää hiekan valuminen.
Hiljaa Cid lähti hyppimään kohti huoneen keskustaa, jonne käytävä vei ja jossa mustat maagit yhä olivat. Toinen palasi juuri oikeanpuoleiselta käytävältä.
”Sanohan… asetin tiimalasin ja lukitsin sen vain, koska minua käskettiin”, paikalle palannut maagi sanoi toiselle. ”Se mitä teemme on väärin, eikö niin?”
”Eikö sekin ole parempi kuin lopettaa toimiminen kokonaan?” toinen esitti vastakysymyksen. Aiemmin puhunut maagi näytti neuvottomalta, eikä vastannut. ”Mennään nyt takaisin”, toinen jatkoi, kun ei saanut vastausta.
”Taas sitä samaa reittiä? En vieläkään tajua, miten se systeemi toimii…”
”Käännät vain ne kaikki päälle. Mietit aivan liikaa”, toinen sanoi. ”Mennään nyt.”
Maagit lähtivät vasemmalle jättäen Cidille tien täysin vapaaksi. Sammakko loikki käytävien risteyskohtaan ja vilkaisi maagien perään. Nämä olivat varmasti kertoneet jotain oleellisen tärkeää pakenemisen kannalta, joten hänen täytyisi painaa se mieleensä: ”Käännä ne kaikki päälle, Cid toisti mielessään muutaman kerran. Sammakon mieli tahtoi unohtaa asiat nopeasti, mutta nyt unohduksiin ei ollut varaa. Mutta nyt hänen pitäisi ensimmäisenä keksiä, mitä hän tekisi tiimalasin kanssa. Ilmeisesti se oli oikeanpuoleisella käytävällä tai sen päässä, koska tiimalasista puhunut maagi oli tullut siitä suunnasta.
Cid loikki käytävää pitkin ja tuli huoneen ovelle. Huoneen perällä näkyi tiimalasi, jossa hiekka valui uhkaavasti. Tiimalasin edessä kuitenkin oli häkki, jonka ovessa roikkui suuri ruosteinen avain. Koska huoneessa ei näkynyt muita avaimia, Cid arveli sen käyvän tiimalasiin. Hän tarvitsisi vain napata avain ja käyttää sitä.
Hallitsija loikkasi kohti häkkiä, mutta samassa sen perältä hyökkäsi hirviö, jonka selkä oli piikikäs kuin siilillä, mutta kasvot olivat vihreät ja irvistivät hirvittävästi… ja se oli paljon suurempi kuin yksikään siili, jonka Cid oli koskaan nähnyt. Sammakon sydän tuntui hyppäävän kurkkuun, ja Cid pakeni takaisin käytävään.
Cid haukkoi henkeä ja yritti rauhoittaa itseään. Tämä oli kerrassaan hölmöä, miksi hän pelkäsi tuota otusta noin paljon. Sitten hänelle valkeni, ettei hän itse pelännyt sitä, mutta sammakon ruumis sen sijaan pelkäsi. Todennäköisesti se johtui sammakon geeneistä, sillä sammakothan loikkivat pakoon kaikkea itseään suurempaa. Oli siis aivan luonnollista, että hän nykyisessä tilassaan oli tällainen pelkuri.
Pelkoon ei kuitenkaan ollut aikaa, sillä Cid oli ehtinyt huomata, että jo puolet hiekasta oli valunut tiimalasin alaosaan. Hänen oli pakko selvittää tiensä avaimen luokse ja pelastaa muut. Eihän hirviöstä edes ollut todellista vaaraa, koska se oli lukittuna häkkiin. Se ei pääsisi hänen kimppuunsa. Kunpa vain sammakon ruumiskin olisi tajunnut sen…
Hitaasti liikkuen Cid palasi takaisin huoneeseen. Hirviö oli vetäytynyt häkin perälle ja näytti rauhallisesti. Cid lähti etenemään hyvin varovaisesti kohti häkkiä. Joka kerta, kun hirviö näytti liikahtavan, Cid pakotti itsensä pysymään paikoillaan hetken aikaa, ennen kuin liikkui uudestaan. Hän tunsi, kuinka hänen sydämensä hakkasi hänen rintaansa vasten, mutta sitkeästi hän jatkoi matkaa, vaikka pelko tuntui muuttuvan miltei pakokauhuksi.
Lopulta Cid seisoi aivan häkin edessä. Nopeasti hän kaappasi avaimen käteensä ja loikki sitten kauemmas häkistä. Hän veti jälleen syvään henkeä. Yksi este oli voitettu. Nyt hänellä oli kuitenkin edessään toinen, sillä tiimalasi oli asetettu korkealle hyllylle, eikä hän ylettynyt sinne edes loikkaamalla. Hallitsija tarkkaili hetken ajan ympäristöään, kunnes päätti yrittää kasata pinon siellä olevista laatikoista.
Työ kävi pelottavan hitaasti, ja koko ajan Cid tunsi hirviön tuijotuksen selässään. Viimein hän oli saanut pari laatikkoa hyllyn viereen ja onnistui niiden avulla loikkaamaan hyllylle. Tiimalasin yläosa on jo melkein tyhjä, kun Cid työnsi avaimen tiimalasissa olevaan lukkoon ja väänsi siitä. Avain kirskahti, ja tiimalasi kääntyi ympäri. Hän oli tehnyt sen! Hän oli pysäyttänyt ansan!
Varoen menemästä liian lähelle häkkiä Cid poistui huoneesta käytävälle. Hän loikki takaisin sellien oville ja näki, että Eiko, Garnet, Vivi ja Quina olivat kaikki käytävällä.
”Luulin jo, että se oli menoa”, Eiko selitti toisille. ”Onneksi selvisimme!”
”Hienoa, te olette kaikki kunnossa”, Cid kurnutti saapuessaan paikalle. Joukko kääntyi ympäri ja tuijotti hallitsijaa.
”Sinäkö meidät pelastit?” Eiko kysyi hämmästyneenä. Hän oli ollut täysin varma, että Zidane oli ollut pelastuksen takana.
”Kyllä, emme voi nyt laskea Zidanen varaan”, Cid vastasi. ”Meidän on tehtävä yhteistyötä siihen saakka, kunnes hän palaa.”
Cid kertoi muille, mitä oli kuullut maagien puhuvan. Kaikki kuuntelivat hiljaisina, kunnes Vivi ehdotti, että he seuraisivat sitä käytävää, jonne maagit olivat menneet.
”Saamme varmasti selville, mistä he puhuivat”, pikkuinen maagi totesi. Muut olivat samaa mieltä, koska muita vaihtoehtojakaan ei ollut, joten joukko lähti suunnistamaan käytävää eteenpäin, kääntyivät vasemmalle.
Käytävä johti ainoastaan toiseen käytävään. Käytävän keskellä oli kynttelikkö. Eiko tuijotti sitä hetken ja vilkaisi sitten Cidiä.
”Sanoitko, että kaikki ne pitää kääntää päälle?” tyttö kysyi. Sammakko nyökkäsi. ”Selvä. Vivi, autapa vähän”, Eiko kehotti.
Vivi astui Eikon ohitse kynttelikön luokse ja sytytti kynttilät yksinkertaisella tuliloitsulla. Käytävän päässä avautui ovi. Viisikko vilkaisi toisiinsa ja lähti sitten kulkemaan kohti ovea. He saapuivat jälleen uuteen käytävään, jonka seinustalla seisoi kaksi patsasta, joiden edessä oli kyntteliköt. Kummankin patsaan edessä luki: ”Polkua avautuu, kun valot on sytytetty”. Eikon nyökkäyksestä Vivi sytytti kynttilät ja saman tien patsaiden väliin avautui salakäytävä, josta lähti portaat ylöspäin.
Joukko törmäsi yhä uusiin kynttelikköihin ja salaisiin oviin, jotka avautuivat niiden avulla. He kulkivat hiljaisina eteenpäin punaisella matolla päällystettyjä käytäviä ja salaisia portaita pitkin ohitse upeiden veistosten ja maalauksien. Kujalla totisesti oli melkoinen palatsi.
Viimein loputtomat käytävät päättyivät suureen kirjastohuoneeseen. Myös siellä oli useampi kynttelikkö, jotka Vivi kävi sytyttämässä. Tällä välin Garnet ehti huomata, että kaikki Kujan kirjat käsittelivät poikkeuksetta magiaa tai eidoloneja. Jos tilanne olisi ollut toinen, hän olisi jäänyt kovin mielellään tutkimaan noita teoksia. Nyt oli kuitenkin tärkeintä päästä ulos palatsista siltä varalta, ettei Zidane palaisikaan… Ei, mitä hän oikein ajatteli. Totta kai Zidane palaisi ja he olisivat tuolloin odottamassa poikaa palatsin etuovella. Sitten he hoitelisivat Kujan yhdessä.
Kun Vivi oli sytyttänyt jokaisen kynttilän, joka huoneesta löytyi, kirjaston perällä yksi hyllyistä siirtyi pois paikoiltaan ja sen takaa paljastui toinen huone. Koko joukko suuntasi sinne. Huone paljastui tasoksi, jonka reunalta kurkattuaan he totesivat, että pudotus alas olisi varsin pitkä. Noin viiden metrin päässä oli toinen tasanne, mutta se oli aivan liian kaukana, että sinne olisi voinut hypätä.
Vivi sytytti tasanteella olevat kyntteliköt ja seinään avautui ovi, samoin toisen tasanteen seinustalle. Koko joukko meni ovesta, joka johti kapeaan käytävään. Se puolestaan vei toiselle tasanteelle, missä Vivi jälleen sytytti kyntteliköt. Tällä kertaa mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Kaikki katselivat hämmentyneinä ympärilleen. Kummallakin tasanteella oli kaksi kynttelikköä ja gargoili. Mitään muuta ei ollut ilmestynyt. Eikös kaikki kyntteliköt kuitenkin kuulunut sytyttää?
Garnet kulki tasanteella olevan gargoilin luokse ja katsoi sen vierellä olevaa kylttiä. ”Kun katseemme samaan suuntaan osoittaa, polkua kulkea saa.” Tyttö naputti seinää kiinnittääkseen muiden huomion, ja pian nämä olivatkin kerääntyneet hänen ympärilleen. Garnet osoitti kylttiä.
”Mutta mitä se tarkoittaa?” Cid pohdiskeli ääneen.
”Se ei olla ruokaa”, Quina totesi, vaikka oli ollut hiljaa koko ajan aiemmin. Eiko mulkaisi Quinaa ärtyneenä. Tämä oli kyllä ihan mukava, mutta ajatteli aivan liikaa ruokaa.
”Varjot”, Vivi sanoi yhtäkkiä pitkän hiljaisuuden jälkeen. ”Jos sytytämme kummaltakin puolelta vain toisen kynttelikön, varjot osoittavat samaan suuntaan.”
Muut tuijottivat hetken Viviä, kunnes Cid taputti tätä polveen (sen ylemmäs hän ei ylettynyt).
”Sinä olet kovin viisas poika”, hallitsija sanoi saaden pienen maagin hymyilemään.
Eiko ryntäsi takaisin toiselle tasanteelle ja huusi sitten sieltä. ”Kumman minä sammutan?” Vivi näytti pohtivan hetken.
”Oikeanpuoleisen”, maagi vastasi sitten. Eiko teki työtä käskettyä ja palasi sitten käytävää pitkin takaisin muiden luokse. Vivi sammutti myös sieltä oikeanpuoleisen kynttelikön. Käytävään johtavat ovet katosivat ja tasanteiden väliin muodostui sinisenä hohteleva, läpikuultava portaikko, joka alkoi siltä tasanteelta, jolla he juuri seisoivat.
Hieman hermostuneina joukko astui portaikkoon ja lähti jälleen kipuamaan ylemmäs. Heillä alkoi olla tunne, että tätä menoa he päätyisivät palatsin katolle, eivätkä suinkaan etuovelle.
Portaat johtivat jälleen uuteen käytävään, josta puolestaan pääsi uuteen portaikkoon. Huokaisten joukko kapusi ylemmäs. Nuo portaat päättyivät tasanteelle aivan katon rajaan. Olivatko he kulkeneet turhaan koko matkan?
”Tunkeilijahälytys! Puolustussysteemi aktivoitu!” ontto ääni kajahti tasanteella.
***
Hilda Garde 1 lensi takaisin luolaan, josta se oli aiemmin lähtenyt. Kun alus oli täysin pysähtynyt, Zidane, Freya, Amarant ja Steiner astelivat laskusiltaa pitkin alas. He suuntasivat suoraan teleportille, johon olivat saapuneet Kujan huoneesta. Kun asettuivat seisomaan teleportin päälle, jokainen heistä tunsi, kuinka he muuttuivat hetkeksi ikään kuin pieniksi palasiksi, jotka palasivat paikoilleen vain hetkeä myöhemmin.
Tällä kertaa joukkio ei kuitenkaan ilmestynyt kirjastohuoneeseen, vaan jonnekin aivan muualle. He katselivat kummissaan ympärilleen vähäkalusteisessa, melko kolkossa huoneessa.
”Minne me nyt jouduimme? Käännyimmekö jossain kohtaa väärään suuntaan?” Zidane jupisi itsekseen.
”Tervetuloa takaisin”, Kujan ääni vastasi Zidanen jupinaan. ”Olen portaiden päässä olevassa huoneessa, mutta haluan sinun tulevan yksin, Zidane. Yksin.”
Zidane manasi ääneen, mutta lähti kuitenkin nousemaan huoneen perällä olevia portaita.
”Zidane, se on varmasti ansa!” Steiner huudahti. ”Toimi varoen.”
”Älä muuta sano, mutta ei minulla ole hätää. Odottakaa vain täällä, tulen kohta takaisin”, Zidane huikkasi ja katosi portaikon päässä olevasta ovesta sisään. Hän joutui kulkemaan vielä kapeaa käytävää pitkin, ennen kuin saapui suurille pari oville. Ne avautuivat itsestään.
”Tule sisään”, Kujan ääni kutsui. Zidane kohautti olkiaan ja astui sisälle huoneeseen, sillä ei hänellä juuri ollut vaihtoehtojakaan.
Kuja seisoi aivan huoneen perällä omahyväinen ilme kasvoillaan. ”Hauska nähdä sinut taas”, mies sanoi.
”Ystävieni on parempi olla kunnossa”, Zidane ärähti vaivautumatta vastaamaan kohteliaisuuteen.
”Herttinen, yhtä suorasukainen kuin aina”, Kuja sanoi muka järkyttyneenä. ”Katsopa tänne”, mies huomautti sitten ja osoitti lattiaa. Vasta nyt Zidane tajusi, että keskelle lattiaa oli laitettu metallinen ristikko, jonka alapuolella oli selli. Tuossa sellissä makasivat tajuttomina niin Garnet, Eiko, Quina kuin Vivikin. Zidanen kasvoille levisi järkyttynyt ilme. Mitä Kuja oli tehnyt hänen ystävilleen?
”Ei syytä huoleen. He vain tarvitsevat hieman lepoa”, Kuja huomautti. ”Annapa Gulug-kivi nyt minulle.”
***
Teleporttihuoneessa Steiner mittaili lattiaa kärsimättömänä. Hän ei pitänyt siitä, ettei tilanne ollut ollenkaan hänen hallinnassaan… ja niin oli ollut siitä asti, kun Tantalus oli ryöstänyt prinsessa Garnetin.
”Missähän kunnossa muut ovat…” hän pohdiskeli ääneen. ”Jos prinsessalle tapahtuu jotain, en tiedä, mitä teen.”
Samassa Freya huudahti ääneen saaden Steinerin kohottamaan katseensa lattiasta. Teleportti hehkui hetken aikaa, kunnes sen päälle aineellistuivat Garnet, Eiko, Vivi ja Quina sekä sammakko, joka oli hallitsija Cid.
”Missä Zidane on?” Eiko huudahti pyöritellen päätään, jotta olisi nähnyt joka puolelle huoneessa.
”Hän meni Kujan kammioon”, Steiner sanoi. ”Mutta kuinka te oikein pakenitte?”
”Itse asiassa…” Cid aloitti kertomaan, mutta Eiko kuitenkin keskeytti hänet.
”Meillä ei ole aikaa tähän! Meidän täytyy estää Zidanea!”
Pienen tytön hätä sai kaikki liikkeelle. Koko joukko ryntäsi portaikkoon ja sieltä käytävää pitkin aina Kujan huoneeseen asti. Eiko juoksi joukon hännillä, mutta sai kauhukseen huomata, että kammion ovi pamahti kiinni aivan hänen nenänsä edestä.
”Mitä hittoa?” tyttö kummasteli ja aikoi juuri ryhtyä paukuttamaan ovea nyrkeillään, kun hän tunsi käsien tarttuvan häneen takaapäin.
***
”Annapa Gulug-kivi nyt minulle”, Kuja sanoi ojentaen kätensä. Zidane tuijotti yhä selliin, kunnes kohotti vihaiset kasvonsa Kujaan päin.
”Senkin äpärä! Olet ällöttävin elossa oleva olento!” nuorukainen kirosi miehelle. Kuja kuitenkin vain haukotteli.
”Alan väsyä raivoamiseesi. Aiotko antaa sen kiven vai et?”
”Älä anna sitä hänelle!” Zidane kuuli samassa Vivin huutavan selkänsä takaa. Hän käännähti ympäri ja näki, kuinka Vivi juoksi huoneeseen perässään kaikki muut hänen ystävistään, paitsi Eiko ja Cid. Sitten huoneen pariovet pamahtivatkin kiinni.
Nuorukainen tuijotti ensin hämmästyneenä ystäviään ja vilkaisi sitten selliin kummissaan.
”Keitä tuolla sitten on?” hän sai viimein kysyttyä kääntäen samalla katseensa Kujaan.
”Herttinen sentään, en osannut odottaa tätä”, Kuja manaili. ”Nuo tuolla häkissä ovat pelkkiä näköiskopioita, mutta älä silti luule voittaneesi vielä.”
”Mitä oikein tarkoitat?” Zidane kysyi.
Siinä samassa huoneen ovien läpi alkoi kantautua huutoja, joiden äänet Zidane tunnisti helposti.
”Jättäkää minut rauhaan!” Eikon ääni kuului särkyneenä oven lävitse. Zidane ryntäsi ovelle ja yritti työntää sen auki.
”Minä suojelen sinua!” Cidin ääni kuului nyt vuorostaan.
”Mitä helvettiä? Tuo sammakko osaa puhua?” joku huudahti.
”Sammakko, joka menee liiskaksi, kelpaa ateriaksi”, toinen ääni vastasi.
Sen jälkeen ei kuulunut enää puhetta, mutta käytävällä tapeltiin selvästi. Eikon huudahdukset ja Cidin kurnutus kuuluivat ovien läpi epämääräisinä, kunnes tuli täysin hiljaista. Zidane lakkasi turhaan nykimästä ovea.
”Voi ei.”
Samassa Kuja kohotti kätensä, joka oli alkanut hohtaa sinisenä. Teko sai aikaan sen, että Gulug-kivi, jota Zidane oli säilyttänyt paitansa sisällä, lennähti nyt ulos ja suoraan Kujan käteen. Raivoissaan Zidane kääntyi jälleen miestä kohti.
”Halusin hoidella sinut, kun olisin ensin saanut Gulug-kiven ja tappanut ystäväsi. Sen sijaan otankin pelkän tytön”, Kuja sanoi, ennen kuin Zidane ehti tulla yhtään lähemmäs. Hän astui hieman sivummalle suoraan kammiossa olevan teleportin päälle. ”Toivottavasti tapaamme vielä”, hän ehti lausahtaa, ennen kuin katosi näkyvistä.
Zidane ryntäsi teleportin luokse, mutta se ei reagoinut häneen mitenkään. Hän koetti astua pois ja sitten taas takaisin, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
”Se ei vastaa”, nuorukainen mutisi typertyneenä.
”Hän aikoo taatusti paeta Hilda Garde 1:llä”, Freya huomautti.
”Napataan hänet ennen sitä”, Zidane sanoi ja palasi tutkimaan huoneen ovia.
Ovet eivät liikahtanutkaan, vaikka sitä veti tai hakkasi. Lopulta Vivi kuitenkin huomasi pienen vivun siinä, missä Kuja oli aiemmin seisonut. Hän koetti vipua ja saman tien ovet avautuivat hieman narahtaen. Koko joukko säntäsi käytävää pitkin toiseen huoneeseen ja suoraan teleportille. Matkalla he eivät nähneet sen enempää Eikoa kuin Cidiäkään.
Toivoen parasta he kaikki astuivat teleportin päälle. Onneksi se toimikin, ja he pääsivät takaisin luolaan, jossa Hilda Garde 1 oli ollut. Nyt luolan suuaukko ammotti kuitenkin tyhjänä.
Kun joukko käveli luolan suulle, he törmäsivät sammakkoon, joka tuijotteli taivaalle katsellen etääntyvää ilmalaivaa.
”Cid!” Zidane huudahti. Sammakko kääntyi ja näytti ilahtuneelta. ”Olet kunnossa!”
”He heittivät minut pois laivasta. Onneksi en taittanut niskojani”, Cid kertoi. Zidanen olisi tehnyt mieli kysyä, että mitä niskoja, mutta hän jätti asian kuitenkin sikseen, sillä hänellä oli tärkeämpiäkin ongelmia.
”Voimme seurata heitä Blue Narcissalla”, Cid sanoi tovin kuluttua. ”Kuulin, että he suuntaavat Kadonneelle mantereelle. Siellä ei ole juuri muuta kuin yksin temppeli, joten he ovat todennäköisesti matkalla sinne.”
”Hienoa”, Zidane sanoi. ”Aletaanhan painua.”
Muut nyökkäilivät, kun joukko lähti suunnistamaan pois luolalta. Pienen kartantutkimisen jälkeen he osasivat suunnistaa aavikon kautta rannalle, mutta matka kävi kuitenkin hitaasti, eikä kukaan ollut erityisen hyvällä tuulella.
Saadakseen ajan kulumaan edes hieman nopeammin ja matkanteon tuntumaan mukavammalta kaikkia rasittavasta nälästä, janosta ja kuumuudesta huolimatta Zidane alkoi kertoa muille hänen, Freyan, Steinerin ja Amarantin seikkailusta Oeilvertissä. Muut kuuntelivat kummissaan, mutta heilläkään ei ollut minkäänlaista aavistusta, mitä paikan hologrammit olivat tarkoittaneet.
”En tiedä, mikä paikka se oikeasti on”, Zidane totesi. ”Se pahuksen kivi oli kuitenkin erittäin hyvin vartioitu. Kun vihdoin löysimme sen, tartuin siihen ja juuri sillä hetkellä koko paikka alkoi täristä. Olin aivan varma, että koko rakennus rojahtaa niskaamme.” Zidane piti pienen tauon saadakseen jännityksen kohoamaan. ”Sitten jostain alhaalla olleen kammion perältä astelikin esiin suurin hirviö, minkä olen koskaan nähnyt. Se oli limainen ja vihreä ja haisi aivan kamalalle.”
Kun Zidane kuvaili kammotusta Freyan oli vaikea salata hymynsä muilta, sen sijaan Amarant ja Steiner eivät edes yrittäneet salata muilta mielipidettään, vaan tuhahtelivat äänekkäästi.
”Kukaan ei katso sinua yhtään ylöspäin, vaikka kuinka valehtelisit”, Amarant huomautti kyynisellä äänellä Zidanelle.
”Hirviö oli kyllä suuri, mutta ei mitenkään erityisen vaikea voitettava. Minun miekkani suojeli hyvin meitä kaikkia… ja Freyan keihäs totta kai”, Steiner puolestaan pisti väliin. Sen sijaan Zidanen ja Amarantin taistelutaidoista hän ei maininnut mitään, sillä nämä olivat hänen mielestään kumpikin vain pahaisia varkaita. Tosin Zidanea Steiner oli alkanut arvostaa hieman enemmän, olihan poika sentään pelastanut Garnetin hengen.
”Meilläkin oli hieman ongelmia”, Vivi sanoi nopeasti, ettei joutuisi kuuntelemaan väittelyä siitä, mitä Oeilvertissä todella tapahtui.
”Totta”, Cid hymähti ja alkoi kertoa, kuinka oli pelastanut muut tuliselta haudalta. Sen jälkeen Vivi puolestaan jatkoi kertomusta siitä, miten he olivat kulkeneet Kujan palatsin salaperäisiä käytäviä pitkin löytääkseen tiensä ulos sieltä. Viimein hän päätyi kertomaan, kuinka hekin olivat joutuneet taisteluun päästyään vihdoin pois käytäviltä.
”Kujan vartijat hyökkäsivät kimppuumme, kun saavuimme tasanteelle”, Vivi kertoi. ”Meidän täytyi taistella tosissaan heitä vastaan, koska olimme kaikki väsyneitä. Onneksi Dagger ja Eiko osaavat käyttää kutsuntamagiaa, sillä ilman heitä siitä ei olisi tullut mitään. Ja Quinastakin oli todella paljon apua…”
”Mutta Vivi kaikkein paras taistelija”, Quina huomautti ja hymyili leveää hymyä suurella suullaan. Vivi änkytti vastaukseksi jotain epämääräistä, mistä kukaan ei oikeastaan saanut selvää.
Iltahämärissä joukko saapui vihdoin rantaan ja löysi laivansa. He joutuivat herättämään Blankin, joka torkkui kapteenin hytin sängyllä. Cid opasti nuorukaiselle reitin kohti Ezto Gazaa, Kadonneen mantereen temppeliä, ja sen jälkeen kaikki, paitsi Blank, menivät ensin syömään illallista ja sitten nukkumaan muutamaksi tunniksi, jotta he olisivat pirteitä, kun saapuisivat perille. Jokainen kuitenkin pyöri pitkän aikaa hereillä pohtien, ehtisitkö he saapua paikalle ajoissa vai kerkeäisikö Kuja tehdä Eikolle jotain kamalaa.
Ei kommentteja
Kiitos palautteestasi!